Meri kirjoitti:Hei, mulla pyörii mielessä syntejä ja en tiedä miten niistä pääsisin eroon. Apua ja tukea ja neuvoja olis mukava saada ku en voi puhua näistä vanhemmillekaan..
Rukoile Jumalalta, että saat tilaisuuden laittaa asioilta tunnoltasi pois. Muista, että kuka tahansa voi olla saattomies, vaikka yksin penkissä istuva vanha mummo. Uskovaiset ovat pitäviä astioita, kerrotut asiat eivät leviä eteenpäin, ei kenellekään saa niistä eteenpäin kertoa. Eikä niitä saa myös enää anteeksi antamisen jälkeen muistella.
Jos Jumala antaa sellaisen olon jossain tilanteessa vaikka seurojen eteisessä, että "nyt minä voisin tuolle puhua näistä", niin se on Pyhän Hengen työtä ja kannattaa käyttää hyödyksi, ja voit olla varma, että Jumala antaa myös rohkeuden ja voiman viedä puhuminen loppuun. Kun asiat saa tunnolta pois, ja saa vapaan hyvän olon, ja paha olo poistuu mielen päältä.
Valon lapsena kannattaa elää, ja mieltä painaviin asioihin rukoilla sopivaa ripittäytymishetkeä ja -henkilöä. Synnit saa silti aina uskoa anteeksi, koko ajan, niin sanotusti etulahjanakin, ennenkuin sopiva tilanne asiasta kertomiseen tulee.
Omat synnit tuntuvat joskus niin noloilta, että ei niistä voi muille mitään puhua. Se ei ole kuitenkaan koskaan totta. Uskovaiset ovat tehneet niin mahdottoman monenlaisia, rumia ja omituisiakin syntejä tässä maailman menossa, että kyllä ne omatkin synnit siihen samaan armon mereen mahtuu, pohjalle upotettavaksi, ja unohdettavaksi.