1992: 2.Moos.21 kirjoitti:22 Jos ihmiset tappelevat keskenään ja samalla töytäisevät raskaana olevaa naista, niin että hän saa keskenmenon mutta hänelle ei aiheudu muuta vahinkoa, lyöjä maksakoon sakkoa sen mukaan, mitä naisen aviomies vaatii tai miten asia oikeudessa ratkaistaan. 23 Mutta jos muuta vahinkoa tapahtuu, annettakoon henki hengestä, 24 silmä silmästä, hammas hampaasta, käsi kädestä, jalka jalasta, 25 palovamma palovammasta, haava haavasta, ruhje ruhjeesta.
Martti Luther kirjoitti:Kun vaimo synnyttää, on hänellä murhe, koska hänen hetkensä on tullut; mutta kun hän on synnyttänyt lapsen, ei hän enää muista ahdistustaan sen ilon tähden, että ihminen on syntynyt maailmaan. Joh. 16:21.
On tarkoin pantava mieleen tämä esimerkki, sillä niin tässäkin tapauksessa käy, samoin käy kaikessa ahdistuksessa ja varsinkin kuolemanhädässä. Katso, miten Jumala menettelee sellaisen naisen kanssa, joka makaa lapsivuoteessa avuttomana, tuskissaan, kenenkään ihmisen voimatta häntä auttaa; kukaan ei voisikaan häntä auttaa, niin, mikään luotu olento ei pystyisi häntä pelastamaan tästä hädästä, se on yksin Jumalan vallassa. Se, joka synnytyksessä avustaa, sekä kaikki muutkin, jotka ympäröivät äitiä, voivat tosin lohduttaa häntä, mutta hänen tuskaansa he eivät voi lieventää, lasta synnyttäessään täytyy hänen kärsiä ja panna elämänsä alttiiksi, tulipa hän terveeksi tai kuoli; silloin hän on oikeassa kuolemanhädässä, kuolema on saartanut hänet täysin.
Samoin käy silloinkin, kun omatunto joutuu hätään ja kuoleman vaaraan. Silloin ei auta järki, ei mikään luotu olento pysty silloin auttamaan enempää kuin mitkään teotkaan, ryhdyimmepä niihin tai emme; ei kukaan sinua lohduta ja sinusta tuntuu, aivankuin Jumala ja koko luomakunta olisivat sinut hyljänneet, sinusta jopa tuntuu, kuin Jumala ja koko luomakunta vastustaisivat sinua. Silloin tulee sinun vain pysyä hiljaa ja pitää kiinni Jumalasta; hänen täytyy auttaa sinua, muutenhan ei sinua auttaisi kukaan taivaassa eikä maan päällä. Jumala auttaa omastakin aloitteestaan, kun hän näkee ajan tulleen, aivan samoin kuin hän auttaa lasta synnyttävää naistakin, kun hän antaa hänelle sen iloisen helpotuksen hetken, ettei hän enää muista ahdistustaan, vaan hymyilee elämä hänelle jälleen, vaikka käsillä oli juuri aikaisemmin ollutkin kuolema ja ahdistus. Samoin on asianlaita tässäkin: ahdistuksessa ja kuolemanhädässä Jumala yksin tekee meidät iloisiksi ja antaa meille rauhan ja riemun sinne, missä ennen on vallinnut suru ja murhe.
Keskenmenolla oli (oliko Origenen mukaan siis) kuva että "usko syntyy", onko tuossa syntymisessä kuva etenkin parannuksesta.