Sivu 1/1

Yön tuska

ViestiLähetetty: 06 Syys 2010, 04:10
Kirjoittaja Humilton
Hiljaa lipuu elämä eteenpäin.
Yössä kohti aamua.

Saapuu se talon luo.
Tuttu talo.

Uinuu talo sinisessä yössä,
rauhallista oloaan.
Kyynel vierähtää silmälle.
Heillä on rauha.
He nukkuvat rauhassa.

Muistuu yön kuuma tuska.
Hurjat vaiheet.
Ne ärjyvät kuin leijona.
Polttavat tuntoa.

Silmä katsoo rauhaa.
Purskahtaa pakahtuva tunne itkuksi.
Voi, kun minullakin olisi rauha.
Herätkää! Täällä on hätä.

Sitten vaimenee kaikki
hiljalleen kohti aamuun valkenevaan.
Tunteet peittyvät kuoren alle.
Miksi näin, kysyy hän.
Kysymys vaimenee hiljalleen.

Sinne unohtuu yö.
Kuluu aikaa.
Paljon aikaa.
Paljon vaiheita.

Kulkee kulkija jälleen samoja teitä.
Nyt rinnassa tunne:
saan olla onnellinen.
On Kristus kärsinyt edestäni.
Kaiken sovittanut.
Minä saan olla.
Levossa.

Kaikesta huolimatta.