Yksi mätä lause muuten melko hyvässä tekstissä

Sana on vapaa.

Yksi mätä lause muuten melko hyvässä tekstissä

ViestiKirjoittaja sinitiainen » 21 Marras 2019, 19:05

Päivämiehessä oli teksti, https://www.paivamies.fi/usko-ja-elama/ ... aksi/4851/ , joka oli mielestäni muuten melko hyvä , mutta siinä oli yksi harhaoppinen, mädättävä lause, nimittäin seuraava: ”Teemme joka hetki syntiä ajatuksin, sanoin ja teoin.” Mielestäni tuo lause ei ole Raamatunmukaista tervettä oppia, vaan harhaoppia, ja saattaa johtaa kevyeen ja löysään suhtautumiseen synnintekemiseen ja synteihin. Rakkaat vanhoillislestadiolaiset, älkää antako tuon harhaopin pesiytyä keskuuteenne. Mitähän Lars Leevi Laestadiuskin mahtaisi ajatella tuollaisesta opetuksesta? Ja se harhaopetus ei varmaankaan ole tuon Päivämiehen tekstin kirjoittajan keksimä, sillä olen kyllä aiemmin törmännyt ihan muissa piireissä kyseiseen harhaopetukseen. Mielestäni se harhaopetus on vastoin myös sitä mitä sanotaan jakeessa Luuk. 15:7.

[Ef. 4:14] ettemme enää olisi alaikäisiä, jotka ajelehtivat ja joita viskellään kaikissa opintuulissa ja ihmisten arpapelissä ja eksytyksen kavalissa juonissa
[2.Tim. 4:3] Sillä aika tulee, jolloin he eivät kärsi tervettä oppia, vaan omien himojensa mukaan syyhyävinä kuuloltaan haalivat itselleen opettajia

Mielestäni sellaiset suuntaukset, joissa on kevyt ja löysä suhtautuminen synnintekemiseen, tuntuvat kovin vierailta. Ja vaikka Paavali sanoi [Room. 7:19, v. 1776 käännös] ’Sillä hyvää, jota minä tahdon, en minä tee, vaan pahaa, jota en minä tahdo, teen minä’, niin mielestäni tuosta Paavalin lauseesta EI VOI todellakaan tehdä sellaista johtopäätöstä, että hän tai kaikki muut tekisivät JOKA HETKI syntiä ajatuksin, sanoin ja teoin. [Ja mitä arvelette, mahtoiko Paavali uskovaksi tulon jälkeen syyllistyä suuriin synteihin vai pienempiin synteihin?]
Raamattu ei opeta kevyttä ja löysää suhtautumista synnintekemiseen.

[Matt. 5:48, v. 1776 käännös] Olkaat siis te täydelliset, niinkuin teidän taivaallinen Isänne täydellinen on

[2Kor. 10:5, v. 1776 käännös] Ja me maahan lyömme aivoitukset ja kaiken korkeuden, joka hänensä korottaa Jumalan tuntemista vastaan, ja vangiksi otamme kaiken ajatuksen Kristuksen kuuliaisuuden alle,
sinitiainen
tutustunut
 
Viestit: 45
Liittynyt: 18 Helmi 2014, 10:38

Re: Yksi mätä lause muuten melko hyvässä tekstissä

ViestiKirjoittaja ELIHU » 21 Marras 2019, 20:12

Raamatusta löytyy sinun argumenteillasi toinenkin harhaoppinen ( ja muitakin...), joka uskoo niinkuin mekin uskomme raamatun ilmoituksen jälkeen.

14 Sillä me tiedämme, että laki on hengellinen: vaan minä olen lihallinen, synnin alle myyty.
15 Sillä en minä tiedä, mitä minä teen, etten minä tee sitä, mitä minä tahdon, vaan sitä, mitä minä vihaan, teen minä.
16 Mutta jos minä teen, jota en minä tahdo, niin minä suostun lakiin, että se on hyvä.
17 Niin en minä sitä enää tee, vaan synti, joka minussa asuu.
18 Sillä minä tiedän, ettei minussa (se on: minun lihassani) mitään hyvää asu. Sillä tahto minulla on, vaan täyttää hyvää, en minä sitä löydä.
19 Sillä hyvää, jota minä tahdon, en minä tee, vaan pahaa, jota en minä tahdo, teen minä.
Room. 7:14-19

Lainaus oli siis uskovaisen Paavalin kirjoitusta !

On kyse uskovaisen ihmisen kaksiosaisuudesta,perisynnin vaikutuksesta joka lakkaa uskovaisella vasta kun Jumala kutsuu pois ajasta.
Kristukseen uskova uskovainen on yhtä aikaa syntinen ja yhtä aikaa armahdettu, pelastettu Kristuksen pelastus/sovitustyön tähden.
Epäuskoinen EI VOI tuntea oikeanlaista kaksiosaisuutta, kun sisimmässä ei ole Pyhää Henkeä , ei ole sitä itsessään koettua taistelua, jonka jonka uusi osa meissä uskoon autetuissa vaikuttaa suhteessa meidän " vanhaan" osaamme, joka EI TEE parannusta koskaan ihmisen eläessä.

Paavali kirjoittaa myös :
3 Ettekö te tiedä, että me kaikki, jotka olemme Jesuksessa Kristuksessa kastetut, me olemme hänen kuolemaansa kastetut?
4 Niin me olemme siis hänen kanssansa haudatut kasteen kautta kuolemaan: että niinkuin Kristus on kuolleista Isän kunnian kautta herätetty, niin pitää meidänkin uudessa elämässä vaeltaman.
5 Sillä jos me ynnä hänen kanssansa olemme istutetut yhdenkaltaiseen kuolemaan, niin me myös tulemme yhdenkaltaiseksi ylösnousemisessa,
6 Tietäen sen, että meidän vanha ihminen on ristiinnaulittu hänen kanssansa, että synnin ruumis pitää turmeltaman, ettemme tästedes syntiä palvelisi.
7 Sillä se, joka kuollut on, hän on synnistä vanhurskaaksi tehty. Room. 6: 3-7

Eli uskovaisen tulisi Paavalin ja Lutherin opetukseen mukaan joka päivä "ristiinnaulita" oma vanha osansa joka on perisynnille vaikutteinen ja joka päivä tulisi nousta uskovaisen kohdalla nousta esiin uusi ihminen= se tarkoittaa, että uskovaisen ihmisen uusi osa , Pyhän Hengen ohjaama ja opastama saisi olla ja pysyä voitolla, isäntänä uskovaisen ihmisen sisimmässä- elämässään.

Hengellisyyttä harrastava ihminen voi kyllä koettaa taistella inhimillisen ymmärryksen puolesta ja omassa voimassaan lihallisia ym. houkutuksia vastaan, mutta vasta Jumalan armon valossa , kun ihminen saa sen kokea, uudestisyntyneenä, sen armon kirkkaassa valossa hän näkee myös oman viallisuutensakin.

Mutta omakohtainen Jumalan lahjoittama usko samalla kertaa vakuuttaa sisimmässä, että kaikki synnit on sovitettu myös omalla kohdalla ja uskovainen on Jumalan edessä- silmissä vanhurskas , synnitön kun on Kristuksen vanhurskaudella puetettu..

Näitä hengellisyyttä harrastavia ihmisiä olen minäkin tavannut, jotka ovat olleet oikeasti väittämässä , ettei ole synti enää tarttunut häneen kun on tehnyt "uskonratkaisun".
( eli oman tekonsa, ei Jumalan tekoa). Raamatusta ei tähän löydy tukea...UUdestisyntyminen on aina Jumalan työ alusta loppuun.

Voi, kun toivoisin että Jumala avaisi sinitiaisellekin ymmärryksen silmat näkemään oman viallisuutensa vanhurskaan Jumalan kasvojen edessä, silloin ihminen alkaa etsimään Jumalan auttamana kohdalleen myös sovitusta synneistään Jumalan edessä.

Aiheesta en tämän enempää ala vänkäämään ja väittelemään, toivon vain suomusten putoamista silmistä ja itsensä syntiseksi löytämistä ja meidän kanssamme "harhaoppiseksi" itsensä löytämistä.

Löytäjän iloa kohdallesi toivoen !
ELIHU
touhukas
 
Viestit: 191
Liittynyt: 12 Huhti 2005, 02:12

Re: Yksi mätä lause muuten melko hyvässä tekstissä

ViestiKirjoittaja ELIHU » 21 Marras 2019, 20:42

Muistaessani lisään vielä yhden kohdan raamatusta jossa " harhaoppinen " Paavali koki oman jatkuvan syntisyytensä omalta puoleltaan.

15 Se on totinen sana ja kaiketi mahdollinen ottaa vastaan, että Kristus Jesus on tullut maailmaan syntisiä vapahtamaan, joista minä suurin olen:
1.Tim.1: 15

Jumalan terveellinen armo ei opeta uskovaista , synnistä vapahdettua valvomattomuuteen ja väärään huolettomuuteen syntiin nähden vaelluksessan, vaan Jumalan terveellinen armo on paljon tarkempi parempi opettaja uskovaiselle, Jumalan lapselle kuin mitä laki on.
Se antaa voimaa uskovaisen kilvoitukseen toisin kuin mitä laki tekee, uskovainen ei eläkään lain alla , se ei hänelle kuulu , vaan uskovainen elää armon alla, sen opettettavana ja siitä voimaa ammentaen ja saaden. synnin poispanijana haluten kilvoitella elämässään.

11 Sillä Jumalan armo, kaikille ihmisille terveellinen, on ilmestynyt.
12 Joka meidät opettaa kaiken jumalattoman menon hylkäämään ja maailmalliset himot, ja tässä maailmassa siviästi ja hurskaasti ja jumalisesti elämään,
2. Tiit. 2:11-12
ELIHU
touhukas
 
Viestit: 191
Liittynyt: 12 Huhti 2005, 02:12

Re: Yksi mätä lause muuten melko hyvässä tekstissä

ViestiKirjoittaja mies » 22 Marras 2019, 12:56

sinitiainen kirjoitti:Päivämiehessä oli teksti, https://www.paivamies.fi/usko-ja-elama/ ... aksi/4851/ , joka oli mielestäni muuten melko hyvä , mutta siinä oli yksi harhaoppinen, mädättävä lause, nimittäin seuraava: ”Teemme joka hetki syntiä ajatuksin, sanoin ja teoin.” Mielestäni tuo lause ei ole Raamatunmukaista tervettä oppia, vaan harhaoppia, ja saattaa johtaa kevyeen ja löysään suhtautumiseen synnintekemiseen ja synteihin.

Liekö tuossa pienimuotoinen väärinkäsitys, "Teemme joka hetki" ehkä voisi ymmärtää "Syyllistymme joka hetki"; ainakin olen itse ymmärtänyt, ettei kyseessä ole varsinaisesti tieten tahtoinen synnin tekeminen, vaan enempikin syntiin joutuminen, airahdus. Toisaalta lihan puolelta teemme syntiä, oli se sitten tahtomatta tai tahallaan tehtyä; ja missä se raja menee, on aika häilyvä toisinaan. Yhtälailla hengitämme, vaikka se tulee aikalailla tahtomatta. Painottaisin erehdystä kuitenkin. Asiaan liittyvää:
Luther: Herramme Jeesuksen Kristuksen Vuorisaarnan selitys kirjoitti:Niinikään on tässäkin tapauksessa mahdotonta estää perkelettä ampumasta sydämeen pahoja ajatuksia ja himoja. Mutta katso ettet anna näiden nuolien jäädä ja kasvaa kiinni sydämeen, vaan että kohta kiskot ne ulos ja heität ne luotasi pois sekä teet, niinkuin eräs vanha isä muinoin on opettanut ja sanonut: "En saata tosin estää lintua pääni ylitse lentämästä, mutta voin kyllä estää sitä rakentamasta pesäänsä tukkaani tahi puremasta minulta nenän poikki." Meidän voimissamme ei siis ole estää sitä tahi tätä kiusausta niin, ettei ajatuksiakaan johtuisi mieleemme. Mutta annettakoon sen siihen jäädä, ettei niitä sisään lasketa, vaikka ne kolkuttavat, ja estettäköön niitä juurtumasta, jotta siitä ei syntyisi päätös ja suostumus. Mutta kuitenkin se on syntiä, vaikka käsitettynä yleiseen syntein anteeksi antamukseen, koska emme saata lihassa elää ilman suurta syntien osaa ja jokaisella täytyy olla perkeleensä, niinkuin Paavalikin Room. 7 valittaa synnistä, joka hänessä asuu, ja sanoo ettei hänen lihassaan asu mitään hyvää j. n. e.

Iso Katekismus, Isä meidän rukous, viides pyyntö kirjoitti:Me elämme näet joka päivä lihassa, sen luontoon kuuluu olla luottamatta ja uskomatta Jumalaan. Alituisesti siinä viriää pahoja himoja ja juonia, niin että syyllistymme joka päivä syntiin sanoin ja teoin, tekemällä tai jättämällä jotain tekemättä.
mies
Aurinkotuuli
 
Viestit: 1276
Liittynyt: 30 Huhti 2012, 10:00

Re: Yksi mätä lause muuten melko hyvässä tekstissä

ViestiKirjoittaja sinitiainen » 22 Marras 2019, 19:17

ELIHU kirjoitti: Voi, kun toivoisin että Jumala avaisi sinitiaisellekin ymmärryksen silmat näkemään oman viallisuutensa vanhurskaan Jumalan kasvojen edessä, silloin ihminen alkaa etsimään Jumalan auttamana kohdalleen myös sovitusta synneistään Jumalan edessä.


Taisit ymmärtää viestini vähän väärin, ja ehkä 'lokeroit' minut samaan 'lokeroon' kuin sellaiset, jotka sanovat, että he eivät tee enää ollenkaan syntiä. En ole koskaan väittänyt [enkä vihjannut], että minä en tee enää ollenkaan syntä. Kyllä minä olen tänäänkin tehnyt syntiä, ja kyllä minä näen, että olen viallinen.

ELIHU kirjoitti:Raamatusta löytyy sinun argumenteillasi toinenkin harhaoppinen ( ja muitakin...), joka uskoo niinkuin mekin uskomme raamatun ilmoituksen jälkeen.

14 Sillä me tiedämme, että laki on hengellinen: vaan minä olen lihallinen, synnin alle myyty.
15 Sillä en minä tiedä, mitä minä teen, etten minä tee sitä, mitä minä tahdon, vaan sitä, mitä minä vihaan, teen minä.
16 Mutta jos minä teen, jota en minä tahdo, niin minä suostun lakiin, että se on hyvä.
17 Niin en minä sitä enää tee, vaan synti, joka minussa asuu.
18 Sillä minä tiedän, ettei minussa (se on: minun lihassani) mitään hyvää asu. Sillä tahto minulla on, vaan täyttää hyvää, en minä sitä löydä.
19 Sillä hyvää, jota minä tahdon, en minä tee, vaan pahaa, jota en minä tahdo, teen minä.
Room. 7:14-19

Lainaus oli siis uskovaisen Paavalin kirjoitusta !


Siteerasin aiemmassa viestissäni myös jaetta Room. 7:19, kirjoitin seuraavasti.

sinitiainen kirjoitti: Ja vaikka Paavali sanoi [Room. 7:19, v. 1776 käännös] ’Sillä hyvää, jota minä tahdon, en minä tee, vaan pahaa, jota en minä tahdo, teen minä’, niin mielestäni tuosta Paavalin lauseesta EI VOI todellakaan tehdä sellaista johtopäätöstä, että hän tai kaikki muut tekisivät JOKA HETKI syntiä ajatuksin, sanoin ja teoin.


Mielestäni sanat "joka hetki" lauseessa "Teemme joka hetki syntiä ajatuksin, sanoin ja teoin" , tekevät tuosta lauseesta harhaoppisen.
sinitiainen
tutustunut
 
Viestit: 45
Liittynyt: 18 Helmi 2014, 10:38

Re: Yksi mätä lause muuten melko hyvässä tekstissä

ViestiKirjoittaja O.M » 13 Tammi 2020, 22:18

"Joka hetki" ajatuksin, sanoin ja teoin itsensä syntiseksi myöntäminen tarkoittaa, että ihminen myöntää parhaankin ihmisteon olevan Jumalan edessä niin kuin saastainen vaate ja ettei ole yhtäkään, joka hyvää tekee Jumalan mielen mukaisella tavalla pyyteettömästi.

"Mutta me olemme kaikki saastaiset, ja kaikki meidän vanhurskautemme on niinkuin saastainen vaate; me olemme kaikki lakastuneet niinkuin lehdet, ja meidän syntimme viskoivat meitä niinkuin tuuli." (Jes. 64:6.)
"Niinkuin kirjoitettu on: ei ole kenkään vanhurskas, ei yksikään; Ei ole yhtäkään ymmärtäväistä, ei ole ketään, joka etsii Jumalaa. Kaikki ovat poikenneet pois ja ynnä kelvottomaksi tulleet: ei ole yhtään, joka hyvää tekee, ei yhtäkään." (Room. 3:10-12.)

Hyvä on, että ihminen laittaa rahaa hyväntekeväisyyteen - puhtaasti inhimillisesti ajatellen jalo teko. Siihenkin liittyy kuitenkin ihmisen puolelta kunnianhakuisuutta niin muiden kuin itsensä silmissä. Se ei ole Jumalan edessä pyyteetöntä hyvää, sellaista hyvää voi nousta vain Jumalasta. Kaikki Jumalan edessä hyvät teot ihminen voikin tehdä vain Pyhän Hengen vaikuttamana.

Joka hetki itsensä syntiseksi myöntäminen ei tarkoita, että kipinkapinkopsis vieraisiin, kun kerran syntisiä ollaan kaikki. Se on raamatullista ymmärrystä uskovaisesta ihmisestä kaksiosaisena: lihalliselta puolelta kokonaan syntisenä ja hengelliseltä puolelta kokonaan vanhurskaana yksin uskosta, yksin armosta, yksin Kristuksen ansion tähden.
"Mua, Jeesus, auta valvomaan
ja tätä aina muistamaan:
on lyhyt ihmiselämä
ja iäisyys on edessä.
Jo askel riittää siirtämään
tulevaan, toiseen elämään."

Virsi 538:4.
O.M
Ylläpitäjä
 
Viestit: 3621
Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00


Paluu Vapaata Keskustelua



Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa