Ambrose & Augustine: meikkaamisesta
Lähetetty: 10 Helmi 2017, 15:36
Alla pikainen käännös Augustinen teoksesta, jossa hän lainaa Ambrosea: (ja joita Luther piti elävästi uskovina)
Augustine: On Christian Doctrine (Book IV) kirjoitti:50. Ambrose taas, moittien senkaltaisia käytäntöjä vastaan, sanoo: "Täten nousevat nämä yllykkeet paheeksi, että naiset, peloissaan etteivät olisi viehättäviä miehille, maalaavat kasvojaan tarkasti valituilla väreillä, ja niin heidän ominaispiirteitensä tahrat menevät siveyden tahroiksi. Kuinka typerää onkaan muuttaa luonnolliset ominaispiirteet maalattuihin, ja pelosta koituakseen puolisonsa hylkäämäksi, julistavat avoimesti että ovat koituneet itsensä hylkäämäksi! Sillä nainen joka haluaa muuttaa luonnollista ulkonäköään julistaa tuomion itselleen; ja hänen kärkkäät pyrkimykset miellyttää toista todistaa että hän ei ole ensinkään ollut tyytyväinen itseensä. Ja minkä todistuksen rumuudestasi löydämme, oi nainen, mikä on enemmän kiistämätön kuin omasi, kun pelkäät näyttää itseäsi? Jos olet miellyttävä, miksi piilottaa miellyttävyyttä? Jos olet tavallinen, miksi petollisesti pyrit oleman kaunis, vaikka et voi nauttia valheen tuomasta mielihyvästä sinun omassatunnossasi saatika toisenkaan? Sillä hän rakastaa toista naista, sinä haluat miellyttää toista miestä; ja olet vihainen jos hän rakastaa toista, vaikka hän on opettanut huoruutta sinussa. Sinä olet teatteri-kuiskaajatar omaksi vahingoksesi. Sillä jopa nainen joka on ollut parittajan uhri vetäytyy esittämästä parittajan osaa, ja vaikkakin hän on alhainen, se on häntä itseään vastaan ketä hän syntiä tekee eikä toista. Huoruuden synti on melkein enempi suvaittavissa kuin teidän; sillä huoruus kajoaa säädyllisyyteen, mutta te luontoon."
50. Ambrose again, inveighing against such practices, says: "Hence arise these incentives to vice, that women, in their fear that they may not prove attractive to men, paint their faces with carefully-chosen colors, and then from stains on their features go on to stains on their chastity. What folly it is to change the features of nature into those of painting, and from fear of incurring their husband's disapproval, to proclaim openly that they have incurred their own! For the woman who desires to alter her natural appearance pronounces condemnation on herself; and her eager endeavors to please another prove that she has first been displeasing to herself. And what testimony to your ugliness can we find, O woman, that is more unquestionable than your own, when you are afraid to show yourself? If you are comely why do you hide your comeliness? If you are plain, why do you lyingly pretend to be beautiful, when you can not enjoy the pleasure of the lie either in your own consciousness or in that of another? For he loves another woman, you desire to please another man; and you are angry if he love another, though he is taught adultery in you. You are the evil promptress of your own injury. For even the woman who has been the victim of a pander shrinks from acting the pander's part, and though she be vile, it is herself she sins against and not another. The crime of adultery is almost more tolerable than yours; for adultery tampers with modesty, but you with nature."