VL-FOORUMI

puhutaan Jumalasta
nettiseuroissa ja muuallakin
hyvästä omastatunnosta
saarnataan ja arjen kiusauksista

kuinka ne vyöryvät yli lyöden
kestä! Jumala auttaa ja johdattaa
silti se minua hitaasti syöden
kohti tulee synti ja tappaa

ja minä tuudittaudun väärään rauhaan
että ne kaikki on anteeksi annettu
kuuluessani laumaan
kai ne siellä ristillä on kannettu

ilman Kristuksen sisäistä tuntemusta
minä tässä laumassa kuljen
usko saarnatusta sanasta
syntisi anteeksi! omantunnon ääneni suljen

sen äänen, joka sanoo: ilman Kristuksen sisäistä tuntemista sinulta puuttuu kaikki

Brita

Ei se ääni ainakaan saarnatuolista kuulu, ei ainakaan niiden saarnatessa, jotka oikein uskovat. He eivät vaadi Kristuksen sisäistä tuntemista, vaan saarnaavat hänen käskynsä mukaan syntejä anteeksi.

Brita Kajsa kirjoitti:ja minä tuudittaudun väärään rauhaan
että ne kaikki on anteeksi annettu
kuuluessani laumaan

Ajattelin vielä muutamalla rivillä puuttua tähän. Väärää rauhaa on toki se, että pelkkä ulkoinen kuuluminen Jumalan lasten joukkoon pelastaisi sielun, ja sielunvihollinen tuntee myös sen eksytyskeinon. Tämä ei kuitenkaan tee tyhjäksi sitä, että vain Jumalan valtakunnassa on tarjolla kaikkien syntien anteeksianto ja sitä myötä tie taivaaseen.

ilman Kristuksen sisäistä tuntemusta
minä tässä laumassa kuljen
usko saarnatusta sanasta
syntisi anteeksi! omantunnon ääneni suljen

sen äänen, joka sanoo: ilman Kristuksen sisäistä tuntemista sinulta puuttuu kaikki

Vaatiko Jeesus opetuslapsilta sisäistä tuntemistaan? Onko autuaaksi tekevää evankeliumia saarnattu joskus sillä ehdolla, että on ensin tunnettava Jeesus sisäisesti?

Olen kuullut seuroissa muutaman saarnan, jotka keskittyvät "Kristuksen tuntemiseen". Niiden viesti oli melko selvä; saarnaaja tuntui ajattelevan, että nämä ihmiset ovat hukanneet Kristuksen, ja että heidät tulee ohjata takaisin hänen luokseen. Se ei kuitenkaan tapahtunut hyvän paimenen äänellä, vaan monimutkaisella pohdinnalla Jeesuksesta. Saarnoissa tarkasteltiin Vapahtajaa ja hänen rakkauttaan monelta kantilta sekä painotettiin hänen täydellisyyttään. Niistä jäi kokonaan puuttumaan syntien anteeksianto Jeesuksen nimessä ja sovintoveressä, ja sen myötä myös se, mitä saarnaaja yritti selittää, eli juuri Kristuksen sisäinen tunteminen. Näen uuden heräyksen harhan nostavan tässä päätään.

Älä Brita rasita mieltäsi sillä, ettet tuntisi Kristusta. Langennut lihamme vierastaa häntä aivan luonnostaan, mutta syntien anteeksiannon elävä evankeliumi tekee hänet tutuksi ja rakkaaksi. Hän rakasti meitä syntisiä, antoi henkensä edestämme ja sovitti syntimme Jumalan edessä. Sen uskominen riittää.

Kristuksen sisäinen tunteminen,
Kristuksen uskoon tuleminen,
Hänestä uudesti syntyminen,
kuolemasta elämään astuminen.

Ne lienevät synonyymejä,
ihmettä kuvaavia verbejä.
Sanan vastaanottamisen ilmaisuja,
syntien anteeksi uskomista, ilman omia tekoja.

Vaan silloin tällöin tämä luonto langennut
nostaa esiin rumuutta, että ovatko ne tuomitut
sittenkään ja kaikki sovitetut,
ylivoimaisen painavat velkani maksetut?

Enkä minä löydä mitään hyvää itsestäni,
omastatunnostani ja kuohuvasta lihastani.
Mutta enää en kaivele sontakasaani, likaista itseäni,
sillä onhan tahraton ja rypytön, valkoinen vaate puettu ylleni.


Brita

jk. kiitos Jani S. lohduttavasta kirjoituksestasi.
Jrt -sama-

*kirjoitusvirhe => poistettu*

Jos ei vasemmalle saa
niin oikealle sitten
vääntää vihollinen
totuuden etsijää.

(Tämä tuli mieleeni luettuani Brita Kajsan viestin. Joku ehti vastaamaan jo. Kirjoitan kuitenkin ajatukseni.)

Kristuksen sisäinen tunteminen,
Kristuksen uskoon tuleminen,
Hänestä uudesti syntyminen,
kuolemasta elämään astuminen.

Kiinnostaa tietää, niin kysyn Brita Kajsalta, että mitä nuo
synonyymit tarkoittavat käytännössä?
Siis miten ja missä ihminen uudesti syntyy?
Kysyn, siksi, ettei runo jäisi pelkäksi sanahelinäksi.

Humilton kirjoitti:Jos ei vasemmalle saa
niin oikealle sitten
vääntää vihollinen
totuuden etsijää.

(Tämä tuli mieleeni luettuani Brita Kajsan viestin. Joku ehti vastaamaan jo. Kirjoitan kuitenkin ajatukseni.)

Jotkut saattavat lähteä etsimään itsestänsä vikoja ja virheitä, joista voisi sitten tehdä parannusta. "Mitähän minä tein joskus, tai aikoja sitten, väärin" - "valehtelinkohan kaverille kun sanoin huomaamattani kellonajan väärin".

Tuolloin syyllisyys ei lähde omantunnonäänestä (tai voi sen sellaiseksikin mieltää, mutta se on ennemmin harhaa) vaan ennemmin omien maallisten ajatusten kautta, eli tuolloin ollaan ennemmin lain alla.

Kun annetaan "kaikki synnit anteeksi", niin eikö ne toki ole nimenomaan kaikki, eikä tonttia tarvitse lähtä erityisemmin penkomaan? Toki illolla Sakkeuksen tavoin haluamme antaa niille, jos olemme joillekin vääryydellä vahinkoa tuottaneet. Jos kellonaika kerrottiin vahingossa väärin, ei se tarkoitus lähtenyt sydämestä, vaan inhimillisestä erehdystestä joita meille käy päivittäin. Hullultahan se kuulostaisi, jos menisi sanomaan kaverille, että anteeksi kun kerroin kellon ajan se ja se päivä vähän huonosti.

älä sinä Ilpo huoli miettiä sananhelinöitä
Kristukselle uudestisynnytään ilman omia töitä

kun Jumalan lapsi saa kertoa sovitustyöstä,
armoa avartaa ja selittää niin perinpohjin, että synnin yöstä

ja pimeästä, mutkaiselta ja liukkaalta polulta
saa astua tielle, joka on suora ja johtaa taivaaseen lopulta

Jumalan lapsen kohtaaminen on ylimääräistä, bonusta
ja se niin hoitaa, yhdessä kiitetään ja totta tosiaan

se iso ja suuri henki, Jumalan Henki tekee sen
mitä Sana lupaa, uskon aloittaa, uudestisynnyttäen

minut ja tahdon tunkeutua väkisin, sieluni hädässä tempaan
itselleni evankeliumin, suloisesti saarnatun


Brita

rakas humilton, piristäjä
riemastuttava olet, piikinpistäjä

kirjoitusvirhe tuli korjattua,
sanoma siloitettua

mutta ei kuitenkaan korvasyyhyyn
pilkkua siirretty, yksinkertaisesti tyydyn

tässä taasen itseni pahana pyhäksi uskomaan
veren voimaan ja evankeliumiin luottamaan

eikö olekin riemastuttavaa?

Brita

tunnenko minä Hänet
tunteeko Hän minut

näin hirvittävää unta,
minä kadotettuna, painajaista

näin jossa minut punnittiin
ja havaittiin sangen kevyeksi, arvioitiin

sillä yösydännä minä nukahdin,
lamppua kannoin, öljyn unohdin

Hän sanoi:” totisesti, minä en tunne sinua”
ja oikeudenmukaisesti tuomitsi minua

sillä vaikka sen yhden ainoan leiviskän sain
minä hullu hautasin sen kuoppaan vain

se annettiin sitä varten,
että sillä asioisin, satoa taivasta varten

Sinä korjaisit, ja luotit
minuun, pettymyksen tuotin

ja unessani kuulin sanat:

”Ottakaa sentähden leiviskä häneltä pois ja antakaa sille, jolla on kymmenen leiviskää.
Sillä jokaiselle, jolla on, annetaan, ja hänellä on oleva yltäkyllin; mutta jolla ei ole, siltä otetaan pois sekin, mikä hänellä on.”

Matt. 25:28-29

Brita

ps. tämä kauhuskenaario joskus tulee minulle, unissa tai muuten

Vain ansioton armo
on turva
ja pelastus.
Ken sen on saanut.

Ei suinkaan
ansion tähden.

Ei omat teot
mitään ole.
Ei riitä
rikkomusten maksuksi.

Niiden, joita
olemme elämämme aikana
tehneet.

Ilpo kirjoitti:

Kristuksen sisäinen tunteminen,
Kristuksen uskoon tuleminen,
Hänestä uudesti syntyminen,
kuolemasta elämään astuminen.

Kiinnostaa tietää, niin kysyn Brita Kajsalta, että mitä nuo
synonyymit tarkoittavat käytännössä?
Siis miten ja missä ihminen uudesti syntyy?
Kysyn, siksi, ettei runo jäisi pelkäksi sanahelinäksi.

Tuo Kristuksen sisällinen tunteminen, oikeastaan sen puute, oli seppä (Högmaninko vai Hägmanin) sana Paavo Ruotsalaiselle. Niitä sanoja heränneet eli körttiläiset pitävät eräinä ryhmittymänsä syntysanoina. Körttiläiset eivät aikanaan hyväksyneet lestadiolaisten synninpäästöä eivätkä lestadiolaiset körttiläisten lakisaarnaa vanhurskauttavana sanana.

Olen ollut kuulemassa, kuinka syntirypemisessä ansioitunut körttivanhus kauhistui, kun hänelle tarjottiin syntien anteeksiantamusta. Hän huusi suoraa huutoa, että sitten ei jää mitään, jos hän suostuu ottamaan vastaan tarjotun synninpäästön. Menimme kyseiseen huoneeseen tapaamaan siellä ollutta uskovaista miestä, joka halusi kuulla kohdalleen synninpäästön. Toinen vierailevista veljistä halusi ohimennen tiedustaa asiaa toiseltakin huoneen asukkaalta, että ei se sen kummempi tilanne ollut.

kyllä se seppä, Högman se nimeltään oli
se uskominen kai näin hänen ilmaista sopi

kristuksen sisällistä tuntemusta pohti ja siitä kertoi
omin sanoin, kulttuuritaustastaan käsin leiviskällään asioi

ja sitä kulttuuritaustaa tulisi tässä itsenikin huomioida
eikä aina sitä toisen näkemystä niin kevyeksi arvioida

sillä ehkäpä tämä toinen sisäistää sen uskomisen ytimen
itselleen tuttuja, vanhoja ilmaisuja kuullen, oivaltaen

se toinen saattaa jopa löytää lantin kadonneen,
sitä kovastikin ehkä etsien ja kaivaten

ja se kyntää peltoa aarretta etsien
voi se kuokka kolahtaakin ja löytäen

aarteen se vain tuumaa, että nyt on löytynyt
se kaivattu ja odotettu, olen uudestisyntynyt


Brita