Myytti litteän maan kristityistä

[O.M]

Etenkin ateistien ja antiuskonnollisten ihmisten keskuudessa on suosittu myytti, jonka mukaan kristinuskossa olisi aiemmin uskottu litteään maahan. Myytissä kristinusko ja "tiede" (luonnontieteet) olisivat kisanneet siitä, onko maa litteä vai pallo. Myytin mukaan kisa olisi päättynyt luonnontieteiden voittoon.

Tässä asiassa antiuskonnolliset viisastelijat saavat pitkän nenän:

"- - monet hyvin koulutetut ihmiset (jopa teologit) uskovat keskiajan kirkonmiesten opettaneen maan olevan litteä, vaikka historiallinen tutkimus puhuu keskiajan käsityksistä aivan muuta. Populaarissa ajattelussa Kolumbuksenkin matkojen oletetaan kohdanneen vastustusta kirkon taholta siksi, että hänen pelättiin putoavan alas maan reunalta. Joidenkin versioiden mukaan keskiajalla saattoi joutua jopa roviolle, jos uskoi pyöreään maahan. Litteän maan tapaus toimiikin monille esimerkkinä "uskonnon ja luonnontieteen sodasta".
- -
Viimeisen sadan vuoden aikainen historiantutkimus on kuitenkin osoittanut käsityksen keskiaikaisesta uskosta litteään maahan vääräksi. Tieteenhistorioitsija Edward Grant osoittaa teoksessaan Planets, Stars ja Orbs: The Medieval Cosmos 1200-1687, että "pyöreän maan hyväksyntä keskiajalla oli lähes universaalia", ja maininnat maan pyöreydestä "olivat yleisiä" ajan teksteissä. (Grant 1994, 626). David Lindbergin (1992, 58) mukaan "laajalle levinnyt myytti, jonka mukaan keskiaikaiset ihmiset olisivat uskoneet litteään maahan, on modernia alkuperää".
- -
Antiikin aikaan oli kuitenkin muutama litteää maata puolustanut kirkkoisä. Harleyn ja Woodwardin (1987) mukaan selkeitä tapauksia ovat ainoastaan Lactantianus (200-luku) ja Kosmas Indikopleustes (500-luku) - -. (Lactantianuksen mukaan) maan pyöreydestä ei ole kunnollista todistusaineistoa - -. Kosmas (puolestaan) esittää Raamattuun perustuvan kristillisen maailmanselityksen ja pyrkii kritisoimaan vallallaolevaa uskoa pyöreään maahan "pakanallisena" oppina.
- -
Justinos Marttyyri (n. 100/114-162/168) lainaa hyväksyvästi Pythagoraan tekstiä, jossa Jumalan sanotaan luoneen pyöreän maan (Jumalan kaikkivaltiudesta, luku II). Athenagoras (n. 133-190) puolestaan ylisti maan pyöreän muodon kauneutta kehottaessaan ihmisiä palvomaan Luojaa (Apologia, luku XVI). - - vaikutusvaltaiset kirkkoisät Klemens Aleksandrialainen (n. 150-211/216), Origenes (185-254), Augustinus (354-430) ja Ambrosius (340-397) tukivat oppia pyöreästä maasta. Osa kirkkoisistä piti tosin kysymystä yhdentekevänä: esimerkiksi Basileios Suuren (330-379) mukaan on kristityn kannalta yhdentekevää, onko maa litteä vai pyöreä. (Hexaemeron, saarna IX, 1).
- -
Augustinus nuhtelee kristittyjä, jotka pyrkivät kritisoimaan filosofeja epämääräisen Raamatun tulkinnan perusteella:

"Yleensä myös ei-kristityt tietävät jotain maasta, taivaista ja maailman alkuaineista... ja niin edelleen, ja pitävät tätä tietoaan järjen ja kokemuksen varmistamana. On häpeällistä ja vaarallista, kun pakanat saavat kuulla kristityn, ilmeisesti pyhiä kirjoituksia selittäen, puhuvan hölynpölyä näihin asioihin liittyen... Kuinka he uskoisivat näiden kirjojen opetusta kuolleiden ylösnousemuksesta ja taivaan valtakunnasta, kun he luulevat niiden sivujen olevan täynnä valheita asioista, jotka he itse ovat oppineet kokemuksen ja järjen kautta?"

Augustinus pyrki - - osoittamaan, että kirjoitukset voidaan tulkita yhteensopiviksi pyöreän maan opin kanssa. Hänen mukaansa (De Genesi ad Litteram, II, 9) taivaankansi (Genesis 1:7) ja runollinen ilmaus taivaan levittämisestä "kuin teltta" (Ps. 104:2) voidaan ymmärtää hyvin myös pyöreää maata kattavan taivaan kuvaukseksi. - - (Kirkkoisille) Raamattu oli Jumalan innoittama uskonnollinen teos, ja he ottivat tämän huomioon tulkitessaan pyhiä tekstejä. He uskoivat Jumalan antaneen ihmiselle myös järjen ja ilmoittavan totuutta myös luomakunnan kautta. Heidän mukaan oikea ymmärrys luomakunnasta ja oikea ymmärrys Raamatusta eivät voi olla ristiriidassa, sillä sama Jumala on molempien takana. Tällainen lähestysmistapa mahdollistaa sen, että luonnontieteen tulokset voivat osin ohjata tulkintaa. Vastaavaa Raamatun tulkintaa harrastetaan edelleen: esimerkiksi Genesiksen luomispäivät tulkitaan yleisesti pitkiksi ajanjaksoiksi. Kirkkoisien suhtautuminen filosofiaan ja Raamattuun mahdollisti siis myös pyöreän maan hyväksymisen.
- -
Keskiajan tärkeimpiä ensyklopedioita olivat espanjalaisen piispan Isidoren (560-636) ja englantilaisen munkin Beda Venerabiliksen (672-735) ensyklopediat. - - Isidore hyväksyy näkemyksen maan pyöreydestä ja raportoi arviot maan ympärysmitan suuruudesta (Harley & Woorward 1987, 320). - - Bedan mukaan maa on pyöreä, ei niin kuin kiekko, vaan niin kuin pallo.
- -
Kosmaksen ja Lactantianuksen tekstejä ei ilmeisesti tunnettu varhaisella keskiajalla, kun taas Bedan ja Isidoren tekstit olivat autoritatiivisia ja kaikkialla lainattuja. Oppi maan pyöreydestä näkyykin - - lukemattomilla keskiajan kuuluisilla opettajilla. Esimerkiksi Johannes Scotus Eriugena (800-877), Willelmus Concheslainen (1080-1154) ja Tuomas Akvinolainen (1225-74) opettivat maan pyöreyttä.
- -
Myöhemmät Kopernikuksen ja Galilein aikojen kiistat on usein ymmärretty väärin myös maan muotoa koskeneiksi. Kiistojen aiheena oli kuitenkin aurinkokeskeinen maailmankuva, ei maan muoto.
- -
Litteän maan myytin keskeinen ajatus on, että keskiajan kirkko vastusti opetusta pyöreästä maasta harhaoppina. Historiallinen tutkimus ei ole löytänyt tästä näyttöä - päinvastoin, maan pyöreyttä saatettiin käsitellä lähes itsestäänselvänä tosiseikkana. Oppineet ja kirkonmiehet eivät siis missään vaiheessa unohtaneet ajatusta maan pyöreydestä. Populaaritason uskomuksia on vaikeampi tutkia, sillä kirjalliset lähteet kertovat yleensä vain oppineiden uskomuksista.

On kuitenkin todisteita, jotka puhuvat pyöreän maan mallin hyväksynnästä myös populaaritasolla. Antiikissa Atlas-jumalan kannattamaa maailmaa kuvattiin pallolla eikä kiekolla. - Rooman keisarit käyttivät palloa symbolina kaikkialle ulottuvasta vallastaan. Konstantinus lisäsi palloon ristin kuvaamaan Kristuksen valtaa, ja se periytyi tällaisena keskiajan hallitsijoille. - - Populaaritasolla uskoa litteään maahan on epäilemättä säilynyt, mutta kristillinen kirkko näyttää ainakin yleensä toimineen vastavoimana sille.
- -
Kristittyjen oletettu pitkäaikainen usko litteään maahan toimii monilla kirjoittajilla herkullisena esimerkkinä kristinuskon älyllisestä pimeydestä.
- -
Vaikka muutama kristitty kirjoittaja onkin uskonut litteään maahan, he ovat kuitenkin edustaneet selkeästi vähemmistöä. Herkullinen esimerkki keskiajan ihmisten älyllisestä pimeydestä muuttuukin näin esimerkiksi modernin ihmisen halusta pitää itseään monin verroin viisaampana kuin aiempia sukupolvia ja siitä, kuinka tämä halu voi vääristää käsityksiämme menneisyydestä."
(Tieteessä tapahtuu 3/2011. Ss. 19-24. Kojonen, Rope: Litteän maan myytti - tapauskertomus uskonnon ja luonnontieteen historiasta.)

EDIT. Lisätty linkki artikkeliin. - O.M