Nuoriso ja seurakuntapäivät
hiljaisella viikolla Rovaniemellä
Taas kerran oli hiljaisen viikon nuorten päiville Rovaniemen seurakuntakotiin ja kirkkoon, kokoontunut runsaasti ympäri Suomea, niin nuorta kuin vanhempaakin väkeä.
Mitä varten he olivat tulleet? Tähän varmaan yhden vastauksen antoi pitkänäperjantaina pidetty iltakirkko, ja sen yhteydessä vietetty Herran Pyhä Ehtoollinen. Yli 600 seuravieraan tarvitsi silloin polvistua Herran pöytään, saamaan heikolle uskolleen vahvistusta. He olivat tulleet etsimään myös virvoitusta arjen kiusauksissa kuivuneille sydämille. He olivat tahtoneet tulla tapaamaan toisiansa, näin vahvistuakseen, ettei heidän yksin tarvitse taistella kiusauksia ja sielunvihollisen houkutuksia vastaan.
Ennen kaikkea he olivat tulleet kuuntelemaan, mitä Jumalalla on minulle tänä päivänä sanottavana. Vieläkö hän lupaa syntisen uskoa synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Eikä yhdenkään tarvinnut lähteä tässä mielessä tyhjänä pois. Rovaniemen omien puhujaveljien lisäksi tilaisuuksissa palvelivat alustajina veljet Aarno Haho ja Juhani Pitkälä. – Virkistävänä hiljaisen viikon nuorten päivillä oli retki Sallatunturille ja retkeilyn yhteydessä pidetyt seurat Sallan kirkossa.
Nuoriso ja nuortenpäivät alkoivat jo varsinaisesti keskiviikkona, kello 19.00 pidetyissä seuroissa, joissa palvelivat veljet Palomaa ja Koukkari. Jo aamuvarhaisella, kiirastorstaina, alkoivat kuulua nuo jumalanlasten tutut tervehdykset, kun matkaystävät eri puolilta Suomea tapasi toisiaan. Aamupäivällä kello 10.00 pidettiin seuroja seurakuntakodissa, veljet Koskela ja Korteniemi palvelivat. Saman päivän alustuksen aiheena oli: Jumala on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille hän antaa armon. Alustajana oli Juhani Pitkälä. Alustus on toisaalla lehdessä. Alustusta seurannutta paneelia johti Aarno Haho, Keskusteluaiheista käytiin runsaasti puheenvuoroja:
1. Miten jumalanlapsen sopii pitää itsestään? Arvioidako itseään?
2. Onko muodinmukainen nuorten pukeutuminen ylpeyttä?
3. Väärämielinen nöyryys – mitä se on ja miten se ilmenee?
4. Miten jumalanlapsi suhtautuu maailman vihapuheisiin ja valheisiin? Onko hän hiljaa, vai seisooko vastaan vahvana uskossa?
Ensimmäisen kysymyksen kohdalla tuli ennen kaikkea kouluelämässä esiintyvä kilpailu. Todettiin, että vaikka kilvoitellaankin leiviskän hoitamisessa koulutehtävien suhteen, ei kunnialle käyvä kilpailu tovereiden kesken, ole läheskään aina siunauksellista. Raamatussakin sanotaan: Toinen toisenne kunnioittamisessa kilpailkaa keskenänne. Itsensä aliarvioiminen on myös sopimatonta, koska olemme Jumalan armosta se, mikä olemme. Lopputulos tässä kysymyksessä (Room. 12:3): "Sillä minä sanon siitä armosta, joka minulle annettu on, jokaiselle, joka teidän seassanne on, ettei yksikään itsestänsä enempää pitäisi, kuin hänen tulee pitää, vaan pitäköön kohtuullisesti. itsestänsä sen jälkeen, kuin Jumala on kullekin uskon mitan jakanut."
TOISEN kysymyksen. Yhteydessä käsiteltiin lyhyet hameet ja pukeutumisen eri asteet." Lopputulos oli: Niin uskovaisen tytön niin kuin pojankin pukeutumisen tulee olla säädyllistä, eikä viimeisimpien muotivirtauksien matkassa pysyttelemistä katsottu alkuunkaan tarpeelliseksi jumalanlapselle. Toisaalta todettiin, ettei meidän uskomme ole vaatteiden varassa. Ei ole koskaan taivaan valtakunnassa haluttu ketään ahdistaa tietynlaiseen pukuun. (vrt. körttipuku). Samalla käsiteltiin myös pitkän tukan (pojilla) ongelmaa. Pitkätukkaisuus on levinnyt valtakunnan sisällekin.
Keskusteltaessa tunnuttiin ymmärtävän, että luokkayhteisön tai muun sosiaalisen ryhmittymän taholta tuleva painostus on niin suuri, että monet joutuvat tässä kohden heikoksi. Raamatun totuus tulisi muistaa (1. Kor. 11: 14–15). ”Eikö luontokin sitä teille opeta, että se on miehelle häpeäksi, jos hänellä on pitkät hiukset? Mutta vaimoille se on kunniaksi, että hänellä on pitkät hiukset, sillä hiukset ovat hänelle peitteeksi annetut."
KOLMAS kysymys: Väärämielistä nöyryyttäkin todetaan olevan, sellaista jolla pyritään näyttämään nöyrempää, kuin ollaankaan — hurskastelua. Kaikenlaisiin "humauksiin," näkyihin ja uniin toivonsa paneminen nähtiin vaarallisena. Tässä pohjauduttiin Kol. 2:18 antamaan neuvoon. Sama asia oikeasta vaelluksesta ja nöyryydestä tuli esiin Kol. 12: 13.
Suhtautuminen maailman vihapuheisiin: Maailma vihasi ennen meitä, profeetoita ja Jeesusta. Olemme oikealla tiellä, kun joudumme painostuksen kohteiksi. Ei kannata torjua edes naurettavia vääristelyjä lihan käsivarrella, vaan rakkaiden ja sävyisyyden hengessä.
RUOKAILUN jälkeen kello 17.00 jatkui kiirastorstain ohjelma seuroilla, joissa palvelivat Heikkilä, Haho ja Pitkälä. Tällöin oli jo seurakuntakodin sali ja eteinen täynnä väkeä, ja alakerrassakin oli huomattavasti kuulijoita. Tuntui, kuin aurinko olisi tänäkin pitkänäperjantaina ujoillut, kun kävimme kello 10.00 pitkänperjantain jumalanpalvelukseen kirkkoon. Jumalanpalveluksessa piti päiväsaarnan veljemme Juntunen, ja alttaripalveluksen suoritti Kari Palomaa. Siinä pitkänperjantain virsiä ja saarnaa kuunnellessaan, sai häveten tuntea omaa huonouttaan. Mieleen tulivat nuo sanat: Minun tähteni... Yksin hän, ei kukaan muu. Samalla ilo täytti sydämen, kun virressä veisasimme: Armo kuuluu sulle juuri, sulle raukka kurjinkin, vaikka rintaas tuska suuri, kalvaa liekein polttavin. Kaikkein synnit Jeesus kantoi, kaikkein tähden itsens' antoi ristiin kärsimyksihin.
PITKÄNPERJANTAIN jumalanpalveluksessa kirkko oli niin täynnä väkeä, että osa joutui seisomaan jumalanpalveluksen ajan. Väkeä lienee ollut yli tuhannen henkeä. Jumalanpalveluksen jälkeen, kello 13.00 alkoivat seurat kirkossa, veljemme Erkki Tölli palveli. Sen jälkeen, kun päiväkahvi oli juotu, siirryttiin seurakuntakotiin takaisin, kuuntelemaan Aarno Hahon alustusta: Maailmasta, mutta ei maailmasta. Tämäkin alustus oli kiusausten keskellä taistelevalle nuorelle mielenkiintoinen. Nuoret seurasivat tunnista toiseen alustuksen johdosta käytyä keskustelua. Paneelikeskustelun puheenjohtajana toimi Juhani Pitkälä. Alustus on lehdessämme ensi viikon numerossa.
Alustuksen johdosta käydyssä keskustelussa tuotiin esille se, että kannattaa olla kuuliainen ja tottelevainen äidille, Jumalan seurakunnalle, josta Jumala jakaa neuvojansa niin nuorille kuin vanhoillekin. Synti tulee panna pois syntinä, jos tahtoo kerran päästä taivaan kunniaan. Me olemme todella maailmassa, mutta meidän tulee kristittyinä olla maailmassa suolana ja valona. Jumala antaa voimaa. Myös todettiin, että on parempi välttää kaikkia niitä tilaisuuksia ja yhdistyksiä, jatka ovat maailman ihmisten tekemiä, ja joita maailman ihmiset hallitsevat ja johtavat. Aktiivinen toimiminen maailman yhdistyksissä voi kuluttaa uskon, ja silloin sielulle tulee korvaamaton vahinko.
Kello 18.00 alkoi iltakirkko ja Herran Pyhä ehtoollinen Rovaniemen kauniissa kirkossa. Puheen siellä piti Juhani Pitkälä, ja rippisanat Risto Saulio. Katsellessaan ehtoolliselle menevää nuorten ja vanhempien joukkoa, ei voinut päätyä, kuin tuohon yhteen ajatukseen: nuorillakin on halu päästä taivaaseen yhdessä vanhempien kanssa. Oli niin kaunista katseltavaa, kun Jeesuksen verellä hoidettiin asioita, tahdottiin panna pois se, mikä on uskon esteenä, ja puhtain vapain omintunnoin käydä nauttimaan Herran ruumista ja verta. Hetkeksi kiusauksista vapaan armolapsen sydän virittyi kiitokseen — vihollistenkin keskelle Jumala kattaa pöydän, ja ennen kaikkea — minäkin näin huono saan käydä siihen.
Paljon oli myös Sallatunturille menijöitä. Varmaan matka oli meille elämys.
Pääsiäinen on ohi, mutta pääsiäisen Herra elää. Hän on yhä edelleen omainsa kanssa. Älä pelkää, minä olen sinun kanssasi maailman loppuun asti.
Jk. Monien kiitokset palvelushenkilökunnalle, jotka jaksoitte uurastaa aamusta iltaan väsymättä. Joko ensi vuonna ovat isommat tilat?
Päivämies huhtikuun 5 päivä 1972
Kuvatekstejä: Lisäjakkaroita oli haettava, eikä ne sittenkään riittäneet.
Kukapa tiennee emäntien kiireet, kun on ruokittava satoihin nouseva seuraväki.