VL-FOORUMI
http://vlfoorumi.foorumi.eu/

Nuoruus mennyt ohi
http://vlfoorumi.foorumi.eu/viewtopic.php?f=8&t=1393
Sivu 1/1

Kirjoittaja:  Sinisielu [ 25 Syys 2006, 01:48 ]
Viestin otsikko:  Nuoruus mennyt ohi

Kun kolmekymmentä tuli kesällä mittariin, niin varsinkin nyt tuntuu, että nuoruus on takana päin. Valehtelematta käytän välillä ryppyvoiteitakin. Eri asia on, auttaako ne. :roll: Heh.

Kirjoittaja:  Pottu [ 25 Syys 2006, 17:28 ]
Viestin otsikko: 

Vaikka nuoruus päättyisikin, niin ei elämä siihen pääty! Aikuinenkin voi elää hyvin onnellista, hauskaa, hassuttelevaa elämää!

Kirjoittaja:  Weha [ 25 Syys 2006, 19:25 ]
Viestin otsikko: 

No, jokainen uskovainen on hengellisessä mielessä samanikäinen, että sillä on hyvä lohduttautua , koska se on uutta, vanhentamatonta: Jeesus sanoi hänelle: ”Minä olen ylösnousemus ja elämä; joka uskoo minuun. Se elää, vaikka olisi kuollut. Eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole, uskotko sen? (Joh.11:25-26). :wink:

Kirjoittaja:  Emka [ 25 Syys 2006, 20:09 ]
Viestin otsikko: 

Älä Sinisielu sure yhtään vaikka kolmekymmentä on mittarissa :wink:
'Mulla on kaksi kertaa se ja tuskin minä niin kauhean vanha olen :oops: :oops: Ihminen on ihan niin nuori,kuin mieleltään ja henkisesti on.

Toiset vanhenevat ennemmin ja toiset myöhemmin, nimittäin minusta tuntuu että olen "ikuinen teinityttö" mieleltäni, sillä seura tekee kaltaisekseen, minulla on paljon nuoria ystäviä jotka käyvät ilahduttamassa minua, ja seuroissa lapset kiehnäävät kyljessäni ja sylissä :wink: Vaikka ei itselläni ei perhettä olekkaan.

Kun itse olin 30:nen tuntui että silloin olin paljon vanhempi mieleltäni, olihan kaikki elämän kolhut ja sairaus veronsa ottaneet, mutta 31v sitten sain parannuksen armon, tuntui että niin paljon taakkaa putosi matkasta, että silloin alkoi "uusi elämä" ihan kirjaimellisesti :wink:

Iloitaan jokaisesta päivästä jonka saamme sillä ei kannata tuhlata sitä suremalla ja etukäteen elämällä.

Eletään tässä ja nyt. Huomisesta emme tiedä, eilinen on mennyt, tänään auttaa Jumala.

Kirjoittaja:  Sinisielu [ 10 Joulu 2006, 15:26 ]
Viestin otsikko: 

Kyllähän elämässä on monenlaisia asioita joista joutuu luopumaan, kun ikää tulee lisää, mutta toisaalta uudet ikävuodet tuovat jotakin muuta tilalle?

Kirjoittaja:  Pottu [ 11 Joulu 2006, 02:18 ]
Viestin otsikko: 

Hmm.Piti oikein alkaa miettimään, mistä oon joutunu iän myötä luopumaan. Aluks ei tullu mitään mieleen, mutta ainaki joistain rakkaista ihmisistä joutuu luopumaan. niitä luopumisia voi kyllä tulla nuorena ja lapsenakin, mutta iän myötä tulee aina enemmän niitä ihmisiä, ketä ei enää täällä maan päällä ole. Se tuntuu haikealta. Jos eläisi Suomen vanhimmaksi, ympärillä olisi vain ihan eri ikäpolven ihmisiä..
Lapsuudenleikeistä on luopunu, mutta leikkimielisyydestä ei silti tarvitse luopua. :wink: Leikki tekee välillä aikuisellekin hyvää.
Monista paikkakunnista olen myös muuttojen myötä luopunut. Joskus sitä kaipaa johonkin paikkaan. Edellyttäen, että kaikki olisi kuin ennen. Todennäköisesti jos nyt matkustaisi siihen haikailemaansa paikkaan, tulisi vain itku. Eli oikeastaan kaipaisi sitä muistossa olevaa hetkeä, joka siihen paikkaan liittyi. Jos aikakone olisi keksitty, niin luulenpa, että ajelisin sillä aika paljon ristiin rastiin. Ehkä moni muukin. Mieleen muistuu taas eräs paikka ja hetki ja siihen hetkeen liittynyt rakas iäkäs ystäväni, ketä ei enää ole tässä ajassa. Mummo huokaili usein ja lausui samalla "Oi niitä aikoja, oi niitä aikoja, ne tahtoisin taas elää uudestaan."
:cry:
Välillä tuntuu, että elämä on vain sarja hyvästijättöjä. Surullista. Mutta silti on pakko elää tässä ja nyt. Sinänsä en kaipaa nuoruutta. Nuoruuden epävarmuutta. Mutta ehkä nuoruuden intoa ja haaveita. Lapsuuden aitoutta. Lapsuuden leikkejä ja leikkitovereita. Lapsen mielikuvitusta. Ollapa jäljellä ne kaikki yhdistettynä iän tuomaan elämänkokemukseen ja tietynlaiseen tyyneyteen kohdata asiat. Ottaa asiat sellaisina kuin ne tulee. Olisiko niin, että nuorena ajattelin kiihkeästi että joitakin asioita pitää pystyä muuttamaan. Nyt ajattelen, että monillekaan asioille ei voi mitään, joten ne on otettava vastaan sellaisina kuin ne tulevat..?? Ja silti se silloinen 16-vuotias oli monessa asiassa järkevämpikin kuin nykyinen aikuinen...HAHAA!
:lol: Tiedäpä tuota, miten asiat lieneekään. Pitäiskö vaan todeta, että
"ennen sitä oli nuori ja nätti. nyt vaan nätti" (kuten eräs 80-vuotias mummo tuumi nuoruudenkuvaansa näyttäessään :lol: )

Kirjoittaja:  Sinisielu [ 01 Helmi 2007, 14:08 ]
Viestin otsikko: 

Niisk. Otsaani on tulossa Sibelius-ryppyjä. Muutenkin muistelen usein aikaa, jolloin olin parikymppinen ja samalla sydämessäni tunnen surua. Niin nopeasti se aika kuitenkin meni ja niin yksinäinen olin. Muistan ajan, jolloin kovasti yritin päästä erääseen nuorten porukkaan mukaan, mutta en kelvannut. Usein on elämässäni toistunut sama kuvio, minua ei huolita. Sekin on aikaan saanut vaikean masennuksen. :roll:

Kirjoittaja:  nuusku [ 14 Joulu 2008, 21:45 ]
Viestin otsikko: 

Olen todennut äskettäin, että ilmeisesti itsensä nuoreksi tunteminen riippuu myös vertailukohdasta, tai ympärillä olevien ihmisten iästä. Iltakylässä kaksikymppisten keskuudessa tuntee kolmekymppinen itsensä vanhaksi (ei nuoreksi), mutta kahvipöydässä viisikymppisten kanssa kokee olevansa vasta pelkkä poikanen.

Kirjoittaja:  Pottu [ 16 Joulu 2008, 00:22 ]
Viestin otsikko: 

Näin on! Kannattaa liikkua viisikymppisten seurassa! :-(

Kirjoittaja:  kesis [ 16 Joulu 2008, 11:12 ]
Viestin otsikko: 

tai kaksikymppisenä melkein nelikymmentvuotiaiden eurassa ;)

Sivu 1/1 Kaikki ajat ovat UTC + 2 tuntia [ DST ]
Powered by phpBB® Forum Software © phpBB Group
https://www.phpbb.com/