VL-FOORUMI

(Kirjoitan tämän nyt tänne, siirrelkää toki. Näitä keskusteluja on niin paljon, ettei oikein tiedä, minne olisin laittanut.)

Tiedän, että moni sellainen asia, josta ei tiedä, pitäisikö tehdä vai ei, punnitaan omantunnon kautta, mutta silti haluaisin kysellä vähän, mitä mieltä olette.

Koulussamme on ilmaisutaitoa pari kurssia. Ennen kuin sain parannuksen armon kävin teatterilukiot ja kaikki, joten tiedän aika hyvin, mitä odottaa, mutta silti tavallaan jännitän joka tuntia. Päivämies-leikin tyylisiä leikkejä tietenkin on mukava tehdä, mutta sitten, kun pitäisi yhtäkkiä "liikkua tilassa musiikin tahdissa" tai näytellä jotain ja niin edelleen. Mitä minä teen? En minä pysty sanomaan, että olen uskovainen enkä oikein haluaisi tehdä tuollaista. Kun se on niin viatonta ja no, tuttuakin toisaalta. Taitaa kuulostaa pieneltä murheelta, mutta näitä tilanteita riittää.
Samassa koulussa opiskelee teatteri-ihmisiä, ja tietenkin meidän pitäisi mennä ihan terveyslinjalaistenkin kanssa katsomaan heidän esityksiään. Jotenkin julmaa sanoa, että en oikeastaan ole yhtään kiinnostunut näkemään teatteria. Ovathan he kuitenkin vain harjoittelemassa ja tarvitsevat yleisönsä. Ääh.
Ja entäs kehonhallinta? Minä käsitän sen sanalla tanssi. Ehkä se pitäisi ottaa liikuntana vain, mutta missä meneekään raja?

Sanotteko opettajille kouluissa, että olette uskovaisia? Olen ihan varma, että jos sanon, saan kommentin, että "olet sitten kuule väärässä paikassa" tai jotain vastaavaa. Huoks.

Ja vieläpä ihmiset katsovat oudosti, kun rukoilee (pienieleisestikin) ennen kuin alkaa syödä ruokalassa. Yleensä en välitä muiden ihmisten ajatuksista, mutta tässä kohtaa näemmä on se arkuus tullut esille.

Vieläpä olemme kaikki aikuisopiskelijoita, pitäisihän ihmisten nyt jo tietää... Tai no, olisin ehkä itsekin katsonut oudosti vielä muutama vuosi sitten, että taidanpa olla ihan hiljaa.

Jos joku tahtoisi vastailla ja selventää, kun hämäläinen kyselee.

Kerroit melko kattavasti tilanteestasi, kiitos siitä. Yritän vastata jotakin, vaikka aivan hyvin tiedän ja ymmärrän, että minulla näin kaukaa, tilannetta ja paikkoja tarkemmin tuntematta on siihen varsin vähän edellytyksiä.
Pohdiskelet aidosti ja arkanakin kysellen, olen varma, että samaan tapaan jatkaen löydät vastauksia aivan sieltä kotiseudultasi, ja ennen muuta Jumalan antamana rohkeutta kertoa niistä opettajille, opiskelu- ja mahdollisille työtovereillesi. Omalla voimalla ja omalla rohkeudella kukaan ei pysty sellaiseen.

Jokohan olet saanut uskovaisia ystäviä kotiseudultasi tai muualta? Sellaisista olisi paljon iloa ja hyötyä. Varmaan olet päässyt käymään seuroissa ja muissa uskovaisten tilaisuuksissa siellä? Tällä foorumillakin on muutamia käyttäjiä niistä maisemista, jos haluat, voit pyytää jotakin heistä vaihtamaan ajatuksia ensin vaikka yksityisin viestein, tai jos joku heistä saisi olla aloitteellinen.

Kerronpa erään kymmenien vuosien takaisen tapauksen kotiseudultani, sen kertoi asianomainen itse minulle. Hän oli ollut suosittu ja käytetty kyläpelimanni, heränneellä tunnolla ollessa Jumalan vastustaja kiusasi sillä, että jos teet parannuksen, sinulta menee hyvä ansio ja leipäsi kapenee, kun et enää voi kulkea pippaloissa viulusi kanssa. Kun tämä ihminen lopulta sai parannuksen armon, vihollinen vaihtoi tekstinsä, että ethän voi enää osuuskauppaankaan mennä, kun siellä kaikki sinua katsovat moittien ja sanovat ties mitä.

Pakkohan kauppaan oli lopulta mennä, ja yllätys oli melkoinen, kun ainakaan sillä kerralla kukaan ei sanonut mitään, eikä veli havainnut pitkään katsomisiakaan. Aina ja kaikilla se ei aivan niin onnellisesti mene, mutta kaikissa tilanteissa on Jumala lapsiaan auttanut, armollaan hoitanut ja opastanut.

Kiitos kovasti. Totta tosiaan, että eipä sitä tiedä, mitä ihmiset oikeastaan ajattelevat, pitäisi vain olla lujana ja oma itsensä ja niin edelleen. Eiköhän se sitten siitä, kunhan saan sanotuksi näille uusille tuttavuuksille edes. Koulu on nimittäin uusi, ja olen kaverini sieltä tuntenut vain reilun viikon.

Käyn tosiaan seuroissa täällä, muihin tilaisuuksiin en ole arvannut mennä, kun ei näistä aina tiedä, mitä tilaisuudet pitävät sisällään. Ja autottomana ihmisenä vielä uudessa kaupungissa en osaa muualle kuin ry:n toimitalolle. Aika hullua oikeastaan...
Tosiaan muutin vasta kesällä Lahteen, joten tunnen enemmän uskovaisia Helsingistä. Tai no, oikeastaan yhden vähän paremmin. Mutta täällä en ole vielä oikein puhellut kenenkään kanssa. Suurin osa on perheensä tai kaveriporukkansa kanssa, ei siihen oikein osaa mennä.

Kauheaa pulputusta, no, tätä voi lukea suodatin päällä.
No entäpä musiikki? Radio? Itse ainakin kuuntelen haukkana kaikenlaiset hartaudet ja välillä Deitäkin. Muuten musiikki on aika paljon muuttunut. Tuossahan nuo kaikki pahatkin levyt on hyllyssä, mutta niihin alkaa jo pölyä kohta tulla, kun ei oikein kiinnosta enää.

Ja vielä kirjojakin olen miettinyt. Aika paljon kai runoja luetaan, ehkä elämäkertojakin, mutta mitä nyt ei ainakaan pitäisi? Fantasiat ja dekkarit nyt jäävät ainakin pois, ne ovat ne selkeät, mutta niin. Olen tässäkin kohtaa hieman pihalla.

Kauhea määrä kysymyksiä... Heh, no mutta ihanaa, jos joku ehtii vastailla tähänkin.

Ja minä tein tässä päätöksen, että suviseuroille aion päästä ensi kesänä. Selvittelin asioita tosissani tänä kesänä, mutta liian myöhään. Nyt on sitten tallenteet kaluttu läpi.

Iltatähtönen kirjoitti: En minä pysty sanomaan, että olen uskovainen enkä oikein haluaisi tehdä tuollaista.

Kyllä niitä tilanteita sillointällöin tulee, että on tunnustettava uskonsa ja kerrottava siitä ettei joudu kieltäjän paikalle.

Juttele opettajan kanssa vaikka kahden kesken asiasta.

Matt. 10:32
Sentähden jokainen joka minun tunnustaa ihmisten edessä, sen tunnustan myös minä Isäni edessä, joka on taivaissa.
33 Mutta joka minun kieltää ihmisten edessä, hänen minä myös kiellän Isäni edessä, joka on taivaissa.

Iltatähtönen, Taavetti jo kirjoitti hyviä ajatuksia. Lisään vähän omista kokemuksista.

Iltatähtönen kirjoitti: Koulussamme on ilmaisutaitoa pari kurssia.

Lyhyesti sanon meidän perheen ratkaisuista. Peruskoulussa jossa kaksi vanhinta vasta on, lapset ovat osallistuneet pakollisissa kursseissa siihen mitä koulu järjestää. Olemme vanhempina lähteneet siitä että suomalainen koulu on tasokas ja opettajat suunnittelevat opetuksen ammattimaisesti niin että se sopii kaikille kansalaisille. Jos siellä on musiikkia ja teatteria tms., niin se on silloin lapsille valittua, muokattua ja heille sopivaa. Emme ole tässä halunneet lähteä sille tielle, että vaatisimme lapsillemme muuta kuin mitä on virallisissa oeptussuunnitelmissa.

Kun sinä olet aikuisopiskelija, yleensä silloin mahdollista muokata henkilökohtaista opintosuunnitelmaa hyvinkin yksilöllisesti. Itselläni ainakin oli näin,kun suorittelin lisäkursseja Raahessa eräässä oppilaitoksessa.

Taavetti heitti tuossa hyvän vinkin sinulle. Jos tuo ilmaisutaidon kurssi kuuluu pakollisiin mutta siinä on omantunnon kannalta sopimattomia asioita, silloin sinun kannattaa heti keskustella opettajan kanssa.

Voisit varmaan miettiä jopa valmiiksi sopivia muita tehtäviä, joita voit ehdottaa tekeväsi. Että voit korvata esim. teatterissa käynnit ja tanssiin liittyvät harjoitukset joillakin muilla, ehkä esim. kuntosali- tennis-, tai muilla suorituksilla. Opettajan on helppo hyväksyä, kun laadit hänelle valmiiksi sopivia ehdotuksia. Aikuispiskelijana sinulla on laajat mahdollisuudet muokata opiskelujasi sillä lailla että se palvelee omia tössä mihin tähtäät.

Siunausta ja mukavaa opiskelusyksyä sinulle, Iltatähtönen.

Kiitos jälleen. Ihanaa, kun ihmiset vastailevat, vaikka taitavat nämä kysymykset olla vähän yksinkertaisia.

Pitää vain hieman tosiaan suunnitella. Ja taisihan se ilmaisutaidon opettaja sanoa, ettei mitään ole pakko tehdä, joten enköhän kykene "livahtamaan". Sama pätee kaiketi liikuntaan, siellä voisi korvata tulevan tanssitunnin jollain kivemmalla. Tavallaan helpompi ajatella, kun on hieman varmuutta siitä, että muutkin ovat samojen asioiden kanssa.

Ja niin, todellakin, joku mainitsi, että tätä kautta voisi löytää Lahdesta ihmisiä seurakaveriksi. Tavallaan vähän hassu ajatuksena, mutta silti olisi tosi ihanaa jutella jonkun kanssa eikä hiiviskellä yksinään väkijoukossa. Yksityisviestiä vain.

Kiitos vielä, ja siunattua yötä!

Tuosta radio Deistä sanoisin, että olen ehkä pari kertaa kuunnellut vähän.

Tuli oikein paha mieli kun ihmiset kyselivät väärä hengellisiltä asioita ja aivan metsään menivät vastaukset. En avaa sitä kanavaa varmasti enään.

Dei on ollut omaan makuun alusta asti turhan sekalainen kanava. Tai siis, siellä tuntuu olevan melkoinen tilkkutäkki se ohjelmakartta, milloin minkäkin ryhmän ohjelmaa. Aika tarkkaan saa katsella ohjelmaa läpi, että missä kohti on sellaista, mitä kannattaa kuunnella. Esimerkiksi täällä meillä kotiseurakunnalla on ohjelma-aikaa jokunen tunti viikossa, mihin sisältyy siis oman seurakunnan toimittamaa ohjelmaa sekä sunnuntain messu kotikirkosta suorana. Siitä tykkään, sillä useinkaan ei tule lähdettyä kirkkoon, jos illalla meinaa seuroihin, ja kuitenkin on kiva kuulla kotikirkon tuttujen ihmisten toimittamaa ohjelmaa. Mutta aika paljon on sellaista, mitä en halua kuunnella. Sinänsä Dei on ollut vähän pettymys, aikanaan sen alettua pidin sitä hyvänä ajatuksena ja mahdollisuutena, vaan ei se sitten minulle sitä ollut. Jollekin varmaan on.