Lauri Taskila: Näkövirhe

Nuorten juttuja

Lauri Taskila: Näkövirhe

ViestiKirjoittaja Taavetti » 11 Heinä 2012, 21:33

Oulu 24. 11. -60. Pääkirjoitus

Näkövirhe

Jumalan pojat näkivät ihmisten tyttäret kauniiksi ja ottivat heitä emännikseen niin kuin itse valitsivat.

Yksi ensimmäisen maailman pahimmista synneistä oli se, että Jumalan valtakunnan raja joutui hukkaan ja luvaton
muuttui luvalliseksi. Jumalan pojat solmivat avioliittoja uskottomien kanssa. Jumala sanoo uskovaisista ihmisistä, sinä
olet minun poikani ja tyttäreni sanoo Kaikkivaltias Herra. Kun sielunvihollinen saa turmella ihmisen, rupeaa hän mieltymään syntiin ja silmät kääntyvät kieroon. Silloin vähemmän kauniskin alkaa näyttää kauniilta. Niin kävi syntiinlankeemuksessakin, että kielletty puu rupesi näyttämään suloiselta ja ymmärrystä antavalta ja että siitä syömällä tullaan yhtä viisaaksi kuin Jumala. Samoin kävi tässäkin tapauksessa, josta mainittu raamatun kahta kertoo. Ei näistä ihmisten tyttäristä ole kirjoitettu, että ne olisivat kauniita, mutta se oli silmien vika, joka sen aikaan sai, että he näyttivät kauniilta. Ja sitä kauneutta katsellessa ne silmät huikesi ja aika kului, ettei enää joutanut vanhurskauden saarnaajan, Noan, ääntä kuuntelemaan ja vielä vähemmän uskomaan, kun hän puhui vedenpaisumisesta ja ainoasta pelastumisen mahdollisuudesta, joka koetaan arkin seinien sisällä. Ei ollut niistä Jumalan pojista arkkiin lähtijöiksi, kun sydän kävi uskottomaksi ja synti ja synnin luvallisuus sokaisi silmät ja kun toinen puoli ruumista veti maailmaan päin, kun Jumalan ja epäjumalan temppeli yhdistettiin.

Ei suotta ole Jumala tästäkään vaarasta varannut. Niin kuin hän sanoo Moosekselle: ”Kun te tulette luvattuun Kaanaan maahan, ei sinun pidä heimolaisuuteen antamaan sinuas heidän kanssansa, sinun tyttäriäsi ei sinun pidä antaman heidän pojillensa, ja heidän tyttäriänsä ei pidä sinun ottaman pojilles, sillä he viettelevät sinun poikas minun tyköäni palvelemaan muukalaisia jumalia. Niin julmistuu Herran viha teidän päällenne ja nopiasti hukuttaa teidät." 5. Moos. 7: 3 – 4. Esran kirjan 9 ja 10 luvussa näemme myös sen, kuinka Israelin kansa oli itsensä Baabelissa tällä synnillä turmellut 70 vuoden vankeudessa olonsa aikana. Aina papeista lähtien oli tällä synnillä itsensä saastuttaneita, vaikka heidän olisi pitänyt kansaa olla synnistä varaamassa ja esikuvana toisille olla.

Israelissa katuivat sitä pahaa tekoa, ja Jumalan rangaistus vältettiin sillä, että ne pakanalliset vaimot ja heistä syntyneet lapsetkin erotettiin Israelista ja sitten uhrattiin Jumalalle. Myös Nehemian kirjan 13 luvussa puhutaan tästä samasta asiasta, jonka Israelin miehet olivat pakanallisia vaimoja ottaneet ja kuinka nuo pakanallisista vaimoista syntyneet lapset eivät Juudan kieltä oppineet. Mainitaan myös kuningas Salomonista, joka viisain on kuninkaista ollut, kuinka pakanalliset vaimot saivat hänetkin horjumaan, ettei hänen sydämensä pysynyt kokonaisena Herran puoleen. Jumala näki suuren vaaran siinä, että yhdistää itsensä pakanain kanssa. Moni on tähän vaaraan itsensä pannut ja on vaarassa hukkunut. Ei siis ole vara leikkiä synnin kanssa. Jeesus puhui siitä, että niin kuin oli Nooan päivät, :niin on myös ihmisen Pojan päivät. Kuinka vavahduttavan ilmiön näemmekään juuri tässäkin mielessä. Yhä useammat Jumalan lapset menevät avioliittoon uskottomien kanssa puolustellen tekoansa sillä, että eivät he uskoansa kiellä. Mutta on peräti vaikea käsittää sitä, kuinka usko voisi säilyä elävänä, jos elämä on ristiriidassa Jumalan sanan kanssa. Tämä synti on vielä sikäli erilainen kuin muut synnit, että se tehdään usein pitkän harkinnan tuloksena ja usein monista Jumalan lasten varoituksista huolimatta.

Kun vertaa tällaista esimerkiksi Abrahamin uskoon, niin iso on ero, sillä Aaprahamissa vaikutti usko kuuliaisuuden toteuttamaan Jumalan antamia vaikeimpiakin määräyksiä, kotinsa ja isänmaansa jättämisestä poikansa Iisakin uhraamiseen saakka. Vieläkin ihmeteltävämpi on se asia, että uskovaiset vanhemmat voivat olla huolettomia ja vielä myötämielisiä siihen asiaan nähden, että heidän lapsensa solmivat liittoja uskottomien kanssa. Tietenkään ei vanhin lopulta sitä voisi estää, mutta vanhimman velvollisuus lapsiansa kohtaan olisi kuitenkin varoittaa tästäkin vaarasta, eikä suinkaan puolustella sillä, että se on hyvä mies tai hyvä nainen, vaikka se ei olekaan Jumalan sukua. Aapraham oli siitäkin uskovaisena isänä tarkka, ettei hänen uskovaiselle pojalleen sovi ottaa emäntää Kananealaisten tyttäristä, joiden seassa hän asuu, vaan vannotti palvelijaansa, että Iisakille on haettava emäntä Naahorin kaupungista, jossa on samaa sukua.

Eivät ne kananealaiset ole kristityn sukulaisia; vaikka niiden keskellä joudutaan asumaan. Ne voivat myös luvata avioliittoon mennessä, että he tekevät parannuksen, mutta voi kuinka monelta ne hyvät lupaukset ovat tyystin unohtuneet. Ja vielä kaiken hyvän lisäksi on se uskova joutunut pilkan ja ivan kohteeksi, kun arkielämän keskellä ei ole kristittykään aina jaksanut pyhäpuolia pitää päällimmäisenä, vaan on joskus eksynyt turmeluksen kaupunkiin. Silloin on saattanut kuulua pilkan ääni sen suuria luvanneen puolison suusta, että on siinä minulla kristitty, kun on uskomassa, niin pitäisi olla parempi. Kaikki tämä on omiaan masentamaan ja kuluttamaan uskomisen voimia ja niin ovat polutkin Herran esikartanoihin alkaneet ruohottua ja samalla myös uskon elämä. Tästä synnistä on vielä ajassamme tullut niin muotisynti, ettei moni siitä saa edes tuntoa tehdä parannusta. Moni puolustelee vielä tekoansa sillä, että tekihän se ja sekin niin, otti uskottoman puolisoni, ei kai se liene minullekaan suurempi synti. Synti ei sillä menetä kuitenkaan merkitystään, jos sitä tehdään yksin tai joukolla. Synti on aina syntiä ja siitä on itse vastattava vanhurskaan Jumalan edessä. Ei siellä suinkaan kysytä; mitä sinun naapurisi teki, vaan kysytään, mitä sinä teit, missä kului sinun armonaikasi, tottelemattomuudenko vai kuuliaisuuden tiellä. Kaikesta, mitä täällä toimimme, on myöskin omakohtaisesti vastattava elämän antajamme edessä. Ei tuomiolla voida piiloutua toisen selän taa eikä esittää lieventäviä asianhaaroja.

Avioliitto on pyhä liitto, jonka Jumala asetti aviopuolisoiden keskinäiseksi avuksi ja ihmissuvun lisääntymiseksi ja kasvattamiseksi. Mutta tällaiset seka-avioliitot eivät ole Jumalan säätämiä ja asettamia. Aviopuolisoakin voi pyytää Jumalalta, niin kuin kaikkia muitakin lahjoja, uskoen vielä sen, että vaikka ei näköpiirissä uskovan nuorison valtavia joukkoja näkyisi, niin Jumala voi vaikka kivistä Aaprahamille lapsia herättää ja kutsua, sillä hän oli mielessään jo täysin pojastansa luopunut. Niin ei kuitenkaan Aaprahamin usko häpeään joutunut. Koskaan ei ole myöskään se ihminen häpeään joutunut, joka paljon :on Jumalasta hyvää uskonut ja kuuliaisuutta hänen sanalleen osoittanut. Kuuliaiset lapset on Jumala hyvästi siunannut jo täällä ajassa ja mikä onni, että hänen siunauksensa on myös iäinen siunaus. Sillä kutsutaan kerran siunattu ihminen valtakunnan perilliseksi. Hänelle lukee suuri ristinkantaja tilinpäätöksen, vähässä olit sinä uskollinen, minä panen sinut paljon haltijaksi, käy sinun Herrasi iloon..

Lauri Taskila
Päivämies 24.11.1960
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

Paluu Nuorten palsta



Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 6 vierailijaa

cron