Ambrose & Augustine: meikkaamisesta

Sana on vapaa.

Ambrose & Augustine: meikkaamisesta

ViestiKirjoittaja mies » 10 Helmi 2017, 15:36

Alla pikainen käännös Augustinen teoksesta, jossa hän lainaa Ambrosea: (ja joita Luther piti elävästi uskovina)
Augustine: On Christian Doctrine (Book IV) kirjoitti:50. Ambrose taas, moittien senkaltaisia käytäntöjä vastaan, sanoo: "Täten nousevat nämä yllykkeet paheeksi, että naiset, peloissaan etteivät olisi viehättäviä miehille, maalaavat kasvojaan tarkasti valituilla väreillä, ja niin heidän ominaispiirteitensä tahrat menevät siveyden tahroiksi. Kuinka typerää onkaan muuttaa luonnolliset ominaispiirteet maalattuihin, ja pelosta koituakseen puolisonsa hylkäämäksi, julistavat avoimesti että ovat koituneet itsensä hylkäämäksi! Sillä nainen joka haluaa muuttaa luonnollista ulkonäköään julistaa tuomion itselleen; ja hänen kärkkäät pyrkimykset miellyttää toista todistaa että hän ei ole ensinkään ollut tyytyväinen itseensä. Ja minkä todistuksen rumuudestasi löydämme, oi nainen, mikä on enemmän kiistämätön kuin omasi, kun pelkäät näyttää itseäsi? Jos olet miellyttävä, miksi piilottaa miellyttävyyttä? Jos olet tavallinen, miksi petollisesti pyrit oleman kaunis, vaikka et voi nauttia valheen tuomasta mielihyvästä sinun omassatunnossasi saatika toisenkaan? Sillä hän rakastaa toista naista, sinä haluat miellyttää toista miestä; ja olet vihainen jos hän rakastaa toista, vaikka hän on opettanut huoruutta sinussa. Sinä olet teatteri-kuiskaajatar omaksi vahingoksesi. Sillä jopa nainen joka on ollut parittajan uhri vetäytyy esittämästä parittajan osaa, ja vaikkakin hän on alhainen, se on häntä itseään vastaan ketä hän syntiä tekee eikä toista. Huoruuden synti on melkein enempi suvaittavissa kuin teidän; sillä huoruus kajoaa säädyllisyyteen, mutta te luontoon."

50. Ambrose again, inveighing against such practices, says: "Hence arise these incentives to vice, that women, in their fear that they may not prove attractive to men, paint their faces with carefully-chosen colors, and then from stains on their features go on to stains on their chastity. What folly it is to change the features of nature into those of painting, and from fear of incurring their husband's disapproval, to proclaim openly that they have incurred their own! For the woman who desires to alter her natural appearance pronounces condemnation on herself; and her eager endeavors to please another prove that she has first been displeasing to herself. And what testimony to your ugliness can we find, O woman, that is more unquestionable than your own, when you are afraid to show yourself? If you are comely why do you hide your comeliness? If you are plain, why do you lyingly pretend to be beautiful, when you can not enjoy the pleasure of the lie either in your own consciousness or in that of another? For he loves another woman, you desire to please another man; and you are angry if he love another, though he is taught adultery in you. You are the evil promptress of your own injury. For even the woman who has been the victim of a pander shrinks from acting the pander's part, and though she be vile, it is herself she sins against and not another. The crime of adultery is almost more tolerable than yours; for adultery tampers with modesty, but you with nature."
mies
Aurinkotuuli
 
Viestit: 1276
Liittynyt: 30 Huhti 2012, 10:00

Re: Ambrose & Augustine: meikkaamisesta

ViestiKirjoittaja mies » 25 Loka 2017, 21:04

Augustine: On Christian Doctrine (Kristinuskon opettaminen) (Book IV) kirjoitti:131. Sen sijaan esitän näytteitä vakuuttavasta puheen lajista, jota kumpikin heistä on käyttänyt. Kumpikin heistä on nimittäin moittinut naisia, jotka värjäävät ihoaan sitä kaunistaen vai pitäisikö sanoa että he häivyttävät siitä sen värin. Cyprianus lausuu puhuessaan tästä aiheesta mm. seuraavaa: "Ajattelemme että maalari kuvaa jonkun kasvot ja ulkonäön ja hänen ruumiillisen hahmonsa niitä vastaavalla värillä. Kun kuva on täysin valmis, joku toinen käy siihen käsiksi muka kokeneempana uudistaakseen tuon jo valmiiksi maalatun teoksen. Näyttäisi kyllä siltä, että edelliselle tekijälle on tehty pahoin vääryyttä ja hän on siitä syvästi pahoillaan. Luuletko, että sinä rankaisematta ryhdyt niin pahaan uhkayritykseen, loukkaamaan Jumalaa, todellista taiteilijaa? Vaikka et olisi julkea suhteessasi toiseen ihmiseen etkä rietas liehakoivan värityksesi johdosta, olet sen pahemmin syyllistynyt uskottomuuteen turmelemalla ja tärvelemällä Jumalan omaa. Siinä, mitä sinä pidät kaunistamisena ja sieventämisenä, sinä käyt Jumalan työhön käsiksi ja se on totuuden vääristämistä. Apostoli varottaa ja sanoo: "Peratkaa pois vanha hapatus, jotta teistä tulisi uusi taikina niin kuin te olettekin happamattomat, sillä onhan meidän pääsiäislampaamme, Kristus teurastettu. Viettäkäämme siis juhlaa, ei vanhassa hapatuksessa, vaan puhtauden ja totuuden happamattomuudessa." (1. Kor. 5:7-8) Eiväthän puhtaus ja totuus säily, jos puhdas tahrataan ja tosi muutetaan valheelliseksi keinotekoisilla, väärillä väriaineilla? Herrasi sanoo: "Et sinä voi tehdä yhtäkään hiusta valkeaksi etkä mustaksi," (Matt. 5:36) ja sinä tahdot olla vahvempi kuin Herrasi sana ja voittaa sen. Uhkarohkealla yrityksellä ja herjaavasti halveksien värjäät hiuksiasi. Pahalla tulevaisuuden enteellä sinä jo ennustat hiustesi muuttuvan tulenkarvaisiksi." (Cyprianus, De habitu virginum 3, 23-24). Pitkäksi kävisi tähän lainata kaikkea, mitä puheessa vielä seuraa.

132. Ambrosius taas lausuu puhuakseen tuollaisia naisia vastaan seuraavasti: "Tästä saavat alkunsa nuo paheiden virikkeet, että kasvot maalataan keinotekoisilla väreillä. Hehän pelkäävät sitä, etteivät miellytä miehiä. Väärentämällä kasvonsa he tekevät tietä siveytensä väärentämiselle. Kuinka mieletöntä on muuttaa luonnolliset kasvonsa, tavoitella haavekuvaa ja aviomiehensä tuomiota peläten paljastaa omansa? Kaikkein ensimmäiseksi ilmaisee jotakin itsestään se nainen, joka tahtoo muuttaa sitä, millaiseksi hän on syntynyt. Näin hän halutessaan olla toisille mieliksi lakkaa ensi työkseen olemasta itselleen mieliksi. Ketä etsisimme totuudellisemmaksi tuomariksi sinun rumuudestasi kuin sinä itse, nainen, kun arvioit sitä miltä pelkäät näyttäväsi? Jos olet kaunis, miksi sitä peittelet? Jos olet ruma, miksi valheellisesti väität olevasi kaunis, kun et kuitenkaan tästä harhasta voi kiittää omaatuntoasi etkä ketään muutakaan? Miehesihän rakastaa toista naista, sinä taas tahdot miellyttää toista miestä ja suutut jos rakastaa toista se, jota houkutellaan aviorikokseen sinun kanssasi. Heikosti sinä ohjaat itseesi kohdistuvaa loukkausta. Alhaista viettelyä kaihtaa sekin, joka on joutunut viettelijän käsiin, mutta hän ei tee väärin ketään toista, vaan itseään kohtaan. Melkeinpä ovat aviorikoksessa syytökset helpommat kestää. Siinä loukataan siveyttä, mutta tässä, mistä nyt on puhe, loukataan luontoa" (Ambrosius, De virginibus 1, 6, 28). 133. Mielestäni tässä taivutetaan tällä puhetaidolla jyrkästi naisia säädyllisyyteen ja pelkoon, etteivät he väärentäisi kauneuttaan värjäämällä. Ilman muuta saatamme tunnistaa tämän puhetavan. Se ei ole koruton eikä hillitty, vaan kerta kaikkiaan vakuuttavaa tyylilajia.
mies
Aurinkotuuli
 
Viestit: 1276
Liittynyt: 30 Huhti 2012, 10:00

Re: Ambrose & Augustine: meikkaamisesta

ViestiKirjoittaja mies » 25 Loka 2017, 21:08

Ambrose: SIX DAYS OF CREATION kirjoitti:(47) Man has been depicted by the Lord God, his artist.
He is fortunate in having a craftsman and a painter of dis-
tinction. He should not erase that painting, one that is the
product of truth, not of semblance, a picture, expressed not in
mere wax, but in the grace of God. I speak, also, of women.
They erase that painting by smearing on their complexion a
color of material whiteness or by applying an artificial rouge.
The result is a work not of beauty, but of ugliness; not of
simplicity, but of deceit. It is a temporal creation, a prey to
perspiration or to rain. It is a snare and a deception which
displeases the person you aim to please, for he realizes that
all this is an alien thing and not your own. This is also
displeasing to your Creator, who sees His own work oblite-
rated. Tell me, if you were to invite an artist of inferior
ability to work over a painting of another of superior talent,,
would not the latter be grieved to see his own work falsified?
Do not displace the artistic creation of God by one of mere-
tricious worth, for it is written: 'Shall I take the members
of Christ and make them members of a harlot?' By no means!

He commits a serious offense who adulterates the work of
God. It is a serious charge to suppose that man is to be pre-
ferred to God as an artist! It is serious, indeed, when God
has to say this about you: 'I do not recognize My colors or
My image, not even the countenance which I have made.
What is not Mine I reject. Take up your abode with him who
has painted you. Seek your favors from him to whom you
have given payment.' What will be your reply?

Ambrosen mukaan Jumala ei tunne sellaista omakseen, joka on meikeillä 'sotkenut' itsensä.
mies
Aurinkotuuli
 
Viestit: 1276
Liittynyt: 30 Huhti 2012, 10:00

Re: Ambrose & Augustine: meikkaamisesta

ViestiKirjoittaja Ilpo » 06 Marras 2017, 01:31

Hyviä ja ilmeisesti aina ajankohtaisia kirjoituksia.

Hyvä ja mieleen jäävä oli myös se aiempi lainaus ambrosiukselta (jos oikein muistan), jossa puhuttiin korvakoruista suunnilleen näin: "Israelin vaimot riisuivat korvakorunsa, jotteivat muut niihin kompastuisi. Sillä jos muut niihin kompastuisivat, he myös itse lankeaisivat".

Eli korvakorut riisuttiin etteivät ne pahentaisi muita tai ohjaisi muita väärään, koska silloin myös pahentaja lankeaisi (syntiin).
Ilpo
Ilpo
ahertaja
 
Viestit: 552
Liittynyt: 04 Kesä 2011, 00:46

Re: Ambrose & Augustine: meikkaamisesta

ViestiKirjoittaja mies » 09 Marras 2017, 09:26

Ilpo kirjoitti:Hyviä ja ilmeisesti aina ajankohtaisia kirjoituksia.

Hyvä ja mieleen jäävä oli myös se aiempi lainaus ambrosiukselta (jos oikein muistan), jossa puhuttiin korvakoruista suunnilleen näin: "Israelin vaimot riisuivat korvakorunsa, jotteivat muut niihin kompastuisi. Sillä jos muut niihin kompastuisivat, he myös itse lankeaisivat".

Eli korvakorut riisuttiin etteivät ne pahentaisi muita tai ohjaisi muita väärään, koska silloin myös pahentaja lankeaisi (syntiin).


21 Mutta egyptiläiset minä teen tälle kansalle niin suosiollisiksi, että kun te lähdette, ette lähde tyhjin käsin. 22 Jokainen nainen pyytäköön naapurin vaimolta tai talossaan asuvalta naiselta muistolahjaksi hopeaa, kultaa ja vaatteita. Pankaa ne poikienne ja tyttärienne ylle, ja näin viette egyptiläisiltä heidän rikkautensa."

Muistamme, että korvenmatkasta perille vanhemmista pääsi vain Joosua ja Kaaleb, muut jäivät matkalle. Nuoremmat sen sijaan pääsivät perille. Mutta:
Kain - Abel,
Ismael - Iisak,
Esau - Jaakob
Israelin vanhemmat - Israelin nuoremmat
Adam - Kristus
..
vanha osa - uusi osa, vanha osa ei pääse perille, tarvitaan Elävä henki; "47 Ensimmäinen ihminen on maallinen, maasta lähtöisin, toinen ihminen on taivaasta."

Näinollen Taivaallisen Isän tarkoitus on koristaa "pojat ja tyttäret", eli uusi osa mm Pyhän Hengen lahjalla. Mutta 2.Moos:32:ssa huomaamme että koruja oli jo vaimoillakin, koristaen näin vanhaa osaa. Tällaisesta ruumiin koristelusta Aaronkin hätkähti, ja se on kuten 2.Moos:33:5 todistaa, vastoin Kaikkivaltiaan tahtoa: "pankaa nyt korunne pois, sitten minä päätän, mitä teille teen".
mies
Aurinkotuuli
 
Viestit: 1276
Liittynyt: 30 Huhti 2012, 10:00


Paluu Vapaata Keskustelua



Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa