"Oikia usko on kaikista paras.”

Muistelmia vanhoista ajoista ja ajankohtaisia aiheita.

"Oikia usko on kaikista paras.”

ViestiKirjoittaja Taavetti » 08 Loka 2012, 20:37

Oikia usko on kaikista paras

Seison erään oululaisen vanhusten palvelutalon käytävässä. Ovessa lukee Hagert. Soitan ovikelloa, ja kohta oven avaa hymyilevä vanha rouva pitkässä, tummassa hameessaan ja valkoisessa puserossaan. "Jumalan terve ja tervetuloa", hän toivottelee.

Sisällä huoneistossa on valoisaa – huonekalut ovat valkeita ja koristeellisia ja jokaisessa kattolampussa palaa valo. "Minulla on täällä paljon valoja, koska minä tykkään valoisasta."
Alina Hagert on syntynyt Kiimingissä jo ennen Suomen itsenäistymistä, 14.1.1914. Hänen isänsä o1i suomalainen ja äiti romani. Isä oli ammatiltaan eläinlääkäri. Perheessä oli kolmetoista lasta, kolme tyttöä ja kymmenen poikaa. Alina kertoo, että moni hänen veljistään kuoli sodassa.

Alina oli isän lempityttö. Hän kulki usein isän mukana tämän eläinlääkärimatkoilla ja auttoi isää työssä. Isästä on myös muita rakkaita muistoja: "Isä oli uskovainen mies", Alina kertoo. Alina kävi vanhempiensa kanssa seuroissa nuoruudessaankin, vaikka ei ollutkaan enää uskomassa. Erään kerran puhuja Juuso Runtti pyysi kotiinsa seuroihin koko Alinan kotiväen. Alinan mieleen jäivät rakkaat muistot tästä ja muistakin seuratilaisuuksista.

Tämä nuoruudessa kylvetty siemen jäi itämään Alinan sydämeen. "Rupesin myöhemmin käymään uskovaisten seuroissa ja sain uskovaisia ystäviä. He siunasivat minua." Alinan mieleen muistuivat myös hänen oman isänsä puheet uskomisen asioista, että ne olivat samanlaisia kuin näissä seuroissa.

Vanhempien sana on painava

Romanikulttuuriin kuuluu, että vanhempia ihmisiä kunnioitetaan. "Nuoremmat kunnioittaa vanhempia ihmisiä, ne ei sano sinuksi, ne kuttuvat teiksi." Lapset teitittelevät myös omia vanhempiaan. Vanhempien kunnioitus näkyy myös siinä, että nuoremmat eivät mene koskaan vanhempien ihmisten yläpuolelle esimerkiksi portaissa. Vanhemmat tulevat portaat alas vasta nuorten jälkeen, ja ylöspäin mentäessä järjestys on taas toinen. Sama tapa on myös naisten ja miesten välillä; nainen ei saa nousta miestä ylemmäs. Vanhoja naisia tämä sääntö ei enää koske. "Minä saan kulukia mistä vaan", Alina toteaa.
Vanhusten mielipidettä kuunnellaan ja heiltä kysytään neuvoa. Alinan sana on hänen läheistensä keskuudessa painava.
Alinalla itsellään on elossa kolme lasta, kaksi tyttöä ja poika. He pitävät äidistään hyvää huolta — vanhemmista huolehtiminen on itsestään selvää romanikulttuurissa. Ennen asui monta sukupolvea yhdessä. Nykyään on kuitenkin tavallista, että nuoret perheineen asuvat erillään vanhemmista.
Alinan mies on kuollut vuosia sitten. Hän oli hevoskauppias niin kuin useat muutkin romanimiehet ennen vanhaan. Miesten ja naisten töillä oli selvä ero. Näin on vieläkin, romanimiehet eivät osallistu nykyäänkään naisten töihin.

Käsityöntaitaja

Alina Hagert on näihin päiviin asti ollut ahkera tekemään käsitöitä. Niitä hän on tehnyt itselleen ja antanut paljon myös lahjaksi ystävilleen. Hän seuraa myös valppaasti aikaansa kuuntelemalla radiota.
"Kun asuu yksin, joskus tullee ikävä, haikia mieli. Mutta kun pääsee seuroihin ja ihmisten ilmoille, se haihtuu pois," Alina kertoo.

Ahkera puhuttelija

Alina on ahkera muistuttamaan uskomisen asioista. Moni romani on saanut Alinan puhuttelun kautta parannuksen armon. "Minä olen halunnut tehä sitä työtä meijän sakissa,” Alina toteaa. Hän käyttää kristillisyydestämme nimitystä vanha, oikea usko. Romanien keskuudessa Alinan vakaumusta myös kunnioitetaan. "Ne ei piä Jumalan sannaa pilikkana, vaikka ovat maailman ihmisiä."
Olemme jutelleet jo pitkähkön tovin. Hetken hiljaisuuden jälkeen Alina toteaa painokkaasti: "Tärkein asia on usko. Oikia usko on kaikista paras.”

Terttu Kananen
Päivämies 12.1.1994
Alina Hagertin syntymäpäiväseurat ovat vanhusten palvelutalossa, Torikatu 37, perjantaina 14. tammikuuta kello 15.

Kuvateksti:
Romanikulttuuriin kuuluu, että vanhempia kunnioitetaan. Alina Hagert kertoo, että nuoret teitittelevät omia vanhempiaan ja muitakin vanhempia ystävilleen. Hän seuraa myös valppaasti aikaansa kuuntelemalla radiota.
"Kun asuu yksin, joskus tullee ikävä, haikia mieli. Mutta kun pääsee seuroihin ja ihmisten ilmoille, se haihtuu pois," Alina kertoo.


Aika on mennyt nopiaa

Alina Hagert on syntynyt Kiimingissä jo ennen Suomen itsenäistymistä, 14.1.1914. ”Kyllä se tuo aika on mennyt nopiaa,” hän toteaa 80 vuoden elämäntaipaleestaan.

Oulussa ja Pattijoella vietettyjen vuosien jälkeen Alina Hagert asustelee nyt taas Oulussa, vanhusten palvelutalossa. ”Kun asuu yksin, joskus tullee ikävä, haikia mieli. Mutta kun pääsee seuroihin ja ihmisten ilmoille, se haihtuu pois,” Alina kertoo.
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

Paluu Eläkeläiset ja ikääntyneet



Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron