Sivu 1/1

Kyyros

ViestiLähetetty: 07 Touko 2013, 15:48
Kirjoittaja mies
Kyyros tarkoittaa "Herra". Kyyros siis valloitti Babylonian, ja vapautti
Juutalaiset Babylonian orjuudesta. (Kurush persiaksi ; Kurash assyriaksi ;
Korash hepreaksi ; Kyros kreikaksi). Häntä mahtavampaa ajallista hallitsijaa
ei liene koskaan ollut.

Legendan mukaan lapsuudessaan Kyyros yritettiin tappaa, koska Astyages,
meedian kuningas, näki enneunen, joka yhdistettiin niin, että Kyyros
tulisi valloittamaan heidät. Kyyros annettiin neuvonantajalle (Harpagus)
tämän suorittaakseen tehtävän. Hän kuitenkin antoi edelleen tehtävän
Mitridates:lle (paimenelle). Sattui niin, että heillä oli oma
lapsi juuri kuollut, joten he vaihtoivat Kyyroksen häneen.

Jo nuoruudessaan Kyyros oli johtajaluonnetta. Peleissä hän oli etevä,
ja kohta ruuvasi sääntöjä mukaisekseen. He leikkivät "kuningasta",
ei niin, että Kyyros olisi itse sitä halunnut, vaan toiset
hänet valitsivat sellaiseksi.

Kävi niin, että Kuningas Astyages:n hallinnon henkilön poika oli tuossa
leikissä mukana erään kerran. Hän ei kuitenkaan totellut, joten Kyyros
rankaisi häntä. Näin Artembaris vei poikansa näytille kuningas Astyages:lle,
ja näytti mustelmia, jota karjapaimenen poika oli saanut aikaan.

Näin Mitridates joutui tulla Astyages:n eteen poikansa Kyyroksen kera.
Kyyros, ollen noin 10 vuotias, sanoi: "Herrani, mitä olen tehnyt, voin
perustella. Rankaisin tätä poikaa, ja minulla oli oikeus tehdä niin.
Olin kuningas, ja hän ei totellut minua. Jos ajattelet, että ansaitsen
tästä rangaistuksen itselleni, tässä olen; Olen valmis kärsimään sen".

Meedian kuningas Astyages oli hämmästynyt Kyyroksen olemuksesta ja miten
hän edusti itseään, ja hän alkoi ihailemaan pojan sanoja, ja oli pitkään
hiljaa. Hän päästi Artembariksen poikansa kassa pois, ja pyysi karjapaimenen
paikalle, ja kysyi, että kenen poika Kyyros on, ja mistä hän on sen
saanut.

Mitridates oli kauhistunut. Mutta hän sanoi kuitenkin sanoi poikaa omakseen.
Astyages ei uskonut, ja lähetti Mitridateksen vankilaan. Sitten Midtridates
tunnusti kertovansa kaiken, ja niin tekikin. Tuloksena kun viisaat (magi)
olivat kokoontuneet, he lähettivät Kyyroksen oikeaan kotiinsa, Persian
hoviin, koska ajattelivat, ettei enneuni enää voinut toteutua; vaaraa ei
enää ollut.

Harpagus myöhemmin sanoi Kyyrokselle, että hän pelastui Taivaallisen
välintulon takia.

1992: Esra.1 kirjoitti:2 "Näin sanoo Kyyros, Persian kuningas: Herra, taivaan Jumala, on antanut
minulle kaikki maan valtakunnat. Hän on nyt käskenyt minun rakentaa itselleen
temppelin Juudan Jerusalemiin.


"Minä olen Kyyros, legioonien kuningas; mahtava kuningas, voimakas
kuningas, Babylonian Kuningas ; Sumerin ja Akkadin kuningas; Neljän
alueen kuningas (neljän maailmankolkan kuningas); Kambyseen poika,
mahtava kuningas, Elamin kuningas; Kyyroksen pojanpoika, mahtava
kuningas; Teispes:n jälkeläinen, mahtava kuningas, Elamin kuningas;
muinaista kuninkaallista siementä, joiden valtaa rakastivat Bel ja
Nebo, jonka suvereenisuutta he ovat vaalineet heidän sydämensä hyvyydestä."

(Elam tarkoittaa "iankaikkinen")

Näin Kyyros II kuvaili itseään viimeisimpinä hallitusvuosinaan. Hän
puhuu itsestään "joka johti oikeudemukaisesti ja oikeamielisesti", ja
joka "oli oikeamielinen sydämestä ja kädestä".

Noin 600 luvun keskivaiheilla ennen Kristusta tämä "miellyttävä prinssi"
ja mahtava valloittaja, väittänen olevan (ja todella hän oli)
erityinen väline Taivaan kädessä, tuli Itäisille maille. Hän oli,
kuin hän itse kertoo, Elamilainen, mutta hänen sukulinja, mikä hallitsi
rohkeita ja kovia jousimiehiä jotka olivat asuttaneet tuota vuorialuetta,
ei ollut samaa kuin ne jotka hyökkäsivät eteläisen Palestiinan
kaupunkeja Lootin aikana, ja jotka Abram tavoitti ja voitti.

Kyyros, viimeisellä (kolmannella) hyökkäyksellään Babyloniaan, marssi todella suuren
armeijan kanssa, jota hän itse kuvasi "määrättömäksi, kuin joen vedet".
Hän taisteli yhden taistelut puoli-sydämisiä Nabonidos:n joukkoja vastaan
voitokkaasti, eikä sen koommin kohdannut vastustusta. Kaikki
kaupungit avasivat porttinsa hänelle, ja hänelle jäi keskeytymätön
tie pääkaupunkiin. Kun divisioona tästä Persialaisesta armeijasta
luutnantit komennuksessa lähestyi mahtavan kaupungin mahtavia muureja
nuo häpeämättömät portit heitettiin auki, ja
ilman efforttia puolustaa itseään maailmankuuluu Babylon kaatui.

Saattaa olla mielenkiintoista kuultavaa lukijoille jotka eivät tiedä
argeologiasta, mitä Kyyros sanoi itse kun hän otti haltuun hänen
uuden pääkaupungin Lokakuussa, 539 ekr. "Saavuin Babyloniaan rauhassa",
hän kertoo sylinterissä; "liikemiehet ja papit suutelivat jalkojani. He
iloitsivat tulostani. Heidän kasvonsa säkenöivät".

Judea from Cyrus to Titus
http://www.archive.org/stream/judeafrom ... 9/mode/2up

Jacob Abbott, Cyrus the Great
http://www.archive.org/stream/cyrusgrea ... 9/mode/2up

1992: Jes.45 kirjoitti:1 Näin sanoo Herra Kyyrokselle,
jonka hän on voidellut kuninkaaksi,
jonka oikeaan käteen Herra on tarttunut
alistaakseen kansat hänen eteensä,
temmatakseen vyön kuninkaiden kupeilta,
avatakseen hänelle portit ja ovet
niin ettei niitä kukaan sulje:

2 -- Minä kuljen sinun edelläsi.
Vuorimaat minä tasoitan,
pronssiovet murran,
rautateljet isken irti.
3 Minä annan sinulle aarteet pimeistä piiloistaan
ja kalleudet kätköistään,
jotta oppisit tietämään,
että se, joka sinua nimeltä kutsuu,
olen minä, Herra, Israelin Jumala.
4 Palvelijani Jaakobin tähden,
Israelin, valittuni, tähden
minä sinut nimeltä kutsuin,
annan sinulle kunnianimen,
vaikka sinä et minua tunne.
5 Minä olen Herra. Ei ole ketään toista,
ei ole muuta jumalaa kuin minä.
Vaikka sinä et minua tunne,
minä vyötän sinut,
6 jotta auringon nousun mailta sen laskun sijoille
saakka
opittaisiin tietämään,
että muuta jumalaa ei ole,
että minä yksin olen Herra,
7 minä, joka luon valon ja luon pimeyden ja tuotan yhtä lailla onnen ja onnettomuuden. Minä olen Herra. Kaiken tämän minä teen.

ViestiLähetetty: 07 Touko 2013, 17:19
Kirjoittaja Ilpo
Kuusi maailmanvaltaa olivat Egypti, Assyyria, Babylonia, Meedo-Persia, Kreikka ja Rooma. Kyyros lienee ollut Meedo-Persian hallitsija?
Raamattu kertoo näistä maailmanvalloista ilmestyskirjassa:

ilm. 17;9 Ja tässä on mieli, jolla viisaus on. Ne (pedon) seitsemän päätä ovat seitsemän vuorta, joidenka päällä vaimo istuu.
10 Ja ovat seitsemän kuningasta: viisi ovat langenneet (Egypti, Assyyria...) ja yksi on(Rooma), ja toinen ei ole vielä tullut, ja kuin hän tulee, niin hänen pitää vähän aikaa pysymän.


(suluissa olevat sanat minun lisäyksiä)

ViestiLähetetty: 08 Touko 2013, 10:40
Kirjoittaja mies
Niin, Kyyros oli Meedian kuninkaan (Astyages) tyttären (Mandane) poika ja Persian kuninkaan (Cambyses) poika.


Belsassar oli vallassa ja piti suuria juhlia, kun Kyyros valloitti Babylonian, sanovat historioitsijat:

1992: Dan.5 kirjoitti:1 Kuningas Belsassar järjesti suuret pidot tuhannelle ylimykselleen ja joi viiniä heidän kanssaan. 2 Humalluttuaan Belsassar käski hakea esiin ne kultaiset ja hopeiset astiat, jotka hänen isänsä Nebukadnessar oli ottanut Jerusalemin temppelistä; hän näet halusi juoda niistä ylimystensä, vaimojensa ja hovinsa naisten kanssa. 3 Silloin tuotiin kultaiset ja hopeiset astiat, jotka oli otettu Jumalan temppelistä Jerusalemista, ja kuningas sekä hänen ylimyksensä ja vaimonsa ja hänen hovinsa naiset joivat niistä. 4 He joivat viiniä ja ylistivät kultaisia ja hopeisia, pronssisia, rautaisia, puisia ja kivisiä jumaliaan.

5 Silloin tuli äkkiä esiin ihmiskäsi, ja se alkoi kirjoittaa lampun viereen, kuninkaan palatsin kalkittuun seinään. Kuningas näki käden, joka kirjoitti. 6 Silloin hän kalpeni, ja pelko täytti hänen mielensä. Hänen jäsenensä lamaantuivat ja hänen polvensa tutisivat. 7 Kovalla äänellä huutaen kuningas käski tuoda eteensä loitsupapit, kaldealaiset viisaat ja manaajat. Hän julisti Babylonian viisaille: "Joka pystyy lukemaan tämän kirjoituksen ja esittämään sen tulkinnan minulle, hänet puetaan purppuraan, hän saa kultakäädyt kaulaansa ja pääsee arvossa kolmanneksi tässä valtakunnassa." 8 Kaikki kuninkaan viisaat tulivat sisään, mutta kukaan heistä ei pystynyt lukemaan kirjoitusta eikä esittämään sen selitystä kuninkaalle. 9 Silloin kuningas Belsassar joutui kauhun valtaan ja hänen kasvonsa valahtivat valkeiksi. Myös hänen ylimyksensä järkyttyivät.


25 "Näin kuuluu seinään piirretty kirjoitus: 'Mene, mene, tekel u-farsin.'* 26 Ja tämä on sen selitys: 'Mene' merkitsee, että Jumala on laskenut sinun kuninkuutesi päivät ja tekee niistä lopun. 27 'Tekel' merkitsee, että sinut on vaa'alla punnittu ja kevyeksi havaittu. 28 'U-farsin' merkitsee, että sinun valtakuntasi jaetaan ja annetaan meedialaisille ja persialaisille."

29 Silloin Belsassar käski pukea Danielin purppuraan ja panna kultakäädyt hänen kaulaansa ja kuuluttaa, että hän saisi arvossa kolmantena hallita valtakuntaa.

30 Samana yönä Belsassar, kaldealaisten kuningas, surmattiin, ja meedialainen Dareios sai haltuunsa kuninkuuden kuudenkymmenenkahden vuoden ikäisenä.

ViestiLähetetty: 09 Touko 2013, 14:16
Kirjoittaja mies
Ilpo, tuolla edellisellä viestilläni palasin tuhon Ilm.17:ään, ehkä aika epäsuorasti :D

1992: 2Tim.2 kirjoitti:20 Suuressa taloudessa ei ole vain kultaisia ja hopeisia astioita, vaan myös puusta ja savesta tehtyjä. Toiset on tarkoitettu arvokkaaseen, toiset arkiseen käyttöön. 21 Siitä, joka puhdistaa itsensä kaikesta tuollaisesta, tulee arvokkaaseen käyttöön sopiva astia, pyhitetty, isännälleen hyödyllinen ja kaikkiin hyviin tarkoituksiin käyttökelpoinen.


1992: Ilm.17 kirjoitti:4 Naisen puku hohti purppuraisena ja helakanpunaisena, hänen yllään kimalsivat kulta, jalokivet ja helmet, ja kädessään hän piti kultaista maljaa, joka oli täynnä hänen haureutensa iljetystä ja saastaa.


Liekö kyseessä kultamalja kuin lampaan vaatteet sudella. Mutta tuo Persian kuninkaiden historia on mielenkiintoinen, Dan.10:stä
voidaan lukea, että Dareios oli ennen Kyyrosta : mutta historijoitsijat katsovat että oli toisinpäin, ja ajattelevat ehkä, että Danielin kirjan Dareios olisikin Cyaxares II, mutta toki historijoitsijat ovat väärässä ennemmin kuin raamattu.

ViestiLähetetty: 27 Touko 2013, 11:29
Kirjoittaja mies
Kyyroksesta käytetään jossakin konteksteissa myös nimitystä muuli, eli hevosen (meedia) ja aasin (persia) risteytys.

ViestiLähetetty: 14 Loka 2013, 08:13
Kirjoittaja mies
Kyyros oli siis yksi niistä Persian kuninkaista, jotka saivat parannuksen armon.
Biblian käännös sen tekee selväksi: "kuin sinä et vielä minua tuntenut", eli siis
tulit tuntemaan myöhemmin.

1992, biblia 1776: Jes.45 kirjoitti:Vaikka sinä et minua tunne,
minä vyötän sinut,

Minä varustin sinun, kuin sinä et vielä minua tuntenut,


1992 käännös, kuin suurin osa eng. kielisistä puhuu sen tavallaan tähän hetkeen, kun taas
biblian käännös (ja jokunen eng. kielinen) laittaa sen imperfektiin.

Huomasin asian, kun Luther puhui persian kuninkaista monikossa, jotka saivat elävän uskon, ja myöhemmin Luther viittasi tuohon Jesajan kirjan kohtaan, joka oli jo silloin käännetty, kuin on tuossa bibliassa tehty, jolloin asia tulee selväksi.

ViestiLähetetty: 18 Loka 2013, 13:42
Kirjoittaja mies
Kyyroksen kuolemasta on ilmeisesti useita erilaisia käsityksiä. Yleisin
lienee, että hän kuoli jossakin vähäpätöisessä taistelussa myöhemmin. Erilaisiakin
kantoja tosin löytyy, tässä yksi:

The life of Cyrus, pp.171 kirjoitti:According to the native account of the great
national hero, Kai Khoosroo, the Cyrus of the
Persian annals, after a life of conquest, and
other achievements, resolved to spend the re-
mainder of his days in religious retirement.
In proceeding to the spot selected for this pur-
pose, we are told, that he suddenly disappeared ;
and his train, among whom were some of the
most renowned warriors of the land, perished in
a dreadful tempest.

Kai Khoosroo:n (ilmeisesti Kai Khosrow) muistelmien mukaan, Kyyros päätti vetäytyä lopuksi
elämäkseen uskontoa harjoittamaan. Meille on kerrottu, että näin mennessään sopivaan
paikkaan, hän yhtäkkiä katosi ; ja hänen kulkueensa, jossa oli joitakin maineikkaimpia
maan taistelijoita, tuhoutui pelottavassa rajuilmassa.


http://archive.org/stream/lifeofcyrus00 ... 0/mode/2up

Mielenkiinnosta, wiki kertoo Kaista näin:

"Kai Khosrow was an ascetic king who did not like the kingship and its ceremonies. He renounced his kingship and gave his treasures away to the widows, orphans, the blind and poor among his subjects. He chose Lohrasb as his heir and then went away, never to return. Today people of Shazand in the Markazi province of Iran believe that he came to Shazand, went to the mountain to pray and he is still alive. This ancient town derives its name from Shah (king) and zende (alive)."

"Kai oli askeettinen kuningas, joka ei pitänyt kuninkuudesta ja siihen liittyvistä seremonioista. Hän
hylkäsi kuninkuutensa ja antoi aarteensa leskeille, orvoille sokeille ja köyhille muun muassa. Hän valitsi
Lohrasb:n kruununperillisikseen ja sitten lähti pois, koskaan palaamatta. Tänä päivänä Shazand:in ihmiset
Markazi:n provinssissa Iranissa uskovat, että hän tuli Shazand:iin, meni vuorelle rukoilemaan ja että
hän on vielä elossa. Tämä muinaisen kylän nimi juontuu Shah (kuningas) ja zende (elossa).

http://en.wikipedia.org/wiki/Kai_Khosrow

Kuitenkaan äkkiseltään en osaa sanoa, onko Kai Khoosroo sama kuin Kai Khosrow; Kai Khosrow oli ilmeisesti
persian kansalliseeppoksessa, liekö kuin meidän väinämöinen..

Re:

ViestiLähetetty: 08 Elo 2014, 14:11
Kirjoittaja mies
mies kirjoitti:Ilpo, tuolla edellisellä viestilläni palasin tuhon Ilm.17:ään, ehkä aika epäsuorasti :D
1992: Ilm.17 kirjoitti:4 Naisen puku hohti purppuraisena ja helakanpunaisena, hänen yllään kimalsivat kulta, jalokivet ja helmet, ja kädessään hän piti kultaista maljaa, joka oli täynnä hänen haureutensa iljetystä ja saastaa.



Palatakseni asiaan, uuden babylonian portto vakuuttelee, ettei ole leski:
1992: Ilm.18 kirjoitti:7 Minkä hän on mainetta ja rikkautta ahnehtinut, saman verran antakaa hänelle tuskaa ja murhetta. Hän vakuuttelee yhä itselleen: 'Minä olen kuningatar ja istun valtaistuimella. Leski en ole, surua en ikinä koe.'

Tämä sen sijaan oli leski:
1992: Dan.5 kirjoitti:10 Kuninkaan ja hänen ylimystensä puheen kuullessaan astui leskikuningatar pitosaliin. Hän sanoi: "Ikuisesti eläköön kuningas! Älä antaudu pelon valtaan, älä turhaan kalpene.

Leskikuningattaren neuvo oli hyvä tuoda Daniel paikalle.

Kalkitusta seinästä ei voi olla huomaamatta muutamia seikkoja:

Dan.5, 1992: Apt.23 kirjoitti:5 Silloin tuli äkkiä esiin ihmiskäsi, ja se alkoi kirjoittaa lampun viereen, kuninkaan palatsin kalkittuun seinään. Kuningas näki käden, joka kirjoitti. 6 Silloin hän kalpeni, ja pelko täytti hänen mielensä. Hänen jäsenensä lamaantuivat ja hänen polvensa tutisivat.

3 Paavali sanoi hänelle: "Sinä saat vielä iskun Jumalan kädestä, sinä kalkilla valkaistu seinä! Sinä istut oikeutta tuomitaksesi minut lain mukaan, mutta teet vastoin lakia ja käsket lyödä minua.

Paavali nimitti ylipappia 'kalkilla valkaistuksi seinäksi'.

!992: 5.Moos.27 kirjoitti:2 Heti kun olette päässeet Jordanin yli siihen maahan, jonka Herra, teidän Jumalanne, teille antaa, teidän tulee pystyttää suuria kiviä, sivellä ne kalkilla 3 ja kirjoittaa niihin tämän lain kaikki käskyt.

Origen kertoi 5.Moos.27:stä, että "kirjoittaa tämän lain kaikki käskyt" oli sama, kuin kirjoittaa "Deuteronony", eli "kirjoittaa 5.mooseksen kirja", kalkittuihin kiviin; jotkut ounastelevat että kaikki Mooseksen kirjat,
ja Origen ajatteli että se oli mahdotoin kirjoittaa niin paljon tekstiä kiviin, joten sen täytyi olla hengellinen kuva: kirjoittaa laki kivisydämeen.

Mutta Paavali siis nimitti ylipappia 'kalkilla valkaistuksi seinäksi'. Kuningas Belsassar joutui taas kauhun valtaan ja hänen kasvonsa valahtivat valkeiksi. Myös hänen ylimyksensä järkyttyivät. Ajatuksenani kävi,
että saiko Belsassar synnintunnon? Belsassar nimittäin käski lopulta pukea Danielin purppuraan ja panna kultakäädyt hänen kaulaansa ja kuuluttaa, että hän saisi arvossa kolmantena hallita valtakuntaa - vaikka tiesi tuhonsa tulevan, ennustus ei ollut kuninkaasta ajallisessa mielessä hyvä, mutta iloa riitti?

Re: Re:

ViestiLähetetty: 28 Elo 2014, 21:10
Kirjoittaja mies
mies kirjoitti:Belsassar nimittäin käski lopulta pukea Danielin purppuraan ja panna kultakäädyt hänen kaulaansa ja kuuluttaa, että hän saisi arvossa kolmantena hallita valtakuntaa - vaikka tiesi tuhonsa tulevan, ennustus ei ollut kuninkaasta ajallisessa mielessä hyvä, mutta iloa riitti?


Niin, miksei Danielia nostettu toiseksi niinkuin Joosefia Faraon aikaan? 1895 vuona ajateltiin, että Belsassar itse
oli toisena valtakunnassa:

EDWARD HUNTINGFORD: Daniel and St. John : lectures delivered at the Close, Winchester kirjoitti:Then he tells us that Belshazzar offered him the third
place in the kingdom if he could explain the meaning of the
words written on the wall. Why not the second place 1
Joseph was made second ruler of his kingdom by Pharoah.
This seems to imply that Belshazzar himself held the second
place, and was probably associated in the kingdom with
his father Nabonidus, at the time absent from Babylon.

Re:

ViestiLähetetty: 27 Huhti 2016, 10:00
Kirjoittaja mies
mies kirjoitti:Niin, Kyyros oli Meedian kuninkaan (Astyages) tyttären (Mandane) poika ja Persian kuninkaan (Cambyses) poika.


Belsassar oli vallassa ja piti suuria juhlia, kun Kyyros valloitti Babylonian, sanovat historioitsijat:


Muuan kirkonmies kirjoitti näin, (teokseen linkki kansio-osiosta), liittäen tapahtuman maailmanloppuun:
LUVATUN MAAN PERILLISINÄ kirjoitti:Jumalan vaakaan punnittavaksi on meidän kaikkien pakostakin
jouduttava. »Sillä meidän kaikkien on ilmestyminen
Kristuksen tuomioistuimen eteen, jotta kukin saisi sen
mukaan kuin hän ruumiissaan tehnyt on, oli se hyvää tahi
pahaa», 2 Kor. 5: 10.

Tuohon vaakaan joutuessaan havaittiin Babelin kuningas
Belsatsar niin keveäksi, että joutui Jumalan hylkäystuomion
omaksi. Ja samoin on käynyt monen muun hänen jälkeensä,
ei vain pakanakunnassa, vaan myös kristikunnan piirissä,
vaikkakaan ei armon aika ole katkennut kaikilta samalla tavalla
kuin Belsatsarilta, josta kertomus kuuluu, että, tuon
tekstissä mainitun näyn jälkeen, »samana yönä murhattiin
Belsatsar, kaldealaisten kuningas, ja Darius Mediläinen sai
valtunnan.»


Muuan runoilija näyttää assosioineen asian samalla tavalla:
Valvoja kirjoitti:Mene tekel!

Synkeä käsi kirjoitti.
Taivaalle outoa kirjoitusta.
Kansa kauhussa kulkevi.
Tanhua taivaan on pitkä ja musta.

Pysähtyy pajarin pidot nuo,
Mahla kultainen maljaan jäätyy,
„Mikä on taivaalla merkki tuo?"
Hymy huoleton huulilla häätyy.

Tanssijatyttöjen kulmilta
Viinin lehvät lemuavat putoo,
Sammuvat soihdut nurkissa,
Kauhun hämähäkit seittejä kutoo.

Tulevat tietäjät kaukomaan,
Merkkejä outoja kokoon tavaa,
Puistavat harmaita partojaan.
Arvoitusta ei ykskään arvaa.

Torkkuvat pitkäin pöytien taa.
Viisauksia vanhoja toistaa.
Paisuvat paperi pinkat vaan,
„Mene tekel!*' taivaalla loistaa.

Huhu kiertävi kansassa:
Kirjaimet öisin kiiluvat verta.
Että se aika on ovella.
Jolloin ne lapsikin lukee kerta.