Kirjoittaja O.M » 08 Helmi 2008, 14:40
Tässä joitain kohtia Raamatusta, miksi jumalattomia (tai epäjumalanpalvojia) ei tule ottaa puolisoiksi. Tässä on hyvä muistaa se Raamatun opetus, että kaikki muu kuin elävän Jumalan palvominen on epäjumalanpalvelusta ja että joka harhailee eikä pysy Kristuksen opissa, on jumalaton.
1. Moos. 6:
”1 Ja tapahtui, koska ihmiset rupesivat lisääntymään maan päällä, ja siittivät tyttäriä;
2 Niin Jumalan pojat näkivät ihmisten tyttäret kauniiksi, ja ottivat emänniksensä kaikesta kuin he valitsivat.
3 Silloin sanoi Herra: ei minun henkeni pidä nuhteleman ihmistä (sanan kautta) ijankaikkisesti, sillä hän on liha; sentähden olkoon hänellä aikaa, sata ja kaksikymmentä ajastaikaa.
4 Siihen aikaan olivat sankarit maan päällä: ja myös sitte, kuin Jumalan pojat makasivat ihmisten tytärten kanssa, ja he olivat siittäneet heille (lapsia): nämä olivat valtiaat, ne muinen kuuluisat miehet.
5 Mutta Herra näki ihmisen pahuuden suureksi maan päällä; ja kaikki hänen sydämensä aivoitus ja ajatus oli ainoastansa paha joka aika.
6 Ja Herra katui ihmisen tehneensä maan päälle, ja tuli murheelliseksi sydämessänsä.
7 Ja Herra sanoi: Minä tahdon ihmisen, jonka minä loin, hukuttaa maan päältä, hamasta ihmisestä niin karjaan asti, matoihin ja ja taivaan lintuihin asti; sillä minä kadun, että minä niitä tehnyt olen.”
--> Tässä kohdassa uusi käännös oli niin asenteellinen (siinä lukee mm. ”jumalien pojat”), ettei sitä voi missään tapauksessa käyttää. Tämäkin kohta liittyy epäuskoisen puolison ottamiseen sillä tavalla, että Jumala suuttui, kun Jumalan pojat (=uskovaiset miehet) ottivat puolisoikseen ihmisten tyttäriä (=epäuskoiset naiset). Se ja varmasti monet muut synnit olivat seikkoja, jotka saivat synnin mitan täyteen ja ensimmäinen maailma hukutettiin. Mutta tämä ei todellakaan ole ainoa eikä edes selvin raamatunkohta, missä kehotetaan olemaan ottamatta epäuskoista puolisoa. Muita löytyy pilvin pimein: samasta syystähän esim. Jaakob etsi itselleen puolison kanaanilaisista. Ei siksi, että olisi halunnut samaa verta olevan puolison, vaan siksi, että hän halusi samaa uskoa edustavan puolison.
2. Moos. 34:
”14 Älkää kumartako mitään muuta jumalaa, sillä Herra, joka on kiivas Jumala, ei suvaitse muita jumalia rinnallaan. [2. Moos. 20:5+]
15 Älä siis tee liittoa sen maan asukkaiden kanssa, ettet luopuisi minusta, eksyisi palvelemaan heidän jumaliaan ja lankeaisi syömään niistä uhreista, joita he teurastavat omille jumalilleen. [1. Kor. 10:20]
16 Jos otat pojillesi vaimoiksi heidän tyttäriään, jotka palvovat jumaliaan irstain menoin, nämä viettelevät myös poikasi samoihin palvontamenoihin. [5. Moos. 7:3; Tuom. 3:6; 1. Kun. 11:2]”
--> Tässä vieraat jumalat tarkoittaa kaikkien muiden ihmisten jumalia kuin uskovaisten Jumalaa. Raamatun perusteellahan on tosiaan niin, että jos ihminen harhailee eikä pysy Kristuksen opissa, hänellä ei ole Jumalaa. Jos hän kuitenkin väittää olevansa Jumalan palvelija, hän on todellisuudessa epäjumalanpalvoja.
Tämä raamatunkohta monien muiden ohella kertoo myös syyn, miksi ei ole Jumalan mielen mukaista etsiä epäuskoista puolisoa: epäuskoinen puoliso viettelee uskovaisen puolison irstaaseen epäjumalanpalvelukseen.
5. Moos. 7:
”3 Älkää avioituko näihin kansoihin kuuluvien kanssa. Älkää myöskään antako tyttäriänne heille vaimoiksi älkääkä ottako heidän tyttäriään vaimoiksi pojillenne, [Joos. 23:12; Tuom. 3:6; Esra 9:1,2]
4 sillä he viettelisivät poikanne luopumaan Herrasta ja palvelemaan vieraita jumalia. Jos annatte tämän tapahtua, Herra vihastuu teihin ja tekee teistä heti lopun.”
Joos. 23:
”11 Muistakaa aina rakastaa Herraa, Jumalaanne. [5. Moos. 6:5]
12 Jos te käännytte hänestä pois ja liitytte niihin kansoihin, joiden rippeitä vielä on teidän keskuudessanne, ja jos avioidutte niihin kuuluvien kanssa, niin että te sekoitutte heihin ja he sekoittuvat teihin, [23:12,13: 2. Moos. 23:33, 34:15,16; 5. Moos. 7:3,4]
13 saatte olla varmat siitä, ettei Herra, teidän Jumalanne, enää hävitä näitä kansoja teidän tieltänne. Niistä tulee teille pyydys ja ansa, ne iskevät ruoskana teitä kylkiin ja pistävät okaina teitä silmiin, ja te häviätte pian tästä hyvästä maasta, jonka Herra, teidän Jumalanne, on teille antanut.”
Tuom. 3:
”4 Näin Herra halusi koetella israelilaisia, jotta kävisi ilmi, tottelevatko he hänen käskyjään, jotka Mooses oli antanut heidän esi-isilleen.
5 Jouduttuaan asumaan kanaanilaisten, heettiläisten, amorilaisten, perissiläisten, hivviläisten ja jebusilaisten seassa
6 israelilaiset alkoivat ottaa heidän tyttäriään vaimoikseen ja antaa omia tyttäriään vaimoiksi heidän pojilleen. Samalla he rupesivat palvelemaan heidän jumaliaan. [2. Moos. 34:16; 5. Moos. 7:3,4]”
1. Kun. 11:
”1 Kuningas Salomolla oli vaimoinaan lukuisia vieraiden maiden naisia, joita hän rakasti. Faraon tyttären lisäksi hänellä oli moabilaisia, ammonilaisia, edomilaisia, sidonilaisia ja heettiläisiä vaimoja.
2 He olivat lähtöisin niiden kansojen parista, joista Herra oli sanonut israelilaisille: "Pysykää loitolla heistä, ja hekin pysykööt teistä loitolla. Muuten he viekoittelevat teidän sydämenne omien jumaliensa puoleen." Salomo rakasti näitä naisia ja kiintyi heidän jumaliinsa. [2. Moos. 34:16+]
3 Hänellä oli seitsemänsataa kuninkaallista vaimoa ja kolmesataa sivuvaimoa, ja he veivät hänen sydämensä harhaan.
4 Salomon vanhuuden päivinä vaimot viekoittelivat hänen sydämensä muiden jumalien puoleen, eikä hän ollut enää täydestä sydämestään uskollinen Herralle, Jumalalleen, niin kuin hänen isänsä Daavid oli ollut. [Sir. 47:19]”
--> Tästä ilmenee mm. se, että vanhan liiton aikana miesten moniavioisuus ei ollut sinällään synti (jos ei välttämättä suositeltavaakaan), mutta epäuskoisen puolison ottaminen oli. Kun pohdimme, miten väärältä moniavioisuus useimmista meistä tuntuu, niin ehkä saamme häivähdyksen siitä, millaiselta tuntuu Jumalasta se, jos uskovainen ihminen alkaa tietoisesti etsiä itselleen epäuskoista puolisoa.
Esra. 9:
”1 Kun tämä kaikki oli tehty, kansan johtomiehet tulivat luokseni ja sanoivat: "Israelilaiset eivät ole, eivät edes papit ja leeviläiset, pysytelleet erillään muista kansoista, kanaanilaisista, heettiläisistä, perissiläisistä, jebusilaisista, ammonilaisista, moabilaisista, egyptiläisistä ja amorilaisista, eivätkä niiden kauhistuttavista tavoista.
2 He ovat ottaneet itselleen ja pojilleen vaimoja näiden kansojen keskuudesta. Näin on pyhä heimo sekoittunut muihin kansoihin. Ja tähän uskottomuuteen ovat ensimmäisinä syyllistyneet johtajat ja päämiehet." [2. Moos. 34:16+]
3 Tämän kuullessani minä repäisin vaatteeni, raastoin hiuksiani ja partaani ja lyyhistyin maahan kauhun lamauttamana.
- -
6 ja sanoin: "Jumalani, minä häpeän niin, että tuskin uskallan nostaa kasvojani sinun puoleesi, sillä meidän syntimme tulvivat jo päämme yli ja syyllisyytemme kohoaa taivaaseen saakka. [Dan. 9:7,8]”
Neh. 13:
”25 Minä moitin ja soimasin näitä miehiä, muutamia jopa löin ja revin parrasta. Vannotin heitä Jumalan kautta: "Älkää antako tyttäriänne vaimoiksi muukalaisten pojille älkääkä ottako pojillenne tai itsellenne vaimoiksi muukalaisten tyttäriä! [5. Moos. 7:3; Esra 9:2]
26 Eikö Salomo, Israelin kuningas, tehnyt juuri tuollaista syntiä? Hänen vertaistaan kuningasta ei ollut muilla kansoilla. Jumala rakasti häntä ja asetti hänet koko Israelin kuninkaaksi, mutta muukalaisnaiset houkuttivat hänetkin tekemään syntiä. [2. Sam. 12:24; 1. Kun. 11:1-8; 1. Aik. 29:25]
27 Pitääkö nyt teistäkin kuulla, että olette tehneet tämän saman suuren rikkomuksen, hylänneet Jumalamme ja ottaneet vaimoiksenne muukalaisnaisia?"”
Mal. 2:
”10 Eikö meillä kaikilla ole sama isä? Eikö yksi ja sama Jumala ole meidät luonut? Miksi me kuitenkin petämme toinen toistamme ja häpäisemme liiton, jonka Jumala teki isiemme kanssa? [2. Moos. 19:5]
11 Juuda on ollut uskoton, iljettäviä tekoja on tehty Israelissa ja Jerusalemissa. Juudan miehet ovat ottaneet vaimoikseen vieraan jumalan palvelijoita ja näin loukanneet pyhää Jumalaansa, joka rakastaa omaa kansaansa. [Esra 9:12, 10:2; Neh. 13:27]
12 Ottakoon Herra pois tuen ja turvan jokaiselta Jaakobin heimon mieheltä, joka sellaista tekee. Älköön hänelle jääkö ketään, joka voisi tuoda uhrin Herralle Sebaotille.”
2. Kor. 6:
”14 Älkää ryhtykö epäuskoisten aisapariksi. Mitä tekemistä on keskenään oikeudella ja vääryydellä, mitä yhteistä on valolla ja pimeydellä? [5. Moos. 22:10; Sananl. 24:1; 1. Kor. 5:11; Ef. 5:11; 1. Joh. 1:6]
15 Voivatko Kristus ja Beliar* olla yhtä mieltä? Mikä voi liittää uskovan sellaiseen, joka ei usko?”
--> Tästä kohdasta on kiistelty, koskeeko tämä uskovaisen ja epäuskoisen avioliittoa lainkaan, mutta ainakin se on tulkittavissa niin. Joka tapauksessa se viittaa vahvasti siihen, että Jumala pahoittaa mielensä, jos uskovainen yrittää alkaa epäuskoisen aisapariksi ainakin hengellisessä mielessä. Aiemmissa VT:n kohdissa käydäänkin läpi syitä, miksi uskovaisen ei tule katsella epäuskoista puolisoa.
Erikseen otettakoon vielä nämä kohdat, joissa on eri linja Vanhan ja Uuden testamentin välillä. VT:n aikana ainakin Esran aikaan purettiin liittoja, jotka oli tehty pakanoiden ja uskovaisten välille.
Esra. 10:
3 Meidän on nyt juhlallisesti luvattava Jumalamme edessä, että lähetämme pois kaikki nämä naiset ja heidän synnyttämänsä lapset. Tämä on Herran neuvo, ja myös kaikkien niiden, jotka pitävät Jumalamme käskyt kunniassa. Meidän on tehtävä niin kuin laki vaatii.
- -
16 Pakkosiirtolaisuudesta palanneet päättivät tehdä niin kuin oli ehdotettu. Pappi Esra valitsi nimeltä mainiten joukon sukujen päämiehiä. He kokoontuivat tutkimaan asiaa kymmenennen kuun ensimmäisenä päivänä,
17 ja ensimmäisen kuun ensimmäiseen päivään mennessä he olivat selvittäneet kaikki tapaukset, joissa miehellä oli muukalainen vaimo.
18 Papeista olivat seuraavat ottaneet vaimokseen muukalaisnaisen: Jesuan, Josadakin pojan, ja hänen veljiensä jälkeläisistä Maaseja, Elieser, Jarib ja Gedalja,
19 jotka juhlallisesti lupasivat lähettää pois vaimonsa ja uhrata rikkomuksensa sovitukseksi pässin,
- -
44 Kaikki nämä olivat ottaneet vaimokseen muukalaisnaisen, ja he lähettivät heidät pois, sekä vaimot että lapset.”
UT:n aikana Paavali sen sijaan toteaa, että jos puoliso ei ole tehnyt parannusta tai on kieltänyt uskonsa, häntä ei silti pidä jättää. Kuitenkaan Paavali ei anna lupaa etsiä itselleen epäuskoista puolisoa.
1. Kor. 7:
”12 Sitten sanon vielä, en Herran sanana vaan omanani: Jos jollakin veljellä on vaimo, joka ei usko, ja tämä suostuu asumaan hänen kanssaan, miehen ei pidä jättää häntä.
13 Ja jos uskovalla naisella on aviomies, joka ei usko, ja tämä suostuu asumaan hänen kanssaan, vaimon ei pidä jättää miestään.”