Luontoretkeily on ollut minulle päivien piristys ja hermolepoa.

Ny vain on niin,etten ole kahteen vuoteen uskaltautunut metsäpoluille kropan raihnauden takia. Täällä olisi vaihtelevia maastoja kulkea metsässä mutta toistaiseksi olen pysytellyt tasaisilla teillä. Pienikin ylämäki ottaa "hengenpäälle" ja selkä-& jalat eivät myöskään tykkää mäkisistä maastoista.
Taitaa olla minun luontoretket muistoissa ja pysyttelen tasaisilla teillä niin kauan kun on mahdollista yleensäkkään kulkea ilman apuneuvoja.
Vanhuus ei tuu yksin :-) Kiitollinen olen siitäkin että yleensä vielä pystyn jonkin verran kävelemään.