Jumalan luomisteot ovat totta
Lähetetty: 19 Heinä 2026, 15:44Eliökunnassa tapahtuu rappeutumista, eikä monimutkaisemmaksi kehittymistä. Vaikka eliöissä on siis tapahtunut ja tapahtuu muuntelua, mm. rappeutumista, niin rappeutumista ja turmeltumista lukuunottamatta suuria biologisia muutoksia ei ole tapahtunut, kalasta ei ole tullut matelijaa eikä matelijasta lintua tai nisäkästä, eikä apinasta ihmistä. Mutta uskon, että on muodostunut uusia rotuja, [joita jotkut tahtovat nimittää myös 'uusiksi lajeiksi'], esim. että Jumalan luomasta koiraeläimestä ovat peräisin mm. sudet, koirat, sakaalit, naalit, ketut ja supikoirat, ja että Jumalan luomasta alkuperäisestä kissaeläimestä ovat peräisin niin isot kuin pienetkin kissat, kuten leijona, tiikeri, leopardi, jaguaari, puuma, ilves, hietakissa ja kotikissa. Uskon, että Jumala loi alkuperäisen naudan, josta ovat peräisin ainakin lehmät, biisonit, puhvelit, visentit ja jakit ,ja että Jumala loi alkuperäisen hirvieläimen, josta ovat peräisin ainakin hirvet, kauriit ja peurat, ja että Jumala loi alkuperäisen jäniseläimen, josta ova peräisin jänikset, kanit ja pikat, ja että Jumalan luomasta sorsalinnusta ovat peräisin mm. sorsat, puuhanhet, sotkat, koskelot, romiskot ja puolisukeltajat, ja että Jumalan luomasta kanalinnusta ovat peräisin mm. varsinaiset kanat, peltopyyt, metsäkanat, kalkkunat, riikinkukot, fasaanit ja helmikanat. Kristitty lääkäri Pekka Reinikainen kirjoittaa: 'Raamatussa käytetty sana laji ei välttämättä vastaa ihmisen muodostamaa lajikäsitettä. On mahdollista, että Raamatussa luotu laji tai lajityyppi vastaisi suunnilleen nykyluokituksen heimotasoa.'
Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen, Jumala loi Adamin ja Eevan, mutta uskon, että Jumala ei ole erikseen luonut jokaisen ihmisen ruumista, mutta että Hän on luonut jokaisen ihmisen sielun. Ja uskon, että nk. 'neandertalilaiset' eivät olleet mitään apinaihmisiä, vaan ihmisiä, joilla oli jokin vamma, epämuodostuma tai sairaus, ja onhan nykyisinkin sellaisia yksittäisiä ihmisiä, joilla on jokin nk. 'neandertalilaisille' tyypillinen kasvonpiirre. On tiedossa, että sukupolvia jatkunut sisäsiittoisuus jossakin eristäytyneessä yhteisössä, [esim. joillain saarilla], voi aiheuttaa epämuodostumia, samoin, joidenkni ravintoaineiden puute. Jumala loi myös alkuperäisen apinan, josta ovat peräisin kaikki apinat, mm. gorillat, orangit, paviaanit ja marakatit, mutta ihminen ei todellakaan ole peräisin apinasta. Ja mitään ihmisen ja apinan välimuotoja ei ole koskaan ollut, ne mitä sellaisiksi väitetään ovat joko ihmisiä tai apinoita, tai valheellisesti rakennettuja huijauksia.
Lääkäri Pekka Reinikainen opettaa: 'Luonnossa tapahtuu muutoksia.' 'Luodut lajit rikkaine geenistöineen sopeutuvat luonnonnoloihin.' 'Luotu kantamuoto sisältää perimässään muuntelumahdollisuuksien kirjon.' Pekka Reinikainen opettaa: 'Eliöiden perimässä oleva sopeutumismahdollisuuksien kirjo antaa luonnonolosuhteille mahdollisuuden valita.' 'Sopeutumisen ja ominaisuuksien täytyy siis olla jo olemassa eläinpopulaation geenivarastossa, ennen kuin luonnonvalinta voi valita niistä kuhunkin ekologiseen tilanteeseen sopivimman. Luonnonvalinta ei siis voi selittää uusien ominaisuuksien alkuperää, koska niiden täytyy olla jo olemassa, ennen kuin luonto voi valita niistä.' Pekka Reinikainen tuo esille, että esimerkiksi jos jokin seutu muuttuu ilmastoltaan kuivemmaksi, niin sellaiset kasvit, joiden geenivarastossa on perinnöllisen muuntelun mahdollisuus olemassa juuren pidentämistä tai lehden pinnan rakenteen muuttamista varten, reagoivat ilmaston muuttumiseen kuivemmaksi kasvattamalla syvemmälle ulottuvat juuret tai vahakerroksen lehtien päälle. 'Kasvityypin geenistössä siis täytyy jo olla valmiina geeni, joka rakentaa pitemmän juuren, ja geeni, joka on ohjelmoitu valmiiksi erilaisen lehden tekemistä varten.'
Siegfried Schererin ja Reinhard Junkerin kirjoittamassa kirjassa kerrotaan seuraava tapaus Etelä-Englannista, joka siinä kirjassa luetaan kasvien luonnolliseksi muunteluksi, mutta itse ajattelen, että kyseisentyyppinen muuntelu, se että mineraalisuolojen imeytyminen maaperästä kasviin on heikentynyt, saattaa olla geneettistä rappeutumista, jota ei Edenin puutarhassa ollut: 'Raskasmetallien saastuttamilla kaivosalueilla maat ovat niin saastuneita, että tuulen sinne tuomat siemenet eivät yleensä idä tai alkaessaan itää, kuolevat nopeasti. Muutamat harvat yksilöt kykenevät kuitenkin kasvamaan ja lisääntymään. Niiden jälkeläisetkin kykenevät kasvamaan myrkytetyllä maalla. Geneettiset tutkimukset ovat osoittaneet, että kuonakasassa kasvavat kasvit tuskin [tai ei ollenkaan] kykenevät risteytymään ympäristön myrkyttömillä alueilla olevien muotojen kanssa, joista ne polveutuvat.' 'Edellä mainittuja kaivosten kuonakasoissa kasvavia kasveja tutkittiin geneettisesti.' 'Kasvit, jotka kasvavat myrkytetyllä maaperällä eivät ole saaneet mitään uusia ominaisuuksia. Kyky sietää myrkkyjä oli niissä jo valmiina ennekuin ne joutuivat myrkytettyyn maaperään.' 'Esimerkiksi 0,16% karvamesiheinän [Holcus lanatus] yksilöistä on myrkynsietokykyisiä myös silloin, kun ne kasvavat myrkyttömässä maaperässä.'' Normaalissa kasvupaikassa myrkkyä kestävä muoto on vähemmän elinkykyinen ja esiintyy siksi vain harvoin [maksimaalisesti 0,16% karvamesiheinän tapauksessa. Myrkyllisessä maaperässä juuri tämä muoto on elinkykyisin. Myrkynsietokyky johtuu todennäköisesti siitä, että mineraalisuolojen imeytyminen maaperästä on heikentynyt.'
Uskon, että Jumalan luomien alkuperäisten lajien, kantamuotojen, perimä oli laaja ja rikas, ja että siihen rikkaaseen geneettiseen perimään sisältyi ja sisältyy tietyissä rajoissa myös muuntelumahdollisuutta, mutta uskon myös, että suuri osa muuntelusta on syntiinlankeemusta seuranneen kirouksen seurauksena alkanutta geenistöjen rappeutumista, kuten geenistöjen köyhtymistä, haitallisia mutaatioita ja muuta rappeutumista.
Arvelen, että mahdollisuus huonoihin muunnoksiin tuli mukaan sen jälkeen, kun Edenin paratiisissa ihminen lankesi syntiin olemalla tottelematon Jumalalle siten, että söi hyvän ja pahantiedon puusta, ja sen takia Jumala lausui kirouksen. Luominen sivustolla opetetaan: 'Raamattu kertoo kuinka Adamin syntiinlankeemus johti koko luomakunnan rappeutumisen alkuun Jumalan kirouksen tuloksena. On kuitenkin huomioitavaa, että kirouksen langettamisen aikoihin kaikkien eliöiden genomi oli täydellinen, eikä siinä ollut tapahtunut minkäänlaista rappeuttavaa muutosta.' Uskon siis, että osa muuntelumahdollisuuksista on peräisin Jumalan luomistyöstä, ja osa on Jumalan langettaman kirouksen jälkiseurausta.
Pekka Reinikainen tuo esille koskien ihmistä, että Jumalan luoma perimä oli täydellinen. Pekka Reinikainen kirjoittaa myös: 'Oliko DNA joskus virheetön? Tämä on ilmeistä ja se on helppo todeta soluille energiaa tuottavasta mitokondrio -soluelimestä. Mitokondrio on energialaitos, missä tuhannet dynamot pyörivät tuottaen meille ATP-polttoainetta. Näissä energialaitoksissa on oma DNA-koodi, jossa on 16 569 koodikirjainta [mtDNA]. Ne periytyvät yksinomaan äidiltä.' [Oma lisäys selvennykseksi: DNA:ta on toki muuallakin kuin mitokondrioissa, noissa muutamassa edellisessä lauseessa puhuttiin mitokondrioiden omasta DNA koodista ja sen kirjaimista.] Reinikainen kirjoittaa: 'Miehen Y-kromosomi ja äidiltä periytyvien mitokondrioiden sisältämä DNA vahvistavat Raamatun mukaisen alkuperämme'. 'Mitokondrioiden DNA-tutkimus paljasti, että kaikki ihmiset ovat hyvin läheisiä sukulaisia.' 'Ihmisten mitokondrioiden DNA on 99,9 prosenttisesti identtinen. Koodin eroavuudet, joita on keskimäärin 22, ovat eri paikoissa, joten esi-äitimme DNA voidaan rekonstruoida.' 'Yksi kopiointivirhe syntyy noin kymmenen mtDNA:n kopiointikerran jälkeen.' Pekka Reinikainen kirjoittaa: 'Ihmiskunnan mitokondrioiden DNA on 99,9 -prosenttisesti identtistä. Niihin kertyneistä mutaatioista näkyy myös, että kaikkien ihmisten yhteinen äiti, Eeva, eli noin 6 000 vuotta sitten.' 'Koska mutaatioita tapahtuu kussakin mitokondriosukupolvessa noin 0,1, yhteinen äitimme on noin 250-300 sukupolven päässä.' 'Raamatussa ilmoitettu miehen ja naisen, 6 000 vuoden taakse sijoittuva alkuperä on osoitettu todeksi tieteellisellä menetelmällä, ja uusdarvinistien väite ihmiskunnan 300 000 vuoden iästä on epätieteellinen, sillä tuossa ajassa olisimme kuolleet sukupuuttoon jo kymmeniä kertoja.'
Pekka Reinikainen tuo esiin myös, että ihmiskunnan perimää kuormittaa jo yli 2 miljoonaa peittyvää kopiointivirhettä. Käsittääkseni tuo luku siis pitää sisällään myös muut kuin mitokondrioiden geneettiset kopiointivirheet.
K. Pälikkö kirjoittaa: 'Yleisesti on voitu todeta, että perimä aina joiltain osin heikkenee siirryttäessä seuraavaan sukupolveen. Tätä on vaikea havaita silloin, kun olosuhteet paranevat ja esimerkiksi henkilökohtaiseen hygieniaan, ravintoon ja terveydenhuoltoon on tullut parannuksia.' Oma huomautus: uskon, että geneettinen perimä todellakin rappeutuu eikä kehity. Se, että ihminen on kehittänyt tekniikkaa ja lääketiedettä ei ole evoluutiota, vaan uudemmilla sukupolvilla on käytössään aikaisempien sukupolvien hankkimaa ja tallentamaa tietoa ja mahdollisuutta tutkia ja oivaltaa myös uutta ja lisää tekniikasta, hygieniasta, ravitsemuksesta ja lääketieteestä. Se, että useat tämän päivän ihmiset saattavat olla pitempiä kuin heidän isoisovanhempansa ei myöskään ole evoluutiota, vaan varmaankin johtuu useimmissa tapauksissa siitä, että he ovat saaneet lapsena monipuolisempaa, mm. vitamiinipitoisempaa ravintoa kuin heidän isoisovanhempansa.
Paula Weston kirjoittaa Luominen lehdessä: 'Jotkut piirteet voivat myös johtua mutaatioiden aiheuttamasta informaation menettämisestä. Tästähän geneettinen perimä on kärsinyt syntiinlankeemuksesta asti. Esimerkiksi punainen tukka näyttää johtuvan peritystä mutaatiosta, jossa ruskean ja mustan vä-rejä melaniinipigmentistä ei pystytäkään muodostamaan normaalisti, vaan jäljelle jäävät vain punertavat ainekset. Mutaation vuoksi myös punatukkaisten iho palaa helpommin auringossa.’ Olen lukenut myös, että melaniinipigmentin määrä vaikuttaa ihmisen ihonväriin, ja että melaniinintuotannon yksilön elimistössä säätää useampi geenipari, ja että skandinaaveilla elimistö tuottaa vähän melaniinia, ja siksi ihonväri on vaalea, mustilla taas elimistö tuottaa paljon melaniinia ja siksi ihonväri on tumma, mutta että albiinoilla on sellainen mutaatio, jossa elimistö ei tuota lainkaan melaniinia, ja ihonväri on valkoinen. Ja olen lukenut, että aasialaisille tyypillinen silmänmuoto johtuu siitä, että heidän silmäluomensa sisältävät enemmän rasvakudosta. Uskon, että Adamilla ja Eevalla ei ollut sellaista silmänmuotoa kuin aasialaisilla.
Pekka Reinikainen opettaa: 'Mutaatiot ja alleelien uudelleenjärjestäytyminen vähennysjakautumisessa pystyvät aiheuttamaan vain pieniä muutoksia jo olemassa oleviin rakenteisiin, kuten kukan väriin ja linnun nokan muotoon.’ [Alleelit ovat saman geenin vaihtoehtoisia muotoja.] Siegfried Schererin ja Reinhard Junkerin kirjoittamassa kirjassa kerrotaan: 'Mutaatiot aiheuttavat poikkeuksetta muutoksia vain olemassa olevissa rakenteissa. Tämä koskee myös valinnan kannalta positiivisia mutaatioita. Jopa äärimmäiset tapaukset kuten esimerkiksi nelisiipiset banaanikärpäsen muodot [tetraperamutantit] osoittavat saman periaatteen: muutos tapahtuu olemassaolevassa rakenteessa, joka tässä tapauksessa on siipiparin kahdentuminen. Näillä lentokyvyttömillä mutanteilla on siipisurkastumat. Usein, kuten tässäkin tapauksessa, on kyse muutoksista tai virheistä kehityksen säätelyssä [säätelygeenien mutaatiot].’
Tohtori Carl Wieland luominen lehdessä kirjoittaa: 'Koska mutaatiot ovat periaatteessa vahinkoja, ei ole mikään yllätys, että niiden havaitaan olevan suurelta osin haitallisia, kuolettavia tai merkityksettömiä organismin toiminnan tai elämisen kannalta.’ Pekka Reinikainen tuo esiin, että spontaanit mutaatiot tai jalostustyössä aiheutetut mutaatiot saattavat aiheuttaa muuntelua esim. kukkien väreissä tai banaanikärpästen siipien rakenteessa, ja että kun koiranpennun runko rakentuu emänsä kohdussa, niin mutaatiot voivat loppuvaiheessa hiukan vaikuttaa kuonon, korvien tai hännän muotoon jne. Pekka Reinikainen kirjoittaa: 'Muuntelua tapahtuu, mutta vain tietyissä rajoissa. Jalostustyötä harjoittavat ovat tästä hyvin perillä samoin kuin esimerkiksi banaanikärpäsen mutaatioiden tutkijat.’ Pekka Reinikainen tuo esille, että banaanikärpäsille on aiheutettu keinotekoisesti valtava määrä kokeellisia mutaatioita jo vuodesta 1920 lähtien, ja että sinä aikana banaanikärpäset ovat läpikäyneet kymmeniä tuhansia sukupolvia, mutta siitä huolimatta pysyneet banaanikärpäsinä.
Pekka Reinikainen opettaa: ’Enemmistö mutaatioista on haitallisia. Tämä on kiistaton tosiasia. On arvioitu, että yksi miljoonasta mutaatioista voisi olla jollakin tavoin hyödyksi. Nämäkin mutaatiot kuitenkin yleensä rikkovat jotakin sen sijaan, että rakentaisivat täysin uusia toiminnallisia kokonaisuuksia. Tässä ei tietenkään lasketa mukaan mutaatioita, jotka palauttavat aikaisemmin mutaation takia menetetyn toiminnon. Tuulisella saarella hyönteisille on etua siitä, että mutaatio vie niiltä siivet, jolloin tuuli ei puhalla niitä merelle, mutta tällöin hyötyä saatiin, kun rakenne menetettiin.’ Pekka Reinikainen opettaa: ’Eräät tutkijat esittävät, että suuri osa mutaatioista on neutraaleja. Tästä ei kuitenkaan ole mitään takeita, sillä yksi perimän koodin "kirjain" voi ottaa osaa 12-20 rakenteeseen tai toimintoon, perimän lukusuunnasta tai lukutavasta riippuen. On erittäin epätodennäköistä, että tällaisia "neutraaleja" koodin muutoksia, jotka eivät vaikuttaisi mitenkään eliön toimintaan, olisi olemassa. Koko käsite harmittomista mutaatioista on ilmeinen väärinkäsitys, joka johtuu vanhentuneesta "yksi geeni - yksi proteiini" -oppilauseesta. Nykyään tiedetään, että vain muutama prosentti DNA:sta sisältää proteiinien rakennusohjeita. Suurin osa DNA:sta koodaa erilaisia RNA-molekyylejä, jotka huolehtivat elimistön toiminnasta.’ Lääkäri Mikko Tuuliranta kirjoittaa: 'Genetiikka ei tunne neodarvinismin edellyttämiä "positiivisia" mutaatioita -haitallisia kylläkin.' 'Mitä enemmän aikaa, sitä enemmän mutaatioita, hedelmättömyyttä, syntymävikoja, sairauksia, ja nopeutunutta ikääntymistä.'
John Sandford kirjoittaa: 'Ihmisgenomin mutaatiokysymystä on lähestyttävä hienotunteisuudella, sillä ihmiset ovat tärkeitä ja mutaatiot vahingoittavat heitä. Syntymäviat koskettavat monia perheitä, joten mutaatiot eivät ole vain tilastollinen kysymys. Kokonaisuutena tarkasteltuna geneettiset sairaudet ovat katastrofaalisia. Mikäli otamme huomioon geneettiset ym. alttiudet kaikille sairauksille, on selvää, että olemme kaikki suuressa määrin mutantteja. Lisäksi lähes jokaista perhettä on kohdannut syövän aiheuttama tragedia, joka on tulosta kehomme soluissa tapahtuneista mutaatioista. Kasvava todistusaineisto osoittaa, että vanheneminen itsessään johtuu mutaatioiden kasautumisesta soluihimme. Mutaatiot ovat mittaamattoman surun lähde.'
Pekka Reinikainen opettaa, että perimässä geenit voivat olla osittain päällekkäisiä, ja jotkut niistä ovat toisten geenien sisällä, ja geenejä säätelevät DNA:n alueet voivat olla toisten geenien sisällä. Pekka Reinikainen kirjoittaa: 'Haitalliset mutaatiot ovat yleisempiä kuin hyödylliset. Tätä tosiasiaa ei voida kiistää, koska perimässä geenit ovat päällekkäin ja yksi DNA:n koodiemäs voi osallistua, jopa 12-20 eri rakenteeseen tai toimintoon.' 'Geenimutaatio geenissä 1 voi olla suotuisa ominaisuuden A kannalta, mutta epäsuotuisa C:n ja tappava D:n kannalta.' 'Hyödyllisten mutaatioiden luettelo on hämmästyttävän lyhyt ja kaikki esimerkit niistä ovat aina merkinneet informaation katoamista - ei lisääntymistä.' Pekka Reinikainen kirjoittaa: '"Hyödylliset" mutaatiot ovat usein vain määrätyissä olosuhteissa hyödyllisiä. Kun olosuhteet muuttuvat [esimerkiksi antibiootin vaikutus lakkaa], villit kannat yleensä syrjäyttävät vastustuskykyisen bakteerin, joka joutuu maksamaan ominaisuudestaan kalliin hinnan lisääntyneenä energiankulutuksena ja huonommin toimivana aineenvaihduntana. Mikäli näin ei olisi, kaikki bakteerit olisivat vastuskykyisiä.'
Myös todennäköisyyslaskenta osoittaa evoluutioteorian mahdottomaksi: peräkkäisten "hyödyllisten" mutaatioiden todennäköisyys on mahdottoman pieni. Ja ajattelen, että vaikka on joitakin mutaatioita, jotka ovat sen lajin edustajalle hyödyllisiä, esim. jos tapahtuu sellainen pieni mutaatio, että jonkin kasvin tuottama jokin aines muuttuukin myrkylliseksi ainekseksi [käsittääkseni kemiallisissa yhdisteissä pienetkin erot saattavat olla merkityksellisiä sen kannalta, onko jokin myrkyllistä vai ei], niin vaikka siitä saattaa olla kyseiselle kasville hyötyä, niin koko luomakunnan eli eliökunnan kannalta sellainen mutaatio on haitallinen. Uskon, että lajille hyödyllisiä mutaatioita on, mutta että niitä on vain erittäin pieni osa kaikista mutaatioista, ja että ne tuottavat vain vähäisiä muutoksia ja ne muutokset ovat vain jo olemassa olevissa rakenteissa ja että geneettistä informaatiota lisääviä mutaatioita ei ole löydetty eikä ole olemassa, siis että mitään uusia hyödyllisiä rakenteita sisältäviä mutaatioita ei ole eikä tule.
Ruokaviraston sivuilla sanotaan: Mikrobilääkeresistenssi [antibioottiresistenssi] bakteereilla tarkoittaa sitä, että bakteerilla on kyky vastustaa tiettyä antibioottia eli se on kyseiselle antibiootille resistentti. Vastustuskyvyn takia kyseistä antibioottia ei voi käyttää bakteerin aiheuttamien infektioiden hoitoon.' Luonnonvarakeskuksen sivuilla sanotaan: 'Moniresistentit bakteerit ovat samanaikaisesti vastustuskykyisiä vähintään kolmelle eri antibioottiryhmälle.'
Ruokaviraston sivuilla sanotaan: 'Bakteerien herkkyys lääkkeille vaihtelee. Bakteerit voivat olla luonnostaan joillekin lääkeaineille resistenttejä tai muuttua niille vastustuskykyisiksi.' Luonnonvarakeskuksen sivuilla sanotaan: 'Bakteereilla esiintyy sekä luonnollista että hankittua antibioottiresistenssiä. Bakteerien luonnollinen resistenssi on bakteerisuvulle tai -lajille tyypillinen ominaisuus, jonka seurauksena kaikki antibioottiryhmät eivät tehoa kaikkia bakteereita vastaan. Hankitulla resistenssillä tarkoitetaan sen sijaan ilmiötä, jossa aiemmin tietylle lääkeaineelle herkät kannat muuntuvat vastustuskykyisiksi eli resistenteiksi.'
Jatta Kielenniva kirjoittaa: 'Antimikrobiresistenssin geenit ja niiden siirtämismekanismit ovat olleet olemassa jo ennen kuin antimikrobilääkkeitä on käytetty [Giguere ym 2013]'
Don Batten opettaa koskien antibioottiresistenssiä bakteerien välisestä geeninsiirrosta: 'Nykyään tiedetään, että bakteerisolu voi saada antibiootin hajottamiskyvyn toiselta bakteerilta, joka on jo vastustuskykyinen.
Käsittääkseni siinä, että jollekin bakteerille, jolla ei ole antibioottiresistenssiä, muodostuu antibioottiresistenssi on siis useimmiten kyse siitä että bakteeri [kutsutaan vaikka bakteeri b] hankkii itselleen joltain toiselta bakteerilta [kutsutaan bakteeri c :ksi] sillä toisella bakteerilla [c:llä] jo olemassa olevia resistenssigeenejä, siis että ne geenit tulevat bakteeri b:lle bakteeri c:ltä , eli siis bakteeri b ei tee niitä, vaan kuten seuraavassa Jatta Kielennivan tekstissä sanotaan: 'Transduktiossa resistenssimekanismi siirtyy resistentistä bakteerista bakteriofagin välityksellä toiseen bakteeriin [Koulu & Tuomisto2007, Giguère 2013, Lindsay 2014] ja 'Transduktiossa, transformaatiossa ja konjugaatiossa herkkä bakteeri hankkii vieraita resistenssigeenejä ulkopuoleltaan [Koulu & Tuomisto 2007, Lindsay 2014]. Näistä mekanismeista puhutaan myös yhteisnimellä horisontaalinen geeninsiirto. Siirtyminen on mahdollista bakteerista toiseen jopa eri lajien välillä [Alibayov 2014, Lindsay 2014].' Kielennivan tekstistä käy ilmi, että noiden kolmen resistenssinhankkimismekanismin lisäksi myös spontaani mutaatio, mutatoituminen, on yksi neljästä resistenssinhankkimismenetelmästä, mutta kuten Kielenniva kirjoittaa 'Mutatoitumista tapahtuu jatkuvasti, mutta resistenssin kehittyminen tällä mekanismilla on harvinaista [Giguère um. 2013]. On huomioitavaa, että erilaiset bakteerien stressitekijät, kuten antibiooteille altistuminen, lisäävät bakteerisolujen mutatoitumisen esiintymistiheyttä [Giguère ym. 2013]' Kielenniva toi esille myös, että resistenssi voi olla seurauksena myös vieraiden geenien hankkimisen ja mutaation yhdistelmästä.
Kielenniva kirjoittaa resistenssimekanismismeista: 'Resistenssimekanismit voidaan jakaa neljään eri ryhmään. Ensimmäisen ryhmän mekanismi on vähentää antibiootin tunkeutumista bakteerin soluseinän läpi, jolloin estetään antibiootin pääseminen kohteeseensa. Toisen ryhmän mekanismi on erittää antibiootti ulos bakteerisolusta joko tavallisia tai erityisiä erityskanavia pitkin. Kolmannen ryhmän mekanismi on hajottaa antibiootti joko solun ulkona tai sisällä. Neljännen ryhmän mekanismissa antibiootilta estetään pääsy kohteeseensa joko suojaamalla kohde toisella molekyylillä tai muokkaamalla kohdetta [Giguère ym. 2013].'
Kuten jo aiemmin todettiin, Kielenniva kirjoittaa koskien mutatoitumista, [siis mutaatioita] ja resistenssiä: 'Mutatoitumista tapahtuu jatkuvasti, mutta resistenssin kehittyminen tällä mekanismilla on harvinaista [Giguère um. 2013] Don Batten opettaa koskien antibioottiresistenssiä, että antibiootin vaikutuskohteen muuttamisessa 'mutaatiot rikkovat olemassa olevia toimintoja sen sijaan, että ne kehittäisivät jonkin uuden mekanismin, johon sisältyisi uusien entsyymien ja proteiinien toiminta.' Don Batten opettaa koskien antibioottiresistenssiä, että lääkkeen kohteeseen pääsyn rajoittamisessa 'mutaatiot tuhoavat solun normaalin toiminnan eivätkä luo uusia geenejä, uusia proteiineja tai entsyymejä' ja että 'mutaatiot "rikkovat" geenejä, jotka valmistavat bakteerien pumppuja tai ohjaavat niiden tuotantoa.'
Don Batten kirjoittaa: 'Eräät bakteerit tuottavat pieniä määriä penisillinaasia hajottaakseen niiden elinympäristössä luonnollisesti esiintyvät pienet penisilliinimäärät, mutta eivät tuota sitä riittävästi selviytyäkseen potilaille annetusta määrästä. Penisillinaasin valmistusta rajoittavassa järjestelmässä tapahtuva mutaatio voi johtaa siihen, että bakteeri tuottaa penisillinaasia paljon enemmän, ja bakteerista tulee vastustuskykyinen. Mutta samalla tavoin kuin joissakin aikaisemmin mainituissa tapauksissa nämä vastustuskykyiset bakteerit, jotka eivät enää pysty hallitsemaan penisillinaasin tuotantoaan, jäävät luonnossa alakynteen verrattuna bakteereihin, jotka eivät tuhlaa niukkoja voimavarojaan penisillinaasin liikatuottoon.'
