Sivu 1/1

Kuorma, synti ja kiusaukset

ViestiLähetetty: 23 Marras 2007, 07:28
Kirjoittaja Taavetti
Sellainen mahdollisuus on olemassa, joissakin tilanteissa jopa toden näköinen mahdollisuus, että mieltä alkaa vaivaamaan joku asia, joka ei varsinaisesti ole syntiä. Kun joku sellainen seikka vaivaa, on siitäkin lupa kysyä toisilta uskovaisilta. Sitä varten meille on annettu saattomiehiä, sitä varten on seurakunta, jolta kysyä sellaisia asioita. Jos mieltä vaivaa joku sellainen, joka ei ole syntiä, sitä sanotaan kuormaksi. Tietysti synneistäkin voi kertyä kuormaa, mutta sitten on erikseen niitä turhia kuormia, mutta nekin saa panna pois, ettei vihollinen niiden raskauttamana saisi eksytetyksi todellisiin synteihin.

Avaan tänne nuorten palstalle, sillä tavallisimmin nämä nuoria vaivaavat, vaikka eivät vanhemmatkaan ole näistäkään kiusoista osattomia. Onhan vain yksi, vapahtajamme Herra Jeesus, joka ei kertaakaan kiusausten kohdatessa langennut syntiin. Koska siis Jeesuskin kohtasi kiusauksia, uskallan kirjoittaa, etteivät kiusaukset itsessään ole syntiä, mutta voi miten helposti ne raskaiksi tultuaan johtavat syntiin.
Hepr. 2:18

Sillä siitä, että hän kärsinyt on ja on kiusattu, taitaa hän myös niitä auttaa, jotka kiusataan.

Hepr. 4:15

Sillä ei meillä ole se ylimmäinen pappi, joka ei taida meidän heikkouttamme armahtaa, vaan se, joka kaikissa kiusattu on, niin kuin mekin, kuitenkin ilman syntiä.


Tämä Jeesus kulkee tänäkin päivänä omiensa keskellä ja omissaan.

Matteus 28
19 Menkäät siis ja opettakaat kaikkea kansaa, ja kastakaat heitä nimeen Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen,
20 Ja opettakaat heitä pitämään kaikki, mitä minä olen teille käskenyt. Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä, maailman loppuun asti. Amen!

Vielä uusimman käännöksen mukaan:
19 Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni: kastakaa heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen [Mark. 13:10+ | 2. Kor. 13:13; 1. Piet. 1:2]
20 ja opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä minä olen käskenyt teidän noudattaa. Ja katso, minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti."

ViestiLähetetty: 23 Marras 2010, 17:01
Kirjoittaja kirja
Onko kellään kokemusta kuormista... joiden kohdalla tuntuu, ettei_vain_voi kertoa niistä kenellekään? (Meinaan nimenomaan sellaista, joka ei sinällään ole syntiä mutta vaivaa päivittäin.) Mietityttää, miten sitä jaksaa :-(

ViestiLähetetty: 24 Marras 2010, 23:54
Kirjoittaja juruulanko
on kokemusta. Sekä syntikuormasta että kuormasta ilman syntiä. Mutta eipä niistä tälleen julkisesti ole tarpeen sen enempää. Ei edes anonyymisti.

ViestiLähetetty: 25 Marras 2010, 00:35
Kirjoittaja Taavetti
Taavetti kirjoitti:Tietysti synneistäkin voi kertyä kuormaa, mutta sitten on erikseen niitä turhia kuormia, mutta nekin saa panna pois, ettei vihollinen niiden raskauttamana saisi eksytetyksi todellisiin synteihin.


Heprealaiskirje 12
1 Sen tähden myös me, että meillä on näin suuri todistusten joukko meidän ympärillämme, niin pankaamme pois kaikki kuorma ja synti, joka aina meihin tarttuu ja hitaaksi tekee, ja juoskaamme kärsivällisyyden kautta siinä kilvoituksessa, joka meidän eteemme pantu on,

On ollut minullakin molempia, eikä ole kovinkaan helppoa alkaa niitä pois panemaan. Jumala armossaan antaa siihenkin voimaa, ja voimaa saadakseni olen joskus ensin pyytänyt yleistä synnin päästöä. Siitä päästöstä olen voimaa saanutkin, ja kun olen saanut suuni edes niin avatuksi, on sillä avatulla suulla, Jumalan antaman voiman turvin, ollut helpompi alkaa puhua vaivasta, jolla olen tuntenut itseni rasitetuksi. Pelkästään puhuminen on helpottanut, mutta kuultu ja uskottu evankeliumi on nostanut, rohkaissut ja virvoittanut. Niin on saanut ikään kuin uudistuneella uskolla jatkaa uskon tien taivaltamista.

ViestiLähetetty: 25 Marras 2010, 09:43
Kirjoittaja juruulanko
noihin kuormiin vielä sen verran palaan, että oli kuorma kumman sorttista hyvänsä, niin se kannattaisi jakaa. Syntikuorma uskovaisen kanssa, tavallinen kuorma kenen tahansa kanssa. Ihmistä ei ole tarkoitettu olemaan yksin. Raamatussakin Aatamille luotiin Eeva, avuksi.

