Hannes69 kirjoitti:Kuunnelkaa Ollin arkistosta etusivulla linkki Lauri Hakson saarnan calumetissa tammikuussa 72. Ottaa kantaa ulkonäkökysymykseen samoin kuin Eino Kimpimäki alustuksessaan Tampereella, samoin tammikuussa 72.
Hannes69 kirjoitti:Etusivun alalaidassa on tuoreimmat lisäykset. Niiden alla on linkki "lisää tuoreita lisäyksiä tms". Sitä painamalla tulee pidempi lista näkyviin. 18.1.2015 lisätyissä on ensimmäisenä tuo Hakson saarna.
Hannes69 kirjoitti:Mitä tuo tarkoitti?
Hannes69 kirjoitti: Vastasin yksinkertaisesti että heidän tallin hajusta.
Se on ihana haju, toisille elämän haju elämäksi, toisille surman haju kuolemaksi. Kun henki on sama, rakkaus on hyvin nopea syttymään ja sitä ei tarvi keinotekoisesti pitää. Vaikka kirkkouskovaiset, omavanhurskaat ovat usein ulkoiselta olemukseltaan jopa uskovaisemman näköisiä kuin uskovaiset, heistä ei tule samaa tuttua tallin hajua.
Kerran olen kokenut tallin hajun jopa liikenteessä vastaantulevasta, vielä silloin tuntemattomasta autosta, mutta se on jo toinen juttu.
Martti Luther: Kirkkopostilla kirjoitti:18. Mutta mitä sanoisimme sen johdosta, että Kristus ja Johannes keskenään vastustelevat ja kieltäytyvät? Johannes tahtoi saada kasteen Kristukselta, ja Kristus Johannekselta! Onko hän tuntenut hänet vai eikö ole tuntenut? Matteuksen kertoman mukaan näyttää siltä, että hän on tuntenut hänet; mutta Johanneksen Evankeliumi on päinvastaista mieltä. Minä sanon: Emme voi tähän muuta vastata kuin Johanneksen sanojen mukaisesti: On totta, että Johannes ei tuntenut Kristusta ennen tämän kastetta, mutta häntä on aavistuttanut, että Kristus ei ole tavallinen ihminen, vaan että häneen on kätkeytyneenä jotakin syvällisempää; vaistosihan hän Kristuksen jo äidinkohdussa, Marian saapuessa Elisabetin luokse—Luukkaan Evankeliumin 1. luku (41. jae). Hänen mielestään asia on niin, mutta hän ei ole varma. Kristus ei hahmoutunut hänelle muiden ihmisten lailla: hänestä lähti jotakin väkevämpää kuin tavallisesta ihmisestä; ja niinpä hän jäi vakaumukseensa, ajatellen: »Tuo se varmaankin on, hän on erikoisuus; minkä tähden hän tulee minun luokseni?» Vaikkakaan hän siis ei pääse lopulliseen tulokseen: Hän on Kristus, niin hän kuitenkin pitää häntä suurena, voimakkaana hengenmiehenä, hän vaistoaa Hengen; sillä Kristuksesta lähti elämän voimia.
19. Totta myöskin on: sellaisen hengenmiehen läheisyydessä oleskelevasta tuntuu olo paremmalta kuin muiden ihmisten seurassa ollessaan. Henki ei voi salautua: henkirikkaista ihmisistä virtailee aivan erikoista voimaa. On olemassa muuan kaunis kertomus hurskaasta isästä, joka pyrki vieroittamaan erästä tyttöä pahamaineisesta paikasta. Tyttö istuessaan hänen vieressään joutui ymmälle: hän tunsi, että siihen mieheen kätkeytyi jotakin erikoista; oli niinkuin hänestä olisi lähtenyt suloinen tuoksu. Ihmisluonnossa ja hengessä onkin jotakin erikoista, joka voidaan havainnollisesti todeta; se heijastuu katseesta ja koko käyttäytymisestä ja se antaa ihmisille toisen luonnon, toisen mielen ja toisen maun. Samoin on käynyt tässäkin: Kristus saapuu; Johannes huomaa hänet ja samalla havaitsee hänet erikoiseksi, pyhäksi mieheksi, heti johtuen päättelemään, että hän on todella Kristus.
Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa