DaavidinHuone kirjoitti:Ehkä se on sitten minun tarkoitukseni johon jumala minut on luonut.
Martti Luther: Ensimmäisen Mooseksen kirjan selitys 1–7 kirjoitti:Vaimo, jonka annoit olemaan minun kanssani, antoi minulle siitä puusta, ja minä söin. (1. Moos. 3:12)
Katsohan nyt, kuinka sattuvasti tässä on kuvattuna synnin pahuus ja sen luonto. Eihän ihmistä millään lailla voida pakottaa syntiänsä tunnustamaan. Hän kieltää synnin tai puolustaa sitä niin kauan kuin katsoo olevan jotakin toivoa tai veruketta sen puolustelemiseen. Ei ihme, että ihminen alkuun toivoo, että syntiä voitaisiin peitellä, ja pikemminkin syyttää Jumalaa kuin myöntää rikkoneensa. Ihmeellistä on, että Aadam senkin jälkeen kuin omatunto on hänet vakuuttanut ja hän on itsekin Jumalalta saanut kuulla syntinsä, yhtä kaikki jatkaa puolusteluaan. Eihän hän sano: Herra, olen tehnyt syntiä, anna anteeksi velkani, ole armollinen! Kuuluuhan synnin luontoon, ettei se salli ihmisen paeta Jumalan turviin, vaan pakottaa pikemminkin pakenemaan Jumalaa. Aadam siirtää syyn vaimolle.
Tämäkin lyhyt ote kuuluu synnin eli synnin olemuksen kuvaukseen. Silloin kun ei ole syntien anteeksiantamuksen lupausta eikä uskoa, synnin tekijä ei voi muulla tavalla tehdä. Jos Jumala olisi sanonut: Aadam, olet tehnyt syntiä, mutta minä annan sinulle syntisi anteeksi, silloin Aadam olisi kovasti kironnut synnin ja nöyrästi ja jalosti tunnustanut olevansa syntinen. Mutta koska syntien anteeksiantamusta ei vielä ole, hän ei käskyn rikkomisen johdosta ajattele mitään muuta kuin kuolemaa.
...
Saamme siis kuulla äänen, joka on täynnä mielipahaa ja vihaa Jumalaa vastaan: "Vaimo, jonka minulla annoit". On kuin Aadam sanoisi: Tämän rasituksen sinä panit minulle kuormaksi. Jos olisit naiselle antanut jonkin oman puutarhan, etkä olisi pannut rasitukseksi minulle asumista yhdessä hänen kanssaan, olisin pysynyt synnittömänä. Se, että olen tehnyt syntiä, on sinun syytäsi, kun annoit vaimon elämään kanssani. Tässä meille siis esitetään Aadam tavallaan esimerkiksi kaikista synnintekijöistä, syntinsä tähden toivonsa menettäneistä. Eiväthän he muuta voi kuin syyttää Jumalaa ja puolustaa itseään. Näkeväthän he, että Jumala on kaikkivoipa ja olisi voinut estää nuo synnit. Näin hirvittävä on synti, milloin sydän ei ajoissa kohennu syntien anteeksiantamuksen lupauksesta. Mutta tämä juuri onkin se, mitä laki saa aikaan, kun se on yksinään, ilman evankeliumin ja armon tuntemusta. Se johtaa epätoivoon ja lopulliseen katumattomuuteen.
Se on polkeva rikki sinun pääsi, ja sinä olet pistävä sitä kantapäähän. (1. Moos. 3:15)
Aadam ja Eeva virkistyivät hekin tästä lupauksesta ja omaksuivat täysin sydämin toivon kaiken korjaantumisesta: täynnä uskoa he näkivät, että Jumala tahtoi huolehtia heidän pelastuksestaan, kun Jumala kerran selvin sanoin todisti, että miespuolinen vaimon siemen tulee lyömään maahan tämän vihollisen. Näihin sanoihin liittyi näet ihmeellinen painokkuus. "Hänen siemenensä", niin sanat kuuluivat. On kuin hän sanoisi: Sinä, Saatana olet tehnyt hyökkäyksen ja vietellyt miehen naisen avulla, jotta sinä synnin ansiosta olisit muka heidän päämiehensä ja herransa. Minä puolestani varaan sinulle väijytyksen samaa välinettä käyttäen. Tempaan puolelleni naisen ja annan hänestä tulla siemenen, ja tämä siemen on murskaava sinun pääsi. Sinä olet lahjonut lihan ja tehnyt sen alttiiksi kuolemalle syntiä käyttäen. Mutta minä herätän juuri siitä lihasta sen veroisen miehen, että hän murskaa ja ajaa pakoon kaikki sinun voimasi.
kirja kirjoitti:
Raamatussa on monia esimerkkejä siitä, että uskovat ihmiset kertovat Jumalalle hyvinkin negatiivisia tunteita. Jobin kirja on tästä ehkä tutuin esimerkki. Samoin esimerkiksi profeetta Jeremia puhuu näinkin katkeria sanoja:
"Kirottu olkoon päivä, jona synnyin,
vailla siunausta päivä,
jona äitini minut synnytti!
Kirottu se mies,
joka toi isälleni ilosanoman
ja onnitteli häntä:
»Sinulle on syntynyt poika!»
Käyköön sille miehelle,
niin kuin kävi kaupungeille,
jotka Herra armotta kukisti!
Kuulkoon hän valitushuudon aamulla,
hälytyksen keskellä päivää,
kun ei surmannut minua kohtuun!
Äitini olisi saanut olla minun hautani
ja pysyä raskaana koko loppuikänsä!
Miksi minun pitikään tulla äidinkohdusta
näkemään pelkkää vaivaa ja tuskaa!
Koko elämäni kuluu häpeässä." - Jer 21:14-18
Tässä Jeremia selvästi on hyvin katkera, tuntee syvää vihaa, kiroaa syntymästään kertoneen miehen, kyseenalaistaa koko olemassaolonsa. Tämä kaikki on Vanhaan testamenttiin kirjoitettua Jumalan sanaa. Sillä on varmasti jokin syy, että Raamatussa on näinkin kovaa tekstiä. Uskoakseni syy on se, että Jumala haluaa kertoa meille nykyajan uskoville, että ihmisen kokema negatiivisuus ja katkeruus on hänelle tuttu asia eikä hän hylkää meitä, vaikka koemmekin tällaisia vaikeita tunteita.
DaavidinHuone kirjoitti:En vaa ite osaa rakastaa jumalaa, ku jumala o vaa lapsesta asti tehny mulle pahoja asioita..
DaavidinHuone kirjoitti: ... ja sit joutuu vielä helvettiin kidutettavaksi ikuisuudeksi..
DaavidinHuone kirjoitti:... mut samapa se, ku ei helvettii ny monta kertaa voi joutuukkaa niin joudunhan muutenkin monen asian vuoksi helvettiin..
Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa