Eräs taloustieteilijä kertoi vasta, että aikanaan vanhuuden turva (sosiaaliturva) oli suuri perhe, nyt sosialismi pitää vanhuksista huolen tarjoamalla hoitopaikkoja heille eikä siis ole motivoimassa suuriin perheisiin; vaan ehkä jopa päinvastoin. Sama taloustieteilijä (ja useat muut) kertovat, että länsimaat ovat ajautumassa tilanteeseen, jossa rahaa tuhlataan enemmän kuin tienataan, ja velat ovat sellaisissa mittakaavoissa, että länsimaisten valtioiden eräänlaiset konkurssit ovat edessäpäin - Kreikka esimerkkinä. Näin käy, kuin eletään yli varojen. He puhuvat, että
sosialismi on tullut tiensä päähän.
Toinen seikka on väestödynamiikka. Valtio ei oikein voi taloudellisesti kasvaa, jos väkiluku maassa vähenee. Velkojen
kasvaessa suuremmiksi väestön vähetessä on sellainen yhtälö, joka ei voi toimia pitkällä aikavälillä.
Tähän väliin ulkopuolisen kertomaa 1800 luvulta:
Valvoja, v.1890, s.235-> kirjoitti:Tunsin muutamia vuosia sitten erään käsityöläisen Pohjanmaalla, joka
oli elänyt paraimman miehuutensa ajan kaikinpuolin kehnosti, kurjassa ko-
dissa. Hihhuliksi ruvettuaan muuttui mies kokonansa. Taloutensa hän
sai uutteralla työllään muutamissa vuosissa rappiotilasta pelastetuksi, hä-
nelle sekä yksityiset että kunta uskoivat luottamuksella työtä ja virkoja,
sillä hän oli luonteeltaan semmoinen, että hänkin varmaan olisi Hanhi-
nevan kanssa jäänyt Laatokan jäälle.
«Mutta tuohan on tavallinen raittiuskertomus» — huudahtanee joku
— «siihen vielä mitä uskontoa».
Milloin on raittiiksi kääntyneen omatunto vaatinut häntä pienistä va-
roistaan maksamaan takaisin niille, joita hän luulee ehkä vuosikymmeniä
sitten tavalla tai toisella pettäneensä, milloin on «siveellisyysseurassa» oleva
käynyt niin nöyräksi, että hän julkisesti on tunnustanut rikoksia, joista ei
kukaan olisi tiennyt mitään? Nämät ovat todistuksia suuresta sisällisestä
tuskasta ja samalla suuresta sisällisestä voimasta, jota usean on vaikea kä-
sittää. Kun ihmissydän on kyllästynyt valheeseen ja muodollisuuteen ja
velttouteen ja syntiin, niin herää hänessä kova taistelu ja harras halu
päästä sisäiseen rauhaan. Ja kun tämmöinen vihdoin uskoo löytäneensä
tyydytyksen vaikkapa tuossa pilkatussa hihhulilaisuudessa, niin sitä emme
saa moittia ja nauraa, se on hänen oma asiansa ja useimmiten — voit-
tonsakin! Ulkonaisesti hän sillä ei ainakaan aluksi ole voittanut mitään,
useinkin vaan kylmää kohteina likeisiltään, pilkkaa tuttaviltaan. Mutta
jospa te, jotka pilkkaatte hengellisiä liikkeitä meidän aikanamme, «niitä-
kin, jotka ovat totisia, sydämen pohjasta lähteneitä, jospa tietäisitte mistä
totuuden, rauhan, elämän tarpeesta ne lähtevät, minkä taistelun kautta ne
tulevat ilmi, — jos te tuntisitte koko niitten salaisen sisällisen historian,
niin teidän naurunne lakkaisi, teidän pilkkanne herkeäisi — » (N. P. Ödman).
Hihhulit eivät ansaitse ainoastaan meidän suvaitsevaisuuttamme, vaan
meidän täytyy myöskin myöntää heille arvoa. Sillä sen julkisen tunnus-
tuksen kautta, jonka seurakunta vaatii hihhuliksi rupeavalta, on tämä usein-
kin laskenut vakavan peruskiven siveelliselle parantumiselleen. Ja kun tä-
mä parannus käypi tosiasiaksi, kun kylän heittiöstä tulee ahkera työmies,
siveellinen kansalainen, joka useinkin alkaa maallistakin sivistymistään har-
rastaa, niin yhteiskunta siinä on saanut voiton, joka välttämättömästi on
laskettava vaakaan ja tulee painamaan paljonkin, kun ruvetaan hihhulilai-
suutta arvostelemaan.
Rappioasemastakin - oli se sitten henkilökohtaista tai valtiotasoista - on mahdollisuutta
nousta uuteen kukoistukseen. Raamatullisia tapauksia ovat hallintotasolla esimerkiksi
Joosef Egyptissä, David ja Salomon, Daniel, Kyyros suuri, Hiskia, Josia; ja myöhemmin
uuden liiton aikana mahd. Rooman keisari Theodosius; josta wiki kertoo:
"Theodosiuksesta tuli augustus vuonna 379. Hän otti kasteen vuonna 380. Hänen uskontopolitiikkansa muuttui suvaitsemattomammaksi vuosi vuodelta. Kirkkoisä Ambrosius oli merkittävä taustavoima."
Ambrosen ja Theodosiuksen välisistä keskusteluista on paljon kirjoitettuna historian teoksiin.
Ei ole laisinkaan poissuljettua, etteikö Theodosius olisi saanut jossain vaiheessa parannuksen armoa,
sillä Ambrose sanoi hänen hautajaispuheessaan (de obitu theodosii) että hän lähti Pyhällä Hengellä
täytettynä. Samassa puheessa: "3 Niin kansat tulevat sinun valosi luo ja kuninkaat sinun aamunkoittoosi. (Jes.60)"
Ambrose kertoi sisältävän literaalisti mm. Gratian ja Theodosiuksen.
Historian saatossa siis on ollut mielenkiintoisia syklejä hallituksiin liittyen.