Kirjoittaja Jani_S » 08 Marras 2012, 17:47
Elämme aikaa, jolloin syyllinen vapautetaan ja syytön tuomitaan. Esivalta, vaikkakin se on nytkin Jumalalta, säälii ja kärsii rikollisia tuomiten mm. henkirikolliset lievemmin kuin koskaan ennen missä tahansa maailman kolkalla, missä vain on ollut laki ja järjestys. Samaan aikaan se hyväksyy n. 10 000 lapsen murhaamisen joka vuosi.
Lasten murhaamisen lisäksi tekee ns. armokuolema tuloaan. Siinä ei tosin ole armosta tietoakaan, vaan ihmisen elämä lopetetaan. Sen kannatus on tasaisessa kasvussa kaikkialla länsimaissa. Tällä menolla se on varmuudella käytössä myös Suomessa, ja arvelen että vielä minun elinaikanani.
Lapset ja sairaat saavat siis väistyä haittaamasta muiden elämää, ja henkirikollisten sekä muiden pahantekijöiden hyvinvointi on kasvavan huomion kohteena. Synnin ihminen on todellakin näin järkyttävän väärämielinen ja murhanhimoinen, kun saa ympärilleen samanmielisten tuen ja hyväksynnän. Hän jatkaa sokeana menoaan siihen saakka, kunnes Jumala panee sille lopun.
Otan tähän erään raamatunkohdan, joka oli vähän aikaa sitten esillä toisessa ketjussa:
Luuk. 23:
28. Niin Jesus käänsi itsensä heidän puoleensa, ja sanoi: Jerusalemin tyttäret, älkäät minua itkekö, vaan itkekäät itse teitänne ja teidän lapsianne;
29. Sillä katso, päivät tulevat, joina he sanovat: autuaat ovat hedelmättömät, ja ne kohdut, jotka ei synnyttäneet, ja ne nisät, jotka ei imettäneet.
30. Silloin he rupeevat sanomaan vuorille: langetkaat meidän päällemme, ja kukkuloille: peittäkäät meitä.
31. Sillä jos he nämät tekevät tuoreessa puussa, mitä sitte kuivassa tapahtuu?
Jeesus lausui nämä sanat juuri ennen kuin hänet vietiin ristiinnaulittavaksi. Hänet oli tuomittu syyttömänä kansan ja ylipappien vaatimuksesta ja häntä kohtaisi pian ajallinen kuolema. Jerusalemin naiset itkivät häntä, sillä he ymmärsivät, millaisen häpeän ja tuskan hän joutuisi kestämään. Jeesus kuitenkin näki, mikä näiden itkijöiden sydämen tila oli, ja mihin luopumukseen ja synteihin se aikanaan johtaisi.
Nämäkin Jeesuksen sanat koskettavat täysin aikaamme. Jae 31 tarkoittaa sitä, että kaikki Jumalan lahjoittaman elämän tuhoamismuodot saavat sijaa myös niiden joukossa, joiden Jumala on armossaan antanut kuulla evankeliumin. Meidänkin aikanamme jotkut "Jerusalemin tyttäret" kyllä valittavat aivan ääneenkin Jeesuksen kovaa kohtaloa, ja sen he tekevät mm. surkuttelemalla osaansa "uskovaisena" ja kertoen sen moninaisista "risteistä". Jeesushan ei ole enää lihassaan maan päällä, mutta hänen seurakuntansa on, ja sen olemus ja osa ovat samat kuin sen pään, Herran Jeesuksen Kristuksen. Yhtä kaikki nämä surkuttelijat ovat maailmassa, ilman osuutta Jeesuksen lunastuksessa, ja sen he todistavat teoillaan, joihin kuuluvat jopa ne kauheudet, joista yllä oleva raamatunkohta kertoo.
Tulkoon tässä mainituksi, että raamatussa on paljon eufemismeja eli ns. kauniita ilmaisuja vähemmän kauniista asioista. Jotkut asiat, kuten vaikkapa homoseksuaalisuus, olivat raamatun kirjoittamisen aikaan niin kertakaikkisen inhottavia, etteivät uskovaiset kehdanneet mainita niitä nimeltään. Toisaalta sen ajan uskovaiset eivät kaikki edes tienneet, mitä kaikkea inhottavaa kunkin synnin harjoittamiseen kuului, ja koska monet synnin muodot ovat ns. kehittyneet aikojen kuluessa, näyttävät raamatun ilmaukset joskus varsin lieviltä meidän silmissämme. Tähän samaan luen jakeen 30 maininnan pyynnöstä jäädä vuorten hautaamaksi; Pyhä Henki ilmoitti sen näin rakkaan raamattumme kirjoittajille, joiden savinen astia ei olisi välttämättä kestänyt kuulla eikä edes ymmärtänyt sitä raakuutta, jota tämä raamatunkohta tarkoittaa. Sokeudella lyö Jumala niitä joita rakastaa, ettei uskon lamppu sammuisi maailman julmuuden kohtaamiseen.
Jeesus vielä lisää huomautuksen, joka tarkoittaa sitä, että jos tällainen meno yleistyy hänen seuraajiksiin kutsutuissa, on se vieläkin kauheampaa niiden keskellä, jotka ovat jo täysin kuolleet pois Jumalan tuntemisesta. Jopa Jumalan lapsiksi itsensä lukevat ovat siis alentuneet synteihin, joiden ajallinen palkka oli vielä joitakin aikoja sitten kuolema, jumalattomista ja pakanoista puhumattakaan. Lasten syntymää ei vain estetä, vaan kohdussa syntymää odottavia lapsia surmataan.
29. jakeen merkitys ymmärrettiin elävässä kristillisyydessä pian sen jälkeen, kun ehkäisy oli yleistynyt ja lasten synnyttämisestä ja kasvattamisesta vapaata elämää alettiin ihannoida. Lapset, joita oli kautta aikojen pidetty Jumalan lahjana ja elämän turvana, muuttuivatkin elämisen esteeksi ja jonkunlaiseksi pakolliseksi ohjelmanumeroksi epäuskoisen elämän kulisseissa.
Jaetta 30 en ole kuullut selitettävän, mutta itse ajattelen sen tarkoittavan ehkäisyn ja abortin kanssa samanaikaisesti yleistynyttä uhrin suostumuksella tapahtuvaa murhaamista, jota kutsutaan kaunistellen eutanasiaksi, sekä yleistä itsemurhan hyväksyntää. Sielunvihollisen valheen uskoneet ihmiset toivovat kuolemaa ja luulevat sen vapauttavan heidät kaikista vaivoista. Näin suuri pimeys on päässyt valloilleen, kun Jumala on unohtunut kokonaan. Näitä itsensä surmaajia ja heidän avustajiaan odottaa kuitenkin karmea todellisuus, kun heidät tuodaan vimeiselle tuomiolle kaikkinäkevän Jumalan eteen syytettynä raskaista rikoksistaan.
Tämä raamatunkohta kertoo jälleen sen, että kun elämää lakataan suojelemasta ja siirrytään sen tuhoamiseen, se tappamisvimma kohdistuu kaikkiin. Ihmiset eivät vain tuhoa toisten elämää, vaan haluavat lyhentää myös omat päivänsä. Kun muistamme, kuinka paljon lapsia murhataan (Suomessa noin joka kuudes syntymään kehittyvä lapsi), en ainakaan minä enää löydä sanoja kuvaamaan tätä iljetystä. Katsokaa tämän kansan töitä; sen etsikonaika on kohta ohitse, eikä sitä enää pelasta mikään. Jumalan lapset säästyvät kuitenkin kaikelta pahalta.
Raukkamaisinta ja inhottavista inhottavinta murhatyötä on puolustuskyvyttömien lasten surmaaminen äitiensä kohtuihin. Katsokaa te kaikki, jotka olette lianneet kätenne viattomien lasten verellä, miten jo täällä ajassa suhtaudutaan lapsentappajiin: Vankiloissa he ovat alinta kastia ja saavat pelätä siellä henkensä edestä. Luuletteko osanne olevan helpompi onnettomassa iankaikkisuudessanne, jossa ei ole sen vertaa järjestyksen pitäjää kuin vankilassa? Täällä te murhaatte lain suojissa ja säästytte rangaistukselta, mutta viimeisellä tuomiolla ei päde ihmisten säätämä laki, eikä kadotuksen vaivassa ole kukaan teitä suojaamassa.
Minne te aiotte kadotuksen vaivassa syntinne panna? Ette pane sitä yhtään minnekään, vaan kannatte sitä mukananne aina ja jatkuvasti, ikuisesti ja loppumatta. Kadotuksessa ei ole myöskään eutanasian tuomaa valheellista toivoa, että kuolema vapauttaisi jatkuvasta piinasta, vaan se vaiva on loppumaton.
Tietäkää että armonajan päättymisen jälkeen emme enää vaella kaksiosaisina, vaan meidät tuomitaan joka täysin syyttömiksi tai täysin syyllisiksi sen mukaan, miten olemme kuunnelleet Jumalan kutsua vanhurskauden omistamiseen uskon kautta. Joka uskoo evankeliumin ja elää Jumalan tahdon mukaan pannen syntiä pois tunnolta Jeesuksen veren turvissa, perii katoamattoman taivaan kodin. Joka ei usko, vaan haluamalla haluaa pysyä synneissään ja epäuskossaan, vajoaa aina syvempiin ja inhottavampiin synteihin; hänen osansa on kadotus.
Teitä ei auta siellä eikä täällä minkäänlainen muotohurskaus ettekä ikinä peri taivaan valtakuntaa, ellette tee parannusta ja pane tätäkin syntiä Jeesuksen veren turvissa pois tunnolta. Jumala teille antakoon tunnon siitäkin, jos hyväksi näkee. Hän on voimallinen senkin tekemään, jos kuuntelette lain nuhteita; armon alla te ette ole eikä teille kuulu minkäänlainen lohdutus ennen kuin heräätte kauheista synneistänne. Kiittäkää Jumalaa, jos edes hänen lakinsa saa sydämiinne liikettä.