taistelija kirjoitti:Rippi olisi tosi helpottava ja hyvä asia, mutta en pysty siihen, en voi kuvitella esimerkiksi äidin tai isän kasvoja kun kerron kaiken. Vaikka ne unohdetaankin ripin jälkeen, se vain hävettäisi liikaa. Voinhan rukoilla Taivaan isältä luotettavaa rippi-isää tai äitiä, mutta rukoileminenkin tuntuu nykyään niin tyhjältä.
Pitkätukka kirjoitti:taistelija kirjoitti:Rippi olisi tosi helpottava ja hyvä asia, mutta en pysty siihen, en voi kuvitella esimerkiksi äidin tai isän kasvoja kun kerron kaiken. Vaikka ne unohdetaankin ripin jälkeen, se vain hävettäisi liikaa. Voinhan rukoilla Taivaan isältä luotettavaa rippi-isää tai äitiä, mutta rukoileminenkin tuntuu nykyään niin tyhjältä.
Ompa tuttuja ajatuksia... Ihan samaa saarnaa se sielunvihollinen on itsellekin saarnannut.
Vaan on se suuri asia että saa kertoa mieltä painavat asiat luotettavalle saattomiehelle! Kokemuksesta voin sanoa että kyllä silloin vierähtää suuri kivi sydämeltä pois.
Taivaan Isällä on varaa antaa sinullekin oma saattomies ja voimia puhua matkaa hidastavat kuormat tunnolta.
Rukouksin muistaen Pitkätukka
taistelija kirjoitti:Tämä on toivottavaa. Kunpa minullekin siunaantuisi sellainen luotettava läheinen.
Taavetti kirjoitti:taistelija kirjoitti:Tämä on toivottavaa. Kunpa minullekin siunaantuisi sellainen luotettava läheinen.
Kyllä sinulle sellainen siunantuu, tekisi mieli rohkaista, että löytyy yllättävän läheltä. Toki voi löytyä kauempaakin, vain Jumalan tiedossa se on tällähetkellä.
Oletkohan lukenut Mikko Kinnusen kirjaa, "Käännös oikeaan päin" Jos saat jostakin käsiisi, kannattaa lukea-
teologitollo kirjoitti:Juuri niin siellä sanotaan. Nämä pienoisevankeliumin sanat kuiluvat meille kaikille uskovaisille. Mutta myös ennen tuota kohtaa tulevat sanat ovat lohdulliset. "Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan poikansa:" kyllä se usko tuntuu minustakin välillä niin vähäiseltä ja heikolta ja tulee jopa ajatus että näkeeköhän Jumala edes minun hätääni ja auttaakohan hän tällaista huonoa ihmistä. Jumala kuitenkin näkee meidän kaikkien hädän ja kuulee jopa meidän huokauksemme huutona korvissaan. Uskominen on yksinkertaista mutta silti toisinaan koettelemuksissa niin vaikeaa. Sinä taistelija selviät kyllä ja me kohtaamme kaikki kerran taivaan kodissa. Itse kävin pahimmat kamppailuni kilpaurheilun kanssa ja välillä mietin sitä että miksi uskon koska se estää kaikki haaveeni maajoukkueesta ja ammattilaisuudesta. Mutta nyt kun katson taaksepäin sitä voin nähdä sen, että huono olisi se valinta ollut ja olen iki kiitollinen palaamisen armosta. Sinä taistelija olet uskovainen ja sinulla on maailman paras osa, vaikka nyt tuntuu huonolta. Saat silti uskoa aivam vapaalla mielellä. Yhdyn myös edellisiin viesteihin, jossa kehotetaan keskustelemaan vaikka isän kanssa
Itsekin keskustelin niim urheilusta kuin muistakin tuntoani painaneista asioista ja isä ymmärsi ka kertoi otse kamppailleensa myös samojen kiusausten kanssa ja antoi kaikki anteeksi. Ole siis taistelija vieläkin vapaalla mielellä uskomassa meidän muiden uskovaisten nuorten ja vanhempenkin kanssa.
taistelija kirjoitti:Välillä tuntuu, että ei ole kumpaakaan, ei edes sinapinsiemenen vertaa uskoa saatikka sitten halua kilvoitella.
Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa