jossa hän on tehnyt siitä aikakirjamaisen selitysteoksen, on kuvannut tuon Ilm.14 (17-18) enkelin olevan
Charlemagne (näin muistelen), eli Kaarle Suuri (742 - 814): (virheellisesti kirjoitin ensiksi sen olevan
Ilm.10:n enkeli, mutta koska en lähteestä pääse tarkistamaan sillä googlen kirja näyttää jonakin päivänä
jotain, toisena toista ilmaislukijoille ko. kirjasta, en ole tästäkään täysin varma että se olisi juuri Ilm.14:17-18)
Ilm.10 enkeliä Lyra piti jostain syystä Justin I:nä (Justinus I), mutta pitänee tarkistaa vielä asia. Silleenhän ehkä
tuo Lyran tulkinta on omalla tavallaan erikoista, mutta pohjautui paljon muiden 'kristittyjen' pohjatyöhön.
1992: Ilm.14 kirjoitti:17 Taivaan temppelistä tuli taas enkeli, ja hänelläkin oli terävä sirppi. 18 Myös alttarista tuli enkeli, se jolla on tuli vallassaan, ja hän huusi kovalla äänellä sille enkelille, jolla oli terävä sirppi: "Pane terävä sirppisi työhön ja korjaa tertut maan viinitarhasta. Rypäleet ovat kypsyneet."
Suomenkielisestä wikistä:
wiki: Kaarle_Suuri kirjoitti:Autuas Kaarle Suuri (ransk. Charlemagne, lat. Carolus Magnus, 2. huhtikuuta 742 – 28. tammikuuta 814) oli frankkien kuningas 771–814 ja langobardien kuningas vuodesta 774 lähtien.
Hänen sanottiin arkisin pukeutuneen hyvin yksinkertaiseen pellavaiseen asuun, mutta juhlatilaisuuksissa tilanne oli toisenlainen.
Myös lapsia hänelle elämän aikana kertyi useita, eri lähteiden mukaan 14-20 lasta. (usein ilmeisesti kuoleman jälkeen aina uusi vaimo).
Pipinin kuoltua frankkien valtakunta jaettiin Kaarlen ja hänen veljensä Kaarlomanin kesken. Kaarloman kuoli 4. joulukuuta 771, ja jätti koko valtakunnan veljelleen.
Joulupäivänä vuonna 800 Kaarlen rukoillessa Pietarinkirkossa, ilmestyi paavi ylimyksineen ja kruunasi Kaarlen Rooman keisariksi (Imperator Romanorum). Tästä tapahtumasta historiantutkijat ovat montaa mieltä. Kaarlen on sanottu yllättyneen kruunauksesta ja että hän olisi jättänyt saapumatta kirkkoon, jos olisi tiennyt siitä.
Kaarle piti itseään heikkojen ja apua tarvitsevien suojelijana ja hänelle tärkeää oli juurruttaa kansaan lähimmäisenrakkaus. Hän rankaisi ankarasti niitä, jotka eivät tätä periaatetta noudattaneet. Kaarle suosi kirkkoa ja pappeja. Näillä oli suuri merkitys kansaa yhdistävän henkisen sivistyksen levittämisessä. Kuitenkin kirkolle hän oli samalla kertaa sekä suojelija että ankara hallitsija. Kirkonmiesten oli oltava kuuliaisia ja ehdottoman kristillisiä. Kelvottomat papit, jotka niskuroivat ja käyttivät aikaansa huveihin Kaarle erotti tehtävistään. Ei kuitenkaan ollut helppoa pitää näitä "saastaisia" kurissa, sillä heillä itsellään oli rikkauksia ja aseistettuja seurueita sekä ylhäisiä sukulaisia tukenaan.
Vanhuudenpäivillään Kaarle Suuri ilmeisesti oli huomannut kirkon epäkohdat, sillä uskonpuhdistukseen viittaavia muistiinpanoja on löytynyt. Nämä sisältävät kysymyksiä, joita oli ilmeisesti tarkoitus esittää jossakin kirkolliskokouksessa. Kysymyksissään hän viittaa muun muassa anekauppaan. Myös pyhäinjäännösten keräilyyn Kaarle suhtautui kielteisesti. Kirkon epäkohtien korjaamiseen keisarin kehotukset eivät riittäneet vaan tarvittiin uusi laki, jolla anekaupassa perintönsä menettäneet saivat sen takaisin.
Kaarle oli harras kristitty, joka ei kuitenkaan sokeasti noudattanut niitä katolisen kirkon oppeja, jotka hän itse katsoi vääriksi. Hän tunsi oikeutensa ja hänellä oli lujempi ote kirkkoon, kuin mitä kirkolla häneen.
Kaarlen hallintotapaan sopi kristinuskon vaatimus, jonka mukaan yksilön oli oltava kuuliainen esivallalle.
Varovaisesti arvellen Kaarle Suuren elämässä on paljon hyvää, mutta wiki ei ehkä saisi olla se varsinainen lähde. Pitääpä yrittää tutustua aiheeseen,
mutta ilmeisesti Lyra näki Kaarlen olleen uskovainen mies, tai voi toki olla, ettei pitänytkään.