VL-FOORUMI

Vanha sukupolvi sanoi
ettei maailmallista sanaa
saisi käyttää.

Uusi sukupolvi käyttää sitä.

Siirtyykö hiljainen tieto
sukupolvelta toiselle?

Sukupolvet elävät
omaa elämäänsä.
Hyvä niin,
ettei kaikki siirry
eteenpäin.

Mukaan tulee kontrastia, jos siihen lisätään sana synti.

Mummoni sanoi: piru hitto, suuttuessaan.
Ei kai se ollut sopivaa, mutta siinä tilanteessaan...

En minä muutenkaan kovin niitä sanojansa muistellut.
Enempi minä niitä ilmeitä kai tarkkaillut. Ja käytöstänsä katsonut.

Aurinkoinen hymy, ystävällinen sana ihmiselle.
Halit silloin tällöin, ja sitten merkkari suuhun, ei minulle, vaan mummolle.

Ja mummo mietti sen alakerran ihmisen elämän kurjuutta,
joka sittemmin löydettiin hirttäytyneenä

vaatekomerosta, lapsia katras peloissaan,
katsomassa, siinä itkemässä, maailma repaleina.

Silloin mummo taas sanoi maailmallisen sanan,
ja luulen, että oikeaan aikaan ja paikkaan aivan

se tuli silloin, huutaen se sanottiin
ja lapsista huolta pidettiin.

Mitä niistä sanoista, tyhjistä lauseista
jää näppiin kun ottamista on siitä hiljaisesta tiedosta

johon sanatkin kuuluvat
ytimen, sen hetkisen, kertovat.

Brita

Brita Kajsa kirjoitti:Mummoni sanoi: piru hitto, suuttuessaan.
Ei kai se ollut sopivaa, mutta siinä tilanteessaan...

Tuossa et mielestäni puhu lähimmäisestäsi asioita parhain päin?

Brita Kajsa kirjoitti:Silloin mummo taas sanoi maailmallisen sanan,
ja luulen, että oikeaan aikaan ja paikkaan aivan

se tuli silloin, huutaen se sanottiin
ja lapsista huolta pidettiin.

Niin, siis tuliko se piru oikeaan aikaan ja paikkaan? Näin luin sen itse ensin. Tuollalailla en lapsiani kasvattaisi.

mies kirjoitti:Niin, siis tuliko se piru oikeaan aikaan ja paikkaan?

Kyllä se minunkin mielestäni kuokkavieras on kotona jota en kutsuisi ikinä kotiini.