VL-FOORUMI

Tämä on hieman gallup-tyylinen aloitus.

Kuinka te määrittelette uskovaisten keskuudessa käytetyn käsitteen 'nuori'? Yrkällä on mm. nuorten iltoja, nuorten retkiä.. Omien havaintojeni mukaan nuori on varsin venyvä käsite, eli kyseinen määritelmä voi kattaa vielä viisikymppisetkin.

Missä iässä ihminen mielestänne häviää nuori-käsitteen alta (uskovaisten keskuudessa)?

Vaikuttaako nuori-käsitteeseen, että onko naimisissa vai naimaton? "Vanheneeko", so. muuttuuko naimisissa oleva naimatonta aiemmin "aikuinen"-määritelmän alle? Onko 30-vuotias naimaton vielä nuori? Entä 40-vuotias? Entä 30-vuotias naimissaoleva? Entä 40-vuotias?

Riippuuko se persoonasta, että sopiiko nuoreksi? Vanheneeko joku nopeammin kuin toinen? Pysyykö joku kauemmin nuorena kuin joku toinen?

Käytetäänkö nuori-määritelmää ihmisestä keskimäärin vanhempaan ikään asti uskovaisten kuin epäuskoisten keskuudessa?

Tämä on hieman kevyellä mielellä tehty pohdinta, eli väliin voisi lisätä hymynaamojakin, jos näin tahtoisi.

Olen myös havainnut, että vaikka on täysin yleistä, että nuortenillassa istuu 30-vuotiaita, jopa 40-vuotiaita naimattomia nuoria, niin huomattavasti harvinaisempaa on, että suurella joukolla olisi mukana samanikäisiä perheellisiä. Eli tästä olen päätellyt, että ehkäpä on sitten tyypillistä, että perheellisten käsitetään aikuistuvan naimattomia nopeammin.
Very Happy

Taitaa olla niin, ettei perheellisillä ole aikaa enää niin sanottuihin nuorten iltoihin ja muihin sen kaltaisiin tapahtumiin. Puoliso ja lapset sitovat sen verran, että nuoruuden harrastukset jäävät kokonaan tai ainakin enimmäkseen. Mukana kulkemisella taitaa siis olla melko vähän tekemistä sen kanssa, miten nuoreksi itsensä tuntee.

Minä olen tuntenut itseni kaikkein vanhimmaksi noin 30 vuoden iässä. Ilmeisesti lähtö isän mukaan työhön 13 vuoden iässä ja 16 vuoden iässäni orvoksi jäänti ja sen jälkeinen elämä perheen vanhimpana miehenä kasvattivat henkistä aikuisuuden tunnetta. Nuorille suunnattuja tapahtumia en nuoruudessani ollut ainakaan kovin paljoa, eikä ainakaan pienillä paikkakunnilla. Armeijan aikaiset iltakylät olivat elämäni ensimmäisiä nuorten tilaisuuksia, mutta nehän olivat aivan satunnaisia, siis ei mitenkään virallisesti 'järjestettyjä' tapahtumia.

Varsinaiset 'järjestetyt' nuorten tapahtumat, joihin olen osallistunut, olivat vuosittaiset loppiaispäivät. Ennen niissä oli tungokseen asti ikäisiäni ja minua nuorempia osallistujia, vanhempia ihmisiä oli lähinnä vain puhujat ja keittiön vastuulliset työn tekijät. Niissä tilaisuuksissa oltiin yhtä jatkoa 1 -3 vuorokautta, yöksi ohjattiin pojat eri taloihin kuin pojat, mutta aamuisin taas tultiin yhdelle koolle kuuntelemaan päivän ajaksi. Tiedän tosin esimerkiksi Kuusamossa Käylän talvipäivillä käydyn välillä hiihtoretkellä, se oli siis eräänlaista leirien esitoimintaa. Sellaiselle en ole koskaan päässyt.

