VL-FOORUMI

Vl:iä moititaan kulttuurikielteisiksi.

Kirjoitan tämän viestin tänne vapaaseen keskusteluun, etten aina kuormita yleiskeskustelupalstaa.

Kevyeen musiikkiin on kristillisyydessämme suhtauduttu torjuvasti tämän ajan ja kaiken sallivuuden ilmenemismuotona, avioliiton pyhyyden kieltävänä, sanomaltaan epäsiveellisenä ja rytmiltään ja soinnutukseltaan maailmaan viettelevänä.

Jotkut ihmettelevät, mitä vikaa sitten klassisen musiikin konserteissa voi olla, kun emme käy niissäkään, konserteissa, teatterissa ja oopperoissa. Pitääkö näissä paikkansa sanonta, että kaikki on sallittua mutta kaikki ei ole hyödyksi? Taidemusiikin konsertteihin liittyy myös ihmisylpeys; konsertteihin mennään hienoksi pyntättyinä ja näyttämään, että meillä ollaan vähän hienompia. Lisäksi esiintyjien karsiminen musiikin opiskelijoista on julmaa puuhaa, siinä nostetaan muutama jalustalle ja moni, moni taitava muusikko jätetään julkisuuden valokeilan ulkopuolelle. Kuinka paljon on laulunkin solistisen linjan käyneitä Sibelius-akatemiasta, jotka eivät ole kuitenkaan päässeet julkisuuteen ja saaneet näin nimeä. Musiikin levytyksissä on kova kaupallinen kilpailu, ja monet voivat pyrkiä julkisuuteen kyynerpäätekniikalla, tai suurelle yleisölle kaikin puolin mieliksi olevana.

Klassisista yksinlauluistakin ehkä yhdeksän kymmenestä on sanomaltaan epäsiveellisiä ja arveluttavia. Jos niitä vieraskielisiä lauluja suomentaa, ei siellä paljon avioliiton pyhyyttä kunnioiteta!

Täällä tämä ainainen ihmettelijä, joka pyrkii olemaan vikoilematta... Tosin, ainahan saa ja ehkä usein kannattaakin ajatella sitä, mitä minullekin on Rauhanyhdistyksellä toisteltu, eli että kyllä se Taivaan Isä kirkastaa nämä asiat ajallaan.

Mie en taas tajua tätä kevyen musiikin synnillisyyttä. Tai siis, lastenlauluissakin voi olla melkoisen rytmikästä menoa ilman, että sanoissa on yhtään mitään pahaa. Samoin on hengellistä musiikkia, joka ei mitenkään raavi sydäntä, vaikka rytmiä on mukana - sanat julistavat Kristusta, Isää, Henkeä. Tässä mie pitäisin sisältöperiaatteesta kiinni. Ei tuo tunnu minua tanssilavoille tai muualle vetävän. Joitakin levyjä on, jotka olen poistanut valikoimasta, kun niiden kuuntelu ei enää tuntunut hyvältä, joten jokin erottelukykykin on olemassa. Mutta periaatteessa olen avoimin mielin tässä(kin), eli jos tuo alkaa tuntua pahalta tai kirkastuu jotain asiasta, niin sitten toimitaan sen mukaan. Ja jos jollain on selitystä tähän, niin ihan mieluusti kuulisin.

Sitten tuohon klassisen musiikin konsertteihin... Musiikkiopiston ja Rovaniemen kaupunginorkesterin kuuntelen sen harvan kerran kun jaksan niihin raahautua. Mutta en mie sinne kyllä mitenkään laittaudu, samat farkut ja pusero kuin päivälläkin ja sillä hyvä. Parhaimmillaan ne ovat ihanaa musiikkia ja rentouttavia, joskus taas varsin puuduttavia.

Teatteriasia täytynee miettiä tässä ajan kanssa, enpä yleensäkään ole käynyt kuin kerran vuodessa, koska olen aina ollut tarkka sisällöstä (ja tämän takia minulla ei ole vuosiin ollut televisiotakaan, ja elokuvissakaan en ole tavannut käydä, koska niistä ei jää hyvä mieli).

Älkää syökö minua, tässä tosiaan taas tällaista suht avointa pohdiskelua siitä, miltä asiat tällä hetkellä näyttävät minulle.

metsätähti kirjoitti:Älkää syökö minua, tässä tosiaan taas tällaista suht avointa pohdiskelua siitä, miltä asiat tällä hetkellä näyttävät minulle.

Ei metsätähti nimimerkkiä käyttävä ihminen, eikä kukaan muukaan ihminen, ole meidän ruokaamme. Ymmärrän kyllä tuon vertauskuvan, silti halusin vastata noin. Mahtoiko se lohduttaa laisinkaan? Toivon että ymmärrät!!

Taavetti kirjoitti:

metsätähti kirjoitti:Älkää syökö minua, tässä tosiaan taas tällaista suht avointa pohdiskelua siitä, miltä asiat tällä hetkellä näyttävät minulle.

Ei metsätähti nimimerkkiä käyttävä ihminen, eikä kukaan muukaan ihminen, ole meidän ruokaamme. Ymmärrän kyllä tuon vertauskuvan, silti halusin vastata noin. Mahtoiko se lohduttaa laisinkaan? Toivon että ymmärrät!!

Kiitos, kyllä se lohdutti!! Ja ymmärsin.

Mietiskelin, että kirjoitanko tuon tekstin tänne vaiko en. Niin kuin sanoin, niin vähän säikyksi olen käynyt. Mutta toisaalta mie en osaa olla hiljaa pohtiessani, enkä ole ikinä ollut taitava valehtelija, joten ei auta muu kuin kirjoittaa tosi siitä, miten ajattelee, ja toivoa sitten, että lähimmäisenrakkaus venyy kohtelemaan ystävällisesti poikkeavaakin. Yleensäkin mie olen sitä mieltä, että mieluummin sanoo sen, mitä ajatteleekin (ja pyrkii tekemään sen kauniisti), ja jos ei tule ymmärretyksi puolin ja toisin, niin selvitellään sitten. Jos jää vain olemaan hiljaa, niin ei ikinä synny keskustelua ja pohtimista.

(Tuo, etten ole taitava valehtelija, on ihan sitä, että se kerta kaikkiaan näkyy minusta... Punastelen lahjakkaasti, jos yritän. Lapsena ei onnistunut mikään leikki, missä olis pitänyt juksata toista. Terapeutti hymyilee, että minun kanssa on helppo tehdä töitä, koska minusta näkee koko ajan, mitä mietin ja miltä tuntuu. Netissähän se ei niin näy, mutta eiköhän tuo tekstistä erottuisi, jos yrittäisin kovin keksiä jotain...)

Hyvää pohdiskelua Terolta.

Raamattu toteaa: "Autuas on se, joka ei - - istu kussa pilkkaajat istuvat" (Ps. 1:1). Ko. raamatunkohta eletään todeksi jättämällä menemättä sinne, missä pilkkaajat istuvat.

Rytmi itsessään ei ole syntiä, mutta esim. gospel-musiikin rytmi on luonteeltaan lihallista.

Rytmin vaikutusta ihmiseen ei pidä vähätellä. Heavyn aggressiivisuutta kuvaa hyvin se, että USA:n armeijan sotilaat hyökkäsivät Irakiin heavyä jumputtavat korvalappustereot korvillaan.

EDIT. Vähän lisäystä/muokkausta. - O.M

O.M kirjoitti:Rytmi itsessään ei ole syntiä, mutta esim. gospel-musiikin rytmi on luonteeltaan lihallista.

Rytmin vaikutusta ihmiseen ei pidä vähätellä. Heavyn aggressiivisuutta kuvaa hyvin se, että USA:n armeijan sotilaat hyökkäsivät Irakiin heavyä jumputtavat korvalappustereot korvillaan.

Jumputusta ja ryskytystä en miekään tykkää kuunnella, en ole ikinä tykännyt. Osuuteni saan alakerran asukkaitten kautta, joskus tuntuu että lattia tärisee ja pitää laittaa itse musiikkia soimaan, ettei se ärsyttävä ja rasittava melu tunge tänne.

En ymmärtänyt tuota ylempää lausetta, en kokonaisuutena enkä sitä, mitä tarkoitat tuolla, että gospel-musiikin rytmi on luonteeltaan lihallista?

metsätähti kirjoitti:En ymmärtänyt tuota ylempää lausetta, en kokonaisuutena enkä sitä, mitä tarkoitat tuolla, että gospel-musiikin rytmi on luonteeltaan lihallista?

Tarkoitan juuri sitä, että vaikka gospelissa on hengelliset sanat, rytmi on lihallista. En kykene vetämään tarkkaa rajaa ei-sopivan ja sopivan rytmin suhteen, mutta olen nähnyt määriteltävän sitä vihreän (sopiva), keltaisen(arveluttava) ja punaisen (sopimaton) valon musiikkeihin. Jos joku rytmi sopii luontevimmin kapakkaan tai diskoon, se ei luultavimmin ole uskovaiselle sopiva. Tiettyjen rytmien tavoite on mainituissa paikoissa sama kuin itse kuningas alkoholin: alentaa estoja.

Ok, ymmärrän nyt vähän enemmän. Hyvä selvitys, jälleen kerran.

(Vaikka arvostan sitä tietämystä ja jaksamista, mitä moni täällä osoittaa Lutherin ym. tekstien suhteen, niin tällainen vakavaa masennusta sairastava ei pysty keskittymään pitkiin teksteihin tai vaikeisiin kohtiin, vaikka haluaisikin. Ja tietysti vaikeuttaa tilannetta sekin, että niin paljon on uutta. Siksikin yritän kysellä yksinkertaisia, joista voin sitten kysyä lisää.)

O.M kirjoitti:Raamattu toteaa: "Autuas on se, joka ei - - istu kussa pilkkaajat istuvat" (Ps. 1:1). Ko. raamatunkohta eletään todeksi jättämällä menemättä sinne, missä pilkkaajat istuvat.

Ja taas loppui ymmärtäminen... Rajallisesti on jyviä jaettu tähän laariin näköjään.

Eli ei ole tarkoitus närppiä näitä pistely- tai kyseenalaistamismielessä - usein vain kysyminen helposti kuulostaa siltä, vaikka kuinka koettaisi sanoja asetella.

Olen kuullut sen selityksen, että teatterissa jne. istuvat ne pilkkaajat. Mie en ymmärrä - eikö tässä puhuta niistä samoista ihmisistä, joiden kanssa eletään arkea kuitenkin? Miten se määritellään, että mikä on pilkkaajien kanssa istumista? Toki ymmärrän siis sen, että usein teatteriesityksen sisällössä on jotain, mikä ei uskovaiselle tunnu oikealta ja hyvältä. Toisaalta sitten taas en osaa pitää pahana sitä, että koulusta käydään teatterissa katsomassa satunäytelmä.

Tässäpä taas sitä ihmettelyä.

Vanhoillislestadiolaiset ovat ainoat, jotka eivät ole menneet hengellisessä musiikissa gospelin tapaisiin meteli-hengellisiin. Monet hengellisyydet pyrkivät musiikin raja-aidat mahdollisimman alas laiskemalla houkutella nuorisoa riveihinsä, ja kuitenkaan nuoriso ei viihdy niissä muuta kuin jonkun kirkkonuori-ikäjaksonsa, eivätkä kasva vakaviksi kristityiksi, suurin osa heistä.

Ja että onko kaikissa hengellisissä lauluissa sanat hyvät: jos sanotaan vain että Jeesus siunaa, niin siinä jäävät opetukset vähemmälle. Jos suola käy mauttomaksi, milläs sitten suolataan? Kristillisyys on muutakin kuin valtavan laajaa evankeliumia; ei Jeesus siunaa, jos ihminen ei käänny pahalta tieltään.

Tottahan se on, että kaikki hengellinen musiikki ei ole hyvää. Moni vl-kanttori onnistuu kuitenkin työssään käyttämään Nuoren seurakunnan veisukirjaa tai Elämän siivillä -kirjaa, valikoivat sieltä itse ne, mitkä ovat mielestänsä kelpaavia laulettaviksi. On siellä siis ihan asiaakin seassa. Ja toisaalta nuorille saa kyllä virretkin menemään läpi niin perinteisellä säestyksellä kuin uudemmallakin. En vain itse ole koskaan nauttinut siitä, että otetaan rummut ja sähkökitarat käyttöön, mutta toisaalta ne nuoret, jotka ovat käsien läpi kulkeneet tässä vuosien varrella gospelryhmän merkeissä, osoittavat ilahduttavasti jotain siementä jääneen. En usko sitä täysin turhaksi.

Totta on kyllä sekin, että kirkolla on paha kriisi käsissään siinä, että kovin pieni osa nuorista päätyy aikuisiksi kristityiksi. Jossain se vika on. Aika paljon laitan syytä kotikasvatukseen - kun ei mennä yhdessä kuulemaan sanaa ja osallistumaan, niin eiväthän ne lapset ja nuoret kasva siihen. Seuroihin kun mennään koko perheellä, niin totutaan näkemään eri-ikäiset yhdessä ja totutaan myös hyvään tapaan käydä säännöllisesti siellä, eikä vain yksittäisten erityistilaisuuksien myötä, kuten kirkon puolella näyttää käyvän.

Se nyt on vaan turhaa houkutella ihmisiä Jumalan valtakuntaan sielunvihollisen aseilla. Gospel on yksi esimerkki siitä, kuinka itseään kristityiksi sanovat ihmiset mukautuvat maailman mieleen.

Kirkko saa syyttää kriisistä vain ja ainoastaan itseään. Se on hylännyt tai muuttanut Jumalan sanan oikeasta Luterilaisesta opetuksesta maailman mieleiseksi.
Ihmiset tuntevat, etteivät saa kirkosta enää turvaa, koska kirkko muuttaa suhtautumistaan omiin opetuksiinsa kuin tuuliviiri vaihtaa suuntaa tuulen mukaan.

metsätähti kirjoitti:Olen kuullut sen selityksen, että teatterissa jne. istuvat ne pilkkaajat. Mie en ymmärrä - eikö tässä puhuta niistä samoista ihmisistä, joiden kanssa eletään arkea kuitenkin? Miten se määritellään, että mikä on pilkkaajien kanssa istumista? Toki ymmärrän siis sen, että usein teatteriesityksen sisällössä on jotain, mikä ei uskovaiselle tunnu oikealta ja hyvältä. Toisaalta sitten taas en osaa pitää pahana sitä, että koulusta käydään teatterissa katsomassa satunäytelmä.
Tässäpä taas sitä ihmettelyä.

Jeesus sanoi opetuslapsilleen: Te olette maailmassa, mutta ette maailmasta.

Tämän periaatteen mukaisesti elämme ja toimimme kaikien lähellemme asettuneiden, myös uskostamme osattomien, kanssa niissä arjen toimissa ja harrastuksissa, jotka eteemme tulevat ja meitä kiinnostavat. Kuitenkin sillä edellytyksellä, etteivät ne harrastukset sodi uskoa vastaan. Niin teki kuningas Daavidkin, joka ylle lainatun psalmin on kirjoittanut.

Maailmasta erottautuminen ei siis merkitse sopivista harrastuksista kieltäytymistä, se ei merkitse kieltäytymistä normaaleista työyhteisyyksistä. Se merkitsee vain sitä, ettemme lähde istumaan maailman huvituksiin, jotka mahdollisesti ovat jopa altistamassa raaempiinkin synteihin. Sellaiseen varovaisuuteen neuvoi apostolikin, muistaakseni Pietari, kirjoittaessaan: Välttäkää lihallisia himoja, jotka sotivat sielua vastaan. Saman sisältöisiä varoituksia kirjoitti Paavalikin, sellaisia löytyy ainakin galatalaiskirjeestä, toki muistakin Paavalin kirjeistä.

Taavetille kiitokset jälleen rauhallisesta selityksestä. Pakko todeta, että joiltain osin tajusin, käytännön kannalta en vielä... Mutta josko sekin joku päivä aukeaa. Ja tosiaan kun ihmisillä on erilainen puhetapa ja tapa sanoa asioita, niin joskus jostain asiasta ymmärtää paremmin yhden sanomana, toisesta toisen.

Nepheg kirjoitti:Se nyt on vaan turhaa houkutella ihmisiä Jumalan valtakuntaan sielunvihollisen aseilla. Gospel on yksi esimerkki siitä, kuinka itseään kristityiksi sanovat ihmiset mukautuvat maailman mieleen.

Täytyy todeta, että piti nukkua yön yli, ettei tule turhan tunteikasta vastausta. Lähellä voi olla nytkin. Sie olet Nepheg siitä jännä kirjoittaja, että joskus sanot hyvinkin rauhallisesti ja ystävällisesti, ja välillä taas kovin terävästi. Asioistahan saa olla montaa mieltä, mutta keskustelu on mielekkäämpää, jos ei höyrykattila kovin ala viheltää kellään.

Gospel on sinänsä hankala sana, että se herättää hyvin erilaisia mielikuvia itse kenessäkin. Se voi pitää sisällään lähes kaiken hengellisen musiikin, jos säestys on tietynlainen. Mie olen aikanaan soittanut virsiä bändisäestyksellä. Toisaalta taas gospelryhmää vetäessäni vl-pappi sanoi, että teän häätyy muuttaa tuo nimi, kun te laulatte niin kauniita lauluja, kun oltiin jumalanpalveluksessa palveluvuorossa. Ja moneen kertaan se otti juuri meät seurakunnan musiikkiryhmistä mukaansa laitoshartauteen. Mutta kun lauletaan rauhallisesti pianosäestyksellä kymmenen teinitytön kanssa lauluja, jotka menevät läpi jopa tuon nykyisin toisaalla vaikuttavan kirkkoherran seulasta, niin kyllä mie silloin mietin, että mikä se gospelin määritelmä sitten onkaan. Jollekin se tarkoittaa hyvin raskasta menoa, jollekin tietynlaista rytmiä, jollekin kaikkea virsien ulkopuolista.

Tämä siis johdannoksi sille, että minusta sie sanot aika rankasti tuossa lainauksessa, kun pidät gospelia sielunvihollisen aseena, vaikka sitä muuhunkin käytetään. Ja voidaan käyttää aidosti Jumalan valtakunnan työssäkin, jos nyt oletetaan, että nuorten hengelliset laulut ovat gospelia, ja niitä vl-kanttori laulattaa rippikoululaisille. Meillä on kolme vl-kanttoria, on näistä tullut keskusteltua aika paljon heän kanssa jo ennen kuin olin näin uskomassa.

Ja sitten tuo "itseään kristityksi sanovat ihmiset"... No, maailma on täynnä ihmisiä, jotka sanovat itseään kristityksi, jätän analysoimatta sen tarkemmin... Mutta kyllä minulla niinä viitenä vuonna oli tarkoitus tasan tarkalleen opettaa nuorille kristillistä perinnettä, myös virsiperintöä (joista ne muuten tykkäsivät), jumalanpalvelukseen osallistumista, rukoilemista, vanhusten ja vammaisten ilahduttamista ja Jumalan sanan välittämistä, vaikka en tällä tavoin uskomassa ollutkaan. Vilpittömästi noin tehtynä näin kaunista hedelmää. Jumala kun voi ihmistä käyttää tavoilla, joita me emme aavista. Yritän kuiten sanoa, että siinä ei ollut tavoitteena maailman mukaan meneminen, vaan aivan päinvastainen. Ja jos rukoillen työtään tekee, niin uskon, että Jumala voi siitä kylvöstä kasvattaa monenlaista hyvää.

Että se nyt vaan ei aina ole turhaa. Tiedän, että on paljon musiikkia, jota en soisi gospelina kuulevani (eikä siitä rytinästä sanoja erotakaan), ja joka ei Kristusta kirkasta tai menee maailman mukaan. Mutta kun on muutakin. Et ehkä ole perehtynyt gospeliin viittätoista vuotta... Tässä kun katselin tuota nuotti- ja levyvarastoa läpi, niin totesin osan olevan sellaista, mitä en nyt käyttäisi, mutta osa kyllä toimii ihan sujuvasti edelleen. Kuuntelin muutaman levyn tarkalla korvalla ja totesin, että kyllä mie voin noille aamenen sanoa. Rytmi on eri kuin virsissä, mutta eivätpä paljon eroa Siionin lauluista kaikki. Sanoista jotkut olivat sellaisia, mitkä vl-kuuntelija varmasti hylkää (niitä "yleishengellisiä"?), mutta paljon oli sellaista, että allekirjoitan sisällön.

Hmmm, kuumeninko? En mielestäni kovasti. Pääpointtina tässä tekstissä oli vastata mielestäni loukkaavaan kohtaan "se nyt vaan on turhaa --". Ei se aina ole. Jumala toimii laajemmin kuin me rajalliset ihmiset, ja voi gospelinkin kautta herätellä ajattelemaan asioita, jotka kenties johtavat oikealle tielle. Ei ehkä kannata rajata niitä mahdollisuuksia liian tiukasti. Tai ainakin voi yllättyä.

metsätähti kirjoitti:

Nepheg kirjoitti:Se nyt on vaan turhaa houkutella ihmisiä Jumalan valtakuntaan sielunvihollisen aseilla. Gospel on yksi esimerkki siitä, kuinka itseään kristityiksi sanovat ihmiset mukautuvat maailman mieleen.

Täytyy todeta, että piti nukkua yön yli, ettei tule turhan tunteikasta vastausta. Lähellä voi olla nytkin. Sie olet Nepheg siitä jännä kirjoittaja, että joskus sanot hyvinkin rauhallisesti ja ystävällisesti, ja välillä taas kovin terävästi. Asioistahan saa olla montaa mieltä, mutta keskustelu on mielekkäämpää, jos ei höyrykattila kovin ala viheltää kellään.

En minä ainakaan nähnyt kovin paljon höyryä Nephegin vastauksessa. Sitäpaitsi hänen vastauksensa vaihteleva u osoittaa, että hän vastaa tarpeellisessa mitassa. Jos uskonasioista keskusteltaessa ei edes joskus pidetä jotakin asiaa aivan yksinkertaisesti sopimattomana ja jopa sielunvihollisen aseena, on keskustelijan usko kuollutta ja toisille miellyttämistä yrittävää. Nyt joka ehkä sano tähän, ettei tässä uskonasioista keskustellakaan. Sanon siihen, että niin sanoo vain värittömän, mauttoman ja hajuttoman, "teottoman uskon" kannattaja, joka kuitenkin tekee mitä haluaa.

Mitä sitten metsätähden näkemyksiin tulee, en voi yhtyä oikeastaan yhteenkään.

Eipä siinä mittään. Sie näet sen noin ja mie näen sen näin. Minulle tärkeintä on, että Jumalan Sana saadaan liikkeelle ja kuuluviin, jotta yhä useampi voisi uskoa Kristuksen sovitustyön tähden kaiken anteeksi ja tietäisi, miten eletään uskossa. Jos siihen yksi keino on tämä musiikki, niin annetaanpa Jumalan Hengen tehdä työtään rajoittamatta. Jos on tarpeen, niin musiikkimaku muuttuu, ja siihenkin vaikuttanee Henki eikä ihmisten kireys.

Joten nuorten hengellisellä musiikillakin on paikka. Mutta ei sitä jokaisen tarvitse kuunnella, jos ei siltä tunnu.

Jani_S kirjoitti:

metsätähti kirjoitti:

Nepheg kirjoitti:Se nyt on vaan turhaa houkutella ihmisiä Jumalan valtakuntaan sielunvihollisen aseilla. Gospel on yksi esimerkki siitä, kuinka itseään kristityiksi sanovat ihmiset mukautuvat maailman mieleen.

Täytyy todeta, että piti nukkua yön yli, ettei tule turhan tunteikasta vastausta. Lähellä voi olla nytkin. Sie olet Nepheg siitä jännä kirjoittaja, että joskus sanot hyvinkin rauhallisesti ja ystävällisesti, ja välillä taas kovin terävästi. Asioistahan saa olla montaa mieltä, mutta keskustelu on mielekkäämpää, jos ei höyrykattila kovin ala viheltää kellään.

En minä ainakaan nähnyt kovin paljon höyryä Nephegin vastauksessa. Sitäpaitsi hänen vastauksensa vaihteleva u osoittaa, että hän vastaa tarpeellisessa mitassa. Jos uskonasioista keskusteltaessa ei edes joskus pidetä jotakin asiaa aivan yksinkertaisesti sopimattomana ja jopa sielunvihollisen aseena, on keskustelijan usko kuollutta ja toisille miellyttämistä yrittävää. Nyt joka ehkä sano tähän, ettei tässä uskonasioista keskustellakaan. Sanon siihen, että niin sanoo vain värittömän, mauttoman ja hajuttoman, "teottoman uskon" kannattaja, joka kuitenkin tekee mitä haluaa.

Mitä sitten metsätähden näkemyksiin tulee, en voi yhtyä oikeastaan yhteenkään.

Ei se höyrykattila vielä viheltänyt kellään, mutta riskiä siihen oli olemassa. Keskustelusta mie tykkään, mutta kyllä mie odotan aikuisilta ihmisiltä aikuista käytöstä, eli että kuunnellaan toista ja kommentoidaan sitä, ja tehdään se asiallisesti ja ystävällisesti. "Tarpeellisessa mitassa" tarkoittaa ikiharvoin terävää ja lyttäävää kommentointia. Asioista voi keskustella: mitä, miksi, miten, ja se viesti menee parhaiten perille, jos sen onnistuu rauhallisesti tuomaan esiin. Ei mene turhaan kiistelyksi ja sillä "lihan käsivarrella" huitomiseksi.

Mie sijoittelen gospelin sinne keltaisen valon alueelle, eli pitää harkita, mitä siitä laajasta kirjosta käyttää ja miten. Mutta en kategorisesti kiellä sen käyttämistä. Enkä edelleenkään kiellä myöskään Jumalan mahdollisuuksia.

Surullista, että et voi, Jani_S, nähdä mitään hyvää tässä taikka löytää mielipiteistäni sitä aitoa yritystä kertoa Jumalan työstä. Vaikea siihen on pakottaakaan. Toivon vain, että et luokittele minua noihin kuolleen uskon omistajiin, vaikka sellainenkin johtopäätös tuosta olisi tehtävissä.

En mie täällä tappelemassa ole, mie olen juttelemassa ja keskustelemassa. Toivottavasti muutkin ovat.

metsätähti kirjoitti:Mie sijoittelen gospelin sinne keltaisen valon alueelle, eli pitää harkita, mitä siitä laajasta kirjosta käyttää ja miten. Mutta en kategorisesti kiellä sen käyttämistä. Enkä edelleenkään kiellä myöskään Jumalan mahdollisuuksia.

Tuosta oli tarkoitus vastata jo Janille, mutta en jaksanut ja lopulta en ehtinytkään. Pidin kiireellisempänä saada skannaamani Arvo Perälän saarna siirtokuntoon ja kopioiduksi Vanhojen opettajien kirjoitusten joukkoon.

Ajattelin vastata Janille, etten sentään aivan niin tiukasti ajattele siinä asiassa, kuin hän varsin lyhyessä kantansa ilmaisi. Mahtoiko tulla kiireessä niin, vai miten. Nephegin töksäykseltä vaikuttaneen taas ymmärrän johtuneen osaltaan tietämättömyydestä eri musiikin lajien rajoista. Tarkkoja rajoja en tunne minäkään, olenhan varsin epämusikaalinen. Muuten olen sekä Janin, että Nephegin kanssa samaa mieltä, vaikka tarkennuksia heidän ilmauksena mielestäni edellyttävät. En ihmettele lainkaan, että Nephegin vastaus sai aiheeseen eri tavoin perehtyneellä paineita nousemaan.

Yleisilmeenä olemme oppineet pitämään gospelia tanssimusiikin keinoin ilmenneenä, mutta hengelliseksi tavoiteltua musiikin lajia, ja sellaisena olen oppinut sitä vieroksumaan. Kuten varmaan jokainen tiedämme musiikin, kuten muunkin taiteen lajit, ajan oloon eri liudentuvat toistensa suuntiin. Varmaan niin käy gospelinkin suhteen, kenties on jo käynyt, vaikka en ole sitä musiikkia taitamattomana huomannut.

Asiaa nyt miettiessäni olen muistellut aikaa, kun nykyinen virsikirja teki tuloaan. Silloin luin lehdestä, että siihen tulee muutama negrospirituaali, (kirjoitinko oikein?) niin silloin mietin, että millaisiahan nekin mahtavat olla. Kun sitten aikanaan tutustuin niistä ehkä tunnetuimpaan, "Pilvimuurista valo välähtää." Nyt kun olen kuullut sitä uskovaisenkin kanttorin vetämänä seurakunnan tilaisuuksissa, jopa ennen sitä, en osaa sitä aivan mahdottomana pitää. Ehkä ihmetystä herättäisi, jos sitä seuroissamme esitettäisiin, mahtaisiko sitten jäädä ihmetyksen tasolle?

Vastaavaa kiinnostusta minulla herätti, kun luin selostusta laulukirjamme lisälaulujen sävelmistä, että niihin on aivan kokeilumielessä otettu yksi muista selvästi poikkeava sävelmä, ja että kiinnostuksella seurataan uskovaisten reaktioita. Tähän mennessä en ole havainnut, mikä laulu se mahtaisi olla. Jospa se joskus selviää.

Eniten minua on ärsyttänyt vanhoihin kauniisiin virsiin tehdyt, uudet rämisevät sovitukset.

Ihmisten. Toisaalta ihminen ei voi tehdä yhtään mitään synnyttääkseen uskon itsessä tai toisessa. Toisaalta taas voi käyttää itseään ja Jumalan lahjoja työhön siten, että se kutsuu ihmisiä tutustumaan aitoon totuuteen ja rakkauteen. (Sitten on se osa ihmisistä, joka tekee ja tekee kerätäkseen pisteitä Jumalan edessä. Jumala voi heitäkin ja heidän työtään käyttää, mutta harvemmin tekee niin, veikkaisin.) Jos tämä viesti kulkee uskosta uskoon, niin siinä tarvitaan ihmistä mukaan Jumalan työhön.

Jani_S kirjoitti:Sitäpaitsi hänen vastauksensa vaihteleva u osoittaa, että hän vastaa tarpeellisessa mitassa. Jos uskonasioista keskusteltaessa ei edes joskus pidetä jotakin asiaa aivan yksinkertaisesti sopimattomana ja jopa sielunvihollisen aseena, on keskustelijan usko kuollutta ja toisille miellyttämistä yrittävää. Nyt joka ehkä sano tähän, ettei tässä uskonasioista keskustellakaan. Sanon siihen, että niin sanoo vain värittömän, mauttoman ja hajuttoman, "teottoman uskon" kannattaja, joka kuitenkin tekee mitä haluaa.

Asioista voi ilmaista mielipiteensä niin, että kertoo niiden olevan mielestään ehdottomia tosiasioita. Voidaanpa jopa pitää jotain sopimattomana tai sielunvihollisen aseena. Ja silti sen asian voi sanoa asiallisesti ja ystävällisesti. Taitaa Raamattukin muutaman kerran neuvoa houkuttelemaan mieluummin hunajalla kuin etikalla. Ystävällisesti ilmaistuna viesti menee perille huomattavasti varmemmin ja paremmin, ja keskusteluyhteys säilyy.

Olen siis sitä mieltä, että oikein käytettynä nuorten hengellinen musiikki ei ole sielunvihollisen työkalu. Sen käyttö vaatii työntekijän harkintaa paljon. Jos joku pitää sitä saatanan lystinä, niin sitten pitää, ei se sinänsä ole minulta pois mitenkään. Toivon vain silti, että täällä suhtaudutaan ihmisiin ihmisinä ja yritetään säilyttää se keskinäinen rakkaus, joka kyllä näyttää meissä itse kussakin kasvavan vasta kovin hentona taimena. Toivottavasti ei tule hallaöitä.