VL-FOORUMI

Tulin vierailulle. Edellisestä käynnistä on ehkä jo vuosia.

Minä käyn täällä pari kertaa vuodessa ja harmittavan hiljaista täällä on.

Edellinen keskustelu 'ryöpsähdys' taisi olla silloin pedofilia kohun aikana. En silti toivo uutta vastaavaa kohua.

Se oli raskasta aikaa niille, jotka olivat 'etulinjassa' vastaamassa median pommitukseen.

....Kuulkaa, olen saanut parannuksen armon. Niin se vain eriseura ja maailma vei. JT. Toivottavasti kelpaan yhä joukkoon tuuliviirinäkin...yli vuosikymmenen erossa, mutta moni on varmaan täälläkin palstalla, jo päässyt taivaan kotiin. Se on hyvä osa ...Täällä on varmaan puhujaveljiä, kun osataan teologiaa kalliisti, kun olen noita lukenut. Kerrompas tässä samalla lyhyesti miten sain palata Jumalan seurakuntaan. Olen tietysti siitä paljon kertonut...Oli kyllä pahasti sekoittunut luterilainen opetus ja VL-lestadiolainen. Molempia olen saanut vahvasti lapsuudessa. Mutta nyt lyhyesti------------------------- Olen todistanut tähän tapaan: Olipa hieno asia. Tosiaan Vl puhuja kutsui luokseen, että saamme keskustella vanhoista ja yhteisistäkin kuulumisista. Olin innoissani, nytpä saan kertoa samalla Jumalan Valtakunnan asioista. Minä osaan ja Oppinut asioita, osaan ne niin hyvin, että on vastaukset valmiina, mitä hän ikinä sanoo. Olin niin täynnä eriseuraa että korvat pursuaa. Kyllä minä nyt kerron hänelle ja varmasti kerroin palavasti ja tosissani. En voinut uskoa, että itse käännyin Jumala vastasi rauhalla ja ilolla, että Elän taivasta varten. Ei hän ruvennut väittelemään kasteesta tai yksittäisistä Raamatunkohdista. Hän puhui siitä, että kirkkokysymys täytyisi olla selvä. Ei voi monella tavalla opettaa, siinä ei ole mitään mieltä. Pitää ensin olla selvä, mikä on Jumalan seurakunta. Missä on Jumalan seurakunta? Niitä on vain yksi, ei kahta tai kolmea. Ne on samassa mielessä ja käsityksessä. Seurakunta on totuuden patsas ja perustus. On Pyhän Hengen virka, jossa Pyhän Hengen papit saarnaavat Kristuksen puolesta, sovitusta, Niiden kautta, jotka ovat sovituksen saaneet. Aika Raamattukeskeistä. Joskus Piri saarnasi Alajärvellä, raavaat miehet alkoivat itkemään. Piri kertoi siitä, että oli kansanlähetyksen nuori uskovainen, sitten tuli rauhanyhdistyksestä, nuori tyttö, laittoi kätensä hänen päälleen ja siunasi häntä ja hän syntyi uudesti ylhäältä. Se oli Jumalan Valtakunnan evankeliumi. Olin itse tuolloin paikalla ala-järven kirkossa. Seurakunnassa on paljon vikoja ja virheitä, mutta niitä korjataan, syntien anteeksisaamisen evankeliumilla. Uskovaiset pyytää ja saa anteeksi. Kaste on hyvänomantunnon armoliitto, jossa eletään, jokapäiväisessä katumuksessa ja seurakunnan hoidossa. Kasteen tahaton puuttuminen ei kadota, mutta halveksiminen kadottaa. Ilman kastetta ei voi pelastua, sillä se kuuluu armoliittoon.....

Mikä on elämässäni muuttunut, kun sain parannuksen armon Jumalan Valtakuntaan? Täytyin Rauhalla ja ilolla, ja tiedostin, että Elän taivasta varten. Ennen ei uskoni ollut elävää, eikä niin haitannut kun vähän tein synnillisiä tekoja. Kunhan turvasin kasteeseen. Ei kiinnostanut mennä seuroihin, ja oli mielestäni aika tieteellistä luentoa. Nyt olen saanut halun mennä Jumalan lasten seuroihin veisaamaan (nuotin toisella puolella on tilaa), eikä tuollaista halua ollut. Ei kait tuollaista halua synny tyhjästä. Tunnen myös kiitollisuutta monista elävistä puheista, kuinka saan ilman ansioitani ja ahdistuksessakin olla Jumalan omana ja Jumala pitää huolta. Uskon hedelmänä, eivät eriseurat kiinnosta, eikä kenenkään muiden, kun omien pappien synninpäästö. Miksipä kiinnostaisi? Halun muistella vapaasti, niin rakkaaksi tullutta kohtaa vanhasta Raamatusta: "Minun lampaani kuulevat minun ääneni sa seuraavat minua...vieraan ääntä he, eivät kuule vaan pakenevat sitä...minulla on myös muita lampaita, joita minun tulee johdattaa...niin on oleva yksi lammashuone ja yksi Paimen"(Joh.10). On turvallista jäädä näin uskomaan ja matkaa tekemään.

Tunnari kirjoitti:....Kuulkaa, olen saanut parannuksen armon. Niin se vain eriseura ja maailma vei. JT. Toivottavasti kelpaan yhä joukkoon tuuliviirinäkin...yli vuosikymmenen erossa, mutta moni on varmaan täälläkin palstalla, jo päässyt taivaan kotiin. Se on hyvä osa ...

Tervetuloa takaisin. Päivän lapsiksi meitä kutsutaan. Ihminen on asetettu elämään lineaarista aikaa. Eilinen on mennyt, huomista ei vielä ole. On vain tämä hetki ja silmän räpäys, ja kun on tällä hetkellä uskomassa, on hyvässä osassa.

Joskus Piri saarnasi Alajärvellä, raavaat miehet alkoivat itkemään. Piri kertoi siitä, että oli kansanlähetyksen nuori uskovainen, sitten tuli rauhanyhdistyksestä, nuori tyttö, laittoi kätensä hänen päälleen ja siunasi häntä ja hän syntyi uudesti ylhäältä. Se oli Jumalan Valtakunnan evankeliumi. Olin itse tuolloin paikalla ala-järven kirkossa. Seurakunnassa on paljon vikoja ja virheitä, mutta niitä korjataan, syntien anteeksisaamisen evankeliumilla. Uskovaiset pyytää ja saa anteeksi. Kaste on hyvänomantunnon armoliitto, jossa eletään, jokapäiväisessä katumuksessa ja seurakunnan hoidossa. Kasteen tahaton puuttuminen ei kadota, mutta halveksiminen kadottaa. Ilman kastetta ei voi pelastua, sillä se kuuluu armoliittoon.....

Piri on myös joskus verrannut uskonasioita peruskoulujärjestelmään jossa on yhdeksän vuosiluokkaa. Hän totesi, että uskonasioissa jokainen jää joka vuosi ekalle luokalle. "Jottei yksikään kerskaisi..."

"Ja se portti on ahdas, ja tie kaita, joka vie elämään, ja harvat ovat, jotka sen löytävät." (Matt. 7:14)

Tervtuloloa myös minun puolestani Tunnari !
Iloitsemme siitä että olet saanut palaamisen ja parannuksen armon.
Taivaan Isä meitä kaikkia varjelkoon tällä taivastiellä ja valtakuntansa osallisuudessa.

Päivän lapsina, niinkuin Nuusku kirjoitti, sen pidemmälle ei meidän tarvitse uskoa,
kuitenkin päämäärään tähyillen ja sitä kohti kilvoitellen.

JT. Kirjottelin tänne jo pitkät laarit, mutta "hylkäsi", ne pois, jostain syystä...Kyllä ilo on ollut minun puolella, kun olen saanut Jumalan Valtakunnan evankeliumia ja uskoa syntejäni anteeksi, myös seuroissa. Selvästi sain uudestisyntyä ja jättää epäuskon /"tunnarit".

Tervetuloa takaisin minunkin puolestani! Ja kiitos, että olet kirjoitellut ja siten vähän elävöittänyt tätä palstaa, joka on viime vuosina ollut hiljainen. Itsellänikin saattaa täällä käyntien välissä vierähtää kuukausia, mutta jos on keskustelua, kyllä tänne silloin etsiytyy lukemaan ja jossain vaiheessa rupeaa kommentoimaankin.

O.M kirjoitti:Tervetuloa takaisin minunkin puolestani! Ja kiitos, että olet kirjoitellut ja siten vähän elävöittänyt tätä palstaa, joka on viime vuosina ollut hiljainen. Itsellänikin saattaa täällä käyntien välissä vierähtää kuukausia, mutta jos on keskustelua, kyllä tänne silloin etsiytyy lukemaan ja jossain vaiheessa rupeaa kommentoimaankin.

Kiitos, Ai nim. O.M, olen kovasti täällä lueskellut näitä sinunkin vanhoja opillisia kirjoituksia, tosi mukavaa...Jännä juttu, kunolet/ollaan täällä "telologista" puhuttu, niin epäuskoisen ihmisen synninpäästö, on vaikutukseltaa sama kun kasteen sakramentti. Tästähän toteamuksesta, Ortodoksi luterilaiset suuttuivat minulle, ja sulkivat palstalta pois ja kauheita henkilökohtasia haukkumisia, ettei siis opillista haukkumista. Ei voi olla kun epäuskoisten puhetta heiltä. Olen niin ollut pikkupojasta asti tun.luterilainen ja VL-, sekaoppinen opillisesti. Molemmisssa tilaisuuksissa aina käynyt. Joskus käynyt nuorena helluntailaisten tilaisuuksissa, serkun mukana, mutta koin ne tilaisuudet aina, hirveän ratkaisukristillisinä ja omavanhurskaina, että omaa rintaa pullistelevat, kuinka hyviä ovat. Koin sen voimakaasti kielteisenä asiana. Tapaan aina sano opilliseti sen mitä sanon, mutta henkilöön en ikinä mene, tai ainakaan halua mennä.

O.M kirjoitti:Tervetuloa takaisin minunkin puolestani! Ja kiitos, että olet kirjoitellut ja siten vähän elävöittänyt tätä palstaa, joka on viime vuosina ollut hiljainen. Itsellänikin saattaa täällä käyntien välissä vierähtää kuukausia, mutta jos on keskustelua, kyllä tänne silloin etsiytyy lukemaan ja jossain vaiheessa rupeaa kommentoimaankin.

-----------------------------------Olen saanut "kritiikkiä", myös "seurakunta", opista. En tiedä aina sanonko oikein, mutta olen sanonut, että Ilman Jumalan Seurakuntaa, ei ole pelastusta. sillä kaikkienhan täytyy syntyä Jumalan Seurakuntaan. Sanotaanhan, että kaikki Ziionissa, joka ainoa on siellä syntynyt, niin epäuskollahan juuri Seurakunnan ja uskon menettää. Jumalan Seurakunnan yhteenkuuluvuus perustuu siihen, että saa kokea osallisuutta Kristuksen valmistamasta pelastuksesta. Olisiko asiaa edes vähän käsittänyt?