VL-FOORUMI

Pohdiskelin tässä ihmissuhteita. Tunnen vl-uskovaisissa monenlaisia ihmisiä. Kaikkien kanssa ei tunnu löytyvän ystävyyttä. Ajoittain tuntee, että on hyvin vähän tai ei ollenkaan ystäviä. Kun nyt kirjoitan nuorten palstalle, niin totean, että sellaisellakin ajoilla on omat tarpeelliset kehitystehtävät ihmisen kasvussa.

Mieleen tulee yksi tuttu, josta pitäisi oikeastaan sanoa sana hankala. Oli vaikea olla hänen kanssaan. Hän poti yksinäisyyttä. Hän valittelikin siitä. Minua taas ahdisti olla hänen seurassa. Mietinkin tapoja, joilla voisin kertoa luonteittemme erilaisuudesta neutraalisti.

Näin kerran hänet yhdessä seuratapahtumassa. Hänellä oli kaveri. Heillä näytti menevän hyvin yhteen. Mielen täytti kiitollusuus Jumalalle, että Jumala järjestää itse kullekin ystävän.