Sivu 1/1

Nuoren kehotussana nuorille kristityille

ViestiLähetetty: 12 Heinä 2011, 18:06
Kirjoittaja Taavetti
Nuoren kehotussana nuorille kristityille


– Omistettu Päivämies -lehdelle

"Maailman ystävä jos tahdot olla, paeta minne kuolos' aikonet. Paeta minne vaivain ahdistaissa, kun maailman ystävät ei auttaa voi."

Jumalan rauhalla tervehdin teitä rakkaat Päivämies — lehden toimittaja, rakkaat tädit ja sedät, jotka luette tätä lehteä, ja rakkaat nuoret sisaret ja veljet, kotimaassa ja ulkomailla. Nyt - iltamyöhällä, istuessani yksin hereillä, ulkona tuulen myrskytessä ja kesäisen vesisateen ropsiessa akkunaruutuihin, minulle heikolle, yksinäiselle Jumalanlapselle tuli niin sanomattoman ikävä kaikkia toisia Jumalanlapsia. Siksi ryhdyinkin tervehtimään teitä tämän paljosta puuttuvaisen "ajattelulappusen" välityksellä.

Ajattelin jälleen, että pääsispä pian täältä myrskyjen ja murheiden maasta, taivaan ikikirkkauteen. — Tulivat sitten nuo laulun sanat mieliin:

"Ei kauan kestä tämä taivall' Korpikiusaukset katkeaa. Ja Kaanaanmaan ihana ranta, minun eteeni aukeaa."
-ajatella, minunkin.

Voi, rakkaat nuoret, minun kanssani, kyllä meidän kannattaa hetkinen kilvoitella tällä kaidalla tiellä, vaikka heikkonakin. Pian saamme siirtyä tämän vieraan maan syrjältä taivaan ihanalle rauhan rannalle rakkaitten vanhempiemme sekä uskon sisarten ja veljien kanssa. Siellä odottaa minunkin omaisistani rakas Isä ja Elsa -siskoa. Usein muistelen heitä laulamalla Isäni lempilaulua:
"Ihana rauhan ranta, suloisen levon antaa, vaivoista vapahtaa, surut murheet lopettaa."

He ovat päässeet jo ihanalle rauhan rannalle, jota mekin uskovaisten, äidin, siskon ja veljen kanssa, päivä päivältä lähestymme. Ihmettelette varmaan, miksi juuri tuollaisilla laulun sanoilla aloitin, vaikka minulla oli teitä, rakkaat uskon sisaret ja veljet ikävä, eihän toki teille tuollaista tervehdystä tarvitse laittaa.

Minulle tuli mieleeni ne uskovaisten vanhempain lapset, jotka vielä uskottomassa maailmassa ja sen huveissa juoksentelevat.

Rakkaat kyynelten lapset, miksi te kiusaatte taivaallista Isää, rypien sillä synnin rapakoissa? Miksi te kiusaatte rakkaita vanhempianne ja uskovaisia, jotka puolestanne rukouksin ja avunhuudoin kääntyvät Taivaallisen Isän puoleen?

Lukemattomia kertoja on uskovaisen äidin tyynyliina kastunut kyynelistä ja isän huokaus ollut syvä taivaallisen Vanhimman puoleen, sinun edestäsi, joka yrität hakea sitä hetkellistä huvia siellä maailman tanssilattioilta ja elokuvateattereista. Varmaan kuitenkin tuska viiltää rintaasi, palattuasi sieltä, ja nähdessäsi äidin, ehkä jo harmaat hiukset ja kyyneleiset kasvot, ja tietäessäsi, että itse olet ne rakkaalle äidillesi saattanut.

Pysähdypäs uskoton ystävä hetkeksi ajattelemaan minne olet oikein menossa. Ajattele, vielä on asiat parannettavissa, vielä on avoinna ahdas portti, tule pian siitä sisälle, ennen kuin on myöhästä.

Kyllä meillä on hyvä olla Jumalan lapsena jo nuorenakin. Ei meidän tarvitse pelätä maailman lasten pilkkaa. Eivät ne meitä pilkkaa, vaan Herraa Jeesusta. Ja toisinaan, kun tuntuu oikein heikolle uskovainen, ja näyttää aivan siltä, että onko sitä olemassakaan, kun silloin kuulee pilkan omalle kohdalle. Niin se ikään kuin antaa uskolle rohkeutta, ja tulee ajatelleeksi, että kyllä sitä sittenkin vielä vähäisen on, kun en kelpaa uskottomille enkä tekopyhille.

Kuule, uskon ystävä, vaikka sinä kuinka hyvin palvelisit isäntääsi, sielunvihollista, ei sillä ole sinulle muuta annettavaa perinnöksi, kun pitkä iankaikkisuus. Mutta, kun sinä teet parannuksen omista synneistäsi, ja tunnustat itsesi Jumalan lapseksi, niin sinä olet Taivaan perillinen, se ei ole pieni perintö. Kannattaa rakkaat hetkinen pilkattua kilvoitella ja tunnustaa Jeesusta, kun on taivas tiedossa.

"Oi kiiruhda ystävä kallis, täällä ajassa parannukseen. Sillä silloin on myöhäistä sulla, armon ovet kun suljetaan."

Mene Jumalan lasten seuroihin, tule nytkin Ouluun suviseuroihin, siellä näet, että et ole yksi, nuori uskovainen, jos parannuksen teet. Onhan meillä auttaja, Jeesus Kristus. Panemme aina synti pois, eikä koskaan Jeesusta.

Rukoilkaa, rakkaat Jumalan lapset, että Jumalan tulet alkaisivat palamaan täällä Alatorniollakin, nuorison keskuudessa. Että ne muutamat heikot kynttilän liekit saisivat uutta tulta, ja että minäkin kerran kiitoslaulua saisin laulaa Karitsalle, teidän kanssanne, taivaan kodissa.

Menkää nuoret, jos on mahdollista, Ylitornion tai Reisjärven Kristillisiin Kansanopistoihin, siellä vuotaa juuri sitä vettä, jota me janoovaiset nuoret tarvitsemme. Sain olla vuosina 1954–55 Ylitornion opistossa, se talvi oli ihana ja säilyy pysyvästi aina mielessäni. Viime talvena sain kuulua Kemin jumalanlasten joukkoon. Siellä sai myös laulaa usein:

"Ei lakkaa kiitosääni, Siionin laumasta..."
Nyt tuntuu niin ikävälle, kun en ole täällä kotikylässäni nuoria uskovaisia montakaan. Kunpa jaksaisin tunnustaa uskoni täällä uskottomien joukossa. Taivaallinen Isä minua siinä auttakoon.

PYYdän muistamaan minuakin, heikointa sisartanne, kun käännymme omien asioittemme kanssa taivaallisen Isän puoleen. Taivaaseen on minullakin halu.

Jumalan rauhan terveisin.

Pirkko Hurtig
Päivämies 4.7.1956

ViestiLähetetty: 06 Helmi 2013, 01:19
Kirjoittaja Ibelieve
Lohduttava teksti. Sai kyyneleet silmiini.