Martti Luther: Huonepostilla kirjoitti:Erikoisessa armossaan Jumala etsii meitä tähän aikaan sanallaan, mutta me käyttäydymme kaikin puolin aivan väärin; piispat sitä vainoavat, ja me väärinkäytämme sitä ahneuteen, ylpeyteen ja muihin synteihin. Sentähden minä pahoin pelkään, että maamme saa vielä kärsiä kovia vaurioita joko turkkilaisten taholta tai sotien, nälän ja muiden maanvaivojen kautta. Painakaamme siis syvälle mieleemme Jerusalemin esikuva, kuinka surkeasti se hävitettiin, kun se ei huolinut Jumalan sanasta, vaan sitä halveksui. Oppikaamme siis kunnioittamaan ja kuulemaan Jumalan sanaa, ja vaikka teemmekin syntiä, kääntymään parannukseen. Tämä on päivän evankeliumin edellinen osa. Sitten evankelista kertoo, kuinka Jeesus meni pyhäkköön, rupesi ajamaan sieltä ulos ostajia ja myyjiä, sanoen heille: kirjoitettu on: ’Minun huoneeni on oleva rukoushuone‘, mutta te olette tehneet siitä ryövärien luolan».
Tämän hän teki erikoisen vallan nojalla, ja tämä teko on pidettävä sellaisena hänen ihmetekonaan, jota me emme voi jäljitellä. Muutoin kaiketi nuo mahtavat herrat, jotka tuosta kaupasta hyötyivät, kyllä olisivat estäneet häntä sitä tekemästä eivätkä olisi väistäneet häntä, aseetonta miestä, joka vain ruoska kädessä, niinkuin toiset evankelistat mainitsevat, rohkeni ryhtyä moiseen työhön.
Se, että he ääneti kärsivät hänen aiheuttamansa vahingon, todistaa Herran puhuneen heille yhtä voimallisesti kuin myöhemmin juutalaisille Getsemanen yrttitarhassa, jossa he kaikki peräytyivät ja kaatuivat maahan. Sitä me emme kykenisi tekemään. Kenenkään ei siis soisi selittää tätä tapahtumaa siihen suuntaan, että sanan saarnaajilla muka olisi lupa käydä käsiksi asioihin ja käyttää väkivaltaa, niinkuin Kristus tässä tilaisuudessa käytti. Jos näet Kristus ei tässä olisi käyttänyt muuta kuin inhimillistä valtaa, hän olisi siten aikaan saanut hyvin vähän tehdessään vastarintaa niin monelle.
Mutta me emme saa ottaa huomioon vain tekoa, vaan myös sen vaikuttimet. Sen Herra osoittaa sanoessaan: »Minun huoneeni on oleva rukoushuone, mutta te olette tehneet siitä ryövärien luolan». Mikä lienee saattanut Herran puhumaan näin ankaria sanoja? Eiväthän he olleet pyhäkössä tehneet murhia, vaan kauppaa: siellä oli heidän vaihtopöytänsä ja he myyskentelivät eläimiä, sekä suuria että pieniä, joita ihmiset tarvitsivat uhreihinsa. Ne juutalaiset, jotka asuivat kauempana, eivät näet saattaneet tuoda kotoa mukanaan tarvittavia uhriteuraita. Sentähden oli määrätty, että ylimmäisten pappien palvelijain oli pidettävä kaupan. eläimiä; ja ehkäpä näillä oli uhrirahojen vaihtoliikekin. Pyhäköllä oli näet oma rahansa, niinkuin useat aikakirjat osoittavat.
Tämä näyttää paremmin kiitettävältä kuin moitittavalta. Olihan Jumala itse säätänyt tällaisen jumalanpalveluksen ja asettanut. Kukapa olisi saattanut pitää sitä moitittavana, että sen eduksi toimittiin ja tehtiin sen esteetön vietto mahdolliseksi? Mutta asialla olikin toinen tarkoitus. Papit olivat tosin sitä tekevinään jumalanpalveluksen edistämiseksi; mutta he eivät olisi jumalanpalveluksesta pitäneet niin suurta lukua, ellei olisi heitä niin paljon hyödyttänyt. He siis harrastivat rahallista voittoa, eivätkä Herran Jumalan kunniaa.
Ahneus taas oli saattanut heidät saarnaamaan pelkästään uhreista. Sellaista jumalanpalvelusta he ylistävät samoin kuin paavin munkit ja papit messu-uhriaan, väittäen, että siten päästään synnistä ja saavutetaan Jumalan armo. Sellainen oppi vietteli ihmisiä joukoittain puoleensa Unohdettiin oikea jumalanpalvelus eli Jumalan pelko, hänen hyvyyteensä luottaminen, ja jätettiin sikseen hänen sanansa ahkera viljeleminen. Elettiin edelleenkin synnissä suruttomina, arveltiin, ettei ole mitään hätää, kun vain uhritoimitukset täytetään. Niinpä näemme profeettojen kirjoituksista heidän juuri tästä syystä saarnanneen hyvinkin kiivaasti uhria vastaan.
Tämä on oikeaa murhaamisen syntiä; ei tosin surmata ruumista, vaan hukutetaan sieluja iankaikkisesti, kun neuvotaan ihmisiä luottamaan omiin tekoihin eikä Jumalan hyvyyteen ja laupeuteen. Sitä Kristus ei voinut sietää. Mekään emme saa sitä sietää; meidän on sitä kaikin voimin sanalla vastustettava mutta asetta meille ei ole annettu että ihmiset lakkaisivat luottamasta omiin tekoihinsa ja ansioonsa, aivan kuin he niillä voisivat syntiä sovittaa ja tulla autuaiksi, ja että he sen sijaan sydämestään taipuisivat luottamaan ainoastaan Jumalan laupeuteen, joka Kristuksen tähden antaa synnit anteeksi, tekee vanhurskaaksi ja autuaaksi. Meidän on myös neuvottava ihmisiä elämään hurskaasti, etteivät noudattaisi omia käsityksiään, vaan Jumalan sanaa ja sen mukaan käyttäytyisivät. Joka niin tekee, hän viljelee oikein seurakuntaa ja virkaansa. Mutta joka ei sitä tee, hän on väärintekijä ja sielujen surmaaja.
Aivan saman nimen antaa Hooseakin Israelin valtakunnan papeille. Herra näyttääkin tässä tarkoittaneen juuri erästä Hoosean lausetta, sillä näin kuuluvat hänen sanansa (Hoos. 6:9): »Väijyväisten rosvojen joukko on pappien joukko; he murhaavat Siikemin tiellä». Siten hän tahtoo viitata siihen vahinkoon, minkä he väärällä opilla saavat aikaan. Kun heidän piti puhua ihmisille tulevan Kristuksen uhrista, niin he neuvoivatkin heitä luottamaan eläinuhreihin, ikään kuin niillä kaikki olisi toimitettu, muuta ei muka iankaikkiseen elämään tarvitakaan. Se oppi kyllä tuntui heidän keittiöissään, sillä heille tuli aina osuus uhreista. Mutta siten ihmiset menettivät sekä rahansa että vielä sielunsa autuuden. Sitä Kristus ei voinut sietää ja sentähden hän työnsi ja karkoitti heidät sieltä.
Samoin kuin hän silloin teki sen ihmeellisellä tavalla, samoin todetaan Jumalan vieläkin seurakunnassaan rankaisevan lahkohenkiä ja vääriä saarnaajia. Samasta syystä on jumalattomille piispoille, papeille ja munkeille, jotka ahneutensa tähden niin kiivaasti harrastavat messuja ja muuta epäjumalisuutta, vielä koittava se päivä, jolloin Jumala heidät karkoittaa ja kukistaa heidän markkinapöytänsä, suorittakoon sen sitten turkkilainen taikka joku muu.
Riittäköön tämä päivän evankeliumista. Jumala, kaiken laupeuden Isä, Kristuksen tähden, Pyhän Henkensä kautta, herättäköön meidän sydämemme pelkoonsa, pitäköön meitä armollisesti sanassaan ja varjelkoon meitä kaikesta onnettomuudesta sekä ajallisesti että iankaikkisesti. Amen.
Kokonaisuudessaan:
http://www.angelfire.com/poetry/luther/Document40.html