Lyhyt vastaus: elämän puu. Pitkä vastaus alla, kuitenkin lainaillen
niitä näitä.
Elämän puu, lignum vitae
Martti Luther: Ensimmäisen Mooseksen kirjan selitys kirjoitti:Tähän tapaan paratiisin sulkeminen ja kerubit, jotka pantiin miekkoineen
vartioimaan paratiisia, eivät tarkoita mitään muuta kuin sitä, että ihminen,
joka on Kristuksen ulkopuolella, ei voi kestää lakia eikä evankeliumia.
Sanoohan Paavali juutalaisista, että he eivät voineet katsella Mooseksen
kasvoja, jotka säteilivät kirkkaina, ja niin Mooseksen oli pakko panna peite
silmilleen.
Kuoleman puu on laki, elämän puu on evankeliumi eli Kristus: näitä puita
eivät voi lähestyä ne, jotka eivät usko Kristukseen. Heitä estämässä on nimittäin
enkelin miekka, joka ei voi kestää teeskentelyä eikä väärää vanhurskautta.
Mutta sille, joka tuntee syntinsä, ja uskoo Kristukseen, tämä paratiisi on
avoin; se ei nimittäin tarjoa meille omaa vanhurskautta, vaan Kristuksen
vanhurskauden, jota evankeliumi sen tähden saarnaa kaikille, että me kaikki
turvautuisimme siihen ja pelastuisimme.
Hyvän ja pahan tiedon puusta tiedämme, että se oli omenapuu: en varmaan ole
hirveän väärässä arvatessani/ajatellessani sen olevan granaattiomenapuu.
Kansio -> Lyra: raamatunaiheisia kuvia -> Kansio alta löytyy myös Lyran
piirros elämän puusta, jonka läpi kuultaa sivun toisella puolella oleva
kuusisiipinen kerubi (liekö Serafi kuitenkin?). Puu muistuttaa kuitenkin hiukan
viikunapuuta oksien päässä olevien lehtien (?) perusteella, tosin hedelmät (?)
ovat sydämenmuotoisia.
Elämän puun huipulla on jostain syystä pelikaani, joka syöttää poikasiaan aika
erikoisella tavalla: en tiedä mistä näin tulee. Pienen tutkailun jälkeen ehkä
se täältä juontuu, 1933,38 käännöksestä (Ps.102):
(102:7) Minä olen kuin pelikaani erämaassa, olen kuin huuhkaja raunioissa.
Mutta takaisin aiheeseen, 1.Moos.3:ssa Aadam ja Eeva ottivat viikunanpuun lehtiä,
eivät siis omenapuun lehtiä:
1992: 1.Moos.3:7 kirjoitti:7 Silloin heidän silmänsä avautuivat, ja he huomasivat olevansa alasti. He
sitoivat yhteen viikunanlehtiä ja kietoivat ne vyötärölleen.
Eli jos ajattelin että hyvän ja pahan tiedon puu oli granaattiomanapuu, niin
ehkä uskaltaisin veikata, että elämän puu oli (on) viikunapuu?
Sitten olen lukenut (Lyra) että on olemassa myös eräänlainen puu, jonka juuret ovat
vanha testamentti ja uusi testamentti on se maanpinnan päällinen osa. En osaa sanoa,
onko tällaista kuvainnollista puuta olemassa, mutta ainakansa toki raamatun kaikki
sivut, lehdet, tulevat täytetyiksi, ja tuo puu on kasvanut tulloin täyteen
mittaansa. Tämänkaltaiseen ajatteluun Luther on ehkä päässyt, kertoessaan:
"Kesä ei ole kaukana. Jumala suokoon, että lehtien jälkeen tulisi myös hedelmiä;
mutta minä pelkään, että lehtiä edemmä ei päästä, sillä me puhumme paljon oikeasta
uskosta, mutta emme tee mitään." Jos en aivan väärin ymmärrä, olivat nuo hedelmät
Laull.2:sta, "Viikunapuussa kypsyvät ensi hedelmät", niitä Jaakobin jälkeläisiä. Mutta
se viikunapuu kuihtui.
Alla olevasta laulujen laulun loppupään kohdasta ymmärrän muutakin kuin Luther on kommentoinut,
että se on kuva siitä paratiisistä, ja sen hedelmistä maksettaisiin paljon rahaa,
erityisesti elämän puun hedelmistä maksettaisiin paljon rahaa, mutta niitä ei olekaan
rahalla saatavissa, koska hyvän ja pahan tiedon puu, laki, eli synnintunto tulee
olla Jumalalta saatu, jotta voidaan käydä elämän puusta syömähän. Syntiä ei voi
panna oikein pois jos sitä ei tunne.
Laull.8 kirjoitti:Salomolla oli viinitarha
Baal-Hamonissa.
Sen hedelmistä maksaisi kuka vain
tuhat sekeliä hopeaa,
ja siksi kuningas
pani sinne vartijat.
12 Minun yksin on oma viinitarhani. Pidä tuhantesi, Salomo! Vartijoillekin anna parisataa!
Siksipä ajattelisin, että etenkin Internetin kautta paljon ihmisiä jää katselemaan tuotaa
tarhaa, joka Baal-Hamonissa on, ikään kuin ulkopuolelta. Nimittäin vartijakerubit
eivät päästä läpi, vaan tulee lain kuljettaa kohti, ja evankeliumin pelastaa. Kuitenkin
kansat yrittävät päästä kuin väkisten sisään erilaisten omien lakien avulla,
herkeämättä, aina ja joka päivä. Ja sitten kun ottavat kaverinsakin mukaan niin
kohta väkeä on kaksinverroin, ja jo on se puoli sekeliä inflatoitunut aina
tuhanteen sekeliin.