Rippikoulun merkitys ja rippikoulun muistelua

Nuorten juttuja

Rippikoulun merkitys ja rippikoulun muistelua

ViestiKirjoittaja teologitollo » 15 Elo 2018, 23:51

Jumalan terve! Rippikoulut ovat tältä kesää ohi ja moni kristillisyytemme nuori on saanut niissä uskolleen vahvistusta ja kokenut sen, miten uskomisen asia on tullut henkilökohtaiseksi. Taivaan isälle kiitos siitä! Kulunut kesä toi myös itselleni uuden tilanteen, kun sain toimia teologina ensimmäisellä rippi-leirilläni. Tuo kokemus toi omia rippikoulu muistoja viiden vuoden takaa ja miten itse koin rippikoulun. Suuri joukko nuoria täynnä kysymyksiä kokoontuu viikoksi oppimaan Jumalan sanaa ja uskon aakkosia.Jännittävä tilanne kenelle tahansa ja se purkautuukin eri tavoilla! Isosten rooli on tuolloin todella merkittävä, jotta porukka saadaan yhtenäiseksi ja he onnistuivat siinä hyvin. Toisin oli omam leirini laita, jolloin isoset vaihtuivat eivätkä saaneet otetta kehenkään meistä, joten keskustelua tiestä ja matkasta isosten kanssa ei ollut.
Monenlaista siis tuli koettua leirillä mutta suurimpia ilonhetkiä oli, kun saattoi nuoren kasvoilta nähdä elämän ja uskomisen iloa, kun kuulo laulujen raikaavan, kun kuuli isosten kertovan miten nuoret olivat soluissa pohtineet yhdessä uskon asioita ja kun kuuli, miten loppukokeessa nuoret muistivat minun tunneiltani asioita ja olivat saaneet sieltä jotain, vaikka olin tuntenut koko leirin ajan suurta vajavaisuutta ja syntisyyttä.
Konfirmaatio oli arvokas ja kaunis tilaisuus, jossa kuulimme nuorten tunnustavan uskonsa ja näimme heidät nauttimassa ensimäistä kertaa herran pöydän antimista.
Kaiken kaikkiaan leiri oli upea kokemus ja avasi näkemään sen, miten tärkeää meidän on opettaa lapsiamme ja nuoriamme jo pienestä asti tuntemaan Jumalaa ja hänen armoaan. Viemme heitä Jumalan sanan kuuloon ja kristillisyytemme lasten ja nuorten tilaisuuksiin mutta että me jaksaisimme myös arjessa vastata lastemme ja sisarustemme kysymyksiin rakkaudella, suoraan ja Jumalan sanan pohjalta ja että me lukisimme heille Raamatun kertomuksia ja Raamattua esim. lasten kuvaraamattua mutta että ennen kaikkea siunaisimme heitä armo evankeliumilla ja syntien anteeksi antamisella!
teologitollo
kiinnostunut
 
Viestit: 5
Liittynyt: 16 Helmi 2018, 14:05

Re: Rippikoulun merkitys ja rippikoulun muistelua

ViestiKirjoittaja Joonatan » 03 Touko 2022, 12:53

Kesä alkaa lähestymään ja sitä kautta myös rippileirit, ja täällä alkaa yhdellä isosella olla jo niin paljon intoa että pitänee sitoa kohta puuhun kiinni. Lähden muuten leirille ennen aikojani :lol:

Olen ollut isosena kahdella rippileirillä ja nyt lähden innolla kolmannelle. Se on jotenkin ihmeellistä, miten rakkaita (pikku)veljiä ja sisaria leiriläisistä ehtii tulla lyhyen leiriviikon aikana. Odottelen jo malttamattomana kesän suviseuroja, jossa pääsee pitkästä aikaa näkemään kauempana asuvia rippilapsiani. Muistan yhden liikuttavan hetken viime kesän leiriltä, kun olimme rippilasten kanssa jo tutustuneet ja tulleet hyvinkin läheisiksi. Oli leirin viimeinen ilta ennen konfirmaatiopäivää, ja olimme saaneet leiriläiset viimeinkin hätisteltyä omiin soluihinsa nukkumaan. Kiersimme solut läpi ja jätimme hyvänyöntoivotukset sekä lauloimme iltalaulun leiriläisille. Kun saavuimme viimeiseen soluun, vastassa olikin keittiön pöydän ääreen kokoontunut kyyneleinen keskustelurinki. Tytöillä oli ollut omien sanojensa mukaan niin mukava rippileiri että he halusivat pitkittää viimeistä iltaa niin pitkään kuin mahdollista, ja halaten he kiittivät meitä isosia siitä. Oma syntisyys ja kelvottomuus painaa ajoittain raskaasti myös isosia, mutta tuona iltana sitä huomasi että on myös onnistunut jossain :)

Kun olimme alkamassa laulamaan tuolle solulle valitsemaamme iltalaulua, tytöt keskeyttivät meidät ja sanoivat että tänä iltana he haluavat laulaa meille. Iltalauluihimme oli kuulemma ollut ihana nukahtaa, ja he halusivat kiitollisuuden eleenä laulaa vastavuoroisesti meille yhden iltalaulun. Kaunista laulua kuunnellessa meinasi kieltämättä mennä roska silmään...

Kyllähän näin mukavaa hommaa voisi jatkaa vaikka kuinka kauan. Rippikoulutyö on ehdottomasti siionin töistä kaikkein antoisinta!
On koti, jonne myrskyt maan / ei saavu milloinkaan. / Ei sinne aallot raivollaan / käy rauhaa rikkomaan. / Oi koti! Sinne saavumme, / kun päättyy mainen matkamme.
-Siionin laulu 286-
Avatar
Joonatan
tutustunut
 
Viestit: 45
Liittynyt: 21 Tammi 2020, 14:40

Re: Rippikoulun merkitys ja rippikoulun muistelua

ViestiKirjoittaja nuusku » 04 Touko 2022, 04:26

Saa kai kielteisiäkin muistoja jakaa, mitkä tämä ketju toi mieleeni. Epäuskoisen perheen lapsena kävin epäuskoisten rippikoulunkin, se taisi kestää vähän alle kaksi viikkoa silloin, ehkä noin kymmenen yötä. En muista elämäni ajalta yhtä kauaa kestänyttä keskeytymätöntä kokemusta, jossa jokainen ilta oli uusi painajainen.

Aamut ja päivät kuluivat kohtuudella, koska oli ruokailua ja opetusta. Papin pitämän opetuksen loputtua iltapäivällä vasta alkoi kohtuuden ulkopuolelle menevä aika. Kaikki muut tietenkin olivat ulkona, mitä lienee pihan pelejä pelasivat, tai saunoissa kävivät. Minut oli koulussa hakattu hiljaiseksi, kahdeksan vuotta oli koulua ehtinyt olla, siis noin kaksi tuhatta koulupäivää, ja siinä ajassa oli minut ehditty noin kaksi tuhatta kertaa hakata hiljaiseksi.

Rippikouluun olin varautunut ottamalla mukaan vain kolme Aku Ankan taskukirjaa, ja se oli virhe. Luin ne jo ensimmäisenä iltana muiden ulkoillessa. Nukuin neljän henkilön huoneen alavuoteella, ja muiden tullessa ulkoa sisään, pyrin vaihtamaan eri taskukirjaan, joka oli viimeksi kädessäni heidän sisään tullessaan, jotta vaikuttaisin normaalilta loikoilijalta.

Kun illat sitten vaihtuivat uusiksi, niin loppuivat ne kirjat joita voisi uusiin vaihtaa. Ja sitten joku huoneen asukas havaitsi, että luen samaa taskukirjaa jo useampaan kertaan. Hän kertoi siitä seuraavalle, ja seuraava taas seuraavalle. Huonetoverini eivät ennestään olleet tienneet, että olin se, joka piti hakata kerran vuorokaudessa, vaan tämä selvisi vasta sitten, kun siihen alle kymmenen neliön huoneeseen oli ennättänyt koko leiriporukka lukemistani katsomaan. Tässä vaiheessa heille muissa huoneissa olevien samalla koululuokalla kanssani olevien kautta ilmoitettiin, että olen se, joka on aina hiljainen ja joka ei puhu muille, ja joka kannattaa hakata.

Aivan kaikki kolmisenkymmentä rippikoululaista eivät mahtuneet kerralla nauramaan ahtaaseen huoneeseen, joten osa nauroi käytävän puolella ja kurkki, kelle siellä nauretaan. Tämän jälkeen tehtiin normaalit toimenpiteet, eli kädessäni oleva taskukirja pyrittiin repimään minulta irti sen hajottamiseksi. Koska en päästänyt irti, tuli tyypillinen hakkaus, eli osa hakkasi nyrkein, ja loput potkivat. Kilpikonna-asennossa selkä seinää vasten käännettynä (selkärangan vaurioilta välttyäkseni) säästyin jälleen näkyviltä vammoilta. Tässä vaiheessa joku otti esiinsä mukanaan olleen linkkuveitsen, ja näitä oli myös muilla. Jouduin silloin päästämään voimakkaan "lopettakaa"-huudon elämäni jatkumisen takaamiseksi.

Siinä vaiheessa paikalle tuli isonen, joka kysyi, mitäs täällä tapahtuu. Nämä kolmekymmentä rippikoululaista sanoivat, että ei ollut mitään ihmeempää. Kysyi minultakin isonen, että tekikö ne jotain. Vastasin tietenkin, että eivät tehneet mitään, jotain huumoria pitivät vain. Totta kai vastasin niin, koska olin vastannut samoin jokaiselle koulun opettajallekin kahdeksan vuoden ajan, sillä ymmärsin, että kantelu, eli kieliminen, se olisi aina ollut sama kuin itseensä asettaminen vapaaksi riistaksi, eli koston kohteeksi. Isonen mainitsi, että on saunakin, mutta hymyssä suin vastasin, että minä mieluummin lueskelen tätä lehteä tässä. Sitä samaa lehteä, jota olin jo noin viikon lukenut, ja jota en missään tapauksessa oikeasti halunnut lukea.

Viimeisiksi leiripäiviksi oli nyt minun keksittävä jotain, jottei minua bongattaisi jok'ikinen ilta lukemassa samaa Aku Ankan taskukirjaa uudelleen, ja sen myötä myös hakattaisi jälleen uudelleen. Käytin hyväkseni julkisia tiloja, kuten istumalla pari tuntia wc-tiloissa tai seisomalla leirikeskuksen käytävien ilmoitustauluilla olevia ilmoituksia katsoen. Näin vältyin myöhemmältä massaväkivallalta, ja viimeisinä iltoina minulle tehtiin vain normaalit pienen piirin nurkkaan hakkaamiset ilman koko leirin yhteisesti toimittamaa pahoinpitelyä.

Ehkä nykyajan papeille ja isosille suosittelisin, että jos joku riparilainen vaikuttaa tosi hiljaiselta ja ujolta, eikä osallistu yhteisiin tekemisiin, mutta vakuuttaa silti pitävänsä yksinolosta ja lueskelusta, niin on syytä olettaa, että sanoessaan pitävänsä yksin olosta on merkittävä mahdollisuus, että hän valehtelee. Hän voi valehdella isosille ja papeille joka päivä sama kestohymy kasvoillansa, jos hänet on koulussa "koulutettu" siihen, että tämä on hänen osansa elää.

Hänen tavoitteensa on pelkästään saada pappi tai isonen lopettamaan kysely ja jatkamaan matkaansa, mutta se ei ole kuitenkaan hänen sisimmäinen toiveensa. Sisimmäisesti hän toivoo siltä isoselta, että älä lähde pois, äläkä usko minua, vaan kysy uudestaan, kysy niin monta kertaa etten enää pysty valehtelemaan. Älä siis jätä sitä yhteen tai kahteen kysymykseen "onko kaikki o.k.?" vaan älä jätä häntä sinne yksin jatkamaan lukemistansa, vaikka hän sanoo siitä pitävänsä. Sydämessänsä hän nimittäin toivoisi, että näkisit hänen sisällensä, ja sanoisit ettet usko häntä, ja saisit hänet lopulta itkemään elämästänsä juuri sinun rintaasi vasten.

Häntä on kuitenkin kosketettava myös fyysisesti, vaikka hän on jo 15-vuotias. Silitä hänen hiuksiaan, pidä hänestä kiinni. Kiinni pitämisen kokemus riisuu häneltä naamarin nopeammin. Parin metrin päästä tehdylle kysymykselle on paljon helpompaa valehdella kuin sellaiselle kysymykselle, jonka kysymisen aikana tullaan fyysisesti koskemaan kohdetta, istumaan samalle korkeudelle, eikä lähdetä siitä nopeasti pois.

Jos onnistut tässä - saaden joltakulta riisuttua kahdeksan kouluvuoden aikana syntyneen iloisen ihmisen naamarin ja tehden näkyväksi hänen todelliset kasvonsa, jotka ovat vuosikaudet työskennelleet pidätellen joka ainoan kyyneleen sisällään - ja kyyneleet esille jos saat, niin olet voinut parhaimmillaan pelastaa paljon enemmän kuin kyseisen nuoren rippikoulun, myös hänen tulevan elämänsä vanhuuteenkin saakka. Rippikoulu on nimittäin eka paikka, jossa ollaan poissa synnyinkodista monta yötä "sijaisholhoojien" hoidettavana, ja siellä voi huomata asioita, joiden huomaamiseen riparilaisen omat vanhemmat ovat psykologisessa mielessä liian "sokeita" ne huomataksensa.

Harvoin tällaista varmaan joutuu kohtaamaan, mutta jos joskus niin käy, niin ottakaa tuollaisesta riparilaisesta "koppi".
Kunnes täyttyy halu hartain, tänne jääpi turmelus. Aukee kirkas kotiranta, loppumaton lohdutus.
Avatar
nuusku
Ylläpitäjä
 
Viestit: 2098
Liittynyt: 08 Touko 2006, 17:33


Paluu Nuorten palsta



Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa