Sivu 1/1

vanhuudesta

ViestiLähetetty: 10 Tammi 2007, 13:48
Kirjoittaja Tero A.A.
JIA kirjoitti:Eilen Kalevassa oli juttua yhdeestä näyttelijästä, joka hoitaa dementoitunutta isäänsä kotona. Otsikkona oli että jokaisen pitää hoitaa vanhuksensa itse.


No onpa Kalevalta ettenkö sanoisi äärioikeistolainen otsikko. Että yhteiskunnan tehtävä ei olisi enää hoitaa vaivaisensa. Varmaan omaiset tekevät parhaansa, mutta eihän se aina ole mahdollista.

ViestiLähetetty: 10 Tammi 2007, 14:30
Kirjoittaja JIA
Niinpä juuri, juuri noin sitä monet sanovat. Että ei ne yhteiskunnan vanhuksia ole, teidän vanhuksia ne ovat. Vaan kun tämä elämä on mennyt sellaiseksi, että kotona ei päivisin ole ketään, sillä kaikki ovat töissä. Katkeraa se on suostua yhteiskunnan vaivaiseksi ja varmaan lähes yhtä katkeraa on se, että pitää suostua antamaan vanhuksensa yhteiskunnan vaivaseksi.

Omaisten antama hoito taitaa olla mahdollista vain niin varakkaille, että oma töissä käyminen ei ole tarpeen. Ehkä sitten näyttelijöille, joilla ei ole kahdeksasta viiteen, vaan ovat iltayöstä liikkeellä. Silloin taitaa tarvita kotiin jonkun valvomaan. Ellei sitten voi kuljeta isäänsä mukanaan...Ainakin tässä joutuu oman tiensä selvittämään tulevaisuuden varalle. Siis yhteiskunnan vaivaiseksi tässä jonakin päivänä itsekin joutuu, kunhan aikaa vierii.

ViestiLähetetty: 10 Tammi 2007, 14:36
Kirjoittaja Elena
Minulle aina kovasti tulee inspiraatiota lukion psykologian, filosofian ja uskonnon tunnilta (osittain koska meillä on aika loistava opettaja), mutta tulipahan mieleen:

Sanotaan että yhteiskunnan kehittyneisyydestä ja sivistyneisyydestä kertoo erittäin paljon se, miten se huolehtii heikoistaan: sairaista, lapsista, vanhuksista, vammaisista.. :roll:

ViestiLähetetty: 10 Tammi 2007, 14:54
Kirjoittaja JIA
Se tässä onkin kurjaa, että aina kun pitää jostakin "säästää", se säästetään juuri noilta yhteiskunnan heikoimmilta. Vasta oli lehdessä tyttäreni asuinkunnan ensi vuoden budjetista. Kun menoja piti vähentää, niin kuluja karsiakseen poistettiin pikkulasten äitien kuntalisä ja vanhusten yöpartio, joka on sitä että huonokuntoisten kotona asuvien vanhusten luona käydään öisinkin antamassa lääkkeet/pissattamassa/kääntämässä/katsomassa että on pysynyt yleensä sisällä ja kaatuilematta.

Vanhusten hoidon tasosta on puhuttu maailman ääristä saakka ja kaikki tietävät oikein hyvin, millaista hyvä hoito olisi, mutta kun siihen ei ole resursseja. Heitä todella pitää hoitaa kunnan vaivaisina, kuten TeroAA mainitsi, nopeasti ja vain sen verran, että pysyvät hengissä. Samaan aikaan rakennetaan mitä mahtavimpia viihdekeskuksia, urheilukeskuksia, maailmanlaajuisia tapahtumia kuten ne euroviisut ensi kesänä. Ja sijoittajilla on sellaiset rahat, että eivät eläissään tarvitse edes murto-osaa siitä pitämään yllä komeaa elintasoa.

Elena, olemmeko sivistyskansaa?

ViestiLähetetty: 10 Tammi 2007, 15:20
Kirjoittaja Elena
Mun mielestä ollaan menossa huonompaan suuntaan, yhteiskunnan arvot kovenevat päivä päivältä.

ViestiLähetetty: 10 Tammi 2007, 18:28
Kirjoittaja Tero A.A.
Suuret ikäluokat ovat ainoastaan Suomen ongelma, kun miehet palsivat jatkosodasta, synnytettiin uusi sukupolvi suomalaisia. Varmaan tämä suuren ikäluokan vanhustenhoito saataisiin hoidetuksi ulkomailtakin tulevalla työvoimalla, lisäksi Suomessa hoitoalalle hakeutuu paljo enemmän nuoria kuin muissa Pohjoismaissa. Hieman isompaa investointia tarvitaan; toisaalta meitä on monia, jotka on psykologisissa pääsykokeissa suljettu pois hoitoalalta, emme ole sopivia. Kuulemma ulkomailla oltaisiin vain iloisia, jos miespuolinen hakeutuu hoitoalalle. Kun ala on näin naisvaltaista, on se yhtä voivottelua!

ViestiLähetetty: 10 Tammi 2007, 19:39
Kirjoittaja hannu
Rupes naurattaan tuo lainaus kun sillä alunperin on tarkoitettu vähän toista asiaa.

18. Totisesti, totisesti sanon minä sinulle: kuin sinä olit nuori, niin sinä vyötit itses ja menit, kuhunkas tahdoit; mutta kuin vanhenet, niin sinä ojennat kätes, ja toinen vyöttää sinun, ja vie, kuhunka et sinä tahdo.
19. Mutta sen hän sanoi, antain tietää, millä kuolemalla hänen piti kunnioittaman Jumalaa. Ja kuin hän sen sanonut oli, sanoi hän hänelle: seuraa minua.


Mutta käytännössä toteutuu monesti tavallisen ihmisen elämässä. (Jos ei oteta huomioon 19. jaetta.)

ViestiLähetetty: 18 Tammi 2007, 21:04
Kirjoittaja Maarimi
Olisihan se ihanteellista, jos kaikki sukupolvet toisiaan hoitasivat. Mutta tiedän, että vanhemmat jopa kasvattavat, yleensä nuorimmaisestaan sellaisen, joka jää heitä hoitamaan, kun muut lapset ovat lentäneet pesästä. Kun vanhemmat ovat "sitoneet" näkymättömin sitein yhden lapsistaan, on hänen vaikea perustaa omaa perhettään, ja elää omaa elämäänsä.

En kyllä itsekään haluaisi laitoshoitoon, vaan toivoisin saada lähteä vaikkapa kauniina kesäpäivänä keinussa lepäillen oman puutarhan vehreyttä ihastellen... On kauhea ajatus, että olisin äitiä huutava vanhus sidottuna petiin; toisaalta elämän iltaan kuuluu myös vaivaisuus, emmekä saisi omin neuvoin jouduttaa kuolemaamme, vaan siinäkin tulisi tapahtua Jumalan tahto.

Nykyään hoitoalalla on miehiäkin. Eiköhän siinäkin merkitse kyky asettua toisen asemaan kuin sukupuoli!

Vanhuudessa usko taitaa olla enemmän lapsenkaltaista kuin tällaisella keski-ikäisellä pähkäilijällä. Kunpa saisi uskoa sekä uskollisesti rakastaa ja seurata Jeesusta kuolemaansa asti.

ViestiLähetetty: 18 Tammi 2007, 22:39
Kirjoittaja Emka
Meidän pitäjän vanhainkodissa oli taannoin mieshoitaja, ja arvaatte varmaan,että mummut tykkäsi,
:wink: :lol:

Olisi todella hyvä jos miehiä enemmän kouluttautuisi lähihoitajiksi tai sairaanhoitajiksi, sillä olisi miespotilaiden kannalta myös hyvä, varsinkin jos on hyvin ujoja miehiä vuodepotilaina.

Myös potilaiden nostelemisissa olisi miehinen voima tarpeen 8)

Meillä ainakin vanhainkodissa on useita selkäsairaita hoitajia, kun joutuvat yli voimiensa nostelemaan.

ViestiLähetetty: 19 Tammi 2007, 00:20
Kirjoittaja Pottu
Joskus luin, että tulevaisuuden vanhainkodissa olisi hoitajina robotteja. (Vai liekö jo jossain?) Huh....Melkosen karsee vanhuudenkuva ; olla robotin hoitamana :shock:

ViestiLähetetty: 19 Tammi 2007, 09:50
Kirjoittaja JIA
Niinpä. Monitorista ihminen vain tarkkailee ja antaa roboteille komentoja. Ja petipotilaita käännetään hiirellä kansliasta...

ViestiLähetetty: 28 Helmi 2007, 11:52
Kirjoittaja Sinisielu
No jos mä kuvittelisin itseni petipotilaana, niin kone olisi kyllä hyvä monissa hoitotoimenpiteissä, sillä on tuota painoa siunaantunut niin kiitettävästi. Tietysti kyllä sitä ihmiskontaktejakin kaipaisi.

ViestiLähetetty: 09 Tammi 2008, 01:22
Kirjoittaja Pottu
Hmm...Toki roboteista voisi olla monessa asiassa apuakin. entäpä jos robotit saataisiin avuksi raskaimpiin, ikävimpiin rutiineihin ja hoitajille jäisi enemmän aikaa asukkaiden kanssa seurusteluun? 8)

ViestiLähetetty: 09 Tammi 2008, 11:32
Kirjoittaja kesis
ohan se niinki mutta entäs jos robottiin tulisikin joki vika kuka olisi vastuussa hoitaja(ko)? mieihiä kyllä sais olla sen myönnän mutta miten me saatais miehiä hoitotyöhön lisää varsinki suljetuille osastoille sais miehiä saada

ViestiLähetetty: 09 Tammi 2008, 18:06
Kirjoittaja Pottu
Vastuussa olisi silloin tietysti robottien ohjelmoijat :P

Re: vanhuudesta

ViestiLähetetty: 25 Maalis 2011, 19:46
Kirjoittaja Meiliaikku
Tero A.A. kirjoitti:
JIA kirjoitti:Eilen Kalevassa oli juttua yhdeestä näyttelijästä, joka hoitaa dementoitunutta isäänsä kotona. Otsikkona oli että jokaisen pitää hoitaa vanhuksensa itse.


No onpa Kalevalta ettenkö sanoisi äärioikeistolainen otsikko. Että yhteiskunnan tehtävä ei olisi enää hoitaa vaivaisensa. Varmaan omaiset tekevät parhaansa, mutta eihän se aina ole mahdollista.



Kyllä yhteiskunta Suomessa pitää huolta vanhuksista ja vammaisista. Silti olisi kohtuullista , että esim. omat lapset muistaisivat omia vanhempiaan heidän ollessa hoitokodissa. On surullista, että oma lapsi (t) asuu samalla paikkakunnala ja käy kerran pari vuodessa ja enimmilläänkin kerran kuussa katsomassa vanhempiaan.

Joku voi sanoa, että tämä ei voi olla totta. Valitettavasti tämän on enemmän totta, kuin päin vastoin, olen sen työssäni nähnyt.

Vanhusta ei muutenkaan saisi laittaa laitoshoitoon kauaksi omista lapsista.
Vanhat ihmiset tarvitsevat muutakin, kuin perushoidon. He tarvitsevat läheistensä välittämistä ja läsnä oloa enemmän, kuin omaiset näyttävät tajuavan. Sama pätee myös kotona asuvia vanhuksia. Näistä inhimillisistä elementeistä syntyy hyvä ja onnellinen vanhuus.