Ambrose: puoli sekeliä

[mies]

Ambrose, Milanon piispa (340 – 397), kirjoitti kirjeessään Lyonin piispalle
Justukselle (todennäköisesti), hänen kysyessään puolen sekelin tarkoitusta.
Tästä muutamia otteita, keskustelun lähtökohtana oli 2.Moos.30:

11 Herra sanoi Moosekselle: 12 "Kun tarkastat israelilaiset ja lasket heidän soturiensa lukumäärän, heidän tulee samalla antaa Herralle maksu henkensä lunnaiksi, ettei mikään vitsaus kohtaisi heitä tarkastuksen vuoksi. 13 Jokainen, joka joutuu mukaan tarkastukseen, maksakoon puoli sekeliä hopeaa punnittuna pyhäkkösekelin painon mukaan -- yksi sekeli on kaksikymmentä geraa -- ja tämä puoli sekeliä on uhrilahja Herralle. 14 Jokainen tarkastukseen joutuva, kaksikymmenvuotias tai sitä vanhempi, maksakoon tämän uhrilahjan Herralle. 15 Kun annatte uhrilahjan Herralle henkenne lunnaiksi, älköön rikas antako puolta sekeliä enempää älköönkä köyhä sen vähempää. 16 Kerää lunnashopea israelilaisilta ja käytä se pyhäkköteltan jumalanpalveluskuluihin. Se on Herran edessä vakuutena siitä, että teidän henkenne on lunastettu."

2. Now the half of the shekel is a piece of silver, and the
redemption of the soul is faith ; faith therefore is that
piece of silver which the woman in the Gospel, as we read,
diligently seeks for, lighting a candle and sweeping the house;
and when she finds it, she calls together her
friends and neighbours, bidding them rejoice with her for
that she has found the piece of silver which she had lost.
For great is the loss of the soul, if a man lose his faith, or
that grace which by means of faith he had obtained to himself. Do
thou therefore light thy candle. Thy light is
thine eye; that is, the inward eye of the mind. Do thou
light this candle, which is fed by spiritual oil, and gives light
to thy whole house. Seek that piece of silver, the redemp-
tion of thy soul, which he that loses is troubled, he that
finds rejoices.

Nyt puoli sekeliä on hopearaha, ja sielun lunastuksena on usko;
usko on täten se hopearaha jota nainen Luukkaan evankeliumissa (Luuk.15),
kuten luemme, ahkerasti etsii, sytyttäen kynttilän ja lakaisten talon;
ja kun hän sen löytää, hän kutsuu ystävänsä ja naapurinsa iloitsemaan
että hän löysi hopeanrahan jonka oli kadottanut. Suuri on sielun
menetys, jos ihminen menettää uskon, tai sen armon jolla uskon oli
itselleen saanut. Sytytä täten valo kynttilääsi. Valosi on silmäsi;
tarkoittaen hengellistä silmää (Matt.6:22: "silmä on ruumiin lamppu").
Sytytä tämä kynttilä, jota ruokitaan hengellisellä öljyllä, antaen
valoa koko taloosi. Etsi sitä hopearahaa, sielusi lunastusta: joka
sen menettää suree, joka löytää, iloitsee.


4. Did then both the rich man who offered more, and
the poor who had less, fail so much, if this half shekel con-
sisted in money and had not hidden excellencies ? Whence
we are to understand that this half shekel is not material
but spiritual, having to be paid by all and rated equally.

Erehtyivätkö kummatkin, rikas mies joka tarjosi enemmän, ja
köyhä jolla oli vähemmän, jos tämä puoli sekeliä sisälsi
vain ajallista rahaa? Näinollen ymmärrämme että tämä puoli sekeliä
ei ole materiaalinen vaan hengellinen, jonka jokaisen tuli
maksaa yhtälailla.


Raamatunjakeita aiheesta:

Matt.6:
22 "Silmä on ruumiin lamppu. Jos silmäsi on terve, koko ruumiisi on valaistu. 23 Jos silmäsi ovat huonot, koko ruumiisi on pimeä. Jos siis se valo, joka sinussa on, on pimeyttä, millainen onkaan pimeys!

Luuk.15:
8 "Tai jos naisella on kymmenen hopearahaa ja hän kadottaa niistä yhden, niin totta kai hän sytyttää lampun, lakaisee huoneen ja etsii tarkoin, kunnes löytää sen. 9 Ja rahan löydettyään hän kutsuu ystävättärensä ja naapurin naiset ja sanoo: 'Iloitkaa kanssani! Minä löysin rahan, jonka olin kadottanut.' 10 Yhtä lailla, sen sanon teille, iloitsevat Jumalan enkelit yhdestäkin syntisestä, joka tekee parannuksen."

Luuk.11:
33 "Ei kukaan sytytä lamppua ja sitten piilota sitä*. Lampunjalkaan se pannaan, jotta sisään tulevat näkisivät valon. 34 Silmäsi on sinun ruumiisi lamppu. Kun silmäsi on terve, koko ruumiisi on valaistu. Kun silmäsi ovat huonot, ruumiisi on pimeä. 35 Pidä siis varasi, ettei se valo, joka sinussa on, ole pimeyttä. 36 Jos koko ruumiisi on valaistu eikä mikään osa sinusta ole pimeänä, ruumiisi on kauttaaltaan valoisa, aivan kuin lamppu valaisisi sinua loisteellaan."

11:33
Jotkin käsikirjoitukset lisäävät tähän sanat: "tai pane vakan alle".

Ambrosen teksti löytyy täältä:
http://www.archive.org/stream/lettersof ... 0/mode/2up

Muutamia ajatuksiani aiheesta:

- Eikö nimenomaan 2.Moos.30:ssa sanota, että se usko: "Se on Herran edessä vakuutena siitä, että teidän henkenne on lunastettu.". Kasteen lahjaa toki väheksymättä, mutta ennen kaikkea se usko.

- Jos huone on täysin pimeä, kuinka sinne voitaisiin valoa saada? Ambrose: "Sytytä täten valo kynttilääsi." Matt.5: "15 Eikä lamppua, kun se sytytetään, panna vakan alle, vaan lampunjalkaan. Siitä sen valo loistaa kaikille huoneessa oleville. 16 Näin loistakoon teidänkin valonne ihmisille, jotta he näkisivät teidän hyvät tekonne ja ylistäisivät Isäänne, joka on taivaissa." Voiko joku siis sytyttää itse valon kynttiläänsä? Eikö vain siihen tarvita sitä Kristuksen valoa, joka uskovaisissa on? Tämän tehtävän Hän jätti omilleen - sillä avautuvat uskon silmät näkemään sen lunnasrahan! Kun Abrose sanoo "sytytä valo kynttilääsi", ymmärrän, että hän sanoo: tee parannus. Kun parannus on tehty, avautuvat ne uskon silmät näkemään Kristuksen valolla sen lunnaan joka uskovista on maksettu.

- Luuk.15:ssa puhutaan feminiiniseen sävyyn (nainen, seurakunta), tarkoittaako se sitä, että Kristus, seurakunnan pää, lähettää Saara äidin tyköä uskovan ihmisen, kynttilän, joka valaisee sitä pimeää huonetta, ja sen avulla lakaistaan lattialta sotkut, se kaikkinainen kuorma, synti ja epäusko, ja parannus on siinä, että kadonnut hopearaha, lunastushinta, kadonneesta maksetaan, kun synnit on saatu anteeksi - Kristuksen valon avulla? Luuk.15:ssa se nainen sytyttää sen lampun, ei kuka tahansa henkilö - vaikka toki joku vuosi tulitikuilla perinteisen kynttilän sytyttääkin, on tässä kuitenkin kyse Kristuksen valosta, joka ei tavanomaisilla tulitikuilla syty. (Näinkin saattoi Abrose tarkoittaa, käännös lauseesta: "Do thou light this candle" voi tarkoittaa "sinä tai te (jos tarkoitetaan seurakuntaa, eli naista kuten Luuk:15:ssa: thou on itsessään singulaari, eikä suoraan ole sama kuin "you")").

Ehkä joku valaisee tarkemmin tuota Luuk.15:sta kohtaa?

[mies]

Mutta Herra ei tyydy vain tähän yhteen, paimenen ja lampaan vertaukseen; hän lisää siihen toisenkin vertauksen naisesta, joka kadotti hopearahansa. Näin siinä tarkoituksessa, että muutkin noudattaen hänen esikuvaansa eivät hylkäisi syntisiä, vaan etsisivät heitä ja johdattaisivat heidät parannukseen. Edellinen vertaus tarkoittaa yksinomaan rakasta Herraamme ja Vapahtajaamme Jeesusta Kristusta. Hän on se ainoa oikea paimen. Hän ei ole lampaille vihainen, vaan antaa henkensä heidän edestään, heitä suojellakseen ja perkeleeltä varjellakseen. Tuo toinen vertaus, naisesta, tarkoittaa taas kristillistä seurakuntaa, joka hoitaa saarnavirkaa juuri sitä varten, että viheliäisiä syntisiä kehoitettaisiin parannukseen, heidät pelastettaisiin kadotuksesta ja he tulisivat autuaiksi. Seurakuntakin naisen tavoin iloitsee löytäessään kadotetun rahan: se sytyttää kynttilän, Jumalan sanan, ja lakaisee huoneen, toisin sanoen, se opettaa, kuinka meidän tulee elää hurskaasti ja Jumalan tuomion edessä turvata Jumalan armoon Kristuksen kautta. Tällä saarnalla se löytää kadotetun rahan.

Näin siis Ambrose tarkoitti sanalla "thou" tuota naista, Kristuksen seurakuntaa.

Kokonaisuudessaan löytyy täältä:
http://www.angelfire.com/poetry/luther/Document33.html

[Jani_S]

Luuk. 15:
8. Taikka kuka vaimo on, jolla on kymmenen penninkiä, jos hän yhden niistä kadottaa, eikö hän sytytä kynttilää, ja lakaise huonetta, ja etsi visusti niinkauvan kuin hän sen löytää?
9. Ja kuin hän sen löytänyt on, kutsuu hän kokoon ystävänsä ja kylänsä vaimot, ja sanoo: iloitkaat minun kanssani; sillä minä löysin penninkini, jonka minä kadotin.
10. Niin myös, sanon minä teille, pitää ilo oleman Jumalan enkeleillä yhdestä syntisestä, joka itsensä parantaa.

Vanha osamme, turmeltunut lihamme, vihaa luonnostaan Jumalaa. Se näkee Jumalan vanhurskauden pahana ja jopa ilkeänä, meitä kadotukseen vaativana pahantahtoisena määräilynä. Kuitenkin Jumalan tahto ihmistä kohtaan on hyvä, rakastava ja suojeleva. Kymmenen käskyä, joissa Jumalan tahto on ilmoitettu, ovat siten kalliita aarteita ja niitä penninkejä, joita tulee säilyttää ja vaalia. Ensimmäinen käsky neuvoo pitämään vain elävän Jumalan, ja sen selitys katekismuksessa opettaa rakastamaan Jumalaa. Ja jos rakastamme Jumalaa, rakastamme myös hänen käskyjään eli hänen vanhurskasta tahtoaan.

Meidät ihmiset on asetettu maan päälle viljelemään ja varjelemaan Jumalan luomakuntaa hänen hyvän tahtonsa mukaan, eikä meillä olisi siinä mitään pelättävää, ellei synti eli tottelemattomuus Jumalaa kohtaan olisi rikkonut sitä turvallista asetelmaa. Lihamme ja veremme jäi syntiinlankeemuksessa turmeltuneeksi ja pysyvästi vastustamaan Jumalaa sekä kaikkea hyvää, mikä hänestä lähtee; hänen käskyjään ja hänen valmistamaan syntiemme sovitusta hänen pojassaan Jeesuksessa Kristuksessa. Näin syvä on lihamme turmelus, vaikka Jumala on pelkästään hyvä ja antanut myös käskynsä vain meidän parhaaksemme.

Edellisellä pohjustan seuraavassa esittämääni, mutta sitä ennen kyselen, mahtavatko Jumalan lapset hyväksyä ajatustani, että nuo kymmenen penninkiä voidaan katsoa myös kymmenen käskyn vertauskuvaksi. Joka yhdenkin käskyn rikkoo, on kaikkiin muihinkin vikapää, ja sitähän me syntisraukat olemme. Ja niin kuin yhden penningin hukkaamisen vuoksi piti vaimon lakaista koko huone, eikä vain osaa siitä, niin yhdenkin käskyn rikkojan on uskottava itsensä kokonaan syntiseksi, eikä vain osittain. Jos Pyhä Henki pääsee kirkastamaan syntiselle yhdenkin käskyn rikkomisen ja vaikuttamaan halun parannukseen, hän saa tämän etsimään myös parannuksen sijaa sydämessään, lakaisemaan sitä synnistä, kuten vaimo lakaisi huonetta etsiessään penninkiään.

Vaimo ei ottanut yhdeksästä jäljelle jääneestä penningistä yhtäkään kadonneen penningin tilalle, vaan nimenomaan etsi kadonnutta penninkiä. Samoin ei Jumalan sana neuvo turvaamaan onnistumiseen muiden käskyjen täyttäjänä, jos yksikin on tullut rikotuksi. Jos hyvä omatunto on tullut loukatuksi yhdenkin synnin vuoksi, syntiin joutunut ei silloin jaksa iloita armosta, jonka Jumala osoittaa kuuliaisille lapsilleen, jotka Jeesuksen sovitukseen turvaten pitävät hänen käskynsä.

Kun sydäntä vaivaava synti on pesty Jeesuksen sovintoverellä pois, täyttyy armon saaneen mieli kiitoksella. Silloin on aihetta riemuita muiden armon saaneiden kanssa siitä, että hukattu penninki löytyi ja kaikki kymmenen penninkiä eli kokonainen Jumalan armo kokonaisen uskon ja kokonaisen sovituksen kautta ovat jälleen omistajallaan.

[Taavetti]

Edellisellä pohjustan seuraavassa esittämääni, mutta sitä ennen kyselen, mahtavatko Jumalan lapset hyväksyä ajatustani, että nuo kymmenen penninkiä voidaan katsoa myös kymmenen käskyn vertauskuvaksi. Joka yhdenkin käskyn rikkoo, on kaikkiin muihinkin vikapää, ja sitähän me syntisraukat olemme. Ja niin kuin yhden penningin hukkaamisen vuoksi piti vaimon lakaista koko huone, eikä vain osaa siitä, niin yhdenkin käskyn rikkojan on uskottava itsensä kokonaan syntiseksi, eikä vain osittain. Jos Pyhä Henki pääsee kirkastamaan syntiselle yhdenkin käskyn rikkomisen ja vaikuttamaan halun parannukseen, hän saa tämän etsimään myös parannuksen sijaa sydämessään, lakaisemaan sitä synnistä, kuten vaimo lakaisi huonetta etsiessään penninkiään.

Oikealta tuo ainakin minun silmissäni vaikuttaa.

[mies]

4. Did then both the rich man who offered more, and
the poor who had less, fail so much, if this half shekel con-
sisted in money and had not hidden excellencies ? Whence
we are to understand that this half shekel is not material
but spiritual, having to be paid by all and rated equally.

Erehtyivätkö kummatkin, rikas mies joka tarjosi enemmän, ja
köyhä jolla oli vähemmän, jos tämä puoli sekeliä sisälsi
vain ajallista rahaa? Näinollen ymmärrämme että tämä puoli sekeliä
ei ole materiaalinen vaan hengellinen, jonka jokaisen tuli
maksaa yhtälailla.

Jeesus maksaa temppeliveron

24 Kun he saapuivat Kapernaumiin, tuli Pietarin luo temppeliveron kantajia, jotka sanoivat: "Kai teidän opettajanne maksaa temppeliveroa?" 25 "Maksaa kyllä", hän vastasi. Kun hän meni sisälle taloon, Jeesus ehätti kysymään: "Mitä mieltä olet, Simon? Keiltä tämän maailman kuninkaat perivät tullia ja veroa, omilta lapsiltaan vai vierailta?" 26 "Vierailta", vastasi Pietari. Silloin Jeesus sanoi hänelle: "Lapset ovat siis vapaat. 27 Mutta miksi suotta suututtaisimme heidät? Mene järvelle ja heitä onki veteen. Ota ensimmäinen kala, jonka vedät ylös, ja avaa sen suu. Siellä on hopearaha. Ota se ja maksa heille sekä minun että itsesi puolesta."

Tuo hopearaha Matt.17:ssa on kokonainen sekeli, ja temppelivero puoli-sekeliä, Jeesuksen ja Pietarin osa oli siis yhteensä yksi sekeli.. (Ei perustu omaan tietooni, vaan esim. Revised Standard Version, Complete Jewish Bible, Common English Bible, American Standard Version käyttävät temppeliveroon liittyen nimeä "puoli-sekeliä", "half-shekel", ja hopearahasta "shekel").

25 Hopeaa, jonka asekuntoinen kansa oli maksanut tarkastuksessa, oli 100 talenttia 1775 sekeliä punnittuna pyhäkkösekelin painon mukaan; 26 sitä tuli beka-mitta eli puoli sekeliä pyhäkkösekelin painon mukaan punnittuna kultakin tarkastuksessa olleelta kaksikymmenvuotiaalta ja sitä vanhemmalta mieheltä. Heitä oli kaikkiaan 603 550 miestä. 27 Nämä sata talenttia hopeaa käytettiin pyhäkön rakentamisessa tarvittujen jalustojen sekä väliverhon pylväiden jalustojen valamiseen: sadasta talentista tehtiin sata jalustaa, ja joka jalustaan kului talentti hopeaa. 28 Loput 1775 sekeliä hopeaa käytettiin pylväisiin tulevien koukkujen valmistamiseen, pylväänpäiden hopeointiin ja pylväitä yhdistävien poikkitankojen tekemiseen.

(38:24 Talentissa on tämän kohdan mukaan 3000 sekeliä.)

Sekelin (vai talentin?) paino ilmeisesti lasketaan tuosta: 603550*0.5 = 301775 sekeliä, = 100 talenttia hopeaa + 1775 sekeliä, eli talentti on 3000 sekeliä.

Ilmeisesti Jeesuksen aikana kerättiin temppeliveroja tavanomaisen rahan muodossa, kun ehkä ennemmin piti kerätä aarretta sinne taivaaseen, josta ehkä 2.Moos.38 pyhäkkö oli kuin kuva?

[mies]

122. Olkaamme siis tänä varsin vaarallisena vastakristuksen aikana ymmärtäväisiä ja riippukaamme kiinni evankeliumissa; se ei opeta, että järkemme on valkeus—niinkuin ihmiset voivat meille opettaa—vaan julistaa meille Kristusta sellaisena, jota ilman emme voi olla, tähän tapaan: Sana, jonka kautta kaikki on saanut syntynsä, on elämä, ja tämä elämä on ihmisten valkeus; häntä paitsi on ihmisessä paljasta pimeyttä, puhumattakaan siitä että ihminen teoillaan saavuttaisi Jumalan armon, niinkuin nuo mielettömät korkeakoulut epäjumalansa, paavin, kanssa opettavat, vietellen koko maailman.

123. Ja tullakseen ihmisten valkeudeksi, toisin sanoen, tullakseen tunnetuksi, Kristus saapui, ilmaisi itsensä heidän keskellään ruumiillisesti ja persoonallisesti, tullen ihmiseksi. Tämä se on lamppuun pantu valo. Kadonnut hopearaha ei tekojensa ja valkeuksiensa varassa juoksennellut sitä etsimässä, vaan lamppu on etsinyt hopearahaa ja valonsa avulla löytänyt sen. Lisäksi Kristus vielä tukevalla varsiluudalla käväisi tämän maailman suuren tuvan, etsien sen joka sopen, etsiipä yhä vieläkin, lakaisee ja löytääkin aina tuomiopäivään asti.