Sivu 1/1

Hyvät luonteenpiirteet

ViestiLähetetty: 20 Joulu 2009, 14:44
Kirjoittaja Tero A.A.
Mitkä ovat mielestänne hyviä luonteenpiirteitä? Pidättekö arvossa oikeudenmukaisuutta? Kumpi on parempi, hillitty vaiko räväkkä? Kiltti on aina parempi kuin tuhma, mutta onko se niin, että on silloin hyvä kun joku on itselle kiltti? Jos hän samalla syrjii jotain toista?

Ikävä kyllä kukin saa äänestää vain yhtä vaihtoehtoa. Olisi hyvä, jos voisi merkitä vaikka kolme tärkeysjärjestykseen.

ViestiLähetetty: 20 Joulu 2009, 20:51
Kirjoittaja Jani_S
Näitä äänestyksiä on ollut monenlaisista aiheista, eivätkä ne ole aina välttämättä liittyneet palstamme olemassaolon tarkoitukseen, kuten ei nyt oikein tämäkään. Olisiko muilla tähän sanottavaa?

ViestiLähetetty: 20 Joulu 2009, 21:05
Kirjoittaja Taavetti
Melkein samalla tavoin ovat tähän mennessä kaikki äänestäneet, vain yksi poikkeava ääni.

Ei kai näistä varsinaista hyötyä liene, mutta tuskin haittaakaan. Jos joku haluaa viihtyä tai viihdyttää muita tämän kaltaisilla, voi antaa ollakin. Ovathan senkin aikaa pois huonommista harrastuksista. Mitä lie muilla mielipidettä.

ViestiLähetetty: 20 Joulu 2009, 21:22
Kirjoittaja metsätähti
Mie ajattelen, että on mukava, että täällä on vähän kevyempää mietittävää väliin. Ja toisaalta näissäkin aiheissa voi syntyä keskustelua, joka vie johonkin syvempään. Nuokin hyvät luonteenpiirteet ovat asioita, joita soisi kristityssä näkyvän. Luotettavuutta näytetään pidettävän eniten arvossa, ja kieltämättä sen myötä on moni muukin asia kunnossa.

Joten harmitonta ja jopa hyödyllistäkin ajanvietettä nämä minusta ovat. :D Hyvä ja kiva, että joku jaksaa näitäkin väsätä. Ei koko ajan voi järsiä pelkkää ruisleipää tai vääntää kättä vakavista asioista, välillä on jonkin välipalan vuoro. Eihän näihin tarvitse osallistua, jos ei tykkää. Ja kun tuossa otsikkona näyttäisi olevan Vapaata keskustelua, niin kai tämä sen alle mahtuu? :wink:

ViestiLähetetty: 21 Joulu 2009, 08:41
Kirjoittaja juruulanko
olen täysin metsätähden linjoilla.

ViestiLähetetty: 21 Joulu 2009, 14:36
Kirjoittaja nuusku
Piti miettiä, vastataanko tähän sellainen piirre jota yleisesti ihmisten keskellä arvostaa vai sellainen, jota esimerkiksi omissa ihmissuhteissa arvostaa. Vastasin sitten jälkimmäisen pohjalta, ja punnasin pitkään luotettavuuden ja ymmärtäväisyyden välillä. Mutta kun sai valita vain yhden, niin päätin ottaa ymmärtäväisyyden. :grin: Ajattelin, että luottetaavuus on toisaalta tärkein, mutta toisaalta epäluotettavuuskin voi joskus muuttua luotettavuudeksi, jos tutustuu toiseen tai korjaa verenvikoja. Mutta ymmärtäväisyyteen liittyy samalla aaltopituudella/taajuudella oleminen ja myötäelämisen kyky, että tällainen sisäinen taajuus pysyy luultavasti itse kunkin kohdalla vakiona, eli jos samaa tai lähekkäistä taajuutta ei lähtökohtaisesti ole, niin sitä harvemmin tuleekaan.

ViestiLähetetty: 22 Joulu 2009, 00:49
Kirjoittaja Emka
Tämä "testi" oli ihan hyvä, ja huomasin äänestäväni samaa kuin suurin osa porukasta ;) Luotettavuus on hyvin tärkeä ominaisuus ystävällä.

Itse olen arka luomaan suhteita, koska olen pettynyt pahan kerran, kun olen joutunut tilanteeseen että minua on "höyhäytetty" ja hyväksikäytetty. Huomasin sen liian myöhään joten se ihmis-suhde teki niin syvän "haavan" mieleeni,että meni useita vuosia ennen kuin pystyin luottamaan kehenkään.

Koen sen joskus inhimillisesti ajatellen taakaksi, sillä tunnen joskus itseni hyvin yksinäiseksi, koska en uskalla päästää ketään liian "lähelle" itseäni, etten taas joutuisi pettymään.

ViestiLähetetty: 22 Joulu 2009, 02:33
Kirjoittaja metsätähti
Sepä se. Pettymys saa helposti ihmisen varovaiseksi, jopa epäluuloiseksi ja katkeraksi. Joskus pettymys saa vain vetäytymään ja pysymään hiljaa. Toisaalta silloin, jos itseä vastuullisemmassa asemassa oleva osoittautuu epäluotettavaksi, jää kiinni valheesta tms., niin kyllä silloin minulla on mittarit punaisella ja höyryä tulee niin, että se totisesti tekstistä näkyy. Vastuu on kannettava, jos sen on kantaakseen ottanut. Ja omien sanojensa takana täytyy aikuisen ihmisen pystyä seisomaan. Väärinkäsitykset voi korjata, mielipiteet voivat muuttua, mutta sitten voi sanoa reilusti, että kyllä, ajattelin silloin noin, mutta nyt näen asian näin.

Noin muuten pyrin sovittelemaan asioita mahdollisimman pitkälle, ja myös noissa tilanteissa sitten lopulta käymään asian läpi naamatusten, mutta tosiaan jos luotettavuus ontuu ja sitä vielä jatketaan peittämällä valhetta valheella, niin siinä ei tule soviteltua. Siinä tapellaan totuudesta tasan niin pitkään kuin on tarvis. Toisaalta heti kun toinen suostuu myöntämään, että joo, nyt meni pieleen, niin mie mielelläni sovin asian.

(Ja tästä höyryämisestä voi vetää johtopäätöksen, että asia on akuutti. Mie olen niin kauan valheen ja pettymysten lähellä joutunut elämään, että tästä jaksan saarnata... Tuossa marraskuun puolivälissä vain tuli taas yksi tällainen epätodenpuhuja, joka laittoi paikkaa paikan päälle. Aika rajusti loppuviimein ravistelin, kun ei kauniimpi teksti tuottanut tulosta. Kyllä siitä sovintoon päästiin, vaikka puolitoista kuukautta meni. Mie ajattelen, että anteeksi voin pyytämättäkin antaa, mutta että en halua päästää toista kuin koiraa veräjästä. Jos ei aikuinen ihminen muuten osaa ottaa vastuuta teoistaan, niin sitten sitä pitää vähän opettaa siihen. :wink:)

ViestiLähetetty: 22 Joulu 2009, 02:55
Kirjoittaja Taavetti
Emka kirjoitti:Tämä "testi" oli ihan hyvä, ja huomasin äänestäväni samaa kuin suurin osa porukasta ;) Luotettavuus on hyvin tärkeä ominaisuus ystävällä.

Luotettavuus on sikälikin hyvä ominaisuus, että se kattaa sisälleen monia muita hyviä ominaisuuksia. Ajattelin niin äänestäessäni, en kuitenkaan silloin kirjoittanut, koska en halunnut johdatella ketään tiettyyn suuntaan asiassa.

ViestiLähetetty: 22 Joulu 2009, 16:13
Kirjoittaja Tero A.A.
Sananl. 6
16 Kuusi on, joita Herra vihaa, ja seitsemää kauhistuu hänen sielunsa:
17 Ylpiät silmät, petollinen kieli, kädet, jotka vuodattavat viatonta verta;
18 Sydän, joka vahingollisia ajattelee, jalat, jotka ovat nopsat pahuuteen juoksemaan;
19 Väärä todistaja, joka valheita tuottaa, ja se, joka saattaa riidan veljesten välille.

ViestiLähetetty: 20 Tammi 2010, 13:51
Kirjoittaja uskossa
Laitoin lahjomattomuus. Jotenkin se sopii yksiin puolueettomuuden kanssa. Jumalahan ei katso henkilöön.

ViestiLähetetty: 20 Tammi 2010, 21:50
Kirjoittaja metsätähti
Tero A.A. kirjoitti:Sananl. 6
16 Kuusi on, joita Herra vihaa, ja seitsemää kauhistuu hänen sielunsa:
17 Ylpiät silmät, petollinen kieli, kädet, jotka vuodattavat viatonta verta;
18 Sydän, joka vahingollisia ajattelee, jalat, jotka ovat nopsat pahuuteen juoksemaan;
19 Väärä todistaja, joka valheita tuottaa, ja se, joka saattaa riidan veljesten välille.


Eipä kovin montaa omalta kohdalta puutu. :(

ViestiLähetetty: 26 Tammi 2010, 20:56
Kirjoittaja Elena
Vastasin, että ymmärtäväisyys. Edes luotettavuus, joka on myös korkealla silmissäni mitä ihmissuhteisiin tulee, ei peittoa ymmärtäväisyyden tärkeyttä. Minusta ymmärtäväisyys sisältää paljon merkityksiä:
lempeys, anteeksiantavaisuus, pitkämielisyys, eläytymiskyky=empatia, osaa tulkita milloin toinen kaipaa vakavaa keskustelua tai piristävää huumoria jne.
Lisäksi tuntuu, että minun läheiseni tarvitsevat minun kanssa asioidessaan paljon ymmärtäisyyttä. On pelottava ajatus, että se loppuisi heiltä.