Don Batten opettaa koskien antibioottiresistenssiä, että silloin kun antibioottia on runsaasti ympäristössä, 'luonnonvalinta suosii vastustuskykyisiä kantoja. Vaikka luonnonvalinta selittää vastustuskyvyn säilymisen tällaisessa tilanteessa, se ei kuitenkaan selitä sen syntymistä. Vastustuskyky johtuu olemassa olevan järjestelmän muokkaamisesta [yleensä sen rikkomisesta] tai vastustuskyvyn antavien geenien siirtämisestä bakteerilta toiselle.'
Pekka Reinikainen kirjoittaa koskien antibioottiresistenssiä ja kasvien ja hyönteisten vastustuskykyä myrkyille, käsittääkseni hän tarkoittaa sellaisia bakteereita, joilla ei ole luontaista resistenssiä: 'Jos antibioottiresistenssistä olisi bakteereille todella etua luonnossa, luulisi kaikkien bakteerien olevan resistenttejä. Todellisuudessa resistentit bakteerit väistyvät kilpailussa, koska ne maksavat vastustuskyvystä usein hintana korkeamman energiankulutuksen tai huonommin toimivan aineenvaihdunnan, kuten myrkyille vastustuskykyiset kasvitkin. Tässäkin kyseessä on informaation tuhoutuminen, vaikka siitä oli hetkellisesti erityisolosuhteissa hyötyä. Koska spesifinen informaatio kuitenkin vähenee, tämä ei kelpaa esimerkiksi mekanismista, joka on synnyttänyt monimuotoisen luonnon sisältämän informaation [Lee Spetner, Not by Chance].
Uskon, että bakteereissa tapahtuneet sellaiset mutaatiot, jotka saavat aikaan antibioottiresistenssiä, ovat varmaankin yksinkertaisia eivätkä monimutkaisia. Olen lukenut, että luontainen resistenssi antibiooteille aiheutuu monilla bakteereilla niiden läpäisemättömästä tai huonosti läpäisevästä soluseinästä. Ja olen lukenut, että kun käytetään imipeneemi-antibioottia, niin Pseudomonas aeruginosa -bakteerien joukossa syntyy sellaisia mutatoituneita bakteereja, joilta puuttuu seinämästään sellainen huokosproteiini, jota edellytettäisiin imipeneemi-lääkkeen läpäisyyn, joten ne ovat siis resistenttejä imipeneemille. Siinäkin tapauksessa on siis kyse informaation menettämisestä, eikä suinkaan mistään kehityksestä, mutaation seurauksena puuttuu se tietty huokosproteiini. Uskon että monimutkaisemmat resistenssimekanismit tulevat bakteerille toiselta bakteerilta horisontaalisella geeninsiirrolla [esim bakteeri b saa bakteerilta c geenejä] , eivätkä mutaatiosta. Kuten Kielenniva kirjoittaa: 'Transduktiossa, transformaatiossa ja konjugaatiossa herkkä bakteeri hankkii vieraita resistenssigeenejä ulkopuoleltaan [Koulu & Tuomisto 2007, Lindsay 2014]. Näistä mekanismeista puhutaan myös yhteisnimellä horisontaalinen geeninsiirto.' Kielenniva kirjoittaa: 'Kliinisissä kokeissa on osoitettu suurimman osan antimikrobiresistenssistä olevan peräisin bakteerisolun oman kromosomiston ulkopuolelta [Giguère ym. 2013].'
Pekka Reinikainen kirjoittaa: 'Raamatussa käytetty sana laji ei välttämättä vastaa ihmisen muodostamaa lajikäsitettä. On mahdollista, että Raamatussa luotu laji tai lajityyppi vastaisi suunnilleen nykyluokituksen heimotasoa.'
Wikipedia: 'Populaatiolla tarkoitetaan tavallisesti samalla alueella vuorovaikutuksessa eläviä saman lajin yksilöitä.' Luominen blogissa kirjoitetaan: 'Kun alkuperäinen populaatio jakaantuu [esim. kahdeksi] osapopulaatioksi, tulee eri populaatioihin yleensä erilaiset alleelit, joten osapopulaation geneettinen variaatio on pienempi kuin alkuperäisen emopopulaation. Mikäli osapopulaatioon päätyy jostain geenistä ainoastaan rappeutuneita alleeleita, se on geneettisesti emopopulaatiota rappeutuneempi [köyhempi]. Mikäli osapopulaatiot pysyvät erillään toisistaan riittävän pitkän aikaa, niissä tapahtuu myös erilaisia mutaatioita. Näistä kahdesta seikasta johtuen osapopulaatiot voivat muuttua ajan saatossa niin erilaisiksi, että eivät enää kykene lisääntymään kohdatessaan. Biologisen lajimääritelmän mukaan tällöin kyseessä on kaksi eri lajia. Näin kantalaji voi lajiutua kahdeksi tai useammaksi tytärlajiksi.'
Eräs esimerkki edellä mainitun kaltaisesta lienee hevoset ja aasit. Olen lukenut opetettavan ja uskon, että hevoset, seeprat ja aasit polveutuvat samasta luodusta kantamuodosta, ja että aasin ja hevosen jälkeläiset muulit ovat yleensä hedelmättömiä, joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta. Toinen esimerkki on eräs sammakko. Leopardisammakko on sammakko, joka ilmeisesti on saanut nimensä täplistään, jotka muistuttavat leopardin täpliä. Siegfrid Schererin ja Reinnhard Junkerin kirjoittamassa kirjassa kerrotaan siitä ja sille keinohedelmöityksellä tehdyitä kokeista mm. seuraavasti, että 'Leopardisammakko esiintyy Kanadasta aina pohjoisen Meksikon lahdelle asti. Jos pohjoisen rodun edustaja risteytyy tiettyjen eteläisten rotujen kanssa, syntyy vain jo varhaisvaiheessa kuolevia alkioita.' 'Kirjassa todetaan myös koskien kyseistä sammakkoa että 'Tärkeää ei ole maantieteellinen ero vaan missä määrin rodut ovat lisääntymismielessä olleet erossa toisistaan. Vermontin ja Costa Rican [etäisyys 6000 km] rodut tuottavat elinkykyisiä jälkeläisiä. Vermontin ja Houstonin alueen [etäisyys 2400 km] rotujen risteymät kuolevat sikiönkehityksen aikana.
Siinä Schererin ja Junkerin kirjoittamassa kirjassa kirjoitetaan: 'Kun populaatiosta A eriytyy osa, sisältää osapopulaation R1 geenivarasto r1 pääsääntöisesti vain osan alkuperäisen kokonaisgeenivaraston g alleelijoukosta. Esimerkiksi harvinaiset alleelit voivat kadota osapopulaatiosta.' Kirjassa tuodaan esille myös, että jokainen uuteen elinympäristöön eriytynyt uusi rotu omaa siksi köyhemmän geenivaraston. 'Eriytyneiden rotujen geenivarastot ovat alkuperäiseen populaatioon nähden yhä köyhempiä eli niissä on yhä rajoitetumpi määrä eri alleeleja. Siksi osapopulaation mahdollisten alleelikombinaatioiden määrä on huomattavasti vähäisempi kuin alkuperäisen populaation: rekombinaatiomahdollisuudet ovat pienentyneet. Tämä merkitsee, että eriytyneillä roduilla tai lajeilla on vähäisempi muuntelumahdollisuus, joka riippuu eri alleelien lukumäärästä ja mahdollisista alleeliyhdistelmistä. Tästä seuraa, että ne voivat entistä huonommin sopeutua muuttuviin ympäristöolosuhteisiin, koska niiden sopeutumiskyky on heikentynyt. Köyhtyneen geenivaraston omaavilla roduilla on huonompi mahdollisuus sopeutua ympäristön muutoksiin kuin rikkaan geenivaraston omaavilla alkuperäislajeilla. Ne ovat siksi suuremmassa vaarassa kuolla sukupuuttoon.' [Kombinaatio - yhdistelmä, alleeli - saman geenin vaihtoehtoinen muoto.]
Muistan kun koulussa opettaja kertoi, että joku oli aikoinaan todennut erään suomalaisen saaren asukkaista, että heidät tunnistaa ulkonäöltä, siis kasvoista, sen saaren asukkaiksi. Varmaan entisaikaan oli niin, että sillä pohjoisella saarella asuneet ihmiset olivat sukupolvien ajan avioituneet enimmäkseen saman saaren asukkaiden kanssa, ja geenistö oli sen verran eriytynyt mantereella asuvien geenistöstä, että saaren asukkaiden ulkonäössä saattoi huomata samankaltaisia piirteitä.
Pekka Reinikainen kirjoittaa: 'Galapagossaarten sirkut, nämä "Darwinin peipot", eivät todista uusdarvinismia, vaan sen, että pitkän aikavälin säätyypistä riippuen, vahvanokkaisia on enemmän, kun siemenet ovat kovia ja sateiden jälkeen sironokkaiset menestyvät. Ne kertovat Luojasta, joka on ennalta varustanut luomansa lajityypin sen tarvitsemalla geenivalikoimalla. Luomakunta on ennalta varustettu kohtaamaan muuttuvia olosuhteita, joita se ei aikaisemmin ollut kokenut. Tämä tulee erityisen hyvin esiin epigenetiikan kohdalla.' Siegfrid Schererin ja Reinhard Junkerin kirjassa tuodaan lisäksi esiin, että Galapagossaarten sirkkujen muunnoksista monet risteytyvät keskenään, saavat keskenään jälkeläisiä, että kyse ei ole eri lajeista. Olen lukenut opetettavan, että suuret muutokset mm. lämpötilassa, ruokavaliossa ja sokeiden luolakalojen tapauksessa myös valon puuttuminen ja valo voivat laukaista Jumalan asettamia epigeneettisiä säätelymekanismeja. Lämpötilan vaikutuksen säätelymekanismeihin voi huomata siinäkin, että jos pitää jotain kotieläintä pitkälle syksyyn ulkona, sille kasvaa paksumpi turkki kuin jos se olisi ollut sisätiloissa lämpimämmässä. Joissain tapauksissa niiden Jumalan asettamien epigeneettisten säätelymekanismien laukeaminen näkyy selkeämmin niiden eliöiden jälkipolvissa kuin niissä joiden kohdalla suuri ruokavaliomuutos, lämpötilamuutos tai muutos valoisuudessa alkoi. Esimerkiksi eräiltä pimeässä eläviltä luolakaloilta on epigeneettisten säätelymekanismien laukeamisen takia jääneet sukupolvien saatossa silmät pois, silmien rakentumiseen vaikuttavia geenejä on ollut ikään kuin kytkettynä pois päältä, mutta kun niitä silmättömiä kaloja on siirretty valoisaan ympäristöön, niin osalle jälkeläisistä on kasvanut silmät. Se, että geenien pois päältä kytkemisen takia väliaikaisesti menetetty Jumalan luoma ominaisuus palautuu, ei suinkaan ole evoluutiota, vaan Jumalan asettamaa epigeneettistä säätelymekanismia. Samaten eräiden raunioliskojen kohdalla, joita asui sellaisella saarella, jossa ne söivät pelkästään hyönteisiä, tapahtui suuren ruokavaliomuutoksen aiheuttamaa Jumalan asettaman epigeneettisen säätelyjärjestelmän mekanismien laukeamista, kun niitä raunioliskoja siirrettiin sellaiselle saarelle, jossa niiden ruokavalio koostui pelkästään kasviksista, koska hyönteisiä ei ollut saatavilla. Ne tarvitsivat enemmän puruvoimaa kasvisruokavalioon. Toinen merkittävä tekijä kyseisessä tapauksessa on se, että siirretyn liskopopulaation geenistö on tietenkin köyhempi kuin sen aiemmalla asuinsaarella olleen liskopopulaation geenistö, koska siirretty populaatio oli pienempi eikä tuonut siten mukanaan kaikkia mahdollisia alleeleja; kuten Siegfrid Schererin ja Reinhard Junkerin kirjassa sanotaan: ’Alleelikombinaatioiden määrä on huomattavasti vähäisempi kuin alkuperäisen populaation’. Kolmas tekijä on se, että ne, joilla oli suurempaa puruvoimaa, menestyivät. Siellä uudella asuinsaarella asuvien liskojen jälkipolvien päänmuodossa useiden liskosukupolvien kuluttua oli havaittavissa eroavaisuutta sen toisen saaren liskopopulaatioon verrattuna, ja myös niiden suolistossa oli tapahtunut Jumalan asettaman epigeneettisen säätelymekanismin - jonka suuri ruokavaliomuutos laukaisi - aiheuttamaa pientä muuntelua verrattuna sillä toisella saarella asuneeseen hyönteisiä syövään liskopopulaatioon.
Calvin Smith kirjoittaa Luominen lehdessä: 'Vähitellen on löydetty yhä enemmän todisteita, jotka ovat sopusoinnussa sen kanssa, mitä tiedämme, nimittäin, että dinosaurukset ja muut olennot elivät ja kuolivat kaikki samaan aikaan. Monien hämmästykseksi ankat, oravat, vesinokkaeläin, majavan ja mäyrän kaltaiset olennot on kaikki löydetty "dinosaurusajan" kalliokerroksista yhdessä mehiläisten, torakoiden, sammakoiden ja mäntypuiden kanssa. Ainakin joidenkin dinojen on täytynyt selvitä elossa suhteellisen äskettäisiin aikoihin asti – esimerkkinä todiste Yhdistyneen kuningaskunnan [eli Britannian] dinosauruskuvailuista 1400-luvulta ja kambodshalainen stegosaurus, joka on päätelty vuosisatojen [mutta todennäköisesti ei vuosituhansien] ikäiseksi.’ [Olen lukenut, että eräässä englantilaisessa kronikassa, joka on vuodelta 1405, kerrotaan vahinkoa tehneestä lohikäärmeesta, se oli maaseudulla Sudburyn paikkeilla, lähellä Buresin kaupunkia, tappanut ja syönyt paimenen ja monta lammasta. Ja piispa Bellin haudan ympärillä Carlislen Katedraalissa on kaiverrettu koristeeksi vuosisatoja sitten dinosauruksen näköisiä eläimiä, ja kambodshalaisen rakennuksen seinään on kaiverrettu vuosisatoja sitten stegosaurusta muistuttavan eläimen kuva. Mm. myös kauppias ja tutkimusmatkailija Marco Polo, joka eli vuosina 1254 – 1324 kuvaili nähneensä Kiinassa sellaisia eläimiä, joiden ulkonäkö vaikuttaa dinosaurukselta. Lääkäri Pekka Reinikainen kirjoittaa: 'Fossiileista eristetään yhä useammin orgaanista alkuperää olevia aineita.' 'Pehmytkudokset ja valkuaisaineet eivät voi säilyä maaperästä esiin kaivetuissa fossiileissa vuosimiljoonia. Pehmytkudokset rakentuvat pääosin valkuaisaineista.' 'Maaperän pieneliöt käyttävät paljon energiaa sisältävät valkuaisaine- ja muut biomolekyylit ravinnokseen välittömästi. Anaerobiset bakteerit tekevät saman myös hapettomissa olosuhteissa' 'Dinosaurusten ja muiden sukupuuttoon kuolleiden eläinten ja kasvien jäännöksiä on löydetty hyvin monilta alueilta aina Alaskaa, Etelämannerta ja Huippuvuoria myöten. Dinosaurusten kivettyneiden luiden sisältä on löydetty toistuvasti pehmytkudoksia. Dinosaurusten fossiilien ympäriltä on löydetty niiden nahkaa.’ [Jotain /joitain niistä eläimistä, mitä nykyisin nimitetään dinosauruksiksi, oli ennen tapana nimittää lohikäärmeiksi.] Pekka Reinikainen kirjoittaa, että 'Vanha tiedekirja Historia animalum kertoo, että lohikäärmeitä oli vielä 1500-luvulla, mutta että ne olivat hyvin harvinaisia ja kooltaan pienentyneitä.' Richard Fangard kirjoittaa Luominen lehdessä koskien Dracorex hogwartsiaa ja sen pääkalloa. 'Se on silmiinpistävämpi kuin useimmat dinosaurukset koska se näyttää siltä, miltä useimmat ihmiset kuvittelevat lohikäärmeiden näyttävän. Ja kuitenkin tämä on oikea eläin! Lähes täydellinen pääkallo ja useita niskanikamia löydettiin toukokuussa 2003 Yhdysvalloista, Hell Creekin muodostumasta Etelä-Dakotan luoteisosasta, ja sittemmin se lahjoitettiin Indianapolisin lastenmuseoon.' Pekka Reinikainen kirjoittaa: 'Myös Raamattu mainitsee lentävät käärmeet Jes 14:29.' Lisäisin tuohon, että lisäksi Raamatussa on myös mm. sana tannîn, joka KJV:ssä on käännetty useimmiten sanalla dragon ja toiseksi useiten sanalla serpent. Pekka Reinikainen kirjoittaa: 'Englannissa Carrog nimisiä lohikäärmeitä on surmattu läpi vuosisatojen aina vuoteen 1693 asti. Nimi on säilynyt edelleen joissakin paikannimissä. Llanbaradan-y-Garrog nimisen paikkakunnan kirkkoon on kaiverrettu hirviön kuva.' [Oma huomatus, käsittääkseni Llanbaradan-y-Garreg sijaitsee Walesissa eikä Englannissa.]
Jos nyt halutaan käyttää sanaa dinosaurus eli hirmulisko, niin uskon, että Jumala loi useampia erilaisia dinosauruksia, siis, että kaikki nk. dinosaurukset eli nk. hirmuliskot eivät polveudu samasta lajista. Uskon, että vedenpaisumuksessa kuoli paljon nk. dinosauruksia, ja vedenpaisumuksen seurauksena kuolleista dinosauruksista muodostui fossileja, mutta että Noan arkissa oli myös dinosauruksia, isommista lajeista varmaan poikasia, joten uskon siis että dinosauruksia eli myös vedenpaisumuksen jälkeen. Ja olen lukenut, että hiljattain on paljastunut, että jotkut dinosaurukset, joita on luultu eri lajeiksi, ovatkin saman lajin eri ikäisiä yksilöitä. Ja mielestäni mm. komodonvaraani, joka on erittäin suuri lisko on kyllä melkoinen hirmulisko sekin, ja ovatpa jotkut muutkin nykyisin elävät krokotiilit nekin aika hirmuisia hampailtaan ja kooltaan. Eräs Nicolle kirjoitti netissä huhtikuussa 2025: 'Niin valtava alligaattori, että se muistuttaa dinosaurusta, nähtiin kävelemässä golfkentällä, jättäen sekä golfarit että netin käyttäjät hämmästyneiksi. Tapaus sattui Ocean Course -golfkentällä Kiawah Islandilla, Etelä-Carolinassa [Yhdysvallat], mikä sai golfarit keskeyttämään pelinsä nähdäkseen alligaattorin matkalla läheiseen lampeen. Rick Golfs jakoi videon tilanteesta X-profiilissaan [entinen Twitter], ja se levisi nopeasti viraaliksi.'
Jos nyt joku tahtoo käyttää isoista terävähampaisista liskoista nimitystä dinosaurus eli hirmulisko, niin kun katsoo kuvaa komodonvaraanista, niin mielestäni voi sanoa, että hirmuliskoja elää nykyäänkin. Ja viime vuosisatoinakin on ollut monia havaintoja [osa toki on varmaan erehdyksiä tai valetta, mutta osa totta] vesistöissä elävistä sellaisista isoista liskoista, jotka eivät ole krokotiileja, olen lukenut, että niistä kirjoitettiin silloisissa sanomalehdissäkin. Luin kahdesta eri kirjasta eräästä havainnosta Japanissa, jossa Zuiyo Maru niminen troolari oli saanut trooliinsa ison kuolleen liskon, joka oli jo alkanut mädäntyä. Sitä pidettiin joutsenliskona, nimi varmaan johtuu sen pitkästä kaulasta, [se ei siis ole mikään joutsen eikä lintu vaan pitkäkaulainen lisko]. Olen nähnyt siitä Zuiyo Marun trooliin päätyneestä liskosta valokuvan kirjassa Unohdettu Genesis ja mielestäni se todellakin näyttää liskolta, pitkäkaulaiselta liskolta. Siinä kirjassa kerrotaan, että Japanissa se liskolöytö oli suuri uutinen ja siitä liskosta julkaistiin postimerkkikin, mutta länsimedia pysyi huomattavan hiljaa. Nykyisin niitä havaintoja isoista vesistöissä elävistä liskoista on varmaan vähemmän, kun vesistöjen saastuminen on edennyt ja sellaiset havainnot varmaankin pyritään tahallaan häivyttämään selittämällä ne esim. jättiläishaiksi.
Ylen nettisivulta 16.5.2024, Anniina Walliuksen tekstiä: 'Jättiläinen vai lohikäärme? Kumpaa veikkaisit, jos löytäisit kivettyneen kaksimetrisen luun tai parikymmensenttisen hampaan etkä olisi koskaan kuullut dinosauruksista?' 'Kun liuskekivikaivokset alkoivat yleistyä Englannissa Oxfordshiren kreivikunnassa 1600-luvulla, niistäkin löytyi selvästi ikivanhoja luita. Aikansa käsityksen mukaan ne olivat kuuluneet eläimille, jotka Raamatun kuvailema vedenpaisumus oli hukuttanut joitakin tuhansia vuosia sitten.'
Lääkäri Pekka Reinikainen kirjoittaa: 'Kun ihmisten luomisesta oli kulunut 10 sukupolvea, vedenpaisumus tuli. Se aiheutti väestöön ankaran pullonkaulan. Hengissä selvisi vain 8 ihmistä, joista 6 muodosti 3 lapsia saavaa pariskuntaa.' 'Vedenpaisumus tapahtui noin 1600 vuotta luomisen jälkeen. Kaikkien suuren syvyyden lähteiden puhkeaminen hajotti yhtenäisen alkumantereen ja pisti laatat liikkeelle kävelyvauhtia. Syvyyden mineraaleihin [mm. ringwodiitti, joka löytyi neljä vuotta sitten] sitoutunut vesi purkautui näiden tulivuorien tuhkan mukana taivaalle ja satoi alas. Tuliperäinen toiminta jatkui jopa 500 vuotta vedenpaisumuksen jälkeen. Siitä purkautunut tuhka varjosti mantereet, ja lämpimästä merivedestä haihtunut vesi sai aikaan 500 vuotta kestäneen lumisateen kylmien mantereiden ylle. Syntyi jääkausi, joka ulottui aina Keski-Eurooppaan asti. Sen reunoilla ihmiset asuivat luolissa, mutta Saharassa satoi vettä; koko valtava alue oli rehevän kasvuston peitossa, ja Egypti kukoisti ja pyramidit rakennettiin. Kun tulivuoritoiminta lakkasi, sateet vähenivät, mannerjäätiköt sulivat noin 200 vuodessa ja Sahara muuttui hiekkaerämaaksi.'
K. Pälikkö kirjoittaa: 'Vuonna1918 sir James Frazer julkaisi tutkimuksen; "Folklore in the Old Testament", jossa on selvitetty 138 eri puolilla maailmaa olevan alkuperäisväestön perimätietoa. Kaikilla näillä oli esivanhempina kahdeksan koko silloisen maailman tuhonneesta tulvasta selviytynyttä ihmistä. Kirjan julkaisun jälkeen samaa perimätietoa on löytynyt jo yli kahden sadan kansan taustasta. Vanhimmat kirjallisessa muodossa olevat vedenpaisumuksesta ja sitä edeltäneestä luomistapahtumasta kertovat tekstit ovat n. vuodelta 2500 eKr. Teksti kuuluu Historian Kirja -kokoelmiin, joka on kirjoitettu kiinalaisilla käsitekuvioilla. Tarkimman tiedon alkutapahtumista ja vedenpaisumuksesta antaa Raamattu alkuluvuissaan, jotka Mooses aikanaan taltioi Jumalan käskystä kirjalliseen muotoon käytössään olleiden aineistojen ja perimätiedon pohjalta.
Lääkäri M. Tuuliranta kirjoittaa: 'Hevoseläinten tapaan myös kaikki suuret kissat, leijona, tiikeri, jaguaari, puuma, leopardi jne. voivat risteytyä [osa vain eläintarhoissa], vaikka kaikki jälkeläiset eivät olekaan lisääntymiskykyisiä. Nykyään kaikki kissat, suuret ja pienet luetaankin samaan lajityyppiin [biologiseen perusryhmään]. Tämä puhuu sen puolesta, että kaikilla on ollut yhteinen kantamuoto [ei kovin kauan aikaa sitten]. Mitokondrio-DNA -tutkimukset ovat osoittaneet, että vielä antiikin aikana Euraasiassa eli leijonan ja lumileopardin hybridejä. Susi ja kojootti voivat risteytyä. Myös ketun ja kesykoiran risteymiä on kuvattu.' 'Kissojen ja koirien tapaan myös kaikki nykyiset hevoseläimet [hevonen, aasi, seepra] risteytyvät, vaikka osa jälkeläisistä onkin steriilejä, kuten muuli [hevonen/aasi]. Mutta aina on poikkeuksia; tunnetaan ainakin 70 muulia, jotka ovat saaneet varsoja. Itse olen nähnyt kuvan seepran ja aasin hybridistä [eläintarhassa].' Pekka Reinikainen kirjoittaa: 'Luoduissa eläimissä tapahtunut muuntelu [esim. västäräkki ja keltavästäräkki] voi johtaa myöhemmin lajiutumiseen [esim. harmaalokki ja selkälokki].' Uusia rotuja [alalajeja] muodostuu, 'mutta samalla vähenevä geenivarasto aiheuttaa joidenkin lajien sukupuuttoon kuolemisen. Jos laumaan jää liian vähän yksilöitä, sukusiitoksen vaara lisääntyy, ja sillä voi olla vakavia seurauksia perimän kannalta. Näin juuri on ilmeisesti käymässä gebardille.’ Eliöissä, lukuunottamatta rappeutumista ja turmeltumista, ei ole tapahtunut suuria biologisia muutoksia. Kalasta ei ole tullut matelijaa eikä matelijasta lintua tai nisäkästä, eikä apinasta ihmistä. Mutta uskon, että on muodostunut uusia rotuja, [joita jotkut tahtovat nimittää myös 'uusiksi lajeiksi' tai alalajeiksi], esim., että Jumala loi näätäeläimen ja siitä alkuperäisestä näätäeläimestä ovat peräisin ainakin näädät, mäyrät, ahmat, kärpät, lumikot, hillerit, saukot ja minkit, ja että Jumala loi karhueläimen, josta ovat peräisin karhut ja pandat, ja että Jumalan luomasta alkuperäisestä hevoseläimesta ovat peräisin hevoset, seeprat, aasit ja ponit.
Käyttämiäni lähteitä:
Pekka Reinikainen: Unohdettu Genesis, [Pekka Reinikaisen vanhempaa tuotantoa, mielestäni melko hyvä kirja, vaikka siinä joitain sellaisia lauseita onkin, josta olen eri mielta tai ainakin muotoilisin ne toisella tavalla.]
Pekka Reinikainen: Dinosaurusten arvoitus ja Raamattu
Pekka Reinikaisen blogi
Pekka Reinikainen: Seitsemän päivää jakaa kristityt, [Koska kirja sisältää varsin tiukan kopiointikiellon, niin vain yksi virke lainattu. En suosittele, joukossa myös huonoa tekstiä]
Kimmo Pälikkö: Taustaa kirjasarja, [En suosittele, joukossa myös huonoa tekstiä.]
Luominen lehti, eri numeroita, [En suosittele, joukossa myös huonoa tekstiä.]
Luominen blogi [En suosittele, enkä myöskään kaikkia muita M. Tuulirannan tekstejä.]
Reinhard Junker ja Siegfried Scherer: Evoluutio -kriittinen analyysi, [En suosittele, joukossa myös huonoa tekstiä.]
John Sandford: Eliökunta rappeutuu, [Mielestäni se on melko hyvä kirja, mutta mukana myös hieman sellaista tekstiä, josta olen eri mieltä.]
J. Kielenniva: Muutokset penisilliiniresistenssin esiintymisessä stafylokokkien aiheuttamissa utaretulehduksissa Helsingin Yliopiston Tuotanto-eläinsairaalan alueella. Pro Gradu työ, Helsingin Yliopisto, Eläinlääketieteen laitos. [Huom. tuosta tekstissä lainaamissani kohdissa käsitellään antimikrobiresistenssiä yleisesti, ei siis pelkästään stafylokokkibakteerien antimikrobiresistenssiä.]
[En siis suosittele Luominen lehteä enkä Luominen blogia, enkä Luominen ry:n julkaisemia kirjoja, koska mielestäni niissä on joukossa myös huonoa tekstiä, [mm. sellaista, jossa tuodaan liikaa esille evoluutioteoriaa], vaan varoitan sellaisesta, ja olen sitä mieltä, että Pekka Reinikaisen [ainakin tähän asti] kirjoittamat luomista käsittelevät kirjat ovat parempia. Mutta mielestäni vaikuttaa siltä, että Pekka Reinikainen käyttää vastustaessaan evoluutioteorian valheita lisänä myös purevaa ivaa evoluutioteorian valheita vastaan, ja vaikka evoluutioteorian monet valheet ovatkin hulluja, niin en silti pidä purevan ivan melko runsasta käyttöä tekstissä tarpeellisena enkä rakentavana. Luterilainen Pekka Reinikainen, joka ei ole vanhoillislestadiolainen, opettaa jonkin verran myös Raamattua, enkä ole aivan kaikista hänen opetuksistaan samaa mieltä.]
Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen, Jumala loi Adamin ja Eevan, mutta uskon, että Jumala ei ole erikseen luonut jokaisen ihmisen ruumista, mutta että Hän on luonut jokaisen ihmisen sielun. Ja uskon, että nk. 'neandertalilaiset' eivät olleet mitään apinaihmisiä, vaan ihmisiä, joilla oli jokin vamma, epämuodostuma tai sairaus, ja onhan nykyisinkin sellaisia yksittäisiä ihmisiä, joilla on jokin nk. 'neandertalilaisille' tyypillinen kasvonpiirre. On tiedossa, että sukupolvia jatkunut sisäsiittoisuus jossakin eristäytyneessä yhteisössä, [esim. joillain saarilla], voi aiheuttaa epämuodostumia, samoin, joidenkni ravintoaineiden puute. Jumala loi myös alkuperäisen apinan, josta ovat peräisin kaikki apinat, mm. gorillat, orangit, paviaanit ja marakatit, mutta ihminen ei todellakaan ole peräisin apinasta. Ja mitään ihmisen ja apinan välimuotoja ei ole koskaan ollut, ne mitä sellaisiksi väitetään ovat joko ihmisiä tai apinoita, tai valheellisesti rakennettuja huijauksia.
Lääkäri Pekka Reinikainen opettaa: 'Luonnossa tapahtuu muutoksia.' 'Luodut lajit rikkaine geenistöineen sopeutuvat luonnonnoloihin.' 'Luotu kantamuoto sisältää perimässään muuntelumahdollisuuksien kirjon.' Pekka Reinikainen opettaa: 'Eliöiden perimässä oleva sopeutumismahdollisuuksien kirjo antaa luonnonolosuhteille mahdollisuuden valita.' 'Sopeutumisen ja ominaisuuksien täytyy siis olla jo olemassa eläinpopulaation geenivarastossa, ennen kuin luonnonvalinta voi valita niistä kuhunkin ekologiseen tilanteeseen sopivimman. Luonnonvalinta ei siis voi selittää uusien ominaisuuksien alkuperää, koska niiden täytyy olla jo olemassa, ennen kuin luonto voi valita niistä.' Pekka Reinikainen tuo esille, että esimerkiksi jos jokin seutu muuttuu ilmastoltaan kuivemmaksi, niin sellaiset kasvit, joiden geenivarastossa on perinnöllisen muuntelun mahdollisuus olemassa juuren pidentämistä tai lehden pinnan rakenteen muuttamista varten, reagoivat ilmaston muuttumiseen kuivemmaksi kasvattamalla syvemmälle ulottuvat juuret tai vahakerroksen lehtien päälle. 'Kasvityypin geenistössä siis täytyy jo olla valmiina geeni, joka rakentaa pitemmän juuren, ja geeni, joka on ohjelmoitu valmiiksi erilaisen lehden tekemistä varten.'
Siegfried Schererin ja Reinhard Junkerin kirjoittamassa kirjassa kerrotaan seuraava tapaus Etelä-Englannista, joka siinä kirjassa luetaan kasvien luonnolliseksi muunteluksi, mutta itse ajattelen, että kyseisentyyppinen muuntelu, se että mineraalisuolojen imeytyminen maaperästä kasviin on heikentynyt, saattaa olla geneettistä rappeutumista, jota ei Edenin puutarhassa ollut: 'Raskasmetallien saastuttamilla kaivosalueilla maat ovat niin saastuneita, että tuulen sinne tuomat siemenet eivät yleensä idä tai alkaessaan itää, kuolevat nopeasti. Muutamat harvat yksilöt kykenevät kuitenkin kasvamaan ja lisääntymään. Niiden jälkeläisetkin kykenevät kasvamaan myrkytetyllä maalla. Geneettiset tutkimukset ovat osoittaneet, että kuonakasassa kasvavat kasvit tuskin [tai ei ollenkaan] kykenevät risteytymään ympäristön myrkyttömillä alueilla olevien muotojen kanssa, joista ne polveutuvat.' 'Edellä mainittuja kaivosten kuonakasoissa kasvavia kasveja tutkittiin geneettisesti.' 'Kasvit, jotka kasvavat myrkytetyllä maaperällä eivät ole saaneet mitään uusia ominaisuuksia. Kyky sietää myrkkyjä oli niissä jo valmiina ennekuin ne joutuivat myrkytettyyn maaperään.' 'Esimerkiksi 0,16% karvamesiheinän [Holcus lanatus] yksilöistä on myrkynsietokykyisiä myös silloin, kun ne kasvavat myrkyttömässä maaperässä.'' Normaalissa kasvupaikassa myrkkyä kestävä muoto on vähemmän elinkykyinen ja esiintyy siksi vain harvoin [maksimaalisesti 0,16% karvamesiheinän tapauksessa. Myrkyllisessä maaperässä juuri tämä muoto on elinkykyisin. Myrkynsietokyky johtuu todennäköisesti siitä, että mineraalisuolojen imeytyminen maaperästä on heikentynyt.'
Uskon, että Jumalan luomien alkuperäisten lajien, kantamuotojen, perimä oli laaja ja rikas, ja että siihen rikkaaseen geneettiseen perimään sisältyi ja sisältyy tietyissä rajoissa myös muuntelumahdollisuutta, mutta uskon myös, että suuri osa muuntelusta on syntiinlankeemusta seuranneen kirouksen seurauksena alkanutta geenistöjen rappeutumista, kuten geenistöjen köyhtymistä, haitallisia mutaatioita ja muuta rappeutumista.
Arvelen, että mahdollisuus huonoihin muunnoksiin tuli mukaan sen jälkeen, kun Edenin paratiisissa ihminen lankesi syntiin olemalla tottelematon Jumalalle siten, että söi hyvän ja pahantiedon puusta, ja sen takia Jumala lausui kirouksen. Luominen sivustolla opetetaan: 'Raamattu kertoo kuinka Adamin syntiinlankeemus johti koko luomakunnan rappeutumisen alkuun Jumalan kirouksen tuloksena. On kuitenkin huomioitavaa, että kirouksen langettamisen aikoihin kaikkien eliöiden genomi oli täydellinen, eikä siinä ollut tapahtunut minkäänlaista rappeuttavaa muutosta.' Uskon siis, että osa muuntelumahdollisuuksista on peräisin Jumalan luomistyöstä, ja osa on Jumalan langettaman kirouksen jälkiseurausta.
Pekka Reinikainen tuo esille koskien ihmistä, että Jumalan luoma perimä oli täydellinen. Pekka Reinikainen kirjoittaa myös: 'Oliko DNA joskus virheetön? Tämä on ilmeistä ja se on helppo todeta soluille energiaa tuottavasta mitokondrio -soluelimestä. Mitokondrio on energialaitos, missä tuhannet dynamot pyörivät tuottaen meille ATP-polttoainetta. Näissä energialaitoksissa on oma DNA-koodi, jossa on 16 569 koodikirjainta [mtDNA]. Ne periytyvät yksinomaan äidiltä.' [Oma lisäys selvennykseksi: DNA:ta on toki muuallakin kuin mitokondrioissa, noissa muutamassa edellisessä lauseessa puhuttiin mitokondrioiden omasta DNA koodista ja sen kirjaimista.] Reinikainen kirjoittaa: 'Miehen Y-kromosomi ja äidiltä periytyvien mitokondrioiden sisältämä DNA vahvistavat Raamatun mukaisen alkuperämme'. 'Mitokondrioiden DNA-tutkimus paljasti, että kaikki ihmiset ovat hyvin läheisiä sukulaisia.' 'Ihmisten mitokondrioiden DNA on 99,9 prosenttisesti identtinen. Koodin eroavuudet, joita on keskimäärin 22, ovat eri paikoissa, joten esi-äitimme DNA voidaan rekonstruoida.' 'Yksi kopiointivirhe syntyy noin kymmenen mtDNA:n kopiointikerran jälkeen.' Pekka Reinikainen kirjoittaa: 'Ihmiskunnan mitokondrioiden DNA on 99,9 -prosenttisesti identtistä. Niihin kertyneistä mutaatioista näkyy myös, että kaikkien ihmisten yhteinen äiti, Eeva, eli noin 6 000 vuotta sitten.' 'Koska mutaatioita tapahtuu kussakin mitokondriosukupolvessa noin 0,1, yhteinen äitimme on noin 250-300 sukupolven päässä.' 'Raamatussa ilmoitettu miehen ja naisen, 6 000 vuoden taakse sijoittuva alkuperä on osoitettu todeksi tieteellisellä menetelmällä, ja uusdarvinistien väite ihmiskunnan 300 000 vuoden iästä on epätieteellinen, sillä tuossa ajassa olisimme kuolleet sukupuuttoon jo kymmeniä kertoja.'
Pekka Reinikainen tuo esiin myös, että ihmiskunnan perimää kuormittaa jo yli 2 miljoonaa peittyvää kopiointivirhettä. Käsittääkseni tuo luku siis pitää sisällään myös muut kuin mitokondrioiden geneettiset kopiointivirheet.
K. Pälikkö kirjoittaa: 'Yleisesti on voitu todeta, että perimä aina joiltain osin heikkenee siirryttäessä seuraavaan sukupolveen. Tätä on vaikea havaita silloin, kun olosuhteet paranevat ja esimerkiksi henkilökohtaiseen hygieniaan, ravintoon ja terveydenhuoltoon on tullut parannuksia.' Oma huomautus: uskon, että geneettinen perimä todellakin rappeutuu eikä kehity. Se, että ihminen on kehittänyt tekniikkaa ja lääketiedettä ei ole evoluutiota, vaan uudemmilla sukupolvilla on käytössään aikaisempien sukupolvien hankkimaa ja tallentamaa tietoa ja mahdollisuutta tutkia ja oivaltaa myös uutta ja lisää tekniikasta, hygieniasta, ravitsemuksesta ja lääketieteestä. Se, että useat tämän päivän ihmiset saattavat olla pitempiä kuin heidän isoisovanhempansa ei myöskään ole evoluutiota, vaan varmaankin johtuu useimmissa tapauksissa siitä, että he ovat saaneet lapsena monipuolisempaa, mm. vitamiinipitoisempaa ravintoa kuin heidän isoisovanhempansa.
Paula Weston kirjoittaa Luominen lehdessä: 'Jotkut piirteet voivat myös johtua mutaatioiden aiheuttamasta informaation menettämisestä. Tästähän geneettinen perimä on kärsinyt syntiinlankeemuksesta asti. Esimerkiksi punainen tukka näyttää johtuvan peritystä mutaatiosta, jossa ruskean ja mustan vä-rejä melaniinipigmentistä ei pystytäkään muodostamaan normaalisti, vaan jäljelle jäävät vain punertavat ainekset. Mutaation vuoksi myös punatukkaisten iho palaa helpommin auringossa.’ Olen lukenut myös, että melaniinipigmentin määrä vaikuttaa ihmisen ihonväriin, ja että melaniinintuotannon yksilön elimistössä säätää useampi geenipari, ja että skandinaaveilla elimistö tuottaa vähän melaniinia, ja siksi ihonväri on vaalea, mustilla taas elimistö tuottaa paljon melaniinia ja siksi ihonväri on tumma, mutta että albiinoilla on sellainen mutaatio, jossa elimistö ei tuota lainkaan melaniinia, ja ihonväri on valkoinen. Ja olen lukenut, että aasialaisille tyypillinen silmänmuoto johtuu siitä, että heidän silmäluomensa sisältävät enemmän rasvakudosta. Uskon, että Adamilla ja Eevalla ei ollut sellaista silmänmuotoa kuin aasialaisilla.
Pekka Reinikainen opettaa: 'Mutaatiot ja alleelien uudelleenjärjestäytyminen vähennysjakautumisessa pystyvät aiheuttamaan vain pieniä muutoksia jo olemassa oleviin rakenteisiin, kuten kukan väriin ja linnun nokan muotoon.’ [Alleelit ovat saman geenin vaihtoehtoisia muotoja.] Siegfried Schererin ja Reinhard Junkerin kirjoittamassa kirjassa kerrotaan: 'Mutaatiot aiheuttavat poikkeuksetta muutoksia vain olemassa olevissa rakenteissa. Tämä koskee myös valinnan kannalta positiivisia mutaatioita. Jopa äärimmäiset tapaukset kuten esimerkiksi nelisiipiset banaanikärpäsen muodot [tetraperamutantit] osoittavat saman periaatteen: muutos tapahtuu olemassaolevassa rakenteessa, joka tässä tapauksessa on siipiparin kahdentuminen. Näillä lentokyvyttömillä mutanteilla on siipisurkastumat. Usein, kuten tässäkin tapauksessa, on kyse muutoksista tai virheistä kehityksen säätelyssä [säätelygeenien mutaatiot].’
Tohtori Carl Wieland luominen lehdessä kirjoittaa: 'Koska mutaatiot ovat periaatteessa vahinkoja, ei ole mikään yllätys, että niiden havaitaan olevan suurelta osin haitallisia, kuolettavia tai merkityksettömiä organismin toiminnan tai elämisen kannalta.’ Pekka Reinikainen tuo esiin, että spontaanit mutaatiot tai jalostustyössä aiheutetut mutaatiot saattavat aiheuttaa muuntelua esim. kukkien väreissä tai banaanikärpästen siipien rakenteessa, ja että kun koiranpennun runko rakentuu emänsä kohdussa, niin mutaatiot voivat loppuvaiheessa hiukan vaikuttaa kuonon, korvien tai hännän muotoon jne. Pekka Reinikainen kirjoittaa: 'Muuntelua tapahtuu, mutta vain tietyissä rajoissa. Jalostustyötä harjoittavat ovat tästä hyvin perillä samoin kuin esimerkiksi banaanikärpäsen mutaatioiden tutkijat.’ Pekka Reinikainen tuo esille, että banaanikärpäsille on aiheutettu keinotekoisesti valtava määrä kokeellisia mutaatioita jo vuodesta 1920 lähtien, ja että sinä aikana banaanikärpäset ovat läpikäyneet kymmeniä tuhansia sukupolvia, mutta siitä huolimatta pysyneet banaanikärpäsinä.
Pekka Reinikainen opettaa: ’Enemmistö mutaatioista on haitallisia. Tämä on kiistaton tosiasia. On arvioitu, että yksi miljoonasta mutaatioista voisi olla jollakin tavoin hyödyksi. Nämäkin mutaatiot kuitenkin yleensä rikkovat jotakin sen sijaan, että rakentaisivat täysin uusia toiminnallisia kokonaisuuksia. Tässä ei tietenkään lasketa mukaan mutaatioita, jotka palauttavat aikaisemmin mutaation takia menetetyn toiminnon. Tuulisella saarella hyönteisille on etua siitä, että mutaatio vie niiltä siivet, jolloin tuuli ei puhalla niitä merelle, mutta tällöin hyötyä saatiin, kun rakenne menetettiin.’ Pekka Reinikainen opettaa: ’Eräät tutkijat esittävät, että suuri osa mutaatioista on neutraaleja. Tästä ei kuitenkaan ole mitään takeita, sillä yksi perimän koodin "kirjain" voi ottaa osaa 12-20 rakenteeseen tai toimintoon, perimän lukusuunnasta tai lukutavasta riippuen. On erittäin epätodennäköistä, että tällaisia "neutraaleja" koodin muutoksia, jotka eivät vaikuttaisi mitenkään eliön toimintaan, olisi olemassa. Koko käsite harmittomista mutaatioista on ilmeinen väärinkäsitys, joka johtuu vanhentuneesta "yksi geeni - yksi proteiini" -oppilauseesta. Nykyään tiedetään, että vain muutama prosentti DNA:sta sisältää proteiinien rakennusohjeita. Suurin osa DNA:sta koodaa erilaisia RNA-molekyylejä, jotka huolehtivat elimistön toiminnasta.’ Lääkäri Mikko Tuuliranta kirjoittaa: 'Genetiikka ei tunne neodarvinismin edellyttämiä "positiivisia" mutaatioita -haitallisia kylläkin.' 'Mitä enemmän aikaa, sitä enemmän mutaatioita, hedelmättömyyttä, syntymävikoja, sairauksia, ja nopeutunutta ikääntymistä.'
John Sandford kirjoittaa: 'Ihmisgenomin mutaatiokysymystä on lähestyttävä hienotunteisuudella, sillä ihmiset ovat tärkeitä ja mutaatiot vahingoittavat heitä. Syntymäviat koskettavat monia perheitä, joten mutaatiot eivät ole vain tilastollinen kysymys. Kokonaisuutena tarkasteltuna geneettiset sairaudet ovat katastrofaalisia. Mikäli otamme huomioon geneettiset ym. alttiudet kaikille sairauksille, on selvää, että olemme kaikki suuressa määrin mutantteja. Lisäksi lähes jokaista perhettä on kohdannut syövän aiheuttama tragedia, joka on tulosta kehomme soluissa tapahtuneista mutaatioista. Kasvava todistusaineisto osoittaa, että vanheneminen itsessään johtuu mutaatioiden kasautumisesta soluihimme. Mutaatiot ovat mittaamattoman surun lähde.'
Pekka Reinikainen opettaa, että perimässä geenit voivat olla osittain päällekkäisiä, ja jotkut niistä ovat toisten geenien sisällä, ja geenejä säätelevät DNA:n alueet voivat olla toisten geenien sisällä. Pekka Reinikainen kirjoittaa: 'Haitalliset mutaatiot ovat yleisempiä kuin hyödylliset. Tätä tosiasiaa ei voida kiistää, koska perimässä geenit ovat päällekkäin ja yksi DNA:n koodiemäs voi osallistua, jopa 12-20 eri rakenteeseen tai toimintoon.' 'Geenimutaatio geenissä 1 voi olla suotuisa ominaisuuden A kannalta, mutta epäsuotuisa C:n ja tappava D:n kannalta.' 'Hyödyllisten mutaatioiden luettelo on hämmästyttävän lyhyt ja kaikki esimerkit niistä ovat aina merkinneet informaation katoamista - ei lisääntymistä.' Pekka Reinikainen kirjoittaa: '"Hyödylliset" mutaatiot ovat usein vain määrätyissä olosuhteissa hyödyllisiä. Kun olosuhteet muuttuvat [esimerkiksi antibiootin vaikutus lakkaa], villit kannat yleensä syrjäyttävät vastustuskykyisen bakteerin, joka joutuu maksamaan ominaisuudestaan kalliin hinnan lisääntyneenä energiankulutuksena ja huonommin toimivana aineenvaihduntana. Mikäli näin ei olisi, kaikki bakteerit olisivat vastuskykyisiä.'
Myös todennäköisyyslaskenta osoittaa evoluutioteorian mahdottomaksi: peräkkäisten "hyödyllisten" mutaatioiden todennäköisyys on mahdottoman pieni. Ja ajattelen, että vaikka on joitakin mutaatioita, jotka ovat sen lajin edustajalle hyödyllisiä, esim. jos tapahtuu sellainen pieni mutaatio, että jonkin kasvin tuottama jokin aines muuttuukin myrkylliseksi ainekseksi [käsittääkseni kemiallisissa yhdisteissä pienetkin erot saattavat olla merkityksellisiä sen kannalta, onko jokin myrkyllistä vai ei], niin vaikka siitä saattaa olla kyseiselle kasville hyötyä, niin koko luomakunnan eli eliökunnan kannalta sellainen mutaatio on haitallinen. Uskon, että lajille hyödyllisiä mutaatioita on, mutta että niitä on vain erittäin pieni osa kaikista mutaatioista, ja että ne tuottavat vain vähäisiä muutoksia ja ne muutokset ovat vain jo olemassa olevissa rakenteissa ja että geneettistä informaatiota lisääviä mutaatioita ei ole löydetty eikä ole olemassa, siis että mitään uusia hyödyllisiä rakenteita sisältäviä mutaatioita ei ole eikä tule.
Ruokaviraston sivuilla sanotaan: Mikrobilääkeresistenssi [antibioottiresistenssi] bakteereilla tarkoittaa sitä, että bakteerilla on kyky vastustaa tiettyä antibioottia eli se on kyseiselle antibiootille resistentti. Vastustuskyvyn takia kyseistä antibioottia ei voi käyttää bakteerin aiheuttamien infektioiden hoitoon.' Luonnonvarakeskuksen sivuilla sanotaan: 'Moniresistentit bakteerit ovat samanaikaisesti vastustuskykyisiä vähintään kolmelle eri antibioottiryhmälle.'
Ruokaviraston sivuilla sanotaan: 'Bakteerien herkkyys lääkkeille vaihtelee. Bakteerit voivat olla luonnostaan joillekin lääkeaineille resistenttejä tai muuttua niille vastustuskykyisiksi.' Luonnonvarakeskuksen sivuilla sanotaan: 'Bakteereilla esiintyy sekä luonnollista että hankittua antibioottiresistenssiä. Bakteerien luonnollinen resistenssi on bakteerisuvulle tai -lajille tyypillinen ominaisuus, jonka seurauksena kaikki antibioottiryhmät eivät tehoa kaikkia bakteereita vastaan. Hankitulla resistenssillä tarkoitetaan sen sijaan ilmiötä, jossa aiemmin tietylle lääkeaineelle herkät kannat muuntuvat vastustuskykyisiksi eli resistenteiksi.'
Jatta Kielenniva kirjoittaa: 'Antimikrobiresistenssin geenit ja niiden siirtämismekanismit ovat olleet olemassa jo ennen kuin antimikrobilääkkeitä on käytetty [Giguere ym 2013]'
Don Batten opettaa koskien antibioottiresistenssiä bakteerien välisestä geeninsiirrosta: 'Nykyään tiedetään, että bakteerisolu voi saada antibiootin hajottamiskyvyn toiselta bakteerilta, joka on jo vastustuskykyinen.
Käsittääkseni siinä, että jollekin bakteerille, jolla ei ole antibioottiresistenssiä, muodostuu antibioottiresistenssi on siis useimmiten kyse siitä että bakteeri [kutsutaan vaikka bakteeri b] hankkii itselleen joltain toiselta bakteerilta [kutsutaan bakteeri c :ksi] sillä toisella bakteerilla [c:llä] jo olemassa olevia resistenssigeenejä, siis että ne geenit tulevat bakteeri b:lle bakteeri c:ltä , eli siis bakteeri b ei tee niitä, vaan kuten seuraavassa Jatta Kielennivan tekstissä sanotaan: 'Transduktiossa resistenssimekanismi siirtyy resistentistä bakteerista bakteriofagin välityksellä toiseen bakteeriin [Koulu & Tuomisto2007, Giguère 2013, Lindsay 2014] ja 'Transduktiossa, transformaatiossa ja konjugaatiossa herkkä bakteeri hankkii vieraita resistenssigeenejä ulkopuoleltaan [Koulu & Tuomisto 2007, Lindsay 2014]. Näistä mekanismeista puhutaan myös yhteisnimellä horisontaalinen geeninsiirto. Siirtyminen on mahdollista bakteerista toiseen jopa eri lajien välillä [Alibayov 2014, Lindsay 2014].' Kielennivan tekstistä käy ilmi, että noiden kolmen resistenssinhankkimismekanismin lisäksi myös spontaani mutaatio, mutatoituminen, on yksi neljästä resistenssinhankkimismenetelmästä, mutta kuten Kielenniva kirjoittaa 'Mutatoitumista tapahtuu jatkuvasti, mutta resistenssin kehittyminen tällä mekanismilla on harvinaista [Giguère um. 2013]. On huomioitavaa, että erilaiset bakteerien stressitekijät, kuten antibiooteille altistuminen, lisäävät bakteerisolujen mutatoitumisen esiintymistiheyttä [Giguère ym. 2013]' Kielenniva toi esille myös, että resistenssi voi olla seurauksena myös vieraiden geenien hankkimisen ja mutaation yhdistelmästä.
Kielenniva kirjoittaa resistenssimekanismismeista: 'Resistenssimekanismit voidaan jakaa neljään eri ryhmään. Ensimmäisen ryhmän mekanismi on vähentää antibiootin tunkeutumista bakteerin soluseinän läpi, jolloin estetään antibiootin pääseminen kohteeseensa. Toisen ryhmän mekanismi on erittää antibiootti ulos bakteerisolusta joko tavallisia tai erityisiä erityskanavia pitkin. Kolmannen ryhmän mekanismi on hajottaa antibiootti joko solun ulkona tai sisällä. Neljännen ryhmän mekanismissa antibiootilta estetään pääsy kohteeseensa joko suojaamalla kohde toisella molekyylillä tai muokkaamalla kohdetta [Giguère ym. 2013].'
Kuten jo aiemmin todettiin, Kielenniva kirjoittaa koskien mutatoitumista, [siis mutaatioita] ja resistenssiä: 'Mutatoitumista tapahtuu jatkuvasti, mutta resistenssin kehittyminen tällä mekanismilla on harvinaista [Giguère um. 2013] Don Batten opettaa koskien antibioottiresistenssiä, että antibiootin vaikutuskohteen muuttamisessa 'mutaatiot rikkovat olemassa olevia toimintoja sen sijaan, että ne kehittäisivät jonkin uuden mekanismin, johon sisältyisi uusien entsyymien ja proteiinien toiminta.' Don Batten opettaa koskien antibioottiresistenssiä, että lääkkeen kohteeseen pääsyn rajoittamisessa 'mutaatiot tuhoavat solun normaalin toiminnan eivätkä luo uusia geenejä, uusia proteiineja tai entsyymejä' ja että 'mutaatiot "rikkovat" geenejä, jotka valmistavat bakteerien pumppuja tai ohjaavat niiden tuotantoa.'
Don Batten kirjoittaa: 'Eräät bakteerit tuottavat pieniä määriä penisillinaasia hajottaakseen niiden elinympäristössä luonnollisesti esiintyvät pienet penisilliinimäärät, mutta eivät tuota sitä riittävästi selviytyäkseen potilaille annetusta määrästä. Penisillinaasin valmistusta rajoittavassa järjestelmässä tapahtuva mutaatio voi johtaa siihen, että bakteeri tuottaa penisillinaasia paljon enemmän, ja bakteerista tulee vastustuskykyinen. Mutta samalla tavoin kuin joissakin aikaisemmin mainituissa tapauksissa nämä vastustuskykyiset bakteerit, jotka eivät enää pysty hallitsemaan penisillinaasin tuotantoaan, jäävät luonnossa alakynteen verrattuna bakteereihin, jotka eivät tuhlaa niukkoja voimavarojaan penisillinaasin liikatuottoon.'
Don Batten opettaa koskien antibioottiresistenssiä, että silloin kun antibioottia on runsaasti ympäristössä, 'luonnonvalinta suosii vastustuskykyisiä kantoja. Vaikka luonnonvalinta selittää vastustuskyvyn säilymisen tällaisessa tilanteessa, se ei kuitenkaan selitä sen syntymistä. Vastustuskyky johtuu olemassa olevan järjestelmän muokkaamisesta [yleensä sen rikkomisesta] tai vastustuskyvyn antavien geenien siirtämisestä bakteerilta toiselle.'
Pekka Reinikainen kirjoittaa koskien antibioottiresistenssiä ja kasvien ja hyönteisten vastustuskykyä myrkyille, käsittääkseni hän tarkoittaa sellaisia bakteereita, joilla ei ole luontaista resistenssiä: 'Jos antibioottiresistenssistä olisi bakteereille todella etua luonnossa, luulisi kaikkien bakteerien olevan resistenttejä. Todellisuudessa resistentit bakteerit väistyvät kilpailussa, koska ne maksavat vastustuskyvystä usein hintana korkeamman energiankulutuksen tai huonommin toimivan aineenvaihdunnan, kuten myrkyille vastustuskykyiset kasvitkin. Tässäkin kyseessä on informaation tuhoutuminen, vaikka siitä oli hetkellisesti erityisolosuhteissa hyötyä. Koska spesifinen informaatio kuitenkin vähenee, tämä ei kelpaa esimerkiksi mekanismista, joka on synnyttänyt monimuotoisen luonnon sisältämän informaation [Lee Spetner, Not by Chance].
Uskon, että bakteereissa tapahtuneet sellaiset mutaatiot, jotka saavat aikaan antibioottiresistenssiä, ovat varmaankin yksinkertaisia eivätkä monimutkaisia. Olen lukenut, että luontainen resistenssi antibiooteille aiheutuu monilla bakteereilla niiden läpäisemättömästä tai huonosti läpäisevästä soluseinästä. Ja olen lukenut, että kun käytetään imipeneemi-antibioottia, niin Pseudomonas aeruginosa -bakteerien joukossa syntyy sellaisia mutatoituneita bakteereja, joilta puuttuu seinämästään sellainen huokosproteiini, jota edellytettäisiin imipeneemi-lääkkeen läpäisyyn, joten ne ovat siis resistenttejä imipeneemille. Siinäkin tapauksessa on siis kyse informaation menettämisestä, eikä suinkaan mistään kehityksestä, mutaation seurauksena puuttuu se tietty huokosproteiini. Uskon että monimutkaisemmat resistenssimekanismit tulevat bakteerille toiselta bakteerilta horisontaalisella geeninsiirrolla [esim bakteeri b saa bakteerilta c geenejä] , eivätkä mutaatiosta. Kuten Kielenniva kirjoittaa: 'Transduktiossa, transformaatiossa ja konjugaatiossa herkkä bakteeri hankkii vieraita resistenssigeenejä ulkopuoleltaan [Koulu & Tuomisto 2007, Lindsay 2014]. Näistä mekanismeista puhutaan myös yhteisnimellä horisontaalinen geeninsiirto.' Kielenniva kirjoittaa: 'Kliinisissä kokeissa on osoitettu suurimman osan antimikrobiresistenssistä olevan peräisin bakteerisolun oman kromosomiston ulkopuolelta [Giguère ym. 2013].'
Pekka Reinikainen kirjoittaa: 'Raamatussa käytetty sana laji ei välttämättä vastaa ihmisen muodostamaa lajikäsitettä. On mahdollista, että Raamatussa luotu laji tai lajityyppi vastaisi suunnilleen nykyluokituksen heimotasoa.'
Wikipedia: 'Populaatiolla tarkoitetaan tavallisesti samalla alueella vuorovaikutuksessa eläviä saman lajin yksilöitä.' Luominen blogissa kirjoitetaan: 'Kun alkuperäinen populaatio jakaantuu [esim. kahdeksi] osapopulaatioksi, tulee eri populaatioihin yleensä erilaiset alleelit, joten osapopulaation geneettinen variaatio on pienempi kuin alkuperäisen emopopulaation. Mikäli osapopulaatioon päätyy jostain geenistä ainoastaan rappeutuneita alleeleita, se on geneettisesti emopopulaatiota rappeutuneempi [köyhempi]. Mikäli osapopulaatiot pysyvät erillään toisistaan riittävän pitkän aikaa, niissä tapahtuu myös erilaisia mutaatioita. Näistä kahdesta seikasta johtuen osapopulaatiot voivat muuttua ajan saatossa niin erilaisiksi, että eivät enää kykene lisääntymään kohdatessaan. Biologisen lajimääritelmän mukaan tällöin kyseessä on kaksi eri lajia. Näin kantalaji voi lajiutua kahdeksi tai useammaksi tytärlajiksi.'
Eräs esimerkki edellä mainitun kaltaisesta lienee hevoset ja aasit. Olen lukenut opetettavan ja uskon, että hevoset, seeprat ja aasit polveutuvat samasta luodusta kantamuodosta, ja että aasin ja hevosen jälkeläiset muulit ovat yleensä hedelmättömiä, joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta. Toinen esimerkki on eräs sammakko. Leopardisammakko on sammakko, joka ilmeisesti on saanut nimensä täplistään, jotka muistuttavat leopardin täpliä. Siegfrid Schererin ja Reinnhard Junkerin kirjoittamassa kirjassa kerrotaan siitä ja sille keinohedelmöityksellä tehdyitä kokeista mm. seuraavasti, että 'Leopardisammakko esiintyy Kanadasta aina pohjoisen Meksikon lahdelle asti. Jos pohjoisen rodun edustaja risteytyy tiettyjen eteläisten rotujen kanssa, syntyy vain jo varhaisvaiheessa kuolevia alkioita.' 'Kirjassa todetaan myös koskien kyseistä sammakkoa että 'Tärkeää ei ole maantieteellinen ero vaan missä määrin rodut ovat lisääntymismielessä olleet erossa toisistaan. Vermontin ja Costa Rican [etäisyys 6000 km] rodut tuottavat elinkykyisiä jälkeläisiä. Vermontin ja Houstonin alueen [etäisyys 2400 km] rotujen risteymät kuolevat sikiönkehityksen aikana.
Siinä Schererin ja Junkerin kirjoittamassa kirjassa kirjoitetaan: 'Kun populaatiosta A eriytyy osa, sisältää osapopulaation R1 geenivarasto r1 pääsääntöisesti vain osan alkuperäisen kokonaisgeenivaraston g alleelijoukosta. Esimerkiksi harvinaiset alleelit voivat kadota osapopulaatiosta.' Kirjassa tuodaan esille myös, että jokainen uuteen elinympäristöön eriytynyt uusi rotu omaa siksi köyhemmän geenivaraston. 'Eriytyneiden rotujen geenivarastot ovat alkuperäiseen populaatioon nähden yhä köyhempiä eli niissä on yhä rajoitetumpi määrä eri alleeleja. Siksi osapopulaation mahdollisten alleelikombinaatioiden määrä on huomattavasti vähäisempi kuin alkuperäisen populaation: rekombinaatiomahdollisuudet ovat pienentyneet. Tämä merkitsee, että eriytyneillä roduilla tai lajeilla on vähäisempi muuntelumahdollisuus, joka riippuu eri alleelien lukumäärästä ja mahdollisista alleeliyhdistelmistä. Tästä seuraa, että ne voivat entistä huonommin sopeutua muuttuviin ympäristöolosuhteisiin, koska niiden sopeutumiskyky on heikentynyt. Köyhtyneen geenivaraston omaavilla roduilla on huonompi mahdollisuus sopeutua ympäristön muutoksiin kuin rikkaan geenivaraston omaavilla alkuperäislajeilla. Ne ovat siksi suuremmassa vaarassa kuolla sukupuuttoon.' [Kombinaatio - yhdistelmä, alleeli - saman geenin vaihtoehtoinen muoto.]
Muistan kun koulussa opettaja kertoi, että joku oli aikoinaan todennut erään suomalaisen saaren asukkaista, että heidät tunnistaa ulkonäöltä, siis kasvoista, sen saaren asukkaiksi. Varmaan entisaikaan oli niin, että sillä pohjoisella saarella asuneet ihmiset olivat sukupolvien ajan avioituneet enimmäkseen saman saaren asukkaiden kanssa, ja geenistö oli sen verran eriytynyt mantereella asuvien geenistöstä, että saaren asukkaiden ulkonäössä saattoi huomata samankaltaisia piirteitä.
Pekka Reinikainen kirjoittaa: 'Galapagossaarten sirkut, nämä "Darwinin peipot", eivät todista uusdarvinismia, vaan sen, että pitkän aikavälin säätyypistä riippuen, vahvanokkaisia on enemmän, kun siemenet ovat kovia ja sateiden jälkeen sironokkaiset menestyvät. Ne kertovat Luojasta, joka on ennalta varustanut luomansa lajityypin sen tarvitsemalla geenivalikoimalla. Luomakunta on ennalta varustettu kohtaamaan muuttuvia olosuhteita, joita se ei aikaisemmin ollut kokenut. Tämä tulee erityisen hyvin esiin epigenetiikan kohdalla.' Siegfrid Schererin ja Reinhard Junkerin kirjassa tuodaan lisäksi esiin, että Galapagossaarten sirkkujen muunnoksista monet risteytyvät keskenään, saavat keskenään jälkeläisiä, että kyse ei ole eri lajeista. Olen lukenut opetettavan, että suuret muutokset mm. lämpötilassa, ruokavaliossa ja sokeiden luolakalojen tapauksessa myös valon puuttuminen ja valo voivat laukaista Jumalan asettamia epigeneettisiä säätelymekanismeja. Lämpötilan vaikutuksen säätelymekanismeihin voi huomata siinäkin, että jos pitää jotain kotieläintä pitkälle syksyyn ulkona, sille kasvaa paksumpi turkki kuin jos se olisi ollut sisätiloissa lämpimämmässä. Joissain tapauksissa niiden Jumalan asettamien epigeneettisten säätelymekanismien laukeaminen näkyy selkeämmin niiden eliöiden jälkipolvissa kuin niissä joiden kohdalla suuri ruokavaliomuutos, lämpötilamuutos tai muutos valoisuudessa alkoi. Esimerkiksi eräiltä pimeässä eläviltä luolakaloilta on epigeneettisten säätelymekanismien laukeamisen takia jääneet sukupolvien saatossa silmät pois, silmien rakentumiseen vaikuttavia geenejä on ollut ikään kuin kytkettynä pois päältä, mutta kun niitä silmättömiä kaloja on siirretty valoisaan ympäristöön, niin osalle jälkeläisistä on kasvanut silmät. Se, että geenien pois päältä kytkemisen takia väliaikaisesti menetetty Jumalan luoma ominaisuus palautuu, ei suinkaan ole evoluutiota, vaan Jumalan asettamaa epigeneettistä säätelymekanismia. Samaten eräiden raunioliskojen kohdalla, joita asui sellaisella saarella, jossa ne söivät pelkästään hyönteisiä, tapahtui suuren ruokavaliomuutoksen aiheuttamaa Jumalan asettaman epigeneettisen säätelyjärjestelmän mekanismien laukeamista, kun niitä raunioliskoja siirrettiin sellaiselle saarelle, jossa niiden ruokavalio koostui pelkästään kasviksista, koska hyönteisiä ei ollut saatavilla. Ne tarvitsivat enemmän puruvoimaa kasvisruokavalioon. Toinen merkittävä tekijä kyseisessä tapauksessa on se, että siirretyn liskopopulaation geenistö on tietenkin köyhempi kuin sen aiemmalla asuinsaarella olleen liskopopulaation geenistö, koska siirretty populaatio oli pienempi eikä tuonut siten mukanaan kaikkia mahdollisia alleeleja; kuten Siegfrid Schererin ja Reinhard Junkerin kirjassa sanotaan: ’Alleelikombinaatioiden määrä on huomattavasti vähäisempi kuin alkuperäisen populaation’. Kolmas tekijä on se, että ne, joilla oli suurempaa puruvoimaa, menestyivät. Siellä uudella asuinsaarella asuvien liskojen jälkipolvien päänmuodossa useiden liskosukupolvien kuluttua oli havaittavissa eroavaisuutta sen toisen saaren liskopopulaatioon verrattuna, ja myös niiden suolistossa oli tapahtunut Jumalan asettaman epigeneettisen säätelymekanismin - jonka suuri ruokavaliomuutos laukaisi - aiheuttamaa pientä muuntelua verrattuna sillä toisella saarella asuneeseen hyönteisiä syövään liskopopulaatioon.
Calvin Smith kirjoittaa Luominen lehdessä: 'Vähitellen on löydetty yhä enemmän todisteita, jotka ovat sopusoinnussa sen kanssa, mitä tiedämme, nimittäin, että dinosaurukset ja muut olennot elivät ja kuolivat kaikki samaan aikaan. Monien hämmästykseksi ankat, oravat, vesinokkaeläin, majavan ja mäyrän kaltaiset olennot on kaikki löydetty "dinosaurusajan" kalliokerroksista yhdessä mehiläisten, torakoiden, sammakoiden ja mäntypuiden kanssa. Ainakin joidenkin dinojen on täytynyt selvitä elossa suhteellisen äskettäisiin aikoihin asti – esimerkkinä todiste Yhdistyneen kuningaskunnan [eli Britannian] dinosauruskuvailuista 1400-luvulta ja kambodshalainen stegosaurus, joka on päätelty vuosisatojen [mutta todennäköisesti ei vuosituhansien] ikäiseksi.’ [Olen lukenut, että eräässä englantilaisessa kronikassa, joka on vuodelta 1405, kerrotaan vahinkoa tehneestä lohikäärmeesta, se oli maaseudulla Sudburyn paikkeilla, lähellä Buresin kaupunkia, tappanut ja syönyt paimenen ja monta lammasta. Ja piispa Bellin haudan ympärillä Carlislen Katedraalissa on kaiverrettu koristeeksi vuosisatoja sitten dinosauruksen näköisiä eläimiä, ja kambodshalaisen rakennuksen seinään on kaiverrettu vuosisatoja sitten stegosaurusta muistuttavan eläimen kuva. Mm. myös kauppias ja tutkimusmatkailija Marco Polo, joka eli vuosina 1254 – 1324 kuvaili nähneensä Kiinassa sellaisia eläimiä, joiden ulkonäkö vaikuttaa dinosaurukselta. Lääkäri Pekka Reinikainen kirjoittaa: 'Fossiileista eristetään yhä useammin orgaanista alkuperää olevia aineita.' 'Pehmytkudokset ja valkuaisaineet eivät voi säilyä maaperästä esiin kaivetuissa fossiileissa vuosimiljoonia. Pehmytkudokset rakentuvat pääosin valkuaisaineista.' 'Maaperän pieneliöt käyttävät paljon energiaa sisältävät valkuaisaine- ja muut biomolekyylit ravinnokseen välittömästi. Anaerobiset bakteerit tekevät saman myös hapettomissa olosuhteissa' 'Dinosaurusten ja muiden sukupuuttoon kuolleiden eläinten ja kasvien jäännöksiä on löydetty hyvin monilta alueilta aina Alaskaa, Etelämannerta ja Huippuvuoria myöten. Dinosaurusten kivettyneiden luiden sisältä on löydetty toistuvasti pehmytkudoksia. Dinosaurusten fossiilien ympäriltä on löydetty niiden nahkaa.’ [Jotain /joitain niistä eläimistä, mitä nykyisin nimitetään dinosauruksiksi, oli ennen tapana nimittää lohikäärmeiksi.] Pekka Reinikainen kirjoittaa, että 'Vanha tiedekirja Historia animalum kertoo, että lohikäärmeitä oli vielä 1500-luvulla, mutta että ne olivat hyvin harvinaisia ja kooltaan pienentyneitä.' Richard Fangard kirjoittaa Luominen lehdessä koskien Dracorex hogwartsiaa ja sen pääkalloa. 'Se on silmiinpistävämpi kuin useimmat dinosaurukset koska se näyttää siltä, miltä useimmat ihmiset kuvittelevat lohikäärmeiden näyttävän. Ja kuitenkin tämä on oikea eläin! Lähes täydellinen pääkallo ja useita niskanikamia löydettiin toukokuussa 2003 Yhdysvalloista, Hell Creekin muodostumasta Etelä-Dakotan luoteisosasta, ja sittemmin se lahjoitettiin Indianapolisin lastenmuseoon.' Pekka Reinikainen kirjoittaa: 'Myös Raamattu mainitsee lentävät käärmeet Jes 14:29.' Lisäisin tuohon, että lisäksi Raamatussa on myös mm. sana tannîn, joka KJV:ssä on käännetty useimmiten sanalla dragon ja toiseksi useiten sanalla serpent. Pekka Reinikainen kirjoittaa: 'Englannissa Carrog nimisiä lohikäärmeitä on surmattu läpi vuosisatojen aina vuoteen 1693 asti. Nimi on säilynyt edelleen joissakin paikannimissä. Llanbaradan-y-Garrog nimisen paikkakunnan kirkkoon on kaiverrettu hirviön kuva.' [Oma huomatus, käsittääkseni Llanbaradan-y-Garreg sijaitsee Walesissa eikä Englannissa.]
Jos nyt halutaan käyttää sanaa dinosaurus eli hirmulisko, niin uskon, että Jumala loi useampia erilaisia dinosauruksia, siis, että kaikki nk. dinosaurukset eli nk. hirmuliskot eivät polveudu samasta lajista. Uskon, että vedenpaisumuksessa kuoli paljon nk. dinosauruksia, ja vedenpaisumuksen seurauksena kuolleista dinosauruksista muodostui fossileja, mutta että Noan arkissa oli myös dinosauruksia, isommista lajeista varmaan poikasia, joten uskon siis että dinosauruksia eli myös vedenpaisumuksen jälkeen. Ja olen lukenut, että hiljattain on paljastunut, että jotkut dinosaurukset, joita on luultu eri lajeiksi, ovatkin saman lajin eri ikäisiä yksilöitä. Ja mielestäni mm. komodonvaraani, joka on erittäin suuri lisko on kyllä melkoinen hirmulisko sekin, ja ovatpa jotkut muutkin nykyisin elävät krokotiilit nekin aika hirmuisia hampailtaan ja kooltaan. Eräs Nicolle kirjoitti netissä huhtikuussa 2025: 'Niin valtava alligaattori, että se muistuttaa dinosaurusta, nähtiin kävelemässä golfkentällä, jättäen sekä golfarit että netin käyttäjät hämmästyneiksi. Tapaus sattui Ocean Course -golfkentällä Kiawah Islandilla, Etelä-Carolinassa [Yhdysvallat], mikä sai golfarit keskeyttämään pelinsä nähdäkseen alligaattorin matkalla läheiseen lampeen. Rick Golfs jakoi videon tilanteesta X-profiilissaan [entinen Twitter], ja se levisi nopeasti viraaliksi.'
Jos nyt joku tahtoo käyttää isoista terävähampaisista liskoista nimitystä dinosaurus eli hirmulisko, niin kun katsoo kuvaa komodonvaraanista, niin mielestäni voi sanoa, että hirmuliskoja elää nykyäänkin. Ja viime vuosisatoinakin on ollut monia havaintoja [osa toki on varmaan erehdyksiä tai valetta, mutta osa totta] vesistöissä elävistä sellaisista isoista liskoista, jotka eivät ole krokotiileja, olen lukenut, että niistä kirjoitettiin silloisissa sanomalehdissäkin. Luin kahdesta eri kirjasta eräästä havainnosta Japanissa, jossa Zuiyo Maru niminen troolari oli saanut trooliinsa ison kuolleen liskon, joka oli jo alkanut mädäntyä. Sitä pidettiin joutsenliskona, nimi varmaan johtuu sen pitkästä kaulasta, [se ei siis ole mikään joutsen eikä lintu vaan pitkäkaulainen lisko]. Olen nähnyt siitä Zuiyo Marun trooliin päätyneestä liskosta valokuvan kirjassa Unohdettu Genesis ja mielestäni se todellakin näyttää liskolta, pitkäkaulaiselta liskolta. Siinä kirjassa kerrotaan, että Japanissa se liskolöytö oli suuri uutinen ja siitä liskosta julkaistiin postimerkkikin, mutta länsimedia pysyi huomattavan hiljaa. Nykyisin niitä havaintoja isoista vesistöissä elävistä liskoista on varmaan vähemmän, kun vesistöjen saastuminen on edennyt ja sellaiset havainnot varmaankin pyritään tahallaan häivyttämään selittämällä ne esim. jättiläishaiksi.
Ylen nettisivulta 16.5.2024, Anniina Walliuksen tekstiä: 'Jättiläinen vai lohikäärme? Kumpaa veikkaisit, jos löytäisit kivettyneen kaksimetrisen luun tai parikymmensenttisen hampaan etkä olisi koskaan kuullut dinosauruksista?' 'Kun liuskekivikaivokset alkoivat yleistyä Englannissa Oxfordshiren kreivikunnassa 1600-luvulla, niistäkin löytyi selvästi ikivanhoja luita. Aikansa käsityksen mukaan ne olivat kuuluneet eläimille, jotka Raamatun kuvailema vedenpaisumus oli hukuttanut joitakin tuhansia vuosia sitten.'
Lääkäri Pekka Reinikainen kirjoittaa: 'Kun ihmisten luomisesta oli kulunut 10 sukupolvea, vedenpaisumus tuli. Se aiheutti väestöön ankaran pullonkaulan. Hengissä selvisi vain 8 ihmistä, joista 6 muodosti 3 lapsia saavaa pariskuntaa.' 'Vedenpaisumus tapahtui noin 1600 vuotta luomisen jälkeen. Kaikkien suuren syvyyden lähteiden puhkeaminen hajotti yhtenäisen alkumantereen ja pisti laatat liikkeelle kävelyvauhtia. Syvyyden mineraaleihin [mm. ringwodiitti, joka löytyi neljä vuotta sitten] sitoutunut vesi purkautui näiden tulivuorien tuhkan mukana taivaalle ja satoi alas. Tuliperäinen toiminta jatkui jopa 500 vuotta vedenpaisumuksen jälkeen. Siitä purkautunut tuhka varjosti mantereet, ja lämpimästä merivedestä haihtunut vesi sai aikaan 500 vuotta kestäneen lumisateen kylmien mantereiden ylle. Syntyi jääkausi, joka ulottui aina Keski-Eurooppaan asti. Sen reunoilla ihmiset asuivat luolissa, mutta Saharassa satoi vettä; koko valtava alue oli rehevän kasvuston peitossa, ja Egypti kukoisti ja pyramidit rakennettiin. Kun tulivuoritoiminta lakkasi, sateet vähenivät, mannerjäätiköt sulivat noin 200 vuodessa ja Sahara muuttui hiekkaerämaaksi.'
K. Pälikkö kirjoittaa: 'Vuonna1918 sir James Frazer julkaisi tutkimuksen; "Folklore in the Old Testament", jossa on selvitetty 138 eri puolilla maailmaa olevan alkuperäisväestön perimätietoa. Kaikilla näillä oli esivanhempina kahdeksan koko silloisen maailman tuhonneesta tulvasta selviytynyttä ihmistä. Kirjan julkaisun jälkeen samaa perimätietoa on löytynyt jo yli kahden sadan kansan taustasta. Vanhimmat kirjallisessa muodossa olevat vedenpaisumuksesta ja sitä edeltäneestä luomistapahtumasta kertovat tekstit ovat n. vuodelta 2500 eKr. Teksti kuuluu Historian Kirja -kokoelmiin, joka on kirjoitettu kiinalaisilla käsitekuvioilla. Tarkimman tiedon alkutapahtumista ja vedenpaisumuksesta antaa Raamattu alkuluvuissaan, jotka Mooses aikanaan taltioi Jumalan käskystä kirjalliseen muotoon käytössään olleiden aineistojen ja perimätiedon pohjalta.
Lääkäri M. Tuuliranta kirjoittaa: 'Hevoseläinten tapaan myös kaikki suuret kissat, leijona, tiikeri, jaguaari, puuma, leopardi jne. voivat risteytyä [osa vain eläintarhoissa], vaikka kaikki jälkeläiset eivät olekaan lisääntymiskykyisiä. Nykyään kaikki kissat, suuret ja pienet luetaankin samaan lajityyppiin [biologiseen perusryhmään]. Tämä puhuu sen puolesta, että kaikilla on ollut yhteinen kantamuoto [ei kovin kauan aikaa sitten]. Mitokondrio-DNA -tutkimukset ovat osoittaneet, että vielä antiikin aikana Euraasiassa eli leijonan ja lumileopardin hybridejä. Susi ja kojootti voivat risteytyä. Myös ketun ja kesykoiran risteymiä on kuvattu.' 'Kissojen ja koirien tapaan myös kaikki nykyiset hevoseläimet [hevonen, aasi, seepra] risteytyvät, vaikka osa jälkeläisistä onkin steriilejä, kuten muuli [hevonen/aasi]. Mutta aina on poikkeuksia; tunnetaan ainakin 70 muulia, jotka ovat saaneet varsoja. Itse olen nähnyt kuvan seepran ja aasin hybridistä [eläintarhassa].' Pekka Reinikainen kirjoittaa: 'Luoduissa eläimissä tapahtunut muuntelu [esim. västäräkki ja keltavästäräkki] voi johtaa myöhemmin lajiutumiseen [esim. harmaalokki ja selkälokki].' Uusia rotuja [alalajeja] muodostuu, 'mutta samalla vähenevä geenivarasto aiheuttaa joidenkin lajien sukupuuttoon kuolemisen. Jos laumaan jää liian vähän yksilöitä, sukusiitoksen vaara lisääntyy, ja sillä voi olla vakavia seurauksia perimän kannalta. Näin juuri on ilmeisesti käymässä gebardille.’ Eliöissä, lukuunottamatta rappeutumista ja turmeltumista, ei ole tapahtunut suuria biologisia muutoksia. Kalasta ei ole tullut matelijaa eikä matelijasta lintua tai nisäkästä, eikä apinasta ihmistä. Mutta uskon, että on muodostunut uusia rotuja, [joita jotkut tahtovat nimittää myös 'uusiksi lajeiksi' tai alalajeiksi], esim., että Jumala loi näätäeläimen ja siitä alkuperäisestä näätäeläimestä ovat peräisin ainakin näädät, mäyrät, ahmat, kärpät, lumikot, hillerit, saukot ja minkit, ja että Jumala loi karhueläimen, josta ovat peräisin karhut ja pandat, ja että Jumalan luomasta alkuperäisestä hevoseläimesta ovat peräisin hevoset, seeprat, aasit ja ponit.
Käyttämiäni lähteitä:
Pekka Reinikainen: Unohdettu Genesis, [Pekka Reinikaisen vanhempaa tuotantoa, mielestäni melko hyvä kirja, vaikka siinä joitain sellaisia lauseita onkin, josta olen eri mielta tai ainakin muotoilisin ne toisella tavalla.]
Pekka Reinikainen: Dinosaurusten arvoitus ja Raamattu
Pekka Reinikaisen blogi
Pekka Reinikainen: Seitsemän päivää jakaa kristityt, [Koska kirja sisältää varsin tiukan kopiointikiellon, niin vain yksi virke lainattu. En suosittele, joukossa myös huonoa tekstiä]
Kimmo Pälikkö: Taustaa kirjasarja, [En suosittele, joukossa myös huonoa tekstiä.]
Luominen lehti, eri numeroita, [En suosittele, joukossa myös huonoa tekstiä.]
Luominen blogi [En suosittele, enkä myöskään kaikkia muita M. Tuulirannan tekstejä.]
Reinhard Junker ja Siegfried Scherer: Evoluutio -kriittinen analyysi, [En suosittele, joukossa myös huonoa tekstiä.]
John Sandford: Eliökunta rappeutuu, [Mielestäni se on melko hyvä kirja, mutta mukana myös hieman sellaista tekstiä, josta olen eri mieltä.]
J. Kielenniva: Muutokset penisilliiniresistenssin esiintymisessä stafylokokkien aiheuttamissa utaretulehduksissa Helsingin Yliopiston Tuotanto-eläinsairaalan alueella. Pro Gradu työ, Helsingin Yliopisto, Eläinlääketieteen laitos. [Huom. tuosta tekstissä lainaamissani kohdissa käsitellään antimikrobiresistenssiä yleisesti, ei siis pelkästään stafylokokkibakteerien antimikrobiresistenssiä.]
[En siis suosittele Luominen lehteä enkä Luominen blogia, enkä Luominen ry:n julkaisemia kirjoja, koska mielestäni niissä on joukossa myös huonoa tekstiä, [mm. sellaista, jossa tuodaan liikaa esille evoluutioteoriaa], vaan varoitan sellaisesta, ja olen sitä mieltä, että Pekka Reinikaisen [ainakin tähän asti] kirjoittamat luomista käsittelevät kirjat ovat parempia. Mutta mielestäni vaikuttaa siltä, että Pekka Reinikainen käyttää vastustaessaan evoluutioteorian valheita lisänä myös purevaa ivaa evoluutioteorian valheita vastaan, ja vaikka evoluutioteorian monet valheet ovatkin hulluja, niin en silti pidä purevan ivan melko runsasta käyttöä tekstissä tarpeellisena enkä rakentavana. Luterilainen Pekka Reinikainen, joka ei ole vanhoillislestadiolainen, opettaa jonkin verran myös Raamattua, enkä ole aivan kaikista hänen opetuksistaan samaa mieltä.]