VL-FOORUMI

Puhuimme ystäväni kanssa tänään enkeleistä ja yhtäkkiä mieleeni tuli muistikuva, että olisin joskus kuullut että vain uskovaiset voisivat nähdä enkeleitä.En millään saa päähäni, muistanko aivan väärin.Osaisiko joku valaista tässä asiassa muistiani?

Tuli muuten keskustelumme lomassa mieleen eräs siskonpojalleni tapahtunut asia.Poika oli silloin n. 4-vuotias ja hän oli mennyt pikkuveljensä kanssa heikoille jäille.Pikkuveli oli ollut rannalla mutta tämä poika oli tippunut jäihin.Rannassa oli onneksi ollut sen verran matalaa, että jalat oli ulottunut pohjaan mutta poika ei ollut saanut omin voimin itseään vedettyä ylös.Kuin ihmeen kautta poika oli päässyt sieltä ja kotiin mennessä oli sanonut että enkeli oli ottanut hänestä kiinni ja nostanut sieltä jäistä.Näin olen tämän kuullut ja tämä suojelus koskettaa kovasti.

En tosiaan osaa sanoa, vainko uskovaisille niitä näytetään, kun se on kuitenkin Jumalan kädessä, kelle Hän antaa enkelinsä näyttäytyä. Merkitys on kuitenkin eri, uskovaisee niitä näytetän tavallisesti jonkun vaikean tilanteen vuoksi, rohkaisuksi ja vahvistukseksi. Voisn joitakin tapauksia kertoakin, mutta jääköön tällä kerralla.

Muistin tässä kirjoittaessani, että Apostolien tekojen kirjassa kerrotaan, miten enkeli ilmestyi jumaliselle, mutta oikeasta uskosta osattomalle Korneliukselle. Klrnelius sai neuvon, mistä löytää niitä Jumalan lapsia, jotka voivat avata portin iankaikkiseen elämän vievälle tielle.

Sen vuoksi voi joku pelastavasta uskosta osatonkin nähdä enkeleitä, sii opastajina ja kutsujina.

Kiitos Taavetti selvennyksestä! Muistin sellaisenkin asian tuossa, että Jumala antaisi enkeleiden näyttäytyä vain sellaisille jotka sen kestää.Meinaan kun pienempänä pelkäsin, että enkeli yhtäkkiä ilmestyisi minulle, että mä varmaan pelästyisin hengiltäni, niin äiti vastasi noin.Tarkoittaa varmaan, että Jumala antaa siihen voiman ja rohkeuden jos antaa enkelin tulla näkyväksi?

Pakko vielä kysyä sellaista, että silloin kun olin kieltänyt lapsenuskoni ja harhailin maailmassa, pelkäsin joskus että yhtäkkiä piru tulisi ja koskettaisi minua ja olin silloin sen käsityksen vallassa että jos piru ilmestyy,niin sen jälkeen ihminen kuolee vuorokauden sisään.Osaisiko joku sanoa onko toi ihan huuhaata,onko tollaisella mitään todellisuuspohjaa?Mietin, että voisiko tollainen ajatus tulla sellaisesta, kun epäuskoisena ollessani olin kuuntelemassa joskus saatananpalvojista voimakasta saarnaa, josta jäi mulle todella pahat pelot päälle.Kaikista niistä jutuista.

Onneksi uskovaisena ei tarvitse mitään tuollaista pelätä, juttu tuli mieleen yhtäkkiä.Jos joku katsoo asian ahdistavaksi voin poistaa tän viestini.

On sellainen tuntu, että sieltä S- palvojista sellainen pelko on lähtöisin. On Jumalan vastustaja syytä pelätäkin, mutta ei súinkaan sellaisella pelolla. Vääriä mielleyhtymiä voi tulla kelle tahansa, on niitä joskus ollut minullakin, kun on joutunut henkisesti tai hengellisesti ns tien haaraan. Jumala vastustaja pyrkii eksyttämään uskovaista, jos on saanut lankeamaan, yrittää kaikin tavoin vetää syvemmälle, joka väärään varmuuteen ja itseihailuun tai epätoivoon.

Sitähän Lutherin opetti rukoilemáan, ettei Jumala sallisi meidän joutua epäuskoon, epätoivoon tai muihin suuriin synteihin. Mutta jos joudummekin sellaiseen kiusaukseen, kuitenkin viimein saisimme voiton.

Niin se varmasti onkin, että sieltä tilaisuudesta tuo pelko lähti.Piti vielä korjata, ettei tule väärinkäsityksiä, että olin silloin erään väärähengellisen liikkeen järjestämässä tilaisuudessa, jossa siis nämä liikkeen edustajat kertoivat siitä, kuinka he olivat olleet s-palvojia ja sieltä saaneet herätyksen.En siis missään s-palvojien kokouksessa.Jutut oli karmivia ja silloin lähtiessäni sieltä, mietin sitä kuinka turvallista aina oli uskovaisena lähteä seuroista kun siellä oli aina armo ja syntien anteeksiantamus.Tässä mainitsemassani tilaisuudessa ei ollut kuin pelottelu ja "ihmeteot". En olisi voinut kuvitellakaan enkä vieläkään että koskaan seuroista lähtisi pois sellaisella mielellä ja pelolla kun tuolta lähdin.Sieltä oli rakkaus kaukana.

Muistan lapsuudesta sellaisen asian, jossa enkeli oli asialla. Olin saanut potkukelkan joululahjaksi, olin ekaluokalla koulussa, ja se kelkka oli ihan aikuisen kokoiselle. Oli liukas keli kun menin kouluun ja ajattelematon olin, kelkottelin keskellä tietä.
Ei silloin ollut vielä kovin paljon liikennettä se oli -53 vuonna. Kaatusin sen potkukelkan kanssa ja samassa tuli kuorma auto , luulin että jään auton alle, mutta yht´äkkiä huomasin että oli kelkkani kanssa ojassa, auto meni menojaan, eikä se minuun törmännyt.

Uskon että suojelusenkelini heitti minut kelkkani kanssa sinne ojaan,koska keskellä tietä olin kun kaatusin.

Nousin ylös lumisena, jatkoin matkaa kouluun ja oli vähän pöllähtänyt olo.

Taavetti kirjoitti:Sen vuoksi voi joku pelastavasta uskosta osatonkin nähdä enkeleitä, sii opastajina ja kutsujina.

Tuli tuosta Emkan viestistä itselleni muistiin eräs sattuma.

Uskon että enkelilläni on toisinaan kiire kanssani sillä on tapauksia joista en olisi selvinnyt ellei enkelini olisi ollut asialla.