Saan olla onnellinen siitä, että mulla on nykyään luotettavia ystäviä, joille on helppo kertoa mistä tahansa. Aina näin ei ole ollut, muistan edelleen sen tunteen seuroihin lähtiessäni siinä rippikouluikäisenä: toisaalta oli mukava päästä taas Jumalan sanan kuuloon, toisaalta murehdin joudunko taas istumaan yksin.
Meilläpäin iltakyläily on jostain syystä aika vahvasti sitoutunut porukoihin. Siinä on hyvät ja huonot puolensa: tutun, pienen porukan kokoontuessa syntyvät usein ne kaikkein syvällisimmät keskustelut uskonasioista. Luotettaville ystäville voi kertoa vaikeitakin asioita ja kysymyksiä on helppo esittää. Toisaalta olisi hyvä tutustua muihinkin samanikäisiin uskovaisiin eikä muodostaa liian kiinteää porukkaa, jonka juttuihin muiden on vaikea tulla mukaan. Ollaan kavereitten kanssa keskusteltu tästä useaan kertaan.
Mulla on tällä hetkellä aika hankala tilanne, kun kaverini ovat tavallaan jakautuneet kahteen porukkaan. Väistämättä tässä on käynyt niin, että joidenkin kanssa olen viime aikoina ollut sitten vähemmän tekemisissä. Toivotaan ettei tämä johda välien viilentymisiin...