VL-FOORUMI

Tiedän monia ihmisiä, jotka ovat psyyken sairauden vuoksi eläkkeellä. Varmasti on vaikeaa "alistua" siihen ettei pysty tekemään työtä sairautensa vuoksi...toisaalta monet ovat olleet kuulemma helpottuneita päätöksestä.

Työelämä on vaativaa...se kyllä vaatii hyvää terveyttä. Toisaalta eläkkeellä olevatkin voivat puuhastella voimiensa mukaan jotakin pienimuotoista, kuntouttavaa työtä.

Minä olen ollut sairaseläkkeellä vuodesta -72, sitä ennen määräaikaisilla päivärahoilla.

Hoitotyössä vanhainkodissameni selkä pahaan kuntoon, ja kolmen laikkauksen jälkeen pääsin vasta kävelemään,mutta työkykyiseksi en tullut enkä kelvannut uudelleen koulutukseenkaan.

Istumatyö ei sovi, seisomatyö ei sovi, nostelua ei missään tapauksessa.

Tässä vuosikymmenien saatossa on matkaan "tarttuneet" lisä vaivat=sydänongelmia,astma, fibromyälgia,nivelrikko ja viimeinen pahin on luiden haurastuminen, jonka takia murtumia on tullut ja kovat säryt nykyisin:(

Eläkkeelle pääsy oli "kiven takana" hylkääviä päätöksiä tuli, eikä ihme kun olin niin nuori, mutta ollessani ortopediasairaalassa liikuntakyvyttömänä nin sieltä lääkäri laittoi sellaiset paperit että eläkkeelle pääsin.

Vielä on muutama vuosi normaaliin eläkeikään. Muuten tällä eläkerahalla pärjäisi, mutta apteekkiin menee vuosittain paljon rahaa. Viime vuonna maksukatto tuli jo Heinäkuussa ja sehän on yli 600 euroa. Vaikka osa lääkkeistä on 75% korvattavia niin silti jää itselle maksettavaa paljon

Emkalla on ainakin hieno käsityöharrastus. Emkan käsistä on syntynyt moni upea vaatekappale. Emka on eläkkeelläolon lisäksi upea käsityön taitaja!

Taidan tässä ihan punastua, kiitos Pottu.

Pottu kirjoitti:Emkalla on ainakin hieno käsityöharrastus. Emkan käsistä on syntynyt moni upea vaatekappale. Emka on eläkkeelläolon lisäksi upea käsityön taitaja!

Tuosta perunan kuvasta tulikin mieleeni, miten nykyisin nuoret , opiskelijat ja nuoret perheet syövät pastaa, suomeksi makaroonia perunan sijasta. Kuoriminenko se on niin vaikeaa, vai mikä siinä kiikastaa? Minusta peruna on niin halpa, hyvä ja ravintorikas ruoka-aines höystettynä vihanneksilla, lihalla tai kalalla. Itselle makarooni maistuu korkeintaan kerran pari kuukaudessa ja siinäkin pitää olla paljon kasviksia ja juureksia mukana.

Minä muuten olen huono käsityöihminen, enkä juuri mitään käsitöitä tykkää tehdäkään. Ihailen sitä lahjaa kenellä se on.
Puutarhaa tykkään möyhiä ja suunnitella pihaistutuksia. Nyt onkin sen kultaikaa.
Ruoanlaitto ja leipominen on mukavaa. Sitä on saanutkin suuren perheen suihin l väsätä, mutta vielä vaan eläkepäivinäkin huvittaa.

Olen myös ihmetellyt sitä miten paljon ihmiset ostavat valmiita eineksiä ja niitä makaroneja(pastaa). Ruokaa ei yksinkertaisesti osata tehdä.
Puuro olisi hyvä aamupala ja esim.mikrossa kaurapuuro tulee parissa minuutissa. Kunnon perunaruoka pitää nälän loitolla eikä kasva "outokumpua" ns.roskaruokaloiden eineistä.

Nyt kun on enään miniperhe jäljellä,olen siirtynyt paljolti luomuun. Ei kumminkaan tule paljoa kalliimmaksi normaaliin verrattuna. Muutenkaan ei jääkaapista löydy sokeroituja jogurtteja tai vanukkaita. Halpojahan ne on ja usein tarjouksessa,joten helppoja ostoksia suurperheille.
Turhia ja vahingollisia vatsantäytteitä.
En ole mikään terveysterroristi,mutta omassa elämässäni olen kääntänyt kurssia ihan pakon edessäkin. (terveyssyyt)
En usko,että tällä elämää jatkettavan,vaan saattaa saada terveemmän elämän.

mulla ruoka on siirtynyt ns. Vähähiilari-linjalle. Se sopii mulle. Pysyy pitkään kylläisenä, ilmavaivoja vähemmän.

Eli on vähentynyt puuron, perunan, riiisin, makaronin syönti. Ja sekin mitä tulee syötyä, on täysjyvä tai tummempaa versiota. Paitsi riisit, ne syön vaaleina, kun en täysjyväversion koostumuksesta pidä.

Leipomisesta pidän, mutta aikaa siihen on kovin vähän.

En silti ole ehdoton ruokavaliossani, nytkin parina päivänä paistoin lettuja ja nautiskelin hyvin sokeroidun kermavaahdon ja hillon kera.

Luomua ostaisin enemmän, mutta suurperhe ja raharilanne rajoittaa. Normikk:n ruokalasku lienee 600euroa, ja jos luomu on vaikka 20%kalliimpaa, se on yli satasen enemmän.

^Sama hiilaritietoinen ruokavalio täälläkin. Suviksista en tosin ole varma, pystynkö siellä saamaan tarpeeksi proteiinia ja rasvaa ja välttämään hiilareita (joka muuttuu elimistössä sokeriksi). Hiilaripitoistahan suvisruoka pääasiassa on (makaronia, perunaa, riisiä jne.). No, grillimakkarat sentään laihduttaa

Viime vuonna laihduin 8 kg syömällä rasvaisemmin ja proteiinipitoisemmin, vähemmillä hiilareilla (n. max. 50-70 g/vrk, siinä missä syömissuositusten ruokavalio sisältää n. 150+ hiilaria/päivä).

Parasta tässä hiilaritietoisessa syömisessä on makeanhimon voittaminen ja se, ettei ole nälkä kuin muutaman kerran päivässä (koska verensokeri ei vaihtele), verrattuna entiseen jatkuvaan nälkään. Olo on mitä loistavin.

.

Työelämä on vaativaa...se kyllä vaatii hyvää terveyttä. Toisaalta eläkkeellä olevatkin voivat puuhastella voimiensa mukaan jotakin pienimuotoista, kuntouttavaa työtä.[/quote]


Mutta se on ihmeteltävää, miten monet uskovaisetkin suhtautuvat toiseen uskovaiseen, joka on sairauden vuoksi joutunut eläkkeelle.

Ihan , kuin se olisi oma vika, jos terveyttä ei ole, kuin hän olisi ihmisenäkin huonompi työssä käyvää lähimmäistään. Hänelle ei esim. annettaisi oikeutta mennä avioliitton, vaan puututaan seurustelevien väliin ja puhutaan haveksittavasti eläkkeellä olevasta sisaresta tai veljestä.

Olen läheltä seurannut näitä tapauksia ja on tullut niistä murheellinen mieli.

Me voimme lopultakin vaikuttaa hyvin vähän omaan terveyteemme ja siihen mitä olemme kenties syntyessämme. Jos tänään olemme terveitä emme tiedä mitä se on jatkossa. Jumalan käsissä on terveytemme ja koko elämämme.

Juttelin eilen erään nuoren kanssa joka on sairaseläkkeellä psyykkeen takia.

Sairauden kanssa voi elää jos hyväksyy sairauden ja antaa itsensä ymmärtää että on sairas.

Itse olen sairastellut ja joutuvat vaihtamaan työelämästä pois opiskelemaan uutta ammattia. Opiskelua ei mielletä työksi, olen itselleni sanonut että tämä opiskelu on minun työni tällähetkellä ja teen sitä sen vuoksi että kykenisin saamaan toimeentulon valmistuttua.

Virrestä 631:

"Muut kaikki hylkää, vaan sinä et.
Autuuden särkyneet sydämet
sinulta saavat,
sä luet haavat
ja kyynelet."

Tuo ensimmäisen säkeen ensimmäinen puolisko on valitettavan totta. Eikä yhtään piristä se, että havaitsee olevansa itsekin siinä mainitussa kaikkien muiden joukossa. Ne, jotka apua, rakkautta ja ystäviä eniten tarvitsevat, eivät niitä useinkaan saa.

sinivuokko kirjoitti:Nyt kun on enään miniperhe jäljellä,olen siirtynyt paljolti luomuun. Ei kumminkaan tule paljoa kalliimmaksi normaaliin verrattuna. Muutenkaan ei jääkaapista löydy sokeroituja jogurtteja tai vanukkaita. Halpojahan ne on ja usein tarjouksessa,joten helppoja ostoksia suurperheille.
Turhia ja vahingollisia vatsantäytteitä.
En ole mikään terveysterroristi,mutta omassa elämässäni olen kääntänyt kurssia ihan pakon edessäkin. (terveyssyyt)
En usko,että tällä elämää jatkettavan,vaan saattaa saada terveemmän elämän.

Joo, kyllä ruoan terveellisyyteen kannattaa kiinnittää huomiota. Valmiit ruoat sisältävät epäterveellisiä rasvoja ja muita haitallisia aineita.Eikä nuo muutenkaan ole hyvän makuisia, aina sama perusmaku ja rakenne niissä. Kotona valmistettu ruoka on terveellistä ja maittavaa. Ihmettelen nuorten lapsiperheiden ruokatottumuksia vielä siltä osin, että sipsejä ja makeisia syödään ja limsoja juodaan yllättävän paljon . Lasten maku tottumukset näissä perheissä kehittyy ihan väärään suuntaan, mikä olisi hyvä vanhempien huomata.