Kyyros
Kyyros tarkoittaa "Herra". Kyyros siis valloitti Babylonian, ja vapautti
Juutalaiset Babylonian orjuudesta. (Kurush persiaksi ; Kurash assyriaksi ;
Korash hepreaksi ; Kyros kreikaksi). Häntä mahtavampaa ajallista hallitsijaa
ei liene koskaan ollut.
Legendan mukaan lapsuudessaan Kyyros yritettiin tappaa, koska Astyages,
meedian kuningas, näki enneunen, joka yhdistettiin niin, että Kyyros
tulisi valloittamaan heidät. Kyyros annettiin neuvonantajalle (Harpagus)
tämän suorittaakseen tehtävän. Hän kuitenkin antoi edelleen tehtävän
Mitridates:lle (paimenelle). Sattui niin, että heillä oli oma
lapsi juuri kuollut, joten he vaihtoivat Kyyroksen häneen.
Jo nuoruudessaan Kyyros oli johtajaluonnetta. Peleissä hän oli etevä,
ja kohta ruuvasi sääntöjä mukaisekseen. He leikkivät "kuningasta",
ei niin, että Kyyros olisi itse sitä halunnut, vaan toiset
hänet valitsivat sellaiseksi.
Kävi niin, että Kuningas Astyages:n hallinnon henkilön poika oli tuossa
leikissä mukana erään kerran. Hän ei kuitenkaan totellut, joten Kyyros
rankaisi häntä. Näin Artembaris vei poikansa näytille kuningas Astyages:lle,
ja näytti mustelmia, jota karjapaimenen poika oli saanut aikaan.
Näin Mitridates joutui tulla Astyages:n eteen poikansa Kyyroksen kera.
Kyyros, ollen noin 10 vuotias, sanoi: "Herrani, mitä olen tehnyt, voin
perustella. Rankaisin tätä poikaa, ja minulla oli oikeus tehdä niin.
Olin kuningas, ja hän ei totellut minua. Jos ajattelet, että ansaitsen
tästä rangaistuksen itselleni, tässä olen; Olen valmis kärsimään sen".
Meedian kuningas Astyages oli hämmästynyt Kyyroksen olemuksesta ja miten
hän edusti itseään, ja hän alkoi ihailemaan pojan sanoja, ja oli pitkään
hiljaa. Hän päästi Artembariksen poikansa kassa pois, ja pyysi karjapaimenen
paikalle, ja kysyi, että kenen poika Kyyros on, ja mistä hän on sen
saanut.
Mitridates oli kauhistunut. Mutta hän sanoi kuitenkin sanoi poikaa omakseen.
Astyages ei uskonut, ja lähetti Mitridateksen vankilaan. Sitten Midtridates
tunnusti kertovansa kaiken, ja niin tekikin. Tuloksena kun viisaat (magi)
olivat kokoontuneet, he lähettivät Kyyroksen oikeaan kotiinsa, Persian
hoviin, koska ajattelivat, ettei enneuni enää voinut toteutua; vaaraa ei
enää ollut.
Harpagus myöhemmin sanoi Kyyrokselle, että hän pelastui Taivaallisen
välintulon takia.
"Minä olen Kyyros, legioonien kuningas; mahtava kuningas, voimakas
kuningas, Babylonian Kuningas ; Sumerin ja Akkadin kuningas; Neljän
alueen kuningas (neljän maailmankolkan kuningas); Kambyseen poika,
mahtava kuningas, Elamin kuningas; Kyyroksen pojanpoika, mahtava
kuningas; Teispes:n jälkeläinen, mahtava kuningas, Elamin kuningas;
muinaista kuninkaallista siementä, joiden valtaa rakastivat Bel ja
Nebo, jonka suvereenisuutta he ovat vaalineet heidän sydämensä hyvyydestä."
(Elam tarkoittaa "iankaikkinen")
Näin Kyyros II kuvaili itseään viimeisimpinä hallitusvuosinaan. Hän
puhuu itsestään "joka johti oikeudemukaisesti ja oikeamielisesti", ja
joka "oli oikeamielinen sydämestä ja kädestä".
Noin 600 luvun keskivaiheilla ennen Kristusta tämä "miellyttävä prinssi"
ja mahtava valloittaja, väittänen olevan (ja todella hän oli)
erityinen väline Taivaan kädessä, tuli Itäisille maille. Hän oli,
kuin hän itse kertoo, Elamilainen, mutta hänen sukulinja, mikä hallitsi
rohkeita ja kovia jousimiehiä jotka olivat asuttaneet tuota vuorialuetta,
ei ollut samaa kuin ne jotka hyökkäsivät eteläisen Palestiinan
kaupunkeja Lootin aikana, ja jotka Abram tavoitti ja voitti.
Kyyros, viimeisellä (kolmannella) hyökkäyksellään Babyloniaan, marssi todella suuren
armeijan kanssa, jota hän itse kuvasi "määrättömäksi, kuin joen vedet".
Hän taisteli yhden taistelut puoli-sydämisiä Nabonidos:n joukkoja vastaan
voitokkaasti, eikä sen koommin kohdannut vastustusta. Kaikki
kaupungit avasivat porttinsa hänelle, ja hänelle jäi keskeytymätön
tie pääkaupunkiin. Kun divisioona tästä Persialaisesta armeijasta
luutnantit komennuksessa lähestyi mahtavan kaupungin mahtavia muureja
nuo häpeämättömät portit heitettiin auki, ja
ilman efforttia puolustaa itseään maailmankuuluu Babylon kaatui.
Saattaa olla mielenkiintoista kuultavaa lukijoille jotka eivät tiedä
argeologiasta, mitä Kyyros sanoi itse kun hän otti haltuun hänen
uuden pääkaupungin Lokakuussa, 539 ekr. "Saavuin Babyloniaan rauhassa",
hän kertoo sylinterissä; "liikemiehet ja papit suutelivat jalkojani. He
iloitsivat tulostani. Heidän kasvonsa säkenöivät".
Judea from Cyrus to Titus
http://www.archive.org/stream/judeafrom ... 9/mode/2up
Jacob Abbott, Cyrus the Great
http://www.archive.org/stream/cyrusgrea ... 9/mode/2up
Juutalaiset Babylonian orjuudesta. (Kurush persiaksi ; Kurash assyriaksi ;
Korash hepreaksi ; Kyros kreikaksi). Häntä mahtavampaa ajallista hallitsijaa
ei liene koskaan ollut.
Legendan mukaan lapsuudessaan Kyyros yritettiin tappaa, koska Astyages,
meedian kuningas, näki enneunen, joka yhdistettiin niin, että Kyyros
tulisi valloittamaan heidät. Kyyros annettiin neuvonantajalle (Harpagus)
tämän suorittaakseen tehtävän. Hän kuitenkin antoi edelleen tehtävän
Mitridates:lle (paimenelle). Sattui niin, että heillä oli oma
lapsi juuri kuollut, joten he vaihtoivat Kyyroksen häneen.
Jo nuoruudessaan Kyyros oli johtajaluonnetta. Peleissä hän oli etevä,
ja kohta ruuvasi sääntöjä mukaisekseen. He leikkivät "kuningasta",
ei niin, että Kyyros olisi itse sitä halunnut, vaan toiset
hänet valitsivat sellaiseksi.
Kävi niin, että Kuningas Astyages:n hallinnon henkilön poika oli tuossa
leikissä mukana erään kerran. Hän ei kuitenkaan totellut, joten Kyyros
rankaisi häntä. Näin Artembaris vei poikansa näytille kuningas Astyages:lle,
ja näytti mustelmia, jota karjapaimenen poika oli saanut aikaan.
Näin Mitridates joutui tulla Astyages:n eteen poikansa Kyyroksen kera.
Kyyros, ollen noin 10 vuotias, sanoi: "Herrani, mitä olen tehnyt, voin
perustella. Rankaisin tätä poikaa, ja minulla oli oikeus tehdä niin.
Olin kuningas, ja hän ei totellut minua. Jos ajattelet, että ansaitsen
tästä rangaistuksen itselleni, tässä olen; Olen valmis kärsimään sen".
Meedian kuningas Astyages oli hämmästynyt Kyyroksen olemuksesta ja miten
hän edusti itseään, ja hän alkoi ihailemaan pojan sanoja, ja oli pitkään
hiljaa. Hän päästi Artembariksen poikansa kassa pois, ja pyysi karjapaimenen
paikalle, ja kysyi, että kenen poika Kyyros on, ja mistä hän on sen
saanut.
Mitridates oli kauhistunut. Mutta hän sanoi kuitenkin sanoi poikaa omakseen.
Astyages ei uskonut, ja lähetti Mitridateksen vankilaan. Sitten Midtridates
tunnusti kertovansa kaiken, ja niin tekikin. Tuloksena kun viisaat (magi)
olivat kokoontuneet, he lähettivät Kyyroksen oikeaan kotiinsa, Persian
hoviin, koska ajattelivat, ettei enneuni enää voinut toteutua; vaaraa ei
enää ollut.
Harpagus myöhemmin sanoi Kyyrokselle, että hän pelastui Taivaallisen
välintulon takia.
1992: Esra.1 kirjoitti:2 "Näin sanoo Kyyros, Persian kuningas: Herra, taivaan Jumala, on antanut
minulle kaikki maan valtakunnat. Hän on nyt käskenyt minun rakentaa itselleen
temppelin Juudan Jerusalemiin.
"Minä olen Kyyros, legioonien kuningas; mahtava kuningas, voimakas
kuningas, Babylonian Kuningas ; Sumerin ja Akkadin kuningas; Neljän
alueen kuningas (neljän maailmankolkan kuningas); Kambyseen poika,
mahtava kuningas, Elamin kuningas; Kyyroksen pojanpoika, mahtava
kuningas; Teispes:n jälkeläinen, mahtava kuningas, Elamin kuningas;
muinaista kuninkaallista siementä, joiden valtaa rakastivat Bel ja
Nebo, jonka suvereenisuutta he ovat vaalineet heidän sydämensä hyvyydestä."
(Elam tarkoittaa "iankaikkinen")
Näin Kyyros II kuvaili itseään viimeisimpinä hallitusvuosinaan. Hän
puhuu itsestään "joka johti oikeudemukaisesti ja oikeamielisesti", ja
joka "oli oikeamielinen sydämestä ja kädestä".
Noin 600 luvun keskivaiheilla ennen Kristusta tämä "miellyttävä prinssi"
ja mahtava valloittaja, väittänen olevan (ja todella hän oli)
erityinen väline Taivaan kädessä, tuli Itäisille maille. Hän oli,
kuin hän itse kertoo, Elamilainen, mutta hänen sukulinja, mikä hallitsi
rohkeita ja kovia jousimiehiä jotka olivat asuttaneet tuota vuorialuetta,
ei ollut samaa kuin ne jotka hyökkäsivät eteläisen Palestiinan
kaupunkeja Lootin aikana, ja jotka Abram tavoitti ja voitti.
Kyyros, viimeisellä (kolmannella) hyökkäyksellään Babyloniaan, marssi todella suuren
armeijan kanssa, jota hän itse kuvasi "määrättömäksi, kuin joen vedet".
Hän taisteli yhden taistelut puoli-sydämisiä Nabonidos:n joukkoja vastaan
voitokkaasti, eikä sen koommin kohdannut vastustusta. Kaikki
kaupungit avasivat porttinsa hänelle, ja hänelle jäi keskeytymätön
tie pääkaupunkiin. Kun divisioona tästä Persialaisesta armeijasta
luutnantit komennuksessa lähestyi mahtavan kaupungin mahtavia muureja
nuo häpeämättömät portit heitettiin auki, ja
ilman efforttia puolustaa itseään maailmankuuluu Babylon kaatui.
Saattaa olla mielenkiintoista kuultavaa lukijoille jotka eivät tiedä
argeologiasta, mitä Kyyros sanoi itse kun hän otti haltuun hänen
uuden pääkaupungin Lokakuussa, 539 ekr. "Saavuin Babyloniaan rauhassa",
hän kertoo sylinterissä; "liikemiehet ja papit suutelivat jalkojani. He
iloitsivat tulostani. Heidän kasvonsa säkenöivät".
Judea from Cyrus to Titus
http://www.archive.org/stream/judeafrom ... 9/mode/2up
Jacob Abbott, Cyrus the Great
http://www.archive.org/stream/cyrusgrea ... 9/mode/2up
1992: Jes.45 kirjoitti:1 Näin sanoo Herra Kyyrokselle,
jonka hän on voidellut kuninkaaksi,
jonka oikeaan käteen Herra on tarttunut
alistaakseen kansat hänen eteensä,
temmatakseen vyön kuninkaiden kupeilta,
avatakseen hänelle portit ja ovet
niin ettei niitä kukaan sulje:
2 -- Minä kuljen sinun edelläsi.
Vuorimaat minä tasoitan,
pronssiovet murran,
rautateljet isken irti.
3 Minä annan sinulle aarteet pimeistä piiloistaan
ja kalleudet kätköistään,
jotta oppisit tietämään,
että se, joka sinua nimeltä kutsuu,
olen minä, Herra, Israelin Jumala.
4 Palvelijani Jaakobin tähden,
Israelin, valittuni, tähden
minä sinut nimeltä kutsuin,
annan sinulle kunnianimen,
vaikka sinä et minua tunne.
5 Minä olen Herra. Ei ole ketään toista,
ei ole muuta jumalaa kuin minä.
Vaikka sinä et minua tunne,
minä vyötän sinut,
6 jotta auringon nousun mailta sen laskun sijoille
saakka
opittaisiin tietämään,
että muuta jumalaa ei ole,
että minä yksin olen Herra,
7 minä, joka luon valon ja luon pimeyden ja tuotan yhtä lailla onnen ja onnettomuuden. Minä olen Herra. Kaiken tämän minä teen.