Illan alustuksen ja keskustelun aiheena opiston loppiaispäivillä oli seurustelu ja avioliitto. Alustuksessa ja keskustelussa muistettiin ja neuvottiin muistamaan myös heitä, jotka eivät seurustele, kenties eivät seurustele koskaan. Opastettiin myös seurustelevia nuoria, etteivät vallan katkaise entisiä ystävyys ja kaverisuhteita.
Opiston loppiaispäivän aattoillan alustusta kuuntelemassa ja aiheesta keskustelemassa oli runsaasti nuoria, kuten on ennenkin ollut. Miellyttävänä erona entiseen oli se, että nuoret käyttivät erityisen paljon puheenvuoroja, paljon lyhyitä ja napakoita puheenvuoroja, mutta joukkoon mahtui useita pidempiä ja monipuolisia. Osa käytetyistä puheenvuoroista oli selvästi ennalta valmisteltuja, ilmeisesti soluittain valmisteltaviksi saatuja ja siis ryhmätyön omaisesti pohdittuja, joista joitakin esitettiinkin parin kanssa kahdestaan.
Nuorten puheenvuorot eivät kuitenkaan jääneet pelkästään niihin valmisteltuihin, vaan kun suma oli auennut, pyysi moni spontaanistikin puheenvuoroa, eräät useaankin kertaan. Aikuisten käyttämiä vuoroja oli harvinaisen vähän. Vaikuttaa siltä, että tulevaisuuden uskovaiset keskustelevat enemmän, kuin ovat muistaminani 50 vuoden aikana koskaan keskustelleet. Samaa ilmiötä olen ollut havaitsevinani muuallakin. Tuntui kerta kaikkiaan hienolta kuunnella niitä raittiilla tavalla esille tuotuja mietteitä.