VL-FOORUMI

oon koukussa syntiin. Teen syntisiä asioita vastentahtoani. Teen vaan niitä asioita rutiinilla, siten miten olen uskon, ei uskon ja uudelleen (NYT) uskoon tulemisen välillä tehnyt. Tälläkin hetkellä juon siideriä vaikken haluaisi. Tekisi mieli mennä meikkaamaan,vaikken haluisi. On muitakin pieniä asioita, mutta kun kaikki nähä pienet asiat laittaa yhteen tulee monta pientä eli suuri synti... En jaksa elää syntien kanssa.. Tunnen kuintekin sen taakan sisälläni enkä jaksa sitä. Miten päästä eroon syntisistä teoista? miten olla tekemättä syntisiä asioita? Kamala olo..!!!!

Synnit viet ihan ensiksi ristin juurelle. Et ota isoja paiseita omasta ns. pyhittymisprosessista, kaikki tulee aikanaan. Katselepa uskon silmin Häntä, joka rakasti sinua ja sovitti syntisi. Heikkonakin saat kulkea Hänen kanssaan. Nyt tällä hetkellä: usko kaikki anteeksi. Vapahtajan kalliissa ja siunatussa nimessä. Sinua rakastetaan.

BK

Syntiin joutuminen on varmasti kaikille tuttu juttu. Paavalin sanoin; sitä hyvää mitä minä tahdon, sitä minä en tee, mutta sitä pahaa mitä minä en tahdo, sitä minä teen. Tärkeintä on se, että synnin tunto ja halu uskoa ovat tallella, niinkuin Angelilla kuulostaa olevan. Silloin omatunto on vielä terve, vaikkakaan se ei puhdas olekaan.

Niinkuin Brita Kajsa edellä totesi, ripittäytyminen on se, mitä tulee tehdä. Siihen tarvitaan saattomies, eli uskovainen ystävä (sukupuolella ei ole väliä). Sellainen pitävä astia, jolle voi tunnustaa synnit ja saada synnit anteeksi. Seuroissa käyminen myös vahvistaa uskoa ja auttaa pysymään synnin tieltä pois.

Itselläkin, kun on jotain helmasyntejä ollut, on pitänyt koettaa lujittaa luonnetta ja päästä niistä eroon. Se auttaa, jos kykenee korvaamaan ne jollakin hyveellisellä, ehkä uskonelämää rakentavalla toiminnalla. Baari-illat voi vaihtaa seurailtoihin, synnillisen musiikin kristillisyytemme musiikkiin jne. Kannattaa pyrkiä hankkimaan uskovaisten yhteisiä harrastuksia. Se ei varmaan tapahdu sormia napsauttamalla, mutta pikkuhiljaa, kun uskovaisten ystävien joukko laajenee. Siinä samalla jäävät kiviriipat entiseen elämään, sidukat ja meikkaamiset.

Mutta, lähes niin kuin BK edellä kirjoitti, älä ota paineita, Jumalan lapseksi kyllä kasvaa. Ei synnin luvallisuudella, mutta heikollakin uskolla pärjää.

Ehkä joskus joku kokee senkin ihmeen, että elämä muuttuu kerralla. Ns. vapaiden suuntien uskoontulleet kertovat useinkin äkkiheitolla muuttuneesta elämästä. Ite tuskailin, että mikä on kun ei muutu, päinvastoin, kiusauksia alkoi oikein kasaantua. Onneksi on ollut niitä, jotka ovat muistuttaneet, että aikansa se vie, Jumala muuttaa hiljakseen. Ja toistelleet raamatunlausetta "etsikää ensin Jumalan valtakuntaa, niin teille annetaan kaikki tämäkin". Mihin viittaa, en muista tarkkaan, enkä sitäkään, kenen kirjoittamaa tekstiä. Mutta todeksi mie tuon olen havainnut omalla kohdallani. Paljon asioita on, joita olen alkanut ymmärtää edes laidasta ja hiljakseen, kaikkea en vieläkään, monen jutun kanssa saa painia. Katsotaan, mitä ehtii matkan varrella vielä tapahtua. Aikansa vie tapojenkin muuttuminen.