Solmin avioliiton 24 vuoden iässä, oma perhe ja vastuu siitä toivat lisää vastuun ja iäkkyyden tunnetta, joka tunne lisääntyi noin 30 vuoden ikään asti. Sitä vanhuuden tunnetta kesti kymmenisen vuotta, sen jälkeen olen kaiken aikaa tuntenut nuortuvani. Olenkin joskus huumorilla sanonut, että miten nuoreksi tulenkaan ennen kuolemaani. Muistui juuri mieleeni vanha kansan viisaus ja sananlasku, jonka kuulin isältäni: Kahesti lassa, kerran miessä. :-)

Nuori...hmm...kehen verrattuna? Muistan joskus 16-vuotiaana ajatelleeni, että 20-vuotiaat on ikäloppuja. 17-vuotiaana satuin sitten joutumaan yli 20-vuotiaan kämppikseksi, ja liikuin reippaasti yli 20-vuotiaitten porukoissa. Yhtäkkiä ne yli 20-vuotiaat ei enää tuntuneetkaan niin vanhoilta.
Sitten asetelma muuttui. Yhtäkkiä olinkin itse 20-vuotias ja nuoriso ympärilläni oli teini-ikäistä. Silloin tunsin itseni tosi vanhaksi. Nyt 20-vuotiaita katsoessani, he näyttävät ihan lapsilta.

No, oon vissiin vaahdonnu täällä ennenkin sitä, että en ymmärrä, miksi kaikenikäisiä perheettömiä kutsutaan "nuoriksi." Jostain syystä se ei enää ees tuohduta mua niin kauheesti. Alan jo tottua ikinuoreen rooliini niin, että kai minä vielä 90-vuotiaanakin odotan itseäni kutsuttavan nuoreksi.
Itse ajattelen kyllä vieläkin aika samoin kuin tuolloin 16-vuotiaana. Että teini-ikäiset on nuoria, sen jälkeen alkaa aikuisuus, joka ei riipu ollenkaan siitä, onko naimisissa vai ei.

Noissa nuortenilloissa on kyllä aika paikkakuntakohtaisia eroja. Jossain päin nuortenilloissa käy tosiaan kaikenikäisiä, jopa perheellisiäkin joillain paikkakunnilla. Toisilla paikkakunnilla ne on hyvinkin teini-ikäisille tarkoitettuja, jolloin jo 2-kymppinen tuntee tosiaan itsensä ihan ikälopuksi niissä. Kaikki tilaisuudethan on tietysti kaikille avoimia, mutta itse ainakin nuuskin ensin hieman paikkakunnan tapoja. Jos kuulen nuorteniltaan menevän viiskymppisiäkin, niin mikäs siinä, sinne vaan. Jos taas erehdyn joskus pelkkien teinejen kanssa keskustelemaan, niin tuskin sinne toista kertaa tulisi mentyä. Vaikka toisaalta onkin ihan kehittävä kokemus seurustella ja vaihtaa näkemyksiä eri sukupolvien ihmisten kanssa.

no ja tässä vast ikään oli järvenpääs allueellinen nuorten ilta ite en ollu mut yks tuttu oli siel oliu ollu tosi nuoria kans kuten taas esim. helsingin ry:llä on kaiken ikäsiä johtuen ehä siitä että aslle 18 vuotiaille omat keskusteluillat

Pottu kirjoitti:Nuori...hmm...kehen verrattuna? Muistan joskus 16-vuotiaana ajatelleeni, että 20-vuotiaat on ikäloppuja. 17-vuotiaana satuin sitten joutumaan yli 20-vuotiaan kämppikseksi, ja liikuin reippaasti yli 20-vuotiaitten porukoissa. Yhtäkkiä ne yli 20-vuotiaat ei enää tuntuneetkaan niin vanhoilta.
Sitten asetelma muuttui. Yhtäkkiä olinkin itse 20-vuotias ja nuoriso ympärilläni oli teini-ikäistä. Silloin tunsin itseni tosi vanhaksi. Nyt 20-vuotiaita katsoessani, he näyttävät ihan lapsilta.

No, oon vissiin vaahdonnu täällä ennenkin sitä, että en ymmärrä, miksi kaikenikäisiä perheettömiä kutsutaan "nuoriksi." Jostain syystä se ei enää ees tuohduta mua niin kauheesti. Alan jo tottua ikinuoreen rooliini niin, että kai minä vielä 90-vuotiaanakin odotan itseäni kutsuttavan nuoreksi.
Itse ajattelen kyllä vieläkin aika samoin kuin tuolloin 16-vuotiaana. Että teini-ikäiset on nuoria, sen jälkeen alkaa aikuisuus, joka ei riipu ollenkaan siitä, onko naimisissa vai ei.

Noissa nuortenilloissa on kyllä aika paikkakuntakohtaisia eroja. Jossain päin nuortenilloissa käy tosiaan kaikenikäisiä, jopa perheellisiäkin joillain paikkakunnilla. Toisilla paikkakunnilla ne on hyvinkin teini-ikäisille tarkoitettuja, jolloin jo 2-kymppinen tuntee tosiaan itsensä ihan ikälopuksi niissä. Kaikki tilaisuudethan on tietysti kaikille avoimia, mutta itse ainakin nuuskin ensin hieman paikkakunnan tapoja. Jos kuulen nuorteniltaan menevän viiskymppisiäkin, niin mikäs siinä, sinne vaan. Jos taas erehdyn joskus pelkkien teinejen kanssa keskustelemaan, niin tuskin sinne toista kertaa tulisi mentyä. Vaikka toisaalta onkin ihan kehittävä kokemus seurustella ja vaihtaa näkemyksiä eri sukupolvien ihmisten kanssa.

Mun poikani havahtui vasta äskettäin, ettei hän olekaan enää nuori. Tähän asti hän ollut mukana nuorten illoissa jne, vaikka 38 v on mittarissa. Näin se aika kuluu, että itsekin viimein saa, että hetkinen..ei tässä nnin teinejä enää ollakaan.
Poikaani itseään ei nuortenilloissa olo niinkään haitannut , paitsi niitä nuoria, joten hän jätti nuortenillat kokonaan heille.

nuusku kirjoitti:Tämä on hieman gallup-tyylinen aloitus.

Kuinka te määrittelette uskovaisten keskuudessa käytetyn käsitteen 'nuori'? Yrkällä on mm. nuorten iltoja, nuorten retkiä.. Omien havaintojeni mukaan nuori on varsin venyvä käsite, eli kyseinen määritelmä voi kattaa vielä viisikymppisetkin.

Missä iässä ihminen mielestänne häviää nuori-käsitteen alta (uskovaisten keskuudessa)?

Vaikuttaako nuori-käsitteeseen, että onko naimisissa vai naimaton? "Vanheneeko", so. muuttuuko naimisissa oleva naimatonta aiemmin "aikuinen"-määritelmän alle? Onko 30-vuotias naimaton vielä nuori? Entä 40-vuotias? Entä 30-vuotias naimissaoleva? Entä 40-vuotias?

Riippuuko se persoonasta, että sopiiko nuoreksi? Vanheneeko joku nopeammin kuin toinen? Pysyykö joku kauemmin nuorena kuin joku toinen?

Käytetäänkö nuori-määritelmää ihmisestä keskimäärin vanhempaan ikään asti uskovaisten kuin epäuskoisten keskuudessa?

Tämä on hieman kevyellä mielellä tehty pohdinta, eli väliin voisi lisätä hymynaamojakin, jos näin tahtoisi.

Joo, tohon minä vastaan, että riippuu Siionin tottumuksista. Joillakin paikkakunnilla on vanhempaakin väkeä nuortenilloissa , jos ne ovat ry.llä , mutta tuskinpa koteihin vanhemmat uskovaiset tulevat.

Jos jossakin siionissa on paljon hyvin nuoria reilusti alle kaksikymmpisiä nuoria, ei sinne tule enää kolmekymppiset, vaikka hekin ovat vielä nuoria ihmisiä.

Pienissä siioneissa nuorteniltoihin tulevat vielä nuoret avioparit, jolla on korkeintaa yksi lapsi vaunuissa, mutta mahdottomuus on sen jälkeen enää kun perhe kasvaa.

nuusku kirjoitti:Tämä on hieman gallup-tyylinen aloitus.

Kuinka te määrittelette uskovaisten keskuudessa käytetyn käsitteen 'nuori'? Yrkällä on mm. nuorten iltoja, nuorten retkiä.. Omien havaintojeni mukaan nuori on varsin venyvä käsite, eli kyseinen määritelmä voi kattaa vielä viisikymppisetkin.

Missä iässä ihminen mielestänne häviää nuori-käsitteen alta (uskovaisten keskuudessa)?

Vaikuttaako nuori-käsitteeseen, että onko naimisissa vai naimaton? "Vanheneeko", so. muuttuuko naimisissa oleva naimatonta aiemmin "aikuinen"-määritelmän alle? Onko 30-vuotias naimaton vielä nuori? Entä 40-vuotias? Entä 30-vuotias naimissaoleva? Entä 40-vuotias?

Riippuuko se persoonasta, että sopiiko nuoreksi? Vanheneeko joku nopeammin kuin toinen? Pysyykö joku kauemmin nuorena kuin joku toinen?

Käytetäänkö nuori-määritelmää ihmisestä keskimäärin vanhempaan ikään asti uskovaisten kuin epäuskoisten keskuudessa?

Tämä on hieman kevyellä mielellä tehty pohdinta, eli väliin voisi lisätä hymynaamojakin, jos näin tahtoisi.

Sanonta kuuluu, että ihminen on juuri sen ikäinen kuin tuntee olevansa.

Nuoruus on subjektiivinen kokemus. Toiset tuntevat parikymppisenä olevansa vanhoja, jotkut nelikymppiset taas mieltävät itsensä nuoriksi.

mua reilusti vanhealla kaverilla yhellä on tapana kysellä oliko siellä nuoria, oskus tekis mieli tehä vasta kysymys että mitä tarkoitat nuorilla

kesis kirjoitti:mua reilusti vanhealla kaverilla yhellä on tapana kysellä oliko siellä nuoria, oskus tekis mieli tehä vasta kysymys että mitä tarkoitat nuorilla

Joskus olen huumorin varjolla heittänyt sen tapaisen kysymyksen tai pohdinnan, missä on nuoruuden raja?

jossai oli et joku tuumas "et tekisi mieleni sanoa et nuoria ovat kaikki jotka osaa käyttää tietokonetta. Mutta ei se taida ihan niin mennä"

kesis kirjoitti:jossai oli et joku tuumas "et tekisi mieleni sanoa et nuoria ovat kaikki jotka osaa käyttää tietokonetta. Mutta ei se taida ihan niin mennä"

Ei mee. On voinu käydä määritelmäks joskus ehkä vielä 15 vuottakin sitte, mutta nykyään on valtaosa senioreista verkossa.

Joo. Armas anoppikin opetteli sähköpostin ja verkkopankin käytön mennätalvena, täytti nyt keväällä 77. :D

Tässä joskus satuin näkemään kaupan ilmoitustaululla mainoksen toiminnasta "nuorille eläkeläisille." Uteliaana luin ilmoitusta tarkemmin. Nuori eläkeläinen oli määritelty "yli 60-mutta alle 70-vuotiaat".

Mun mielestä tää yhteiskunnan nuoruudenpalvonta alkaa mennä vähän jo naurettavuuksiin. Ensin ollaan nuoria, sitten nuoria aikuisia ja näköjään sitten nuoria eläkeläisiä. Onko seuraava ryhmä nuoret vanhainkotilaiset? Mitä noloa on aikuisuudessa?? Mää en ainakaan häpee sitä ollenkaan! ;) On helpotus, että nuoruus suurine epävarmuuden tunteineen on ohi. Näin vanhempana ottaa monet asiat paljon rennommin, kun on jo nähnyt, että kaikki selviää kuitenkin aikanaan jotenki

Mulle on tulossa 19 v kämppis tammikuussa tuntui ensin vähä nuorelta mut toisaalta en mä pqljo vanhempi ollu ku pk-seidulle tuntee ittensä vanhaksi. Mut siis joku sanoi täs ketjussa 30 nuoreksi.

Havaitsin viime kuussa itsekseni, etten ole enää nuori. Jätin osallistumatta paikallisen rauhanyhdistyksen nuorille suunnattuun suureen iltatilaisuuteen ikäni vuoksi. Aiempina vuosina olen siihen osallistunut, mutta oman ikäisteni määrä on koko ajan vähentynyt sielä ja viime vuonna tunsin oloni hieman orvoksi nuorten keskuudessa. Tein viime kuussa tilannearvion, jossa totesin itselleni, että nuorten tilaisuuksiin osallistuvat voisivat ikänsä puolesta lähes kaikki olla lapsiani.

Eräs viisas tohtori jo kauan sitten määritteli ikäkaudet pääsin kymmenvuosien perusteella:
0-12 lapsuus
12-20 nuorempi nuoruus
20-30 nuoruus
30-40 vanhempi nuoruus
40-50 nuorempi keski-ikä
50-60 keski-ikä
60-70 vanhempi keski-ikä
70-80 nuorempi vanhuus
80-90 vanhuus
90-100 vanhempi vanhuus
100- ...

Noin se muistaakseni jotenkin oli. Jotakuinkin, oman havaintoni mukaan nuoruus loppuu ihmisen täyttäessä 40 vuotta. Kuten yllä todettu, mielipidekysymys se silti on.

Tuo on hyvä ja armollinen tulkinta ikäkausista.
T. 51-vuotias