Juokseva riihimies

Nuorten juttuja

Juokseva riihimies

ViestiKirjoittaja Taavetti » 26 Helmi 2009, 22:49

Kuva

Juokseva riihimies

Nythän kaikkialla puimakoneet pyörivät syksyisin, eivätkä riihet enää savua syksyisinä päivinä, eikä varstojen kopina kuulu pimeinä syysaamuina. Mutta minun poikasena ollessani viljat leikattiin sirpillä, sidottiin, kuhiloitiin ja kuhilaiden kuivuttua haasioitiin.
Riihen puinti kuului syksyisiin askareihin. Muistan elävästi vielä sen epämiellyttävän tunteen, jonka uninen poika koki siinä neljän jälkeen aamuyöstä, pukiessaan riihipäivien illalla sisälle lämpiämään tuodut riihivaatteet ylleen alusvaatteita myöten. Riihen puinti oli pölyistä hommaa, joka kyllä jätti jälkensä vaatteisiin, samoin kuin riihimieheenkin. Riihen pölyt lähtivät kyllä saunassa, jonka päälle puettiin riihelle lähtiessä puetut alusvaatteet, riihivaatteet saivat jäädä odottamaan seuraavaa riihiaamua.

Olimme sinä kuuraisena aamuvarhaisena – josta nyt aion kertoa – isävainajan kanssa ehkä vajaan tunnin askaroineet riihen puinnissa kiiluksi kutsutun pienen öljytuijun valaistessa kiuasrakennelman reunalla. Kello ei voinut olla vielä hetikään kuutta, koska meille ei oltu vielä tuotu aamukahvia, joka tapahtui siinä puoli kuudelta, kun poikki vainioitten juoksi riihtämme kohti itkevä poika, kaukaa huusi:
– ”Kalle hoi! Lähtekää saarnaamaan isälle synnit anteeksi.”
Pojan asian kuultuaan isäni viskasi varstan kädestään ja lähti juoksemaan.
Minä katselin riihen ovelta, kuinka isä ja se poika juoksivat, miltei pimeänä syksyisenä varhaisaamuhetkenä, yli kuurasta valkean maaston kadoten pimeään.
Isäni ei ollut puhuja, mutta hän oli sielunhätään joutuneitten ”uskottomien, ” samoin kuin uskovaistenkin luottamusmies ja sielunhoitaja, jota paljon haettiin hätääntyneitten luo. Vakavan ja nuhteettoman vaelluksensa, sekä tyynen ja rauhallisen ja aina lähtemään alttiin luonteensa vuoksi hän oli se, johon vaivatulla omallatunnolla olevat uskalsivat turvautua.

Isäni tajusi sen syvällä vakavuudella, että silloin kun ”palosireeni soi,” oli juostava. Pelastusköyttä oli heitettävä nopeasti hukkumavaaraan joutuneelle. ”Mykkälän Kalle” ymmärsi, että Siionin muurin vartijan on oltava käytettävissä yöllä ja päivällä sekä, että silloin kiireellisinkin työ heitettävä, kun evankeliumin lipulla on valaistava tietä taivaaseen.

P.L-pää, Lasten Siioni 10, lokakuu 1953


Kuva
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Taavetti » 05 Maalis 2009, 18:07

KRISTITTY NUORI (Lasten Siionin kevätnumero 1953)


Rikollisen parannus

— Muistelma herätyksen ajoilta,
Siihen aikaan, jolloin Koillis-Suomessa maallikkosaarnaajain välityksellä alkoi kristillisyys levitä, eleli tällä Paavo Partanen niminen viinaan menevä mies. Hän ei ainoastaan juovuspäissään pitänyt pahaa elämää, vaan myös varasteli ihmisten omistamia poroja, tietenkin sillä tavalla varoja saadakseen juomiseen.

Mutta paikkakunnalle tuli Jumalan etsikkoaika. Paljon oli sellaisia ihmisiä, jotka tekivät parannuksen, tunnustivat rikoksiansa ja väärintekoja, sovittivat ja maksoivat. Niissä, jotka niin tekivät, syttyi uusi elämä.
Paavo-parka toikkaroi kylällä kuin mielipuoli. Jos hänellä olisi ollut vähemmän syntiä ja rikoksia, niin hänkin olisi ehkä yhtynyt tuohon joukkoon, jota Jumalan enkelit vartioivat, kaikesta pahasta, mutta hänen syntinsä suuruus oli ylittänyt Jumalan laupeuden rajan… Näin hän ajatteli

Kylällä vietettiin uutta elämää. Menneinä aikoina oli kuulunut juoppojen mekastusta ja kiroilua. Nyt kaikuivat hengellisten laulujen ihanat sävelet niin, että se kaikki ulkona töllistelevän Paavonkin korviin kantausi kuin taivaan soitto. Mutta oman pahuutensa tähden sydän ei saanut siitä osaa.
Viimein hänen mielensä välähti vielä pieni pelastuksen mahdollisuus; Käyn kysymässä noilta, laulajilta, saisinko minä tulla ja yhtyä heidän joukkoonsa.
Paavo vetäysi seurapirttiin häpeissään, aivan kuin vanginkuljettaja olisi hänet sinne raahannut. Hän sai nöyrällä, ikään kuin valittavalla äänellä kysytyksi, olisiko hänellä, suurella syntisellä lupa tulla heidän seuraansa. Paikalla sattui olemaan saarnaaja Paavali Ervasti. Hän tuli nopeasti Paavon luo ja sanoi:
— Tervetuloa! Täällä on tilaa. Tänne sopii.
Paavo yhä änkytti:
- Kun minä olen niin suuri syntinen: Onko enää mahdollisuutta päästä Jumalan armon osallisuuteen?
Ervasti vakuutti, että Jumala oli hänen syntinsä ottanut pois. "Ei sinun pidä kuoleman."
Niin Paavo sai uuden elämän. Jumalan armo antoi hänelle sen voiman, niin että hän jaksoi mennä väärintekojaan sovittamaan. Porojen varkaus oli kaikista pulmallisin kysymys senkin tähden, kun ei voinut enää muistaa, kuinka monta poroa hän oli varastanut ja kenenkä omistamia ne olivat olleet, jotka hän oli hyväkseen käyttänyt. Asiaa pahensi se, että hänellä ei ollut rahaa, millä olisi ne maksanut.
Paavo rohkeni kuitenkin käydä poropaliskunnan johtajan puheille.
Hän selitti avomielisesti, kuinka asiat olivat. Mutta tuo rahajuttu oli hänen mielestään kaikista kiperin. Hänellä ei ollut kuin ainoastaan kaksitoista markkaa. Rikoksen suuruuteen nähden se oli vain pieni pisara. Paliskunnan johtaja kumminkin sanoi, että se riittää. "Me vielä voitamme tässä, kun taas muutama varas on "lakannut hävittämästä meidän porokarjaamme."

Oli muitakin rikoksia. Eräältäkin juomaveikolta tämän nukkuessa hän oli varastanut markan (markalla oli siihen aikaa suuri ostoarvo) Nyt sydämessä asuva Pyhä Henki valaisi hänen muistinsa, että sekin oli maksettava. Paavo maksoi sen Matin suureksi yllätykseksi, sillä tämä ei yhtään siitä aavistanutkaan. Matti oli rehellinen Ja arvossa pidetty mies, mutta hänessä oli se paha vika, että hän luuli jykevällä totuudellisuudellaan voittavansa taivaaseen pääsy oikeuden. Hän ei saattanut yhtyä lasten kaltaisten joukkoon, mutta suoraa totuutta kunnioittaessaan hänkin myönsi, että oli niiden uusien uskovaisten seassa yksi taivaaseen pääsevä Paavo Partanen.

Abs.Tauriainen
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä


Paluu Nuorten palsta



Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron