VL-FOORUMI

En pysty laulamaan lujaa. Kurkkua alkaa kutittaa. Sitten pitää yskiä. Mikä neuvoksi?

Humilton kirjoitti:En pysty laulamaan lujaa. Kurkkua alkaa kutittaa. Sitten pitää yskiä. Mikä neuvoksi?

En kehtaa laulaa joukossa lainkaan, uskallan silti antaa kaksi neuvoa:

1. Laulat hiljaa
2. Pidät huolta suun kosteudesta, vaikka juomalla vettä pienin kulauksin. En tiedä antaako lisää volyymia lauluun, mutta yskimisen tarvetta sen pitäisi ainakin vähentää.

Kannattaa treenata. Laulu on kuin korkeushyppy, ei se kylmiltään mene. Tekniikkaa tarvitaan laulussakin, nimenomaan siinä, että ääni tulisi helposti ja voimakkaana. Ja kauniisti.

juu ja mulle se o tullu vähitellen ja en tiiä yskimiseen mutta siihe ku ääni meinaa lähtä välil ku laulaa ni auttaa mulla ainaki kun ottaa välillä kurkkupastillin esim ynthonin tai jonku muun.

mutsi kirjoitti:Kannattaa treenata. Laulu on kuin korkeushyppy, ei se kylmiltään mene. Tekniikkaa tarvitaan laulussakin, nimenomaan siinä, että ääni tulisi helposti ja voimakkaana. Ja kauniisti.

Voiko sitä oppia itse? Internetissä ohjeita?

Humilton kirjoitti:

mutsi kirjoitti:Kannattaa treenata. Laulu on kuin korkeushyppy, ei se kylmiltään mene. Tekniikkaa tarvitaan laulussakin, nimenomaan siinä, että ääni tulisi helposti ja voimakkaana. Ja kauniisti.

Voiko sitä oppia itse? Internetissä ohjeita?

Varmaan ohjeita löytää internetistä, osaat etsiä itsekin, joten en viitsi. Erityisesti oikean hengitystekniikan oppiminen auttaa, samoin sopivat äänen avaukset. Molempia tarvitsevat niin puhujat kuin laulajatkin, ovathan he hengitystyöläisiä. Tärkeää on osata vetää keuhkonsa aivan täyteen ilmaa, ja osata jakaa sen käyttö tasaisesti koko säkeen ajaksi. Yleinen virhe lienee hönkäistä ensimmäisellä sanalla ulos puolet keuhkojen sisällöstä, jolloin loppusäkeeseen jää vain vähän ilmavaraa, joka kostautuu raskaana olona ja hiljaisena äänenä.

En ole puhetaidon opettaja, joten en jatka enempää. Joitakin perusasioita sain oppia kerran runokurssin oheen lisätyillä lausuntatunneilla, kun varsinaiselle lausuntakurssille ei tullut oppilaita tarpeeksi. Monet puhetaidon ja laulamisen opettajat voivat kertoa enemmän, samoin jos hakeutuisit sopivaan kuoroon taitavan johtajan ohjaukseen, voisit varmaan oppia jotakin.

Eikö LUKKARI voisi pitää täällä pientä laulamisen peruskurssia! Noin teoreettisesti.

Itse opettelemalla voi oppia vääriä tapoja. Niistä poispääseminen on... mahdotonta?

Humilton kirjoitti:Itse opettelemalla voi oppia vääriä tapoja. Niistä poispääseminen on... mahdotonta?

Ei mahdotonta, mutta ilmeisen vaikeaa.

mutsi kirjoitti:Eikö LUKKARI voisi pitää täällä pientä laulamisen peruskurssia! Noin teoreettisesti.

Enpä ole kuullut aikaisemmin internetin laulukursseista Laulamaan oppiin vain laulamalla:) ja mieluusti siten, että joku asiantuntija kuuntelisi ja neuvoisi. Taavetin neuvot oli hyviä. Yleensä käy niin, että äänen kvaliteetti kärsiii siitä, jos yrittää laulaa liian lujaa. Ai niin, joskus opistoissa järjestettiin laulukursseja taisinpa nähdä sellaisen myöskin Ranualle merkityn tälle keväälle, mikäli en väärin muista.

Minulla on sama ongelma että alkaa pistää.. Olen huomannut että se johtuu äänentuottolihasten jännityksestä. Pitäisi oppia rentouttamaan tämä äänentekemisjärjestelmä. Seuroissa tai ihmisten ilmoilla alkaa pistää helpommin koska silloin jännittää enemmän, kun yrittää laulaa "oikein".. Sit esim. yksin autossa, kun laulaa ajellessa niin on helpompi saada lihakset relaksoitua. Valitin joskus tohtorillekin että aina pistää kurkkuun laulaessa että onkohan siellä joku vika. Se kattoi sinne, ja sanoi että ei ole vikaa, että kyllä se vika on muualla kuin rakenteellisissa tekijöissä. Ja olen huomannut että omalla kohdallani se liittyy fyysiseen ruumiinjännittämiseen.

En oo keksinyt tuohon kurkkuun pistämiseen muuta lääkettä kuin että pitää koittaa rentouttaa kurkku, kieli, leuat, keuhkot, hartiat jne kaikki vähänkin äänen liittyvät hommat. Ja koittaa saada ääni syntymään jossain muualla kuin kurkussa. Sen tuntee jotenkin itte, että "syntyykö" oma ääni kurkussa vai keuhkoissa... Ja sit kun jättää yhden säkeistön välillä laulamatta, niin yleensä äänentuotto paranee ja pistos vähenee, kun siinä väliin jätetyn säkeistön kohalla vähän nieleskelee ja koettaa tehdä kurkunseudun rentoutumisharjoituksia.

Tämä siis oma kokemukseni, varsinainen lauluihminen en toki ole mutta joskus laulattaa seuroissa paljonkin. Joskus taas menee koko seurat ettei huvita laulaa ollenkaan. Riippuu vähän lauluistakin joita siellä lauletaan, mutta mielentilasta erityisesti.

Ammoisena aikana opiskellessa oli myös äänenmuodostusta ja yksinlaulua. On jäänyt mieleen tuollainen, ettei ääntä saa parkaista suoraan kurkusta. Äänen pitäisi tulla "ylempää", poskionteloista, muistelen.

Karita Mattila kertoi haastattelussa, kuinka lapsena hänen veljensä vitsailivat hänen isosta naamastaan; nyt lauluääni ihanasti kimmahtelee Karitan kasvo-onteloissa.

Omille kuorolaisille neuvoin aina, että ääneen voimaa saa vain harjoittelemalla = laulamalla paljon. Ja että äänialaa saa myös laajennettua sillä keinoin. Omalla kohdalla kanttorin sijaistaminen vaikutti paljon - alkuun transponoin laulut mahdollisuuksien mukaan siihen, mihin melko suppea alttoääneni sujuvasti ylsi, mutta ajan myötä ääniala laajeni kumpaankin suuntaan ja paljon. Samaten voimaa sekä kestävyyttä tuli lisää. Osittain vaikuttanee sekin, että urkujen tai pianon takana on istuttava ruoto suorana, ryhdikkäästi. Jos velttoilee etu- tai takakenossa, niin huonommin mahtuu ilmaa palkeisiin ja ääntä ulos.

Opetushommissa taas huomasin, että viis-kuus oppituntia päivässä on pitkä aika olla äänessä, vaikka sitten pätkittäinkin. Sijaisuuden alussa ääni usein käheytyi kolmen tunnin jälkeen, mutta kun teki pitkästi, niin loppuviimein kuusituntiset maanantait, joihin oli minulle pistetty muiden luokkien musiikkitunteja kolme peräkkäin, menivät hyvin ja ääni kantoi loppuun asti.

Pitempi tauko sekä opetus- että kanttorin töissä on joka kerta vaikuttanut äänen kestävyyteen sekä äänialaan.