Ehkä tärkeimpinä "pienet perheenjäsenet" eli jyrsisharrastus. Tällä hetkellä huushollia asuttaa minun lisäkseni kaksi talvikkoa (venäjänkääpiöhamstereita) ja kolme gerbiiliä. Niistä huolehtiminen, virikkeiden ja ruokien puuhailu, sylittely ja juoksuttaminen ovat palkitsevia ja rentouttavia puuhia. Samalla ne vähentävät yksineläjän yksinäisyyttä - kotona on aina eläviä olentoja vastassa, ja ne kesyyntyvät ja kiintyvät, minkä myötä niistä paljastuu erilaisia luonteita, tapoja ja temperamentteja. Ei ole kallista eikä vaikeaa, mutta jonkin verran aikaa ja kärsivällisyyttä kysyy.
Muista harrastuksista rentouttavinta on lukeminen. Viherkasvien kasvatusta ja lisäämistä harrastan myös, koti on täynnä niitä ja keväisin moni isoksi kasvanut rehu etsiikin uutta kotia.

Musiikki soi useimmiten cd:ltä, mutta jonkin verran laulan ja soitan omaksi ilokseni. Mielekkäämpää se kyllä on toisten ihmisten kanssa.
Aiemmin kirjoittelin enemmän "pöytälaatikkoon" ja runoja sekä päiväkirjaa, nykyään kirjoitusenergia menee internettiin eri foorumeille. Periaatteessa myös postcrossing ja postikorttien lähettely muutenkin ovat harrastuksina, vaikkakin nyt masennusjakson ja jaksamattomuuden vuoksi ovat jääneet vähän sivuun. Myös kotiseurakunnan nuorten gospelryhmän vetovastuu on harrastuksena, vaikka tauolla sekin.
Johan sitä siinä olikin

Neulominen on jäänyt pois harrastuksista, kun ranteet eivät hyvällä tahdollakaan kestä. Sorminiveletkin valittavat, joten siihen ei ole ihan heti paluuta tiedossa, vaikka sukkia ja lapasia tahtoisinkin tehdä, ja yksi keskeneräinen kaulaliina on odottamassa.
Netissä luuhaaminen on kyllä aikaavievin harrastus... Se antaa sosiaalisia kontakteja ja tietoa, mutta silti se vie kohtuuttomasti aikaa, mikä on aivan omasta selkärangattomuudesta johtuvaa.
Sitten en tiedä, onko kyseessä ominaisuus vai harrastus, mutta joka tapauksessa olen hamsteri. Kerään erityisesti postimerkkejä ja -leimoja sekä postikortteja, kyniä on useampi sata kappaletta, tarroja on aivan liikaa, samoin kuin lähes kaikkea muutakin paitsi rahaa. Kerään kuin orava talvikätköihin tavaroita, joita en sitten löydä - ja tietysti pitää ostaa uusia.

Järjestyksenpito tässä huushollissa onkin sitten melkoinen mahdottomuus. En kerkiä koko elämäni aikana käyttää kaikkea sitä luentopaperia, vihkoja, kyniä jne. mitä olen hamstrannut. Ja kun näkisitte kirjojen määrän taikka kylppärini... oivoi. Parempi kun ette näe.
Liikunta pitäisi mahduttaa johonkin, mutta motivaatio on vähän heikko ja moni sairaus on rajoittamassa. En siis harrasta (vielä), vaikka pitäisi.