Kristityn nuoren vaellus
16. 1. oli nuorten ja kasvattajien ilta Oulun rauhanyhdistyksellä. Veisatun virren jälkeen veljemme Lauri Perälä piti alkuhartauden. Kristityn nuoren vaellus oli pääteema Erkki Reinikaisen puheessa, jonka loppuosan julkaisemme ohessa. Alkuosa puheesta julkaistiin edellisessä numerossa.
NIIN kuin muistatte 2. Timoteuksen; kirjeen 3. luvusta, niin on tottelemattomuus vanhemmille eräs viimeisen ajan merkki. Paavali kirjoittaa efesolaisille kuudennessa luvussa jakeessa 1 – 4 näin: "Lapset, olkaa kuuliaiset teidän vanhemmillenne Herrassa sillä se on oikein. Kunnioita isääsi ja äitiäsi, (joka on, ensimmäinen käsky, jolla lupaus on.) Että menestyisit ja kauan eläisit maan päällä. Ja te isät, älkää yllyttäkö lapsianne vihaan vaan kasvattakaa heitä kurituksessa ja Herran nuhteessa." Ja edelleen Paavali kirjoitti kolossalaisille kolmannen luvun jakeissa 20 ja 21: ”Lapset, olkaat kuuliaiset vanhemmillenne kaikissa, sillä se on Herralle hyvin otollinen, Isät, älkäät kehoittako teidän lapsianne vihaan, ettei he aroiksi tulisi.” Ja sitten vielä Pietari kirjoittaa ensimmäisen kirjeen viidennessä luvussa jakeissa 5 – 10 näin: "Niin myös te nuoret, olkaat vanhoille alamaiset ja olkaat kaikki toinen toisellenne alamaiset, ja pitäkäät teitänne kiinteästi nöyryyteen, sillä Jumala on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille hän antaa armon. Nöyryyttäkää siis teitänne Jumalan väkevän käden alla, että hän teitä ajallansa korottaisi. Kaikki teidän murheenne pankaat hänen päällensä, sillä hän pitää murheen teistä. Olkaat raittiit, valvokaat, sillä teidän vihollisenne perkele käy ympäri niin kuin kiljuva jalopeura, ja etsii, kenen hän nielis. Sitä te seisokaat vastaan, vahvat uskossa, tietäen, että ne vaivat tapahtuvat teidän veljillennekin maailmassa. Mutta Jumala, jolta kaikki armo tulee, joka meitä on kutsunut ijankaikkiseen kunniaan Kristuksessa Jeesuksessa, teitä, jotka vähän aikaa kärsitte, valmistaa, vahvistaa, tukea, perustaa." Noissa muutamissakin Jumalan sanan kohdissa sama asia on tyhjentävästi ja selvästi Pyhässä Hengessä kirkastettu. Se kysymys ei ole yksistään lasten ja nuorten asia, vaan se on mitä suurimmassa määrin myöskin vanhinten asia, isien ja äitien asia. Jumalan sana tämän tasapuolisesti tuokin esille. Tälle ajalle on niin kuin sanoin ominaista nuoruuden valta, se on ajan merkki, ja se tietenkin yrittämässä tunkeutua myöskin, niin kuin kaikki muukin, eläväänkin kristillisyyteen. Me tiedämme, ettei se tänne kuitenkaan pääse pesiytymään eikä asumaan, sillä Jumala pitää huolen valtakunnastaan, mutta se on vaara yksityiselle vaeltajalle, meille kaikille. Nuorelle vaara, tottelemattomuuden syntiin joutumisessa ja isälle ja äidille vaara lihan kiivauden syntiin joutumisessa. Kumpikaan ei ole pois vaarasta, samankaltaisina ne kohtaavat kumpiakin. Mutta Jumalan tahto on, että te, rakkaat nuoret, veljet ja sisaret, myöskin saisitte voimaa uskon kautta vaeltaa niin kuin kristitylle nuorelle sopii tämänkin kysymyksen kohdalla. Ja teille kasvattajat, Jumalan armovoiman kautta saatte voimaa kasvattaa lapsia Pyhän Hengen viisaudessa eikä lihan käsivarrella.
NUOREN Jumalan lapsen niin kuin nuoren ihmisen yleensä kaunistus on hyvät tavat. Ne kaunistaa myöskin
vanhempia ihmisiä. Jumalan sana on meitä aina opettamassa ja neuvomassa juuri tällaiseen vaellukseen, jossa nuori niin kuin vanhakin löydetään siltä kohdalta, että hän noudattaa elämässään myöskin hyviä kristillisiä tapoja. Se on Jumalan pyhä tahto. Sanoisin nyt jo keski-ikään tulleena, että monta kertaa on saanut ihastella nykyisenä aikana teidän kristittyjen nuorten hyviä tapoja. Kun on joutunut näkemään sellaista, mistä on oikein sydän tullut murheelliseksi ja kiivauskin on täyttänyt, niin on aivan kuin levännyt, kun on nähnyt nuorten kristittyjen iloisen elämän, iloiset kasvot ja iloisen sydämen laadun ja myöskin hyvät kristilliset tavat. Se on teidän kaunistuksenne. Sen takia älkää lähtekö tämän maailman tapojen mukaan kulkemaan. Ne eivät ole kaunistus. Sanoisin teille juuri nuoruuteen nouseville, ettei se ole miehekkyyden merkki, että oikein rehvakkaasti käyttäytyy, ei se ole miehekkyyden merkki, että kolmetoistavuotinen tai sitä nuorempi poika vanhalle ihmiselle näyttää tasavertaisuuttaan voimakkaasti. Me olemme tasavertaiset Kristuksen edessä Jumalan lapsina, mutta täällä ajassa on kasvattajat ja on kasvatettavat.
ON paljon sellaista musiikkia Siionin laulujen ja virsien lisäksi, joista ihminen rakentuu hyvää, syvällistä musiikkia. Sitä on hyvä kuunnella. Se ei nosta lihallisia himoja eikä lihan mieltä. Mutta rakkaat Jumalan lapset, on äärettömän paljon, tämä maailma aivan täynnänsä huonoa lihallista musiikkia. Kun radion avaa, sieltä lähtee semmoinen jankutus ja junksutus, joka kyllä käy aivan kohta lihaan ja vereen. Ja kun on vielä nuori elävä ihminen, niin mielellään tätä kuuntelee. Ja kun sitä jonkin aikaa on kuunnellut, niin siitä löytää vielä hyviä piirteitä. Ja tarpeeksi kauan on kuunnellut, siinä ei ole enää mitään pahaa. Mutta sen huomaa eräästä seikasta, kun musiikki on oikein hyvin lihaan ja vereen menevää, niin tuollaisen kuuntelijan, kristitynkin jalka alkaa nykiä ja käsi tai mikä milloinkin. Sen vaikutus on väkevä, se on lihallinen. Tällainen musiikki ei sovi kristitylle. Ja meidän kodeissamme olevissa radioissa nappula, jolla saa radion suljettua. Se on meidän tahdon vallan alla. Ja sen takia me emme lähde tähän mukaan, vaikka se tuntuisi kuinka hyvälle, vaan olemme evankeliumin alla tässäkin asiassa, että me kerran perille saakka kostuisimme, emmekä joutuisi sen tuomion alle mitä tuo synti mukanaan.
Me elämme myöskin aikaa, jolloin kirjoitetaan enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Luettavaa kyllä riittää. Siitä ei ole ollenkaan puutetta. Ja mainos pitää vielä huolen, että kiihotetaan tuota lukemista. Erityisen voimakkaasti ovat levinneet maailmalliset kirjat ja lehdet. Näiden lukemiseen helposti lähtee mukaan ja siihen tottuu. Alkaa viattomasta ja päätyy pahimpaan pornografiseen kirjallisuuteen. Tottuu sen tähden, että tämä maailma sitä toitottaa ja sanoo, että siinä ei ole mitään pahaa. Jumalaakin saa pilkata, vaikka kuinka paljon, ei siinä ole mitään pahaa. Ja huoruutta saa kirjoittaa ja kuvata vaikka kuinka paljon, eikä siinä ole mitään pahaa. Ja päivästä päivään, viikosta viikkoon ja vuodesta vuoteen toitotetaan tätä ja tätä saarnataan. Rakkaat Jumalan lapset, tämä ei ole hyväksi kristitylle. Me tietysti sanomme, että, me emme voi aina korviamme ja silmiämme panna minnekään. Me elämme täällä maailman keskellä, mutta emme ehdoin tahdoin lähde tähän. Senhän me tahdomme luvata. On sellaistakin, mikä on hyvää lukea. On sellaista, joka on meille Jumalan lapsille hyvää tutkistella. Paras on tietenkin Pyhä Raamattu. Ei niin ymmärtäen, että nuori kristitty jaksaisi aina siihen syventyä ja pysähtyä, mutta niin, että siinäkin saa ahkeroida, myös vanhemmat. Ja monesti saa huomata, kuinka ihmeellinen kirja todella tämä on, kun siihen saa hetkeksi silloin tällöin pysähtyä. Se on todella kirjojen kirja ja kaikkein paras kirja. Mutta on tietysti paljon muutakin hyvää luettavaa.