vanamo.n kirjoitti:Kuka tietää onko noilla vesisuonten ja sähkömagneettisten säteilyjen vaikutuksilla ihmisten terveyteen tieteellisesti tutkittua faktaa? Vai kuuluuko nekin uskomuslääketieteeseen, joita mainostamalla saadaan herkkäuskoiset hankkimaan vaikka kuparimattoja sänkyihinsä? Minusta on vaan aika uskaliasta , jos uskovaiseksi itsensä tunnustava mainostaa ja myy niitä ihmisille. Tässä ei sais olla pontimena ainaskaan se juutalaisten sanonta, että: Mooses on Mooses ja Bisnes on bisnes. Jos menin hakoteille, niin neuvokaa.
En tiedä, minkä verran niissä on humpuukia, minkä verran totuutta. Oletan vesisuoniasioissakin kohdanneeni molempia. Jos joku haluaa harrastaa humpuukia, voi sitä harrastaa todellisempienkin asioiden, kuin maasäteilyn avulla. Minkäänlaista mittaria ei ole vielä keksitty maasäteilyn mittaamiseen, sen sijaan erilaiset heilurit saattavat siitä jotakin kertoa, elleivät ne ja pajuvitsatkin ole pelkkää noituutta. Kerron muutaman esimerkin.
Meillä oli aikanaan vanha talo, jonka kamarin kynnyksen kohdalta isä lankaan kiinnitetyn sormuksen tai taskukellon avulla löysi vesisuonten risteyksen, kohdan jossa kaksi suonta yhtyy yhdeksi vahvaksi suoneksi. Kun talo oli purettu, siihen kaivettiin kaivo, ja juuri isän määrittelemiltä suunnilta, noin 9 metrin syvyydestä valui vettä. Maa oli kuitenkin tiivistä ja veden valunta hidasta, että runsaan veden kaivoa siitä ei tullut koskaan.
Isän kuoleman jälkeen joku kaivon katsojaksi määritelty mies katsoi meille kaivon paikan, jota ei kuitenkaan merkitty maastoon. Vuoden tai parin kuluttua meille tuli kaivinkone kaivamisen alkamista varten. Kun emme muistaneet tarkkaa paikkaa, sanoi kuljettaja pystyvänsä sen katsomaan. Käsitykseni mukaan hänen paikkansa poikkesi kuitenkin kymmenisen metriä ensin katsotusta. Hän kaivoi koneella niin pitkälle kuin pystyi, koskaan emme ehtineet jatkamaan kaivamista käsin, vaan ennen pitkää monttu täytettiin.
Kymmenisen vuotta myöhemmin täällä liikkui legendaarinen Mauno Pohjonen katsomassa ihmisten vuoteiden paikkoja. Olin kansalaisopiston luennolla, kun hän esitti teorioitaan. Hän antoi heilurinsa kuulijoille, toisten käsissä se heilui, toisten kädessä ei. Maunon tartuttua erään liikkumatonta heiluria kädessä pitävän toiseen käteen, alkoi toisessa kädessä seissyt heiluri liikkua. Ihmettelimme sitä joukolla.
Pari päivää myöhemmin Mauno kävi meilläkin, en ollut silloin kotona. Jos olisin ollut, olisin tutkittanut lumen ja jään kätkemän kaivomme paikankin.
Vielä yksi tarina. Vihtori Storck rakensi taloa Kinnulassa, rakennusmestari neuvoi hänelle kaivon paikan, että kun tuohon kaivat, varmasti tulee vettä ja siitä on lyhyt matka vetää putki sisälle. Hänen ainoa perusteensa oli lyhyt matka putkelle, mutta kaikki ohi kulkijat pitivät sitä riittämättömänä. Heidän joukossaan oli monenlaista katsojaa, joku katsoi lapiota kämmenessään keskeltä pitäen, joku muilla tavoilla. Kaikki olivat sitä mieltä, että tulee Vihtorin kaivo kaivon paikalle, niin kuin tulikin.
Ei näistä taida kukaan tolkkua saada, mutta ei kai tarvitse saadakaan. Maassa on erilaisia pohjaveden varastoja, niiden välillä on virtaamia ja ne virtaukset ovat vesisuonia. Parhaan kaivon saa, jos onnistuu kaivamaan sen suureen pohjaveden varastoon, siinä riittää vettä. Joskus voi käydä kuten kylämme koululla, jossa oli runsasvetinen kaivo pienillä renkailla. Kunta halusi kaivattaa kaivon suuremmille renkaille, urakoitsija kaivoi sen vanhaa kaivoa syvemmäksi, eikä uuteen kaivoon saatu vettä, samalla kuivui metrin päästä vanhakin kaivo, kun vesipatjan pohja puhkaistiin.
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4