En tiedä, mihin avuksi, mutta luulen että ei arkiaskareisiin, sillä paratiisissa oli kaiketi helpot oltavat.

Ajatuksia jakamaan kenties? Ei nykyajankaan ihmistä ole tarkoitettu oleemaan yksin. Ihminen on laumaeläin, sanoo monet, mikä on toisaalta hyvin sanottu, vaikken rinnastuksesta eläimeen pidäkään.

Niin, rohkaisen kaikkia kertomaan kuormistaan. Jos ei ole ketään läheistä tai jos asia on sen luonteinen että juuri läheisille sitä ei uskalla kertoa, niin sitten vaikka ammattilaselle. Ei se helppoa ole, tiedän ihan varmasti, mutta kannattaa silti. Ihminen sairastuu jos liian kauan miettii ja murehtii asioita yksinään.

T nimim "liian monta kertaa asian nähnyt"

ViestiLähetetty: 25 Marras 2010, 16:00
Kirjoittaja kehakukkanen
Sielunvihollisen yksi nimistä on diabolos, erilleenheittäjä. Se mielellään uskottelee ihmiselle, että tämän kuormat, ajatukset, ongelmat ja kysymykset ovat jotain sellaista, mitä ei toisten kanssa voi jakaa. Tietysti kannattaa valita, keneen luottaa, mutta niin pahoja tai vaikeita asioita ei olekaan, ettei jonkun kanssa voisi jakaa. Kynnys vain tuntuu joskus niin kovin korkealta itse kenelläkin. :P

ViestiLähetetty: 25 Marras 2010, 21:56
Kirjoittaja kirja
juruulanko kirjoitti:on kokemusta. Sekä syntikuormasta että kuormasta ilman syntiä. Mutta eipä niistä tälleen julkisesti ole tarpeen sen enempää. Ei edes anonyymisti.


Ei ole tietenkään tarpeen. Tarkoitukseni ei ollut pyytää ihmisiä kertomaan kokemuksistaan (minkä totta kai tajusittekin). Kirjoitin kysymyksen lähinnä koska olo tuntui huonolta tuolla hetkellä - sanotaanko että olin pohjalla. Mutta jospa se tästä - päivä kerrallaan, kuten sanotaan... Toivottavasti sitä saa voimia luottaa Jumalan johdatukseen omalla kohdallani.

ViestiLähetetty: 13 Helmi 2011, 18:37
Kirjoittaja Leeja
Tämän viestin sisältö on editoitu.

ViestiLähetetty: 13 Helmi 2011, 20:20
Kirjoittaja Taavetti
Leeja kirjoitti:Aihe on karannut todellakin viestissäni, mutta oloni ainakin helpottui, kun pystyin kirjoittamaan näin paljon. Teille kaikille. Kiitos.

Hienoa jos helpotti, jos helpotti edes hiukan. En tiedä ikääsi, jonka kerroit nuoreksi. Muistan itsekin aikanaan pelänneeni, enkä osannut pelkojani jakaa kenenkään kanssa. Pelkäsin koulutieni metsätaipaleita yksin pimeässä, pelkäsin monia muitakin asioita. Enin osa peloistani on jäänyt taakse, nyt monet niistä tuntuvat jopa naurettavilta. Naureskella niille ei kuitenkaan sovi, sillä pelko on vakava asia, ainakin silloin vakavaa, jos se yltyy sietämättömäksi.
Hyvä olisi, jos voisi keskustella niistä jonkun luotettavan ja turvallisen ystävän kanssa. Ellei sinulla sellaisia ole, voit rukoilla Jumalalta ystäviäkin.

Toisaalta pieni, sopiva pelko voi suojata meitä monilta vaaroilta. Sopii pelätä heikkoja jäitä, sopii hiukan pelätä vilkasta liikennettä niin, että katsoo ettei hyppää sokkona autojen eteen. Syntiäkin on hyvä pelätä, se on ikävää ja sangen surullista, että monet uskovaisen nimeä kantavat ovat unohtaneet, jopa halunneet unohtaa synnin suosimisen pelon.

Se on selvää, ettei uskon jättänyt ihminen, ei vanhempikaan voi käyttää Jeesuksen verta anteeksi antaessaan. Sellainen voi antaa anteeksi kyllä omalta osaltaan, mutta Jumalan anteeksiantamusta siinä ei ole mukana. Antaisipa Jumala sinulle ja kaikille syntinsä tuntevalle voimaa ja rohkeutta kertoa asioistaan joko sille uskovaiselle vanhemmalle, naapurin uskovaiselle sedälle tai tädille, tai jollekin uskovaiselle ikätoverille. Sellaisten suusta kuuluu lohdullinen evankeliumin sovintosaarna.

ViestiLähetetty: 13 Helmi 2011, 22:29
Kirjoittaja Leeja
Taavetti kirjoitti:se on ikävää ja sangen surullista, että monet uskovaisen nimeä kantavat ovat unohtaneet, jopa halunneet unohtaa synnin suosimisen pelon.

Juuri näin.

Mutta kiitos rohkaisevasta viestistä, ehkä vielä uskallan avata suuni ja kertoa näistä asioista. Olisi mukava kertoa näistä jollekin vanhalle ja kokeneelle ihmiselle.