VL-FOORUMI

Hyppykukat pilaavat
kedon muiden kukkien
kauneuden.

Nyt ei ymmärtänyt:)

Hannes69 kirjoitti:Nyt ei ymmärtänyt:)

Runoutta on joskus vaikea ymmärtää, tai kuten Antti Saari opetti, jokainen voi ja saa ymmärtää runon omalla tavallaan. Siis sillä tavalla, mitä hän kokee siitä saaneensa tai saavansa.

Runot ovat usein moniselitteisiä ja monimerkityksisiä, niin taitaa olla tuokin Humiltonin runo. Sen voi ymmärtää aivan maalliseksi, mutta uskovaisella on lupa löytää siitä myös hengellistä sanomaa. Nousee minullekin muutamia ajatuksia, mutta jätän tässä vaiheessa kertomatta, että lukijoille jäisi avoin valkea tila katsottavaksi ja kommentoitavaksi. Josko sitten Humilton joskus avaisi vähän ajatuksiaan, vaikka monet ovat opettaneet, että runot on viisainta ainakin niiden kirjoittajan jättää tulkitsematta. Ainakin kahta runoaan muistan kuitenkin Niilo Rauhalan avanneen kurssilla, jolla hän oli opettajana.

Pyydän anteeksi maalaisuuttani humiltonilta. Täytyy tunnustaa etten ymmärtänyt tekstin olevan runoutta. Kun sen ymmärtää, silmät avautuvat ihan eri lailla ajattelemaan tekstin sisältöä.

Jumalan luoma luonto kasveineen kaikkineen on mielestäni aina kaunis.

Jos aloittaja haluaa sanoa runollaan jotakin olisi varmaan hyvä sanoa se ihan suoraan.

sallithan hyppykukkien jatkaa kasvua
niille yksilöllisesti säädettyä, annettua
sillä onhan hyppykukilla lupa erehtyä, pettyä ja vaipua
sitten taas nöyränä, itkien tulla ja taipua

Brita

jk. kirkas oli tuo ajatuksesi

Brita:)

Brita Kajsa kirjoitti:sallithan hyppykukkien jatkaa kasvua

Kyllä. Kunhan eivät jaloille hypi. Se sattuu. Eikä he välitä.

Ulpu kirjoitti:Jumalan luoma luonto kasveineen kaikkineen on mielestäni aina kaunis.

Eikä ole, pajurääseikkö, jonka laidassa pukkaa ylikasvanutta horsmaa ja pujoa, se menee ohi minun kauneuskäsitykseni. Mutta vika on varmasti minun silmissäni.

Meinaaks noin.

Tykkään rämeiköistä ja kaikesta luonnonmukaisesta ja juuri niistä maitohorsmista ja mesiangervoista.
En juuri ihaile hoidettuja kotipihoja jotka eivät ole luonnollisia.

Oho, oho. Tästähän syntyi keskustelua.

Onhan hienoa, että syntyy täälläkin keskustelua.

Totta on se, mitä Taavetti sanoo runojen/ajatusten tekijän tulkitsemisesta. Oikeastaan se tulkinta on lukijan itsensä etuoikeus. Joskus jokunen sana tai lause voi osua juuri sillä hetkellä yksittäisen ihmisen elämäntilanteeseen. Toisaalta ihminen voi olla yliherkkä ja sairas syyllisyydestä ja kokea kaiken henkilökohtaisesti.

En nyt sano puolesta enkä vastaan runon kirjoittajan itsensä tekemästä tekstin avaamisesta. Mutta sen sanon, että teksteistä ja niiden puimisesta syntyisi mielenkiintoinen runoryhmä. Runoryhmä, joka voisi olla erittäinkin hoitava. Runo voi nimittäin olla siltana sielun syvimpään, kätkettyyn ja alitajuntaan. Toisaalta sellainen ryhmä tarvitsisi kypsän ja henkisesti terveen, myös taitavan vetäjän. Vinkkinä vaan tämän foorumin ylläpitäjille. Uskon, että keskustelua syntyisi. Uskon, että myös asiallista.

Ulpu sinä olet suloinen, kun luonnon kaikkea kaunista, Jumalan luomaa rakastat. Se on oikein. Minustakin horsmat ja muut ovat kauniita. Lupiineja minä olen alkanut inhoamaan, mokomat siementävät liikaa, samoin vaahteraa, jonka siemenet ovat tasan tarkkaan hyvässä kasvuvauhdissa keväällä kukkapenkissä.

Metsätähdelle vinkki: pistä niitä horsmia poikki jo alkukeväästä. Tosin ne tekevät uuden kasvun kohta taas. Ota talteen lehdet ja kuivata yrteiksi. Nuoret horsman varret voit ryöpätä ja pakastaa. Käyttelet sitten vaikkapa keiton piristysruiskeena pitkin talvea. Googlettamalla löytyy myös ravintoarvot. Enkä nyt malta millään olla suosittelematta nokkosia, maahumalaa jne.

Ja Humilton, runoilijamme, anna hyppykukkien tulla välillä vaikka varpaillekin. Yksi turvonnut pottuvarvas, väliäkös siitä. Pitkää pinnaa, kärsivällisyyttä ja sävyisyyttä varten ne meille itsekullekin sallitaan.

Niin kovin iloisena tänään,

Brita

Brita Kajsa kirjoitti:Onhan hienoa, että syntyy täälläkin keskustelua.
Ja Humilton, runoilijamme, anna hyppykukkien tulla välillä vaikka varpaillekin. Yksi turvonnut pottuvarvas, väliäkös siitä. Pitkää pinnaa, kärsivällisyyttä ja sävyisyyttä varten ne meille itsekullekin sallitaan.

Brita Kajsa on löytänyt kirjoittajan yhden ajatuksen juonteen. Se ajatus oli sama kuin kirjoittajalla kirjoittaessa. Kokonaisuus sisältää kirjoittamattomiakin sanoja. Voisin niitä avata provosoivin kysymyksin. Mutta en sitä julkisesti tee.

Kirjoituksessa on myös toisenlaisia tulkintoja, jotka ovat taas sitten ihan oma lukunsa.

Brita Kajsa kirjoitti:Niin kovin iloisena tänään

Hyvä juttu. Olkoon päiväsi ihana.

Kiitos Humilton!

Tulipa riemullinen olo noin sydämellisestä toivotuksesta.

Sitä ihanaa päivää olen saanut tänään nauttia, ja voi, miten tahtoisin jakaa sitä tunnetta toisillekin.

Humilton, ystäväni, kukkikoon ja kasvakoon runosuonesi. Olethan uskollinen lahjan antajalle, laitathan leiviskäsi käyttöön useasti.

Sitä minä itse tässä mietin, että miten se voi ollakin se ihme, kuiva siemenen käppänä tuossa kämmenellä. Ja kun sen pistää multaan ja sopivasti kastelee, niin kappas, sieltähän se nousee oraalle. Näitä Jumalan suuria töitä jatkuvasti ihmettelen.

Love,

Brita

Brita Kajsa kirjoitti:Sitä ihanaa päivää olen saanut tänään nauttia, ja voi, miten tahtoisin jakaa sitä tunnetta toisillekin.

Kirjoita runo.

Hannes69 kirjoitti:Pyydän anteeksi maalaisuuttani humiltonilta. Täytyy tunnustaa etten ymmärtänyt tekstin olevan runoutta. Kun sen ymmärtää, silmät avautuvat ihan eri lailla ajattelemaan tekstin sisältöä.

Se onkin Humilton-runoutta.

luentopaperit ja tenttiputki
ja tämä mummu niitä hutki

pois ruokapöydästä ja sekaisin
ne sai, ne paperit, aamulla aikaisin

taas aloittaa ja tuijottaa
sitä tekstiä, yrittää oivaltaa

eikä sitä millään tajua
vapailla töihin, ei mitään hajua

mitä tulikaan luettua
ja päällensä puettua

kun tuli niin hoppu kovasti
sukkahousut jalkaan sopivasti

ja jäi stringit jaloista
joten aloita alusta

vaan silti se on niin hauskaa
stressiä, sekoilua ja huvittaa

että, vaikka sitä on ihan pölhö-kustaa
ja sitä syntiäkin niin säkkikaupalla mustaa

on, niin sinä isäni teit päivästä tästä
mahtavan, siitä kiitän eikä mikään estä

yöpuulle heittämään ja oikaisemaan
rankansa suoraksi ja sitten kuorsaamaan

Kiitos Taivaan Isä tästä ihanasta päivästä,

Brita

Jopas oli päivä!

Brita Kajsa niputti kivasti kommentteja.




Hetkestä tahtoisin ottaa kaiken
joka rahtusen hidastaa,
pysättää,
sitten myöden antaa hiljalleen,
jokaisen kohtaamisen mieleen painaa
jokaisen eletyn tallettaa.