Minä polttelen kesälläkin kynttilöitä, tosin en auringon paisteella. Minusta kynttilät ovat jotenkin ihanan rauhottavia.
Mutta tosiaan on jo aika pimeää, varsinkin jos on pilvistä. Sisällä pitää olla valot, jos haluaa nähdä esim. lukea. Minä olen monesti sitä miettinyt, että miten voi niin äkkiä juhannuksen jälkeen havaita sen pimenemisen, kun tuntuisi, että pimeneminen pitäisi tapahtua samaan tahtiin kuin valostuminen ennen juhannusta. Siis pitkään on ennen juhannusta, että yöt on valoisia, vain puolen yön jälkeen käy vähän hämärä. Mutta juhannuksen jälkeen ei tunnu päivien lyheneminen tapahtuvan samalla lailla päinvastaisessa järjestyksessä. En tiedä onko se jokin harhakuvitelma vain, mutta siltä minusta on aina tuntunut.
Toisaalta olen syyskesä- ja syksyihminen. Minusta on aina ihana kävellä ulkona hämärässä ja vaikka vesisateessa ja katsella talojen valaistuja ikkunoita. En tirkistelymielessä kylläkään!

Minusta on vain ihana katsella ikkunoita, joista palaa valot, koska se merkitsee, että siinä on jonkun koti ja se asukas on kotona. Se lämmittää mieltä.
Mutta kyllä syksy olisi paljon kivempi, jos kesällä olisi ollut lämmintä. Se kesän lämpö lämmittää vielä pitkälle talveen. Masentaa, kun koko pitkän sateisen pimeän ajan odotti kesää ja lämpimiä päiviä niin onkin sitten satanut niin paljon.
Monesti olen ajatellut näitä kaamosta ja valoisaa aikaa miettiessä, että ei minusta lapin ihmistä millään kumminkaan tulisi, vaikka valoisa kesä on pitempi kuin täällä keskemmällä Suomea. Äitini serkku asuu Suomi-neidon päälaella ja ensiksi siellä on tosi pitkä pimeä aika, jolloin ei aurinkoa näe ja kun siitä pääsee, tulee pitkä aika, joilloin aurinko ei laske ollenkaan. Minua masentaisi varmaankin molemmat olotilat.