Hmm.Piti oikein alkaa miettimään, mistä oon joutunu iän myötä luopumaan. Aluks ei tullu mitään mieleen, mutta ainaki joistain rakkaista ihmisistä joutuu luopumaan. niitä luopumisia voi kyllä tulla nuorena ja lapsenakin, mutta iän myötä tulee aina enemmän niitä ihmisiä, ketä ei enää täällä maan päällä ole. Se tuntuu haikealta. Jos eläisi Suomen vanhimmaksi, ympärillä olisi vain ihan eri ikäpolven ihmisiä..
Lapsuudenleikeistä on luopunu, mutta leikkimielisyydestä ei silti tarvitse luopua.
Leikki tekee välillä aikuisellekin hyvää.
Monista paikkakunnista olen myös muuttojen myötä luopunut. Joskus sitä kaipaa johonkin paikkaan. Edellyttäen, että kaikki olisi kuin ennen. Todennäköisesti jos nyt matkustaisi siihen haikailemaansa paikkaan, tulisi vain itku. Eli oikeastaan kaipaisi sitä muistossa olevaa hetkeä, joka siihen paikkaan liittyi. Jos aikakone olisi keksitty, niin luulenpa, että ajelisin sillä aika paljon ristiin rastiin. Ehkä moni muukin. Mieleen muistuu taas eräs paikka ja hetki ja siihen hetkeen liittynyt rakas iäkäs ystäväni, ketä ei enää ole tässä ajassa. Mummo huokaili usein ja lausui samalla "Oi niitä aikoja, oi niitä aikoja, ne tahtoisin taas elää uudestaan."
Välillä tuntuu, että elämä on vain sarja hyvästijättöjä. Surullista. Mutta silti on pakko elää tässä ja nyt. Sinänsä en kaipaa nuoruutta. Nuoruuden epävarmuutta. Mutta ehkä nuoruuden intoa ja haaveita. Lapsuuden aitoutta. Lapsuuden leikkejä ja leikkitovereita. Lapsen mielikuvitusta. Ollapa jäljellä ne kaikki yhdistettynä iän tuomaan elämänkokemukseen ja tietynlaiseen tyyneyteen kohdata asiat. Ottaa asiat sellaisina kuin ne tulee. Olisiko niin, että nuorena ajattelin kiihkeästi että joitakin asioita pitää pystyä muuttamaan. Nyt ajattelen, että monillekaan asioille ei voi mitään, joten ne on otettava vastaan sellaisina kuin ne tulevat..?? Ja silti se silloinen 16-vuotias oli monessa asiassa järkevämpikin kuin nykyinen aikuinen...HAHAA!
Tiedäpä tuota, miten asiat lieneekään. Pitäiskö vaan todeta, että
"ennen sitä oli nuori ja nätti. nyt vaan nätti" (kuten eräs 80-vuotias mummo tuumi nuoruudenkuvaansa näyttäessään
)