VL-FOORUMI

Olen kirjoitellut joidenkin kirkko-isien lausumia, ja löysin, mitä Luther
on heistä sanonut. Yleisesti ottaen kirkko-isien teoksia on todella, todella
paljon. Heidän opettajuussuhteensa ovat myös erityisen mielenkiintoisia, tästä esimerkkinä
Hippolytys:

Hippolytys <-> Irenaeus <-> Polycarp <-> Apostoli Johannes

Hippolytys on mm. kirjannut 70 opetuslapsen nimet, jotka Luukkaan 10:ssä kappaleessa
lähetettiin.



Näin Luther kertoo kirkko-isistä (en ole kaikkea kääntänyt), suluissa olevat kirjoitukset ovat
omiani, yllätyksenä tulee ehkä tuo Lyran kommentti (huomasin, että Genesiksen selityksessä
Luther ei aina Lyran kommentteihin yhtynyt).


Luther:

Meidän tulee lukea Kirkkoisistä varovaisesti, ja punnita niitä koska he
usein kompastuivat ja harhaantuivat, ja saattoivat kirjoihinsa paljon
'munkillisia asioita' (nyt luther varmaan erityisesti tarkoittaa Jeromea).
Mitä enemmän luen Isistä, sitä enemmän löydän itseni loukkaantuneeksi.

"24 Sillä vääriä messiaita ja vääriä profeettoja ilmaantuu, ja he tekevät suuria tunnustekoja ja ihmeitä, niin että he johtavat, jos mahdollista, valitutkin harhaan."

Tämä lause täyttyi kirkko-isissä: Jeromessa, Augustin:ssa, Gregory:ssä, Bernand:ssa
ja muissa; he joutuivat virheisiin, mutteivät jääneet niissä elämään.


Gregorystä:

Augustin, Ambrose ja Jerome eivät kertoneet mitään kiirastulesta. Gregory,
nähden yöllisen näyn, opetti jotain kiirastulesta (Purgatory), mutta kun Jumala avoimesti
käski, ettei meidän pitäisi etsiä tai löytää mitään hengistä, vaan Mooseksesta
ja profeetoista. Täten meidän ei pidä yhtyä Gregoryn mielipiteeseen tästä
asiasta; Herran päivänä sama näytetään ja kerrotaan, kun se paljastetaan
tulella.

Gregory (paavi, selittänyt mm. Jobin kirjan) lakkautti selibaatin, mutta hänen jälkeiset ottivat sen uudelleen käyttöön.


Nicholas of Lyra:sta

Lyyran kommentaarit raamatusta ovat kaiken kehun arvoisia. Kehottaisin lukemaan niitä
huolellilesti, koska ne ovat tavattoman hyviä, erityisesti historiallisilta osiltaan
vanhasta testamentista. Pauluksen ja Simegeruksen kommentaarit ovat todella kylmiä,
ja ne voitaisiin ohittaa ja jättää pois, jos Lyra pitäisi uudellen painatuttaa.

(Lyra:lla pitää kiinni tuollaisesta kirjaimellisesta ja hengellisestä selityksestä
jokaiseen raamatun paikkaan. Esimerkiksi ilmestyskirjasta hän on koonnut kattavan
selityksen kirkkohistoriasta aikakirjamaisena, muutamia viimeisiä kappaleita lukuunottamatta,
siinä mm. tuo Mahtava enkeli oli Charlemagne).

Augustin:sta

Augustin oli pätevin ja puhtain kaikista näistä tohtoreista, mutta ei saanut itse
takaisin asioita alkuperäiseen järjestykseen, ja usein valittaa että piispat,
heidän perinteellään ja määräyksillään, aiheuttivat harmia kirkolle enemmän kuin
juutalaiset laillaan.

Jerome:sta

Jeromen ei pitäisi kuulua kirkon opettajien joukkoon, koska hän oli eriseuralainen; kuitenkin
uskon että hän pelastuu uskolla kristukseen. Hän ei puhu Kristuksesta, vaan pitää vain
hänen nimeään suussaan. (Jerome korosti askeettisuutta; ei kuitenkaan sellainen eriseuralainen,
josta olisi jäänyt huono todistus, kuten eräistä).

Epiphanius:sta

Epiphanius kokosi kirkkohistorian paljon ennen Jeromea, hänen kirjoituksensa ovat hyviä
ja tuottavaa, ja, jos toisinajattelevat argumenti otettaisiin pois, valmiita painoon.

Prudentius:sta

Tykkään paljon hänen virsistään ja hengellisistä lauluistaan, hän oli paras Kristillinen
runoilija.


Tekstit englanninkielisinä:
http://archive.org/stream/tabletalkmart ... 4/mode/2up

mies kirjoitti:Hippolytys on mm. kirjannut 70 opetuslapsen nimet, jotka Luukkaan 10:ssä kappaleessa
lähetettiin.

En tiedä, kiinnostako aihe, mutta tässä: (bishop = piispa; vois kokeilla jokus ottaa nuo kaupungit ja laittaa google map:siin) Hippolytus (eli vuosina 170 – 235) ja kertoo 70:stä opetuslapsesta;

1992: Luuk.10 kirjoitti:1 Tämän jälkeen Herra valitsi vielä seitsemänkymmentäkaksi opetuslasta ja lähetti heidät kaksittain edellään jokaiseen kaupunkiin ja kylään, johon hän aikoi itse mennä.

1. James the Lord's brother, bishop of Jerusalem.
2. Cleopas, bishop of Jerusalem.
3. Matthias, who supplied the vacant place in the number of the twelve apostles.
4. Thaddeus, who conveyed the epistle to Augarus.
5. Ananias, who baptized Paul, [and was] bishop of Damascus.
6. Stephen, the first martyr
7. Philip, who baptized the eunuch.
8. Prochorus, bishop of Nicomedia, who also was the first
that departed, believing together with his daughters.
9. Nicanor died when Stephen was martyred.
10. Timon, bishop of Bostra.
11. Parmenas, bishop of Soli.
12. Nicolaus, bishop of Samaria.
13. Barnabas, bishop of Milan.
14. Mark the evangelist, bishop of Alexandria.
15. Luke the evangelist.
These two belonged to the seventy disciples who were
scattered by the offence of the word which Christ
spake, "Except a man eat my flesh, and drink my
blood, he is not worthy of me." But the one being
induced to return to the Lord by Peter's instrumen-
tality, and the other by Paul's, they were honoured
to preach that gospel on account of which they also
suffered martyrdom, the one being burned, and the
other being crucified on an olive tree.

Hippolytus kertoo, että Markus ja Luukas lähtivät pois joukosta, mutta palasivat
(toinen Pietarin, toinen Paavalin opastuksesta):

1992: Joh.6 kirjoitti:66 Monet Jeesuksen opetuslapset vetäytyivät tämän jälkeen joukosta eivätkä enää kulkeneet hänen mukanaan.

(Oma kommentti: kuinka Paavali olisi Luukasta ollut opastamassa takaisin? Eikö hän kääntynyt
myöhemmin.. Meinasin kommentaarin ottaa pois, mutta olkoon; ehken oikein hahmota asiaa)

16. Silas, bishop of Corinth.
17. Silvanus, bishop of Thessalonica.
18. Crisces (Crescens), bishop of Carchedon in Gaul.
19. Epsenetus, bishop of Carthage.
20. Andronicus, bishop of Pannonia.
21. Amplias, bishop of Odyssus.
22. Urban, bishop of Macedonia.
23. Stachys, bishop of Byzantium
24. Barnabas, bishop of Heraclea.
25. Phygellus, bishop of Ephesus. He was of the party also of Simon [Magus].
26. Hermogenes. He, too, was of the same mind with the former.
27. Demas, who also became a priest of idols.
28. Apelles, bishop of Smyrna.
29. Aristobulus, bishop of Britain.
30. Narcissus, bishop of Athens.
31. Herodion, bishop of Tarsus.
32. Agabus the prophet.
33. Bufus, bishop of Thebes.
34. Asyncritus, bishop of Hyrcania.
35. Phlegon, bishop of Marathon.
36. Hermes, bishop of Dalmatia.
37. Patrobulus, bishop of Puteoli.
38. Hermas, bishop of Philippi.
39. Linus, bishop of Borne.
40. Caius, bishop of Ephesus.
41. Philologus, bishop of Sinope.
42, 43. Olympus and Rhodion were martyred in Rome.
44. Lucius, bishop of Laodicea in Syria.
45. Jason, bishop of Tarsus.
46. Sosipater, bisliop of Iconium.
47. Tertius, bishop of Iconium.
48. Erastus, bishop of Panellas.
49. Quartus, bishop of Berytus.
50. Apollo, bishop of Caesarea.
51. Cephas. (In the manuscript there is a lacuna here.)
52. Sosthenes, bishop of Colophonia.
53. Tychicus, bishop of Colophonia.
54. Epaphroditus, bishop of Andriace.
55. Caesar, bishop of Dyrrachium.
56. Mark, cousin to Barnabas, bishop of Apollonia.
57. Justus, bishop of Eleutheropolis.
58. Artemas, bishop of Lystra.
59. Clement, bishop of Sardinia.
60. Onesiphorus, bishop of Corone.
61. Tychicus, bishop of Chalcedon.
62. Carpus, bishop of Berytus in Thrace.
63. Evodus, bishop of Antioch.
64. Aristarchus, bishop of Apamea.
65. Mark, who is also John, bishop of Bibloupolis.
66. Zenas, bishop of Diospolis.
67. Philemon, bishop of Gaza.
68, 69. Aristarchus and Pudes.
70. Trophimus, who was martyred along with Paul.


http://www.archive.org/stream/writingso ... 2/mode/2up

Listassa ei ole siis yhtään naista.

Luther: (Elämän taistelussa)

Suuria miehiä

Ei saa hylätä vanhoja isiä ja opettajia semmoisia kuin Augustinus, Ambrosius, Bonaventura ja muut, vaan heitä tulee pitaä arvossa ja kunniassa. Sillä heistä me näemme, että kirkko on heidän aikanaan uskonut Jeesukseen Kristukseen ja uskonut samalla tavalla, kuin me nyt.

Pyhä Augustinus on oivallinen opettaja, joka on uskollisesti opettanut Jumalan armosta.

Hilarius (Poitiers’n piispa, kuollut 368) ja Augustinus ovat kirjoittaneet monia ihania ja erinomaisia asioita Kolminaisuudesta ja vanhurskauttamisesta.

Bernhardille on Jeesus rakkaampi kaikkea muuta maailmassa.

Marttyyri Juhana Hus‘ista

Pyhä Henki on ollut sangen voimallinen Juhana Hussissa, joka yksinään niin ilomielin ja vakavasti piti kiinni Jumalan sanasta niin monia kansoja ja kansakuntia vastaan kuten Italiaa, Saksaa, Espanjaa, Ranskaa, Englantia, jotka olivat koolla Koswitzin kirkolliskokouksessa. Hän piti yksin puoliaan heidän huutoaan vastaan, kesti sen ja tuli poltetuksi.

mies kirjoitti:En tiedä, kiinnostako aihe, mutta tässä: (bishop = piispa; vois kokeilla jokus ottaa nuo kaupungit ja laittaa google map:siin) Hippolytus (eli vuosina 170 – 235) ja kertoo 70:stä opetuslapsesta;

Mikä ettei, jos vain aikaa riittää! Kyllä se voi jotakuta auttaa.

Humilton kirjoitti:

mies kirjoitti:En tiedä, kiinnostako aihe, mutta tässä: (bishop = piispa; vois kokeilla jokus ottaa nuo kaupungit ja laittaa google map:siin) Hippolytus (eli vuosina 170 – 235) ja kertoo 70:stä opetuslapsesta;

Mikä ettei, jos vain aikaa riittää! Kyllä se voi jotakuta auttaa.

Joskus hiukan tutkin aihetta, ja havaitsin että useat kaupungit tai kylät olivat tuhoutuneet joihin 70 apostolia matkasivat.
Toi hiukan haastetta, vaikkakin toki raunioitakin voi mapsiin laitella, mutta hankaloittaa urakkaa melkoisesti.

mies kirjoitti:Nicholas of Lyra:sta

Lyyran kommentaarit raamatusta ovat kaiken kehun arvoisia. Kehottaisin lukemaan niitä
huolellilesti, koska ne ovat tavattoman hyviä, erityisesti historiallisilta osiltaan
vanhasta testamentista. Pauluksen ja Simegeruksen kommentaarit ovat todella kylmiä,
ja ne voitaisiin ohittaa ja jättää pois, jos Lyra pitäisi uudellen painatuttaa.

Nicholas Lyrasta ei varmuudella tiedetä oliko hän Juutalainen
syntyjään. Näin on kuitenkin arveltu. Löysin teoksen, joka on kirjoitettu
n.1800. Siitä käy ilmi, että Lyra oli alkujaan juutalainen:

Éfés dammîm
a series of conversations at Jerusalem between a patriarch of the Greek church and a chief rabbi of the Jews,
concerning the malicious charge against the Jews of using Christian blood

(Kirjoittajat: Author: Levinsohn, Isaac Baer, 1788-1860; Loewe, Louis, 1809-1888)

Sim. In honour of the superior reputation of those
Israelites for learning, I deem it just to mention some-
thing which has this moment come into my recollection
concerning an Israelite who was converted to Christianity
in France. It was in the fourteenth century that he
lived, and a most distinguished man he was ; he corrected
the Italian translation of the Bible, for he was well versed
in the Hebrew language, and he added to his transla-
tion a concise commentary on the Bible, which caused
him to be much thought of by Catholics and Lutherans.
It was acknowledged on all hands that his commentary
was a very sensible production, and that it served
greatly to enlighten on religious subjects all the kingdoms
of the West. His name was Nicholas de Lyra ; and of
him it was the Roman Christian said : —

" Si Lyra non lirasset,
Lutherus non saltasset."

" If Lyra had not played,
Luther would not have danced."

The Lutherans turned this phrase so as to confer honour
on the convert, and praise on themselves; thus:—

" Si Lyra non lirasset,
Mundus delyrasset."

" If Lyra had not played,
The world would have been confused ."

Lähde:
https://archive.org/stream/fsdammmser00 ... 2/mode/2up

mies kirjoitti:" If Lyra had not played,
Luther would not have danced."

The Lutherans turned this phrase so as to confer honour
on the convert, and praise on themselves; thus:—

" If Lyra had not played,
The world would have been confused ."

Joku rooman kristitty siis sanoi:
"Jos Lyra ei olisi soittanut,
Luther ei olisi tanssinut"

Luterilaiset käänsivät lausahduksen seuraavaksi:

"Jos Lyyra ei olisi soittanut,
maailma oisi hämillään".

Tavallansa siis Lyra loi pohjat Lutherille ja uskonpuhdistukselle selittäessään koko raamatun.

Tämä oli myös Daavidin määräys, liekö tämänkaltaista ollut juurikin Lyyran soitto korkessa äänialassa:

1992: 1.Aik.15 kirjoitti:16 Daavid käski leeviläisten päämiesten asettaa heimolaisistaan laulajat laulamaan riemuvirsiä lyyran, harpun ja symbaalien säestyksellä. 17 Tähän tehtävään leeviläiset asettivat Hemanin, Joelin pojan, ja hänen sukulaisistaan Asafin, Berekjan pojan, sekä lisäksi Merarin jälkeläisistä Etanin, Kusajan pojan. 18 Heidän avustajinaan toimivat heidän heimolaisensa Sakarja, Jaasiel, Semiramot, Jehiel, Unni, Eliab, Benaja, Maaseja, Mattitja, Elifelehu, Mikneja, Obed-Edom ja Jeiel, jotka olivat ovenvartijoita. 19 Laulajista Hemanin, Asafin ja Etanin tuli helisyttää pronssisymbaaleja, 20 Sakarjan, Asielin, Semiramotin, Jehielin, Unnin, Eliabin, Maasejan ja Benajan tuli soittaa lyyraa korkeassa äänialassa 21 ja Mattitjan, Elifelehun, Miknejan, Obed-Edomin, Jeielin ja Asasjan säestää laulua harpuilla matalassa äänialassa. 22 Kenanja, leeviläisten laulajien päämies, johti laulua, koska hänellä oli siihen erityinen taito. 23 Berekja ja Elkana olivat arkun vartijoina. 24 Sebanja, Josafat, Netanel, Amasai, Sakarja, Benaja ja Elieser, jotka olivat pappeja, soittivat torvia Jumalan arkun edessä. Myös Obed-Edom ja Jehia toimivat arkun vartijoina.

Lyraan liittyen:

Martti Luther: Kirkolliskokouksista ja kirkosta, Lutherin Walitut teokset 2 kirjoitti:Nyt tiedämme siis varmasti, mitä, missä ja mikä pyhä, kristillinen kirkko, se on, pyhä kristillinen Jumalan kansa on; ja täysin varmat olemme siitä, ettemme ole voineet tässä kohden erehtyä. Kaikki muu, paitsi nämä asiat, voi erehtyä ja erehtyy varmaan, kuten osaksi saamme kuullakin. Sellaisista ihmisistä pitäisi ottaa edustajat kirkolliskokoukseen: se olisi kirkolliskokous, jossa Pyhä Henki hallitsisi. Näin kirjoittaa Lyrakin, ettei kirkkoa saa arvostella korkeitten, hengellisten säätyjen, vaan oikea-uskoisten ihmisten perustuksella. Minua vain ihmetyttää, ettei häntä poltettu moisten sanojen tähden, ja kun hän ei tahtonut antaa paavien, kardinaalien, piispojen ja prelaattien olla kirkkona; tosiasia, josta johtuu kerrassaan kauhea kerettiläisyys, joka kerrassaan sietämättömästi lähentelee pyhää, roomalaista kirkkoa. Tästä toisessa yhteydessä.

ja

Tunnuskirjojen suomennokset:VII ja VIII uskonkohta. KIRKKO kirjoitti:Kirkkoa koskee lupaus, että sillä aina on oleva Pyhä Henki, mutta vastaavasti sitä koskevat myös uhkaukset, että on ilmaantuva susia ja jumalattomia opettajia. Varsinainen kirkko on se, jolla on Pyhä Henki. Vaikka sudet ja kelvottomat opettajat mellastavat (1. Kor. 3:11) kirkossa, he eivät ole varsinainen Kristuksen valtakunta. Tämän todistaa Lyrakin sanoessaan: "Kirkko ei koostu ihmisistä näiden maallisen vallan tai kirkollisen arvoaseman perusteella, koska monen ruhtinaan ja paavin sekä muiden, heitä alempien, on todettu luopuneen uskosta. Ei, vaan kirkko koostuu niistä henkilöistä, joilla on oikea Kristuksen tuntemus ja jotka todella tunnustavat uskoa ja totuutta." Mitä me olemme muuta Tunnustuksessamme lausuneet kuin sen, mitä Lyra tässä sanoo?

Ambrosiukseen (eng. Ambrose) liittyen:

Martti Luther: Kirkkopostilla: Kymmenes kolminaisuudenpäivän jälkeinen sunnuntai, Epistolasaarna kirjoitti:26. Itse olen monesti ihmetellyt pyhän Ambrosiuksen rohkeutta, hän kun kirjeissään tavallisesti nimittää itseään Jeesuksen Kristuksen palvelijaksi. Minä, näet, olin siinä käsityksessä, että meidän kaikkien täytyi olla niin suuressa pelossa, ettei kukaan, itse apostoleita lukuunottamatta, saanut sellaisesta kerskata. Mutta meidän kaikkienhan täytyy sanoa Kristukselle: Sinä olet minun Herrani, ja minä olen sinun palvelijasi, sillä minä uskon sinuun ja kaikkien uskollisten kanssa pidän sinua rakkaana sanassasi ja sakramenteissasi. Ellemme näin tunnusta, ei hänkään ole meitä kristityiksensä tunnustava. Ensimmäiseen käskyynkin on kirjoitettu: »Herraa, sinun Jumalaasi, pitää sinun kumartaman ja häntä ainoata palveleman» — Matteuksen Evankeliumin 4. luku (10. jae). Siinä Kristus iankaikkisen autuuden menettämisen uhalla vaatii, että me häntä Herraksemme kerskaamme ja asetamme koko elämämme niin, että tiedämme siten häntä palvelevamme. Sen tähden pyhä Pietarikin, 1. Kirjeensä 4. luvussa (11. jakeessa) opettaa, että mitään, mitä kristikunnassa puhutaan tai tehdään, ei ole puhuttava tai tehtävä ikään kuin se olisi meidän omaa sanaamme tai tekoamme, vaan sen kaiken tulee vuotaa hänestä ja olla "Jumalan sanaa" ja tekemistä »sen voiman mukaan, minkä Jumala antaa, että Jumala tulisi kaikessa kirkastetuksi Jeesuksen Kristuksen kautta». Tämän täytyy totisesti tapahtua Pyhän Hengen kautta.

Hain hiukan Lyrasta tietoa, aikaisin löytämäni osuu vuodelle 1070, Englantiin:


Malmesbury abbey church:
WARIN DE LYRA became abbot in 1070.

John de Lyra taisi olla kirkonmiehiä oliko 1274 luvulla englannissa.

Eli siis sukunimi Lyra oli jo ennenkuin Nicholas of Lyra oli syntynyt.


Mutta nyt Nicholas of Lyran kotiseudulle Normandiaan, Evreux:iin:

ARCHAEOLOGICAL AND HISTORICAL RELATING TO THE ISLE OF WIGHT kirjoitti:Fitz Osborne pursued in the Isle of Wight the same course
of conduct towards the Church, which his master and
relative, the Conqueror, had adopted on the mainland.
Like many of the Norman nobles and gentry, Fitz Osborne
was what would be now called a strong churchman; in
1045 he had founded the Abbey of Lire, or Lyra, in the
diocese of Evreux in Normandy, where also he was the
founder of the Abbey of Coulanges, in which he died. As
was the case with most of the Norman abbeys, a legend is
attached to the foundation of Lire, which can be read in the
church history of Normandy {Neustria Pia, p. 545). The
monk William of Poitiers says that Normandy was an Egypt,
a Thebaid, as regarded monasteries. Duke William of
Normandy, so the same writer tells us, never refused his
authorization to any one desirous of giving to churches.
'He built many monasteries,' so Ordericus affirms. A com-
puund of boldness and political scheming, William's followers,
soldiers and lawyers, like the ancient Romans, shaven like
the clergy, and good friends of the clergy (at the beginning
at least), supported the chhurch. It appears from Domesday
Book, the great authority on the condition of England at the
period of the Conquest, that William Fitz Osborne gave to his

Vuona 1045 Fitz Osborne perusti Lyran luostarin Evreux:iin normandiaan.
Tuon luostarin perustamisesta on legenda, jossa munkki William Poitiers
sanoo että normandia oli Egypti, kuin Thebaid, luostarien suhteen. (Egyptissä
oli jossain vaiheessa Thebaid:ssa paljon luostareita jotka muistaakseni
eivät alun perin sitä varten oltu tehty, vaan sellaiseen ajauduttiin).

Lähde:
https://archive.org/stream/lettersarcha ... 8/mode/2up

Franciscans and the Protestant revolution in England ([1920]) kirjoitti:In later years, Fr. Nicholas de Lyra, himself of
Jewish extraction, worked zealously for the conversion of
Jews in England. By his writings and sermons, it is said,
he brought six thousand of his people to the fold of Christ?

Myöhemmin, Nicholas of Lyra, intohimoisesti pyrki käännyttämään juutalaisia
englannissa. Hänen kirjoituksien ja saarnojen kautta, sanotaan,
hän toi 6000 juutalaista Kristuksen helmaan?

http://www.archive.org/stream/francisca ... t_djvu.txt

Tämä ei ole Lutherin kirjoittamaa, mutta aiheeseen liittyvää. Alleviivasin muutamia kohtia,
liekö tuttua juttua?

"Lives of the fathers : sketches of church history in biography, s.200 kirjoitti:No one was more active than Ambrose in these
works of mercy. No nobler representative of the
Church in its best aspects could be found. Constantly
was his voice raised against the oppression of the rich
while he faithfully warned against the lying imposture
of the mendicants. 2 When men were unjustly perse
cuted, he extended to them the rights of asylum. When
multitudes were taken prisoners in the incessant battles
against rebels and invaders, he unhesitatingly melted
down the sacred vessels to purchase their ransom. 3 No
body spoke more boldly against vice. He denounced
the customs of drinking toasts, 4 and put down the vice
of revelling on the feast days of martyrs. He rebuked
the perfumed and luxurious youths ; 5 the women who
reclined on silver couches and drank in jewelled cups ; 6
the men who delighted in porphyry tables and gilded
fretwork, and cared more for their hounds and horses
than for their fellow - Christians. Nor did he less
faithfully denounce the idle multitude who patronised
the madness of the circus and the vice of the theatre. 8
To the rich he said : " You clothe the walls of your
houses and leave the poor unclad ; the naked wail at
your gates, and your only thought is of the marble with
which you shall overlay your floors ; he begs for bread,
and your horse has a golden bit. Costly apparel delights
you, while others lack food. The very jewel in your
ring would protect from hunger a mass of people." To
the poor he preached : "Be sober, be diligent, awake to
worthier efforts and nobler aims."


Kukaan ei ollut aktiivisempi kuin Ambrose näissä laupeuden
töissä. Ylevämpää kirkon edustajaa sen parhaissa kannoissa
ei saattanut löytyä. Jatkuvasti hänen äänensä kohosi rikkaiden
köyhien sortoa vastaan kun taas hän uskollisesti varoitti
valheellisesta kerjäläis(munkkien) asenteesta. Kun ihmisiä
epäoikeudenmukaisesti sorrettiin, hän antoi heille oikeuden
turvapaikkaan. Kun useita otettiin vangiksi alituisissa sodissa
kapinallisia ja hyökkääjiä vastaan, hän epäröimättä kaivoi esiin
kirkon rahoja maksaaksen lunnaat heistä. Kukaan ei ole puhunut
niin selkeästi paheita vastaan. Hän tuomitsi maljan nostamiset,
ja hävitti juhlintapaheet marttyyrien paastopäivistä. Hän moitti
hajuvedellä täytetyt ja ylelliset nuoret; naiset jotka makoilivat
hopea sohvillaan ja joivat jalokivillä vuoratuista kupeista;
miehet jotka ilakoivat kalliilla pöydillä ja kullatuilla koriste-
teoksilla, ja siis piittasivat enemmän koiristaan ja hevosistaan
kuin kristityistä lähimmäisistään. Yhtälailla kyytiä saivat
suuret määrät tyhjäntoimittajia sirkusten hullutuksissa ja teatterin paheissa.
Rikkaille hän sanoi "Te vaatetatte seinänne taloissanne ja
jätätte köyhät alastomiksi; alastomat surevat porteillanne ja
teidän ainoa ajatus on marmorissa jolla lattianne on päällystetty;
köyhä pyytää leipää ja hevosellasi on kultakoriste. Kalliit
vaatteet miellyttävät teitä, kun toisilla on ruuasta pula. Jalokivi
sormuksissanne voisi suojella nälältä paljon ihmisiä". Köyhille
hän saarnasi: "Olkaa raittiit, olkaa tunnollisia, ollen hereillä
arvokkaampiin pyrkimyksiin ja jalompiin päämääriin."

Löytyy täältä:
http://www.archive.org/stream/livesofth ... t_djvu.txt

Kiitos laajasta ja syvällisestä selvityksestä. En ole aiemmin edes tiennyt mitään Lyrasta. Ja mieleen tulee kysymyksiä, että miksi kirkkohistoria ei ole häntä tuntenut. En ole siis aiemmin kuullut hänestä. Siis se kirkkohistoria, jota me olemme lukeneet.

Humilton kirjoitti:Kiitos laajasta ja syvällisestä selvityksestä. En ole aiemmin edes tiennyt mitään Lyrasta. Ja mieleen tulee kysymyksiä, että miksi kirkkohistoria ei ole häntä tuntenut. En ole siis aiemmin kuullut hänestä. Siis se kirkkohistoria, jota me olemme lukeneet.

Lyrasta on kirkon kirjoissakin, kuten yllä olikin jo viitattuna.

Tämän todistaa Lyrakin sanoessaan: "Kirkko ei koostu ihmisistä näiden maallisen vallan tai kirkollisen arvoaseman perusteella, koska monen ruhtinaan ja paavin sekä muiden, heitä alempien, on todettu luopuneen uskosta. Ei, vaan kirkko koostuu niistä henkilöistä, joilla on oikea Kristuksen tuntemus ja jotka todella tunnustavat uskoa ja totuutta." Mitä me olemme muuta Tunnustuksessamme lausuneet kuin sen, mitä Lyra tässä sanoo?

Lähde:
http://www.evl.fi/tunnustuskirjat/puolustus/VII.html

En osaa sanoa mitä kirkkohistoriaa olet lukenut. Mooseksen kirjan selityksiisä Luther hyvin usein viittaa Lyraan. Yksi mieleenpainuva esimerkki on extrapolaatio Joosefista ja hänen veljistään:

1992: 1.Moos.45 kirjoitti:" 2 Hän puhkesi itkemään niin suureen ääneen, että egyptiläiset faraon hovia myöten kuulivat sen. "
...
4 Joosef sanoi veljilleen: "Tulkaa tänne minun luokseni." He astuivat lähemmäksi, ja hän sanoi:
"Minä olen Joosef, teidän veljenne, jonka te myitte Egyptiin.

Tulkinta on, että faraon hovia myöten kuulivat Joosefin itkun, mutta kun Joosef pyysi heitä lähemmäksi, hän puhui niin hiljaa, ettei yksikään
egyptiläinen saattanut kuulla "Minä olen Joosef, teidän veljenne, jonka te myitte Egyptiin". Tähän Lutherkin yksimielisesti yhtyy. Lähimmäisenrakkaus
ei nimittäin salli, että suureen ääneen puhutaan pahaa toisista - Joosef ei halunut kaikkien tietoon tuota kurjaa tapahtumaa, jolloin heitä olisi
pidetty Egyptiläisten keskuudessa kurjina rikollisina, ja olisivatko suorilta joutuneet vankeuteen jos asia olisi tullut julkisesti ilmi.

E.A Gosselin teoksessan Traditio listasi kaikki Lyran kirjoittamat teokset, tuli siitä yhteensä 27 sivua. Ilmeisesti siinä on saanut jonkin ajan tutkia
raamattua ja muitakin teoksia.

mies kirjoitti:En osaa sanoa mitä kirkkohistoriaa olet lukenut. Mooseksen kirjan selityksiisä Luther hyvin usein viittaa Lyraan.

Ei ole tullut aiemmin vastaan tuo nimi. En ole syvällisesti tutustunut kirkkohistoriaan. Mutta hyvä, että nyt sain lisää tietoa.

mies kirjoitti:Eli siis sukunimi Lyra oli jo ennenkuin Nicholas of Lyra oli syntynyt.

Hmm, teos "Collectanea Anglo-Minoritica" (v. 1726) kertoo, että aikalailla varmuudella Lyra oli englannissa syntynyt,
ja alkuperäinen nimi oli aikalailla varmuudella "Nicholas Harper". Juutalaiset häädettiin Englannista v.1290 ja
Nicholas syntyi 1270, joten ei ainakaan äkkiseltään voi sanoa, että asia ei olisi